Olen kiinnostunut tulevaisuudessa harrastamaan saksanpaimenkoirallani suojelua. Koirani on nyt n 10vk. Nyt on se vaihe, kun koira kokeilee hampaillaan kaikkea, ja puree hiljaa välillä (leikkiessä) kädestä. Ja nyt se tyhmä kysymys: Miten se vaikuttaa myöhemmin "maalimiehen puremiseen", kun nyt opettaa ettei ihmisiä saa purra?!
suojelu
stimppa
362521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
koirastasi suojeluun,kun ei kuule kaikista aina ole :)
10 viikkoisesta penikasta suojeluun!
Kannattaa lukea viestit ihan vaikka ajatuksella ennenkuin rupeaa osailemaan...
aikoi tulevaisuudessa alkaa harrastaan ja kun se vain on totta että kaikista koirista ei vain siihen yksikertaisesti ole.piste...
jos on hyvä koira ja tervejärkinen omistaja.Suojelu on paljon laajempi juttu kun pelkkä pureminen. Jos pystyt uhraamaan kaiken vapaa-ajan koiralle ja kouluttaa/treenata tähtäimessä kilpailut ja SM ja MM kisat,niin ehdottomasti kannattaa aloittaa harrastus.
Ei pennun pureminen vaikuta mitekään suojeluun,koska se pureminen ei ole koiralle pääasia vaan se on yksi liike muiden joukossa.
Kyllä minä etenisin tyvestä puuhun,kun kyseessä on aloitteleva harrastaja!
Jos vaikka menis ensin sinne tottiskentälle,kokeilis maastossa jälkee ja tutustuis koiran käytökseen,maistelis vaikka myöhemmässä vaiheessa kilpailuhermoja jk:ssa.
Kyllä suojelua voi harrastaa vaikkei ole SM tai MM-kisat tähtäimessä,aika harvalla ensikoiran omistajalla on.
Ennen kuin menet suojelutreeneihin suosittelisin paljon monipuolista toimintaa koiran kanssa ja jonkun arvioimaan sinun ja koirasi vahvuudet.Sillä tänä päivänä sieltä kentältä voi saada yksipuolista tietoa koiraharrastuksesta,sen verran rajoittunutta on joidenkin harrastajien katsantokanta.
Laji hieno,muttei nyt sentään ihan eka askel koulutuksessa.Tietenkin silloin jos kasvattaja on onnistunut haalimaan itselleen jonkun tuhat taituri molarin ja järjestää omia koulutuksiaan myös aivan vihreille.Muussa tapauksessa kehoitan kulkemaan pitemmän kaavan kautta,ensin vähemmän vaativat maastolajit,paljon tottista(ikäkehityksen tasoista),sekään ei ole helppo tie eikä kunniaton.Ja voihan SM-kisat asettaa tähtäimiin kansallisissakin lajeissa.Ei ne tittelit mitään "kakkosluokan"juttuja ole,vaan kovan työn tuloksia nekin sijoitukset ovat.
Edellisten kanssa samaa mieltä.
Tee itsellesi ja koirallesi palvelus ja käy Bacteroidesin sivulta teoriaosuus läpi (ei riitä kerran tai kaksi vaan aina tämän tästä)sielläkin puhutaan lähinnä juuri siitä C-osuudesta.
Ajattelin että se leikittäminen olisi syytä opetella tekemään oikein.
Mutta pienen pennun kanssa lähtisin ihan ensimmäiseksi ennen lumia jo sitä jälkeä eli A-osuutta opettamaan.
minun mielestä pitää olla jo ennen pennun tuloa selvillä,että alkaa harrastamaan suojelua.Saksanpaimenkoirissa on valinnan varaa ihan mihin harrastukseen vain,mutta suojeluun sopii vain tietyn tyyppinen koira,koira mikä on geneettiseti jauhettu siihen vietitykseen että kestää rankan harrastuksen.Aloittelijalla joka hakee omaa paikkaa sakemanni maailmasta,suosittelen ensin perus-sakemannia jonka kanssa voi tutustua rotuun ja samalla kouluttaa ja kilpailla.
