Tämän "esittelyosan" Pääsee lukemaan täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000010846775&view_mode=threaded
Sofia laski läksynsä pöydälle ja laahusti alakuloisesti keittiöön. Keittiö oli tyhjä, niinkun myös olohuone ja äidin ja Violetin huoneet. Sofia oli siis yksin. Sofia avasi jääkaapin ja mutusteli sieltä kaikkea pientä ja joi mehua päälle. Sitten tyttö asettui sohvalle rennosti tuijottamaan televisiota. jo vartin kuluttua ovikello soi ja sai Sofian pomppaamaan pystyyn pelästyksestä. Hän asteli eteiseen ja kiskaisi oven auki. Oven takana seisoi suunnileen hänen ikäisensä tai vanhempi poika. " Onko Mikko kotona?" Poika kysyi ujosti ja yritti kuikuilla sisälle. "Mikko?!" Sofia huudahti. hänen silmänsä laajenivat. "Niin." poika huokaisi. Sofia pudisti päätään. "Ei asu täällä" Sofia ilmoitti ja oli sulkemassa ovea kun poika työnsi jalkansa oven väliin. "Onko hän muuttanut?" Sofia asetti kädet lanteilleen. "Joo, joku kakskymmentä vuotta sitten." Sofia huokaisi. "Heippa!" Sofia sanoi ja kiskaisi nopeasti oven kiinni ettei poika ehtinyt edes tajuta. Sofia kiiruhti keittiön ikkunalle josta hän näki hyvin etuovelle. Poika oli kadunnut. Sofia käännähti ympäri ja nojasi seinään mietteliäänä. Samalla ovi avautui. "Missä te olette olleet?!" Sofia kivahti ja juoksi ovelle. Ovella seisoi Violet iso kasa kirjoja sylissään ja hänen takanaan seisoi Caroline. "Kirjastossa." Violet kuiskasi lukien samalla päällimmäisen kirjan takakantta. Hajamielisesti Violet kiiruhti huoneeseensa. "Käytiin samalla kaupungilla" Carolin tuhahti hiljaa. "Mitä se sinua kiinnostaa?" Hän lisäsi. "Äiti! Olipa kauniisti sanottu." Sofia kivahti ja suuntasi portaisiin ja juoksi ne ylös. Avatessaan huoneensa oven kylmä ilma virtasi hänen ylitseen. Ikkuna oli auki ja kaikki paperilaput Sofian pöydältä maassa. Sofia huokaisi, ja sulki ikkunan joka oli usein ennen tehnyt saman tempun. Sitten hän ryhtyi keräämään tavaroitansa lattialta.
Sofian huoneen ovi aukesi. Sen takana seisoi Violet. "Mitä asiaa?" Sofia sai ähkäistyä. Hän kohotti päätään tyynyltä hieman nähdäkseen paljon kello oli. Se oli vasta kaksi yöllä. "Et ikinä arvaa!" Violet kiljaisi ja painoi sitten käden suunsa eteen. Hän oli ilmeisesti tajunnut, että hänen äitinsäkin oli jo nukkumassa. Sofia kömpi ylös sängystään ja tarttui tyynyynsä. Puolisokeasti sofia tähtäsi tyynyllään Violetia, mutta tyyny osui pahasti harhaan ja lennähti roskakoriin. "Mene pois!" Sofia kiljui. Violet säpsähti. " Okei. Mikä tämä on?" Violet kumartui poimimaan lattialta lapun. "Tänne se!" Sofia kiljahti ja repäisi sen tytön kädestä. Violet hävisi hänen huoneestaan nopeasti. Sofia avasi taitetun lappusen ja luki tikkukirjaimilla raapustetun tekstin: " SINÄ VALEHTELET T: TIEDÄT KYLLÄ KUKA" Sofia tärisi huomaamattaan. Kuka? Niin, kuka? Sofian mieleen palasi poika päivällä oven takana. "olisi pitänyt kysyä siltä pojalta..." Sofia ajatteli puoliääneen. Hän käveli ikkunansa luo ja katsoi ulos. Hän erotti ulkona jotain, mutta ei saanut selvää, sillä lasi heijasti hänen omat kasvonsa eteen. Sofia sammutti valot ja painoi otsansa ikkunaa vasten. "Mitä?!" Hän sai vain suustansa ulos. ei sen enempää.
Te saatte jälleen päättää, jatkanko...
