Tällä palstalla ollaan nyt vähän hukassa. Antakaas kun kerron miten se asia oikeasti menee.
Jokainen ihminen haluaa rakkautta ja arvostusta. Tämä on ihmisen perustarve, sekä naisten että miesten. Menemällä etelään lomaseksiä paikallisilta etsimään ei saa kumpaakaan. Päinvastoin, kukaan ei kunnioita tai rakasta länsimaista turistia joka etsii seksiä etelästä. Ei paikalliset, eikä oman maan asukkaat. Pidemmällä tähtäimellä tälläinen toiminta kovettaa sydämen ja aiheuttaa itsetunto-ongelmia sekä pahimmassa tapauksessa sulkee pois mahdollisuuden oikeaan onneen.
Palstan naiset vetoavat usein siihen, että no mutta kun ei kotimaasta saa hellyyttä ja huomiota niin onhan se kiva että edes jostain saa. Ei näin. Etelässä te ette tee muuta kuin asetutte hyväksikäytettäväksi. Luulette ehkä olevanne itsenäisiä, tasa-arvoisia 2000-luvun naisia, jotka voivat harrastaa irtoseksiä siinä missä miehetkin. Huijaatte itseänne. Teidän lomaromanssinne eivät tee viime kädessä muuta kuin nakertavat sieluanne, sydäntänne ja omanarvontuntoanne. Ihmisen sydämeen mahtuu korkeintaan 3-4 suurta rakkautta elämän aikana (parasta olisi vain yksi), ja mitä enemmän tunteita hukkaa turistikohteissa, sitä epätodennäköisempää on että kykenee aidosti enää rakastumaan. Sama pätee miehiin Thaimaan reissuilla jne. Teistä tulee pinnallisia ja kylmiä.
Jotkut haluavat myös uskoa, että voihan sieltä paikallisten joukosta löytyä aitokin rakkaus. Lyhyt vastaus: ei voi. Tässäkin huijaatte itseänne. Turkin aurinkorannoilta tai Thaimaan Phuketista te ette yksinkertaisesti aitoa tunnetta löydä. Ehkä on poikkeuksia, mene tiedä, mutta todennäköisesti nämäkin ovat enemmän hyötyyn kuin tunteeseen perustuvia suhteita. Eri asia jos tapaa siellä muun turistin.
Tämä ei ole jeesustelua, ahdasmielisyyttä tai suvaitsemattomuutta vaan avoin näkemykseni tilanteesta. Aidon läheisyyden ja hellyyden etsiminen (sillä sitähän te kaikki etsitte, myönsitte sitä vielä itsellenne tai ette) Turkista tai Thaimaasta on sama kuin paikkaisi ampumahaavaa laastarilla. Auttaa ehkä hetken, mutta loppujen lopuksi vain pahentaa tilannetta.
Toki löytyy turisti-paikallinen -avioparejakin. Nämä liitot eivät kuitenkaan perustu rakkauteen, vaikka tunneköyhyyteen nääntyvä länsimainen turisti kuinka haluaisi asian näin nähdä.
Eri asia on sitten, jos on jo menetetty tapaus ja sydän on palanut karrelle. Sitten etelän "romanssireissuissa" voi olla järkeä. Mutta se on niin surullinen tilanne, että en suosittele kenenkään tähän pyrkivän. Erityisesti, ja en ole nyt mikään sovinisti, nuorten tyttöjen pitäisi pitää tämä mielessään.
Ugh, olen puhunut.
Jokainen ihminen haluaa rakkautta ja arvostusta. Tämä on ihmisen perustarve, sekä naisten että miesten. Menemällä etelään lomaseksiä paikallisilta etsimään ei saa kumpaakaan. Päinvastoin, kukaan ei kunnioita tai rakasta länsimaista turistia joka etsii seksiä etelästä. Ei paikalliset, eikä oman maan asukkaat. Pidemmällä tähtäimellä tälläinen toiminta kovettaa sydämen ja aiheuttaa itsetunto-ongelmia sekä pahimmassa tapauksessa sulkee pois mahdollisuuden oikeaan onneen.
Palstan naiset vetoavat usein siihen, että no mutta kun ei kotimaasta saa hellyyttä ja huomiota niin onhan se kiva että edes jostain saa. Ei näin. Etelässä te ette tee muuta kuin asetutte hyväksikäytettäväksi. Luulette ehkä olevanne itsenäisiä, tasa-arvoisia 2000-luvun naisia, jotka voivat harrastaa irtoseksiä siinä missä miehetkin. Huijaatte itseänne. Teidän lomaromanssinne eivät tee viime kädessä muuta kuin nakertavat sieluanne, sydäntänne ja omanarvontuntoanne. Ihmisen sydämeen mahtuu korkeintaan 3-4 suurta rakkautta elämän aikana (parasta olisi vain yksi), ja mitä enemmän tunteita hukkaa turistikohteissa, sitä epätodennäköisempää on että kykenee aidosti enää rakastumaan. Sama pätee miehiin Thaimaan reissuilla jne. Teistä tulee pinnallisia ja kylmiä.
Jotkut haluavat myös uskoa, että voihan sieltä paikallisten joukosta löytyä aitokin rakkaus. Lyhyt vastaus: ei voi. Tässäkin huijaatte itseänne. Turkin aurinkorannoilta tai Thaimaan Phuketista te ette yksinkertaisesti aitoa tunnetta löydä. Ehkä on poikkeuksia, mene tiedä, mutta todennäköisesti nämäkin ovat enemmän hyötyyn kuin tunteeseen perustuvia suhteita. Eri asia jos tapaa siellä muun turistin.