Ja ennen kaikkea jutella kasvattajan kanssa,kasvattajalla pitää olla tieto mihin käyttöön on pennut teettänyt ,mikä on niiden vahvuus ja mikä heikkous.
Varmasti on ihan haastetta saada koira valioksi jäljeltä tai viestistä.
Samaa mieltä Rivan kanssa.
On aikalaista pilvilinnojen rakentelua ottaa pentu, ja päättää sitten, että haluaa sen suojeluun. Kyllä suojeluun otettavat pennut harkitaan jo etukäteen, etsitään yhdistelmät ja kerrotaan tavoitteista kasvattajalle.
On tietysti mahdollista, että pennusta kehittyykin lajiin sopiva. Mutta kannattaa äkkiä miettiä, miten kasvatus pitäisi hoitaa. Onko järkeä tehdä koiralle rankkoja kieltoja jostain, ja tulpata sen mahdolliset ominaisuudet?
Käytä pentu maalimiehellä tässä vaiheessa saalisvietin ym. arvioittamisessa. Ekat "purut", eli ominaisuuksien testaus puolen vuoden, sitten vuoden ikäisenä ja siitä sitten eteenpäin sen mukaan, mitä maalimies on asiasta mieltä, suostuuko treenaamaan koiraa.
Kysy maalimieheltä vinkkejä siihen, miten pentua pitäisi leikittää ja kasvattaa, jos sillä puruihin aikoo.
Ja itse treeneihin ilman pentua katseluoppilaaksi. Pennun kanssa jälkiä tekemään kiireesti, ei ole paljoa aikaa enää ennen lumia.
hommaava osaa valita koiran jonka kanssa ryhtyy harrastamaan suojelua MM-kisat tavoitteena!?Ketjun aloittajan kysymyksestä paistoi,että kyseessä olisi innostunut aloittelija?Eli miten hän olisi kykenevä valitsemaan MM-tasolle tähtäävän koiramateriaalin.Kyllä taitaa melko usein kuitenkin olla niin,että koira on hommattu ja vasta sen jälkeen aletaan kiinnostua harrastuksesta enemmälti.
Tottahan tuo valinta pätee henkilöön joka on jo ollut mukana touhussa ja tietää mitä vaaditaan koiramateriaalilta,mutta epäilempä suuresti aloittelijan,muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta,osaavan tai ajattelevansa ensin lajia ja sitten vasta lähtevän koiran hankintaan.
Kyllä suurimmalle osalle harrastajista suosittelen suojelu-uralle lähtemistä vasta edettyään ensin,muiden lajien kautta sisään itsensä ja koiran takia.voihan sitä rättiä repiä siinä sivussa,mutta kyllä mä perään kuulutan hyvää koiran luku-ja käsittelytaitoa,opittuna erillaisten koirien käsittelystä eri tilanteissa.
kaikista koirista ei ole suojeluun.vasta meidän reeni ryhmässä ollut ohjaaja lopetti kun mokke sanoi suoraan ettei tiettyjä ominaisuuksia nyt läydy ja tuskin enää tuleekaan.ettei kysyjä pety jos ei koirasta ole.
olisi paikallaan,niin saisi sen tiedon koiran kyvyistä harrastuksen jatkoa ajatellen.Vai oletko sitä mieltä ettei muiden pk-lajijen vetäjät ja kouluttajat osaa arvioida koiran kykyjä ja niiden riittävyyttä suojeluun?!