Sofia laski läksynsä pöydälle ja laahusti alakuloisesti keittiöön. Keittiö oli tyhjä, niinkun myös olohuone ja äidin ja Violetin huoneet. Sofia oli siis yksin. Sofia avasi jääkaapin ja mutusteli sieltä kaikkea pientä ja joi mehua päälle. Sitten tyttö asettui sohvalle rennosti tuijottamaan televisiota. jo vartin kuluttua ovikello soi ja sai Sofian pomppaamaan pystyyn pelästyksestä. Hän asteli eteiseen ja kiskaisi oven auki. Oven takana seisoi suunnileen hänen ikäisensä tai vanhempi poika. " Onko Mikko kotona?" Poika kysyi ujosti ja yritti kuikuilla sisälle. "Mikko?!" Sofia huudahti. hänen silmänsä laajenivat. "Niin." poika huokaisi. Sofia pudisti päätään. "Ei asu täällä" Sofia ilmoitti ja oli sulkemassa ovea kun poika työnsi jalkansa oven väliin. "Onko hän muuttanut?" Sofia asetti kädet lanteilleen. "Joo, joku kakskymmentä vuotta sitten." Sofia huokaisi. "Heippa!" Sofia sanoi ja kiskaisi nopeasti oven kiinni ettei poika ehtinyt edes tajuta. Sofia kiiruhti keittiön ikkunalle josta hän näki hyvin etuovelle. Poika oli kadunnut. Sofia käännähti ympäri ja nojasi seinään mietteliäänä. Samalla ovi avautui. "Missä te olette olleet?!" Sofia kivahti ja juoksi ovelle. Ovella seisoi Violet iso kasa kirjoja sylissään ja hänen takanaan seisoi Caroline. "Kirjastossa." Violet kuiskasi lukien samalla päällimmäisen kirjan takakantta. Hajamielisesti Violet kiiruhti huoneeseensa. "Käytiin samalla kaupungilla" Carolin tuhahti hiljaa. "Mitä se sinua kiinnostaa?" Hän lisäsi. "Äiti! Olipa kauniisti sanottu." Sofia kivahti ja suuntasi portaisiin ja juoksi ne ylös. Avatessaan huoneensa oven kylmä ilma virtasi hänen ylitseen. Ikkuna oli auki ja kaikki paperilaput Sofian pöydältä maassa. Sofia huokaisi, ja sulki ikkunan joka oli usein ennen tehnyt saman tempun. Sitten hän ryhtyi keräämään tavaroitansa lattialta.
Sofian huoneen ovi aukesi. Sen takana seisoi Violet. "Mitä asiaa?" Sofia sai ähkäistyä. Hän kohotti päätään tyynyltä hieman nähdäkseen paljon kello oli. Se oli vasta kaksi yöllä. "Et ikinä arvaa!" Violet kiljaisi ja painoi sitten käden suunsa eteen. Hän oli ilmeisesti tajunnut, että hänen äitinsäkin oli jo nukkumassa. Sofia kömpi ylös sängystään ja tarttui tyynyynsä. Puolisokeasti sofia tähtäsi tyynyllään Violetia, mutta tyyny osui pahasti harhaan ja lennähti roskakoriin. "Mene pois!" Sofia kiljui. Violet säpsähti. " Okei. Mikä tämä on?" Violet kumartui poimimaan lattialta lapun. "Tänne se!" Sofia kiljahti ja repäisi sen tytön kädestä. Violet hävisi hänen huoneestaan nopeasti. Sofia avasi taitetun lappusen ja luki tikkukirjaimilla raapustetun tekstin: " SINÄ VALEHTELET T: TIEDÄT KYLLÄ KUKA" Sofia tärisi huomaamattaan. Kuka? Niin, kuka? Sofian mieleen palasi poika päivällä oven takana. "olisi pitänyt kysyä siltä pojalta..." Sofia ajatteli puoliääneen. Hän käveli ikkunansa luo ja katsoi ulos. Hän erotti ulkona jotain, mutta ei saanut selvää, sillä lasi heijasti hänen omat kasvonsa eteen. Sofia sammutti valot ja painoi otsansa ikkunaa vasten. "Mitä?!" Hän sai vain suustansa ulos. ei sen enempää.
Te saatte jälleen päättää, jatkanko...
Vastaukset 4
Vanhimmat
*otsikko*
ihana tarina!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihan kiva :)
Voisit tehä kappalejaon? helpottaisi lukemista :P
Ne kappalejaot on tikkunu jonnekkin:D No ei niitä ollut tuossa tarinassa, jotenkaan en vaan ajatellut. mutta seuraavassa tulee olemaan kappalejaot. Kun nyt innostuin kirjottamaaan se seuraavaosa tulee melko pian. toivottavasti.