Tämä ei ole jeesustelua, ahdasmielisyyttä tai suvaitsemattomuutta vaan avoin näkemykseni tilanteesta. Aidon läheisyyden ja hellyyden etsiminen (sillä sitähän te kaikki etsitte, myönsitte sitä vielä itsellenne tai ette) Turkista tai Thaimaasta on sama kuin paikkaisi ampumahaavaa laastarilla. Auttaa ehkä hetken, mutta loppujen lopuksi vain pahentaa tilannetta.
Toki löytyy turisti-paikallinen -avioparejakin. Nämä liitot eivät kuitenkaan perustu rakkauteen, vaikka tunneköyhyyteen nääntyvä länsimainen turisti kuinka haluaisi asian näin nähdä.
Eri asia on sitten, jos on jo menetetty tapaus ja sydän on palanut karrelle. Sitten etelän "romanssireissuissa" voi olla järkeä. Mutta se on niin surullinen tilanne, että en suosittele kenenkään tähän pyrkivän. Erityisesti, ja en ole nyt mikään sovinisti, nuorten tyttöjen pitäisi pitää tämä mielessään.
Ugh, olen puhunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta kun tälle palstalle kirjoittavat eivät oikeasti ole ulkomailla käyneetkään, saati sitten olleet lähemmässä kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Katkerat ja yksinäiset naiset/miehet antavat mielikuvituksensa laukata ja provosoivat vastakkaisen sukupuolen yhtä katkeria ja yksinäisiä ihmisraunioita.
Osut monessa asiassa oikeaan, mutta kaikesta en ole kanssasi samaa mieltä.
Jos viittaat kirjoituksessasi pelkästään turistipaikoissa käyvään kuhinaan turistien ja paikallisten turismin parissa työskentelevien välillä, olet ehdottomasti oikeassa. Mutta kaikkiin monikulttuurisiin suhteisiin tätä ei mielestäni voi yleistää.
Itselleni kävi niin, että työskentelin turismin parissa Turkissa (en kuitenkaan oppaana), ja työni kautta, siellä asuvana, tutustuin tietysti moniin paikallisiin ihmisiin. Näin ja koin hyvin paljon hyviä puolia ja ihania hetkiä, mutta myös paljon raadollisuutta mikä turismiin liittyy - eikä vain Turkissa vaan kaikissa massaturistikohteissa. Massaturismi ilmiönä synnyttää lieveilmiöitä maasta riippumatta.
Turkissa työskennellessäni tutustuin erityisesti erääseen mieheen, jonka kanssa suhde syveni pelkästä kaveruudesta läheisemmälle tasolle. Koska sekä minä että hän lopetimme työskentelyn turismin parissa, meidän on mahdollista jatkaa suhdettamme. Hän asuu Ankarassa, minä olen tällä hetkellä Suomessa, järjestelen elämääni hiljalleen siihen malliin että voin muuttaa sinne. Edellytys edes jokseenkin tavalliselle (etä)suhteelle on, ettei kumpikaan osapuolista asu turistikohteessa. Turistikohteissa ei ole normaalia elämää, joten normaalin suhteen ylläpitäminen on lähes mahdotonta. Vain ns. lomaromanssit ovat mahdollisia, ja kukapa sitä sitten pitkällä aikavälillä haluaa, kuten kirjoititkin.
Olen asunut pitempiä aikoja muuallakin kuin Turkissa, ja todennut että ihmiset ovat ihmisiä, perustarpeet ovat samoja, ja arki on arkea maasta riippumatta. Mutta turismikohteissa tätä tavallista arkea ei oikein ole. Jos suhteen toinen osapuoli asuu turistipaikkakunnalla ja elää turismista, suhde vaatii toiselta osapuolelta silmien ummistamista (uskottomuudelta) tai todellista tyhmyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Näitähän tällä palstalla esiintyy tuhkatiheään.
Mutta, kukin taaplaa tyylillään ja jos se tekee heidät onnelliseksi (edes hetkittäin) niin suotakoon se heille. Paljon kokeneena voin kuitenkin vain yrittää varotella näitä tyttösiä, varttuneempia naisia, kuin myös miehiä, että lomaromansseissa pitää pitää pää kylmänä ja jalat maassa, jottei se sydänparka särkyisi.
No jjjooo... Eipä taida olla tasapainoinen liitto suomalaisen naisen ja turkkilaisen miehen välillä mahdollinen. Eiköhän se arki yllätä sutkin. Ei seepra mihinkään juovistaan pääse... Älkää viitsikö olla noin blondeja, alkaa hävettää kun jokaisessa etelän maassa on leegio suomibimboja paikallisina kotirouvina jotka koittaa urheasti väittää että juu onnellisia tässä ollaan... :-D Keskittykää länsimaihin.
Kiitos Anneli, olen samaa mieltä kanssasi. Turismikohteista on täysin mahdotonta löytää onnea, koska ne ovat täynnä onnenonkijoita. Löysinkin oman kultani täältä Suomesta. Ja onneksi hän on kotoisin maasta, jossa olen työskennellyt ja josta olen todella kiinnostunut. Koska hänellä kuitenkin on työ nyt Suomessa, aiomme pysyä täällä ja perustaa perheen.
Kiitos vaan neuvosta mutta eiköhän tää järki päässä pysy.