Jos kyseinen henkilö teidän ryhmästä olisi käynyt esim.meidän treeneissä,niin kyllä koiran "viettitaso"olisi selvinnyt ja sen mahdollisuudet jatkossa.ja olisi ne varmasti harrastajalle kerrottu suoraan.
muiden lajien harrastajissa on paljon,entisiä suojelun harrastajia,joilla on monesta muustakin lajista KVAa koiria,monilla jopa eriroduista.Olisi melko todennäköistä että joku olisi huomannut koiran riittämättömyyden lajiin.Siksipä olisikin vielä tärkeämpää,että uusi harrastaja saisi maht.monipuolista ja kokemusta omaavaa opastusta,ennen kuin siirtyisi tähän harrastuksen"kuningasluokkaan".
Ennemmin minä perään ihmisen omaa kykyä lajiin,se kun monella on hieman sopimaton tuohon lajiin.Yleensä tälläisten henkilöiden koirat ei tuloksilla häikäise,eivätkä kouluttajinakaan omaa mitään kykyä,sellaista joka antaisi lajista positiivisen leiman.Ompa joissain kasvattajissakin sellaista havaittavissa.
Minulla on muuten itselläni hyvä kuntoiset haalarit ja hiha ja muuta suojelu sälää myynnissä,ovat käyneet tarpeettomiksi.
Sillon kun alkaa ylipäätään miettiä koiran ottamista niin pitää olla hiton hyvä syy ,että päätyy saksanpaimenkoiraan.Myös aloittelija voi ottaa vietikkään koiran jos on tutustunut suojeluun yhden kisakauden mukana pyörimällä.Pelkkä innostus ei riitä,pitää olla sitoutunut uhraamaan kaiken vapaa-ajan.
ja muita lajeja harrastanut voi siirtyä suojeluun ja sitä jo harrastaneet käydä muualla.Aika ryppyotsaisen kuvan ja pakonmaun saa saksanpaimenkoiraharrastuksesta ja suojelusta lajina,itse sitä vuosia harrastaneena(MM-kisat ei tavoitteena),vaan HAUSKA ja RENTOUTTAVA harrastus.eikä mennyt edes kaikki vapaa-aika jäi vielä aikaa kasvatta,niin koiria kuin kakaroita,ja myöhemmin niiden harrastuksia myötäillen.
Kuvauksesi kaltaisia harrastajia on vain murto-osa,joten puhutaan marginaaleista.liitolle ja muille harrastajille,tulevat jäsenet ovat suuri enemmistö,kansallisienlajejen harrastajia.myös näyttelypuoli on edustettuna,mikä on suurin tulonlähde liitolle,ja jonka piirissä on harrastajia,joilla on koiria,joiden kanssa voi kilpailla suojelussa,muttei MM-tasolle.
Mietinpä vaan,mitä tapahtuisi jos yhtäkkiä,ne ei niin korkeelle tähtäävät rivijäsenet intoutuisi harrastamaan suojelua,miten järjestettäisi kaikille tasapuoliset haarrastusmahdollisuudet kautta maan ja mistä tekijät ja kouluttajat?
On onni että koiria on muitakin kun viulunkielikireellä olevia viettihirmuja,sillä harrastajapohjakin on laaja,johtuen paimenen moninaisista käyttö mahdollisuuksista,jotka sen luonteen kohdalle rotumääritelmässä on präntätty.
Jos olisin sellainen oraakkeli että pystyisin varmuudella sanomaan että laatikossani oleva pentu on MM-tason suojelukoira aikuisena,olisin saattanut joutua korvaamaan perättömiä lupauksia.En,vaikka otin hyvin tarkkaan kasvatustyössäni luonteet huomioon,ja kasvattini olivatkin aktiivisesti esillä käyttö puolella.
Kyllä vanhempien luonne on osviittaa antava ja pennusta näkee paljon,mutta että sen näkee alkava harrastaja,niin epäilempä suuresti.
osannut katsoa onko koirasta suojeluun....epäilempä pikkasen....zuzunan tietäviä juttuja taas.....
mitään osaa katsoa,varsinkin kun ovat itse harrastaneet suojelua...mitäs ne mistään mitään tietää...ne olis sille sanoneet et mene ihmeessä ja harrasta,vaikkei koirasta siihen ole...epäile sinä rauhassa...se onkin kai ainut mitä voit asioille tehdä..
noin vaikea tulla ihmisten kanssa toimeen...
Itse kaipaisin töihin kaveria. Vanhan lain aikaan sellainen olikin. Onko sitten niin että siviilipuolelle ei ole mahdollista hankkia työkoiraa. Tarkoitan tällä vartiointitehtäviä. Eli vartiokoirakoehan vastaa aika lähelle suojeluykköstä? Jos kerran on turha harrastaa suojelua muuten kuin vähintään SM-kisat mielessä, ei sitten varmaan kannata kuvitella harjoittelevansa suojelua työtehtäviä varten. Vartiokoirathan harjoittelevat pääsääntöisesti paikallisten harrastajien kanssa.
Eli on siis turha yrittää porukkaan mukaan jos kerran vastaanotto kentällä muille kuin kilpailijoille on tälläinen?!
Kiitos vaan tästäkin sisäpiiriharrastuksesta. Hyvän kuvan annatte...!
Olen kans seurannnut tätä(kin) keskustelua ja tullut samaan lopputulokseen. Eikö tosiaan suojeluakin voi HARRASTAA!!!? Pitääkö nyt yhden koirakon onnistuttua kaikkien päästä Maailmanmestareiksi! Helvetin hieno ajatus, mutta taitaa jäädä kaikilta näiltä viisailta kuitenkin saavuttamatta!
harrastajista vain harrastaa ja pieni osa kilpailee.Suojelussa pitäisi kuitenkin olla kilpailu tähtäimessä,ettei se harrastaminen olisi vain puruja.
kun et edes käytä yhtä ainoaa nimimerkkiä,sä voit jättää mun kirjoitukset lukematta,ettei päätäsi juttuni kiristä,tuntuu olevan niin lennokasta ja mielikuvitus rikasta juttua liikkeellä.
Jos yrittäisit keksiä jonkun vetävän nimimerkin,niin voisin jättää lukematta,ja toivonkin sinun jättävän minun raapustukseni lukematta,ettei egosi ihan murenis,ja mielenterveytesi järkkyis.
Ja minä tulen loistavasti ihmisten kanssa toimeen,mutta sitä ominaisuutta täällä netissä ei tarvita,kun pelataan anonyymeinä,näkemättä keskustelu kumppania.Siksi vertauksesi oli hieman onnahtava...
Tietty matka katkeaa monellakin koirakolla useammastakin syystä, vaikka olisi aluksi tavotteitakin, esim, jal.tark, tai se ykkönen, mutta enpä itse viitsisi ketään hyppyyttää koirani eteen ja ajattaa kentälle omilla bensoillaan vuodesta toiseen aivan vaan sen takia, että saisin "harrastaa" no ja oikeastaan sama pätee myös muihin lajeihin missä on muitakin kuin itse esim. haku.
Ihmisillä kun kuitenkin on sitä muutakin elämää, eipä voi kuin hattua nostaa noille kavereille jotka jaksavat vuodesta toiseen tehdä töitä muiden koirien eteen.
Kuten Riva viisaasti muistuttikin niin tottelevaisuus ja se jälki on myös koiralle opetettava.
Eikä sitä mihinkään MM kisoihin heti jokaisen tarvi olla tavottelemassa kunhan kokeeseen yleensä.
"Suojelun harrastaminen" on alottelijalle , toisaalta hyvä laji siellä oppii, jos on kiinnostusta, mutta jos sattuukin olemaan ohjaajana aivan väärä tyyppi (pahimmillaan kainalot täynnä appelsiineja, hento tyttö joka ei aiemminkaan ole koiralleen kuria saanut pidettyä t.m.s.)ja koira kehittyy vietillisesti eikä siitä hallinnasta tule tolkkua niin aikapommihan se siinä.
Toki kunnon mokke osaa erotella "sunnuntaipurettajat" joukosta eikä turhaan tuhlaa ruutia moisiin.
Metsäjälkeä, jos sitä harrastaa ei suurta vahinkoa voi sattua, vaikka se koira välillä omiaan pääsisikin tekemään.
Niin, itselläni on noita appelsiinejakin kertynyt. Jonain ei niin kauniina päivänä nekin voivat tulla tarpeeseen. En vaan tiennyt että stereotypia steroideja napsivasta bodarista voisi vaikuttaa koiraharrastukseen ja vielä vähemmän työkoiran kouluttamiseen. Onhan niitä lihaksia poliiseillakin, eikä kaikki kilpaile, mielestäni heillä on kuitenkin oikeus omistaa ja kouluttaa koiriaan. Heidän onnekseen työnantaja tarjoaa puitteita koulutukseen. Yksityisellä sektorilla koiraa ei tueta muuten kuin silloin kun työnantaja vaatii sen käyttöä, eli ei koskaan.
Jos kuitenkin haluaisi työkaverin itselleen, se olisi koulutettava harrastajien keskuudessa. Tämän viestiketjun mukaan minun hieman tavallista kookkaamman kaljupäisen miehen, joka ei ole kiinnostunut kilpailu-urasta, on turha tulla kentälle. Asenteissa on siis sielläkin hiukan tarkastamisen varaa. Surullista. Onneksi en ole juutalainenneekerinainen, voisi olla elämä vielä vaikeampaa... joka tapauksessa aion hankkia itselleni koiran, joten nähdään sitten kentällä. Siellä varmaan on ihmisiä jotka minutkin hyväksyvät. Tästä viestiketjusta vain jäi aika paha maku suuhun.
harrastamaan, tsemppiä!
Ikävä kuulla:
"Toki kunnon mokke osaa erotella "sunnuntaipurettajat" joukosta eikä turhaan tuhlaa ruutia moisiin. "
Mutta PK-puolelta olenkin kuulluut ettei siellä saa kun nuolemalla ja verenmaku suussa kunnon ohjausta. HARMI.
Täällähän nyt on herneitä puhalleltu vähän joka reijästä :D
En todellakaan tarkoittanut alottajaa ettei sopis harrastukseen, mistäs minä hänet tuntisin, käytin vaan esimerkkeinä noita stereotypioita.
Sitäpaitsi aivan varmasti sinne mahtuu kaikki harrastajat, siitä maalimiehestähän se on kiinni haluaako alkaa koiraa treenaamaan.
Mielestäni vartio/työkoiran kouluttaminen on juuri sitä tavotteellista harrastamista.
Onhan olemassa hyvinkin menestyneitä ohjaajia, jotka ennen sen ensimmäisenkään sessen ottamista ovat käyneet puruissa aivan vaan kuuntelu ja katseluoppilaina ja edenneetkin sitten huimaa vauhtia, kun ovat sen pennun jossain vaiheessa hankkineet itselleen.
Mitä se veren maku suussa treenaaminen on? Tää on totista työtä, jota ei jaksa tehdä, jos siitä ei tykkää, ja jos se ei ole hauskaa.
Asioiden ottaminen vakavasti ei tarkoita sitä, että asenne olisi millään tavalla kieroutunut, tai että koulutuksesta puuttuisi huumori ja ilo.
Taitaa noi veren maut olla klisee jota oksentavat ne, joilla itsellään ei rahkeet riitä, ja kouluttelun epätoivoisesti korostetaan olevan "hauskaa puuhastelua".
Kateuden takia pyritään mitätöimään niiden työ, jotka tekevät asiansa hyvin, perusteellisesti, suunnitelmallisesti ja ennenkaikkea tavoitteellisesti.
Miksi puuhastelijoiden pitäisi viedä paikka niiltä, jotka haluavat oikeasti oppia, kehittyä ja edetä tavoitteissaan?
Vastaus on, ettei miksikään. Löysiin asenteihin ei kenenkään tarvitse vapaa-aikaansa uhrata (koulutusohjaajat ovat vapaaehtoistyöntekijiöitä), tai kenenkään treenipaikkaa menettää. Puuhastelut voi jokainen tehdä omalla ajallaan ja omassa tahdissaan.
ja suojelu on ollut harrastus vuosikymmeniä,jopa sijoittunut SM-kisoissa,mutta kyllä tämänpäivän harrastajat,ovat kaikkea muuta kuin vain tuloshakuisia.Siellä kentillä se veren maku paistaa tekemisistä,niin koiran kuin ohjaajan,ovat sellasia paketteja,ettei pitäs päästää edes tavallisten harrastajien näkyviin,on niin urpoja.
taas kirjoittaa mitä sattuu.kaikki ovat kerran aloittavia ohjaajia ja kuten sinäkin olet ollut kerran.voiko sanoa et osasit asian heti eka kerralla kun kentälle menit? Epäilen :)
kommenttisi ei sopinut tuohon alkuunkaan.Kysymyshän oli juuri toisesta asiasta,niin etten nyt tuohon typerään kommentiisi viitsi edes vastata.Jos oppisit ymmärtämään lukemasi,olisi huomattavastai antoisampaa keskustella jopa sinun kanssasi.
Sitä odotellessa jännätään mitä seuraavaksi vastaat.
Mikä niissä nykyajan suojelukoiranohjaajissa on huonompaa kuin entisaikojen ohjaajissa?
Varmaan olet pannut joitakin juttuja mieleen noin yksityiskohtaisemminkin.
Mitä eroa heillä on ollut teihin entisaikojen taitajiin koiranlukutaidoissa, hallinnassa, missä?
Vai eivätkö osaa opettaa koiralle jäljestämistä tai tottelevaisuutta oikein?
Kysyn nyt aivan kaikessa ystävyydessä ja toivon saavani ehkä jotain opittavaa niistä (ehkäpä) paremmista entisajoista.
Oliko koiramateriaali erilaista jollain tapaa?
Millaisia koiranohjaajia olet itse maalimiehenä ollessasi mieluiten eteenpäin vienyt?
Mitä itse olen vuosien mittaan pannut merkille noin yhteisenä tekijänä noista todella huipulla olevista ohjaajista,
että heillä kaikilla luontaisena on jo vaatimattomuus ja jonkinasteinen nöyryys, ei ole kenenkään tarvinnut uhota kun ne teot on puhuneet puolestaan.
Aika on siis ajanut ohitsesi, zuzuna. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista...
Älä välitä, niin käy monelle ohjaajalle. Entisaikoina kun oli vähän toisenlainen meininki ja toisenlaiset koirat...
itse ihan henk,koht todennut,ettei tänä päivänä tieto/taito ole enää asia jota arvostetaan.
Ensimmäinen suuri muutos on mielestäni tämän päivän tottelevaisuus,joka on huomattavasti helpompi ja siitäkö johtuu,kaikkien koirien riittämätön tottelevaisuus,mennään vähän sinne päin.Itse olen niitä ihmisiä jotka vaativat koiraltaan virheettömän tottis suorituksen.
Sitten se kiljunta,huuto,kamala räike minkä tämän päivän viettihirmut saa aikaan,se on korvia huumaavaa,herää kysymys mitä helvettiä ne huutaa?Ja esitäkin kysymyksen miksi koiria huudatetaan ja niiden täytyy osoittaa hyvyytensä,niin että räkä lentää,sitten nipistellään,purraan vähän sieltä sun täältä ja meteli on kauhea.Hermoja raastavaa kuunnella ja on koiratkin sellaisia suupielet korvissa läähättäjiä,jo ennen fyyssistä suoritusta,että kiitos ei.
Silloin kun liitosta yhtäkkiä alkoi nousta "suojelu"aktivisteja,ne oli kaikki näyttelyissä juosseita ja palkittuja,ja vähän niinkuin ehtoo puolella.Futuras,Reikon,Bakteroides,Steiness ja muita.Henkilöitä Riittaa ja Ilua lukuunottamatta,ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua käyttökoira ihmisiksi,kun JKALO2 tuloksen hommaamiseen kului,useita kisoja koiralla joka oli kasvattajan luona syntynyt.
Viettti koiralla,oli se mikä tahansa jos se on ylikorostunut,koira ei ole balanssissa itsensä eikä ympäristön kanssa,ja sellaisten koirien määrää ei mielestäni kenenkään pidä lisätä,vain siksi että yksi tai kaksi kisaajaa saa koiran.Kyllä se on pyrittävä saamaan samaan pakettiin koko koira,ei vain joitain ominaisuuksia,unohtamalla kokonaisuuden.
Vaikka ennenkin suojelu oli kuninkuuslaji,ei muiden lajien koirakoita halveerattu,niinkuin tänä päivänä,ja nimenomaa näiden yltiöpäisten harrastajien taholta.Olen itsekkin saanut eräältä jopa pari kertaa kisanneelta sellaisia juttuja kuulla,ettei voikkuin ihmetellä mihin rotu,harrastus ja liitto on menossa.Eräs henkilö oli sitten käynyt kertomassa kaverille minun saavutuksiani,niin oli vaan todennut,niinkuin tämä yksi joka on sitä mieltä että aika on ajanut ohi:v***u,menköön muualle,ei tänne tartte tulla vanhoilla tuloksilla pullistelee.
Niinpä olen pikkuhiljaa siirtynyt pois,testosteroiinia uhkuvasta harrastuksesta,vaikka koirani valitsenkin sen mukaan että niillä voisi kisata jos haluaa.
Kyllä koiramateriaali ja sitä seuraava taso tottelevaisuudessa on ne suurimmat seikat.Ja sitten on se hihatyöskentely koirilla,turhaa touhua ja tuherrusta,minä arvostan erillaisia suorituksia,mitä tänäpäivänä olen nähnyt.
Minulle varmahermoinen,taistelutahtoinen,tempperamenttinen koira on muuta kuin hiiren harmaa,stressistä kasvamaton karva,joka kentän laidalla kiljuu ja huutaa,kuin pistetty sika ja puree suurinpiirtein kaikkea mikä liikkuu.Se ei ole minun silmissä saksanpaimenkoira,se on mali ja se taas on ihan eri rotu.Ne jotka haluaa koiriinsa sitä sähäkkyyttä mitä mali tarjoaa,ottakoon sellaisen.Ja ne kasvattajat jotka yrittää käyttöominaisuuksien varjolla tehdä sakuista samantavoin käyttäytyviä,ovat ihan yhtä alhaisia rodunpilaajia,kuin näyttelyt johtotähtenä pitävät kasvattajat.
Saksanpaimen koira on jo rakenteeltaan aivan eri koirakuin belgialainen lajitoverinsa,sitä ei pidä unohtaa,mutta näkyy osa rotumääritelmästä näillä kasvattajilla unohtuvan,kun tämän päivän koiria katselee.
Eipä voi sanoa kuin että olet pahemmin pihalla kun lumiukko päiväntasaajalla. 8-)
Taitaapa tuloksesi olla anonyymin nettipersoonan tarinoita, ei noin pahasti pihalle entinen suojeluharrastaja pääsisi millään.
Vähän alkaa vaikuttaa.
käydä ja kuinka tietävänä täällä on muka kommentoinut joka asiaan mut nytpä nähtiin mitä tietää ja tietääkö juuri mitään...
Käytiinpä koiran kans ekan kerran suojelu treeneissä, katseluoppilaina. Vähän kokeiltiin kouluttamistakin =). Tosi mukavat ohjaajat ja ne oli vain innoissaan kun saivat jakaa tietoaan kiinnostuneelle lajin aloittelijalle.