Minulle tehdään ensi viikolla lääkkeellinen keskeytys. Olenkin miettinyt, että kuinka kauan kivut kestävät ja koska saa keskeytyksen jälkeen harrastaa seksiä? Olen myös miettinyt että koska saa juoda alkoholia? Tietysti kummallakaan asialle ei ole kiire, mutta olisi mukava tietää, koska elämä taas normalisoituu.
Kiitoksia asiallisista kommenteista jo etukäteen!
Miten lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen?
Ensi viikolla edessä...
101
41361
Vastaukset
- annezi
...vielä kirurgista toimenpidettä. Ystäväni keskeytti raskauden lääkkeillä, minkä jälkeen hänellä oli hyvin runsasta ja kivuliasta vuotoa n. kuukauden! lopputulos: kaikki ei tullut ulos ja kaavintaan jouduttiin loppujenlopuksi. Ei kuulemma suosittelisi kenellekään lääkkeillä keskeytystä kipuihin ja toimenpiteen kestoon verrattaessa.
- J*
Minulle tehtiin viikko sitten lääkkeellinen raskaudenkeskeytys joka onnistui ihan ok. Mutta sen jälkeen alkoivat kovat vatsakivut joita kestin viikon särkylääkkeide avulla. Eli viikko sen jälkeen kun tein tämän keskeytyksen lääkkeillä menin lääkäriin kovien varsakipujen vuoksi niin siellä sitten todettiin että sikiö oli tullut pois, mutta istukkaa oli jäänyt hieman ja kudosta oli jäänyt taas melko runsaasti jolloin minulle tehtiin kaavinta heti samana päivänä lääkäriin mentyäni. Yleensä keskeytys onnistuu hyvin lääkkeillä, mutta kaikilla se ei onnistu ja niitä on melko harvassa. Minulle ja annezin ystävälle vaan nyt sattui tämä niin sanottu huono tuuriko??? Itse en suosittelisi lääkkeellistä keskeytystä, mutta jokainen tekee omat valintansa.
- 1977
J* kirjoitti:
Minulle tehtiin viikko sitten lääkkeellinen raskaudenkeskeytys joka onnistui ihan ok. Mutta sen jälkeen alkoivat kovat vatsakivut joita kestin viikon särkylääkkeide avulla. Eli viikko sen jälkeen kun tein tämän keskeytyksen lääkkeillä menin lääkäriin kovien varsakipujen vuoksi niin siellä sitten todettiin että sikiö oli tullut pois, mutta istukkaa oli jäänyt hieman ja kudosta oli jäänyt taas melko runsaasti jolloin minulle tehtiin kaavinta heti samana päivänä lääkäriin mentyäni. Yleensä keskeytys onnistuu hyvin lääkkeillä, mutta kaikilla se ei onnistu ja niitä on melko harvassa. Minulle ja annezin ystävälle vaan nyt sattui tämä niin sanottu huono tuuriko??? Itse en suosittelisi lääkkeellistä keskeytystä, mutta jokainen tekee omat valintansa.
Anezin ystävälle tapahtui jotain yli neljä vuotta sitten. Sinä olet heti perään seuraava. Siinä välillä on tehty sellaiset 45 tuhatta raskauden keskeytystä suomessa. Pitäisin itse melko huonona tuurina osumista 2 onnekkaaseen 45 tuhannesta. Ei se ainakaan varsin yleiseltä teidän esimerkki tapauksienne valossa kuulosta...
Itse asiassa tehän ette ole ainoat, vaan on ihan tilasto siitä miten monet joutuvat kaavintaan lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen ja se oli jotain prosenttien luokkaa, eli ei promillen kymmenesosien luokkaa kuten teidän esimerkeistä laskettuna.
Kai sinulle kerrottiin lähtiessäsi keskeytykseen mahdollisuudesta, että keskeytys ei aina onnistu ensimmäisellä kerralla?
- olisi että
alkoholilla ei ole mitään merkitystä sen jälkeen kun synnytys on käynnistetty. Seksi tulee sitten itsestään mukaan silloin, kun itselle tuntuu hyvältä. Toisethan ovat valmiita jo pariviikkoa monikiloisen lapsen maailmaan pukkaamisen jälkeen.
Itselläkin vielä sama koitos edessä kuin sulla. Tällä palstalla on kyllä hyviäkin kirjoituksia lääkkeellisen puolesta, itse kallistun siihen myös.- joku vain
minulle tehtiin ti.keskeytys eikä sitä kannata pelätä.on ihan ok.homma.itellä ei mitään kipuja eikä tarvinnu yhtään lisää lääketttä ja vuoto hiljeni jo parin päivän päästä.
- voisit
olla välttämättä, kun kerran tahdot abortinkin.
Seksiä voi harrastaa muullakin tavalla. Muista, että voit tulla paksuksi siitä yhdynnästä... jos nyt et hanki sterilisaatiota. - Itse kokenut
Minulle tehtiin vasta lääkkeellinen keskeytys, 3 päivän kuluttua kävin ottamassa "tyhjennys lääkkeet" joista tuli vuorokauden kipu. Sen verran rankasti otin keskeytyksen että seuraavana päivänä jo join alkoholia. Seksi on kiellettyä niin kauan kuin jälkivuotoa tulee eli noin 2 viikkoa, itsellä tosin vuoto kesti alta viikon jonka takia jouduin tarkastukseen,siellä sitten kerrottiin että vaikka raskaus onkin päättynyt ei kohtu ole tyhjentynyt kokonaan.
Eli jouduin ottamaan uudet tyhjennys lääkkeet ja nyt sitten odotellaan kuinka käy...
Vaikka keskeytykseen päätyessäni tiesin että tämä on paras ratkaisu tällä hetkellä, kadun varmasti lopun ikäni sitä. Älä siis kiirehdi asiaa ennenkuin olet harkinnut asiaa pitkään rauhassa...
Voimia....- ....
marella kirjoitti:
Miksi seksi kiellettiin vuodon aikana?
Samasta syystä kuin uintikin eli pöpöriskin takia
.... kirjoitti:
Samasta syystä kuin uintikin eli pöpöriskin takia
käytäntö näyttää vaihtelevan paikkakunnittain.
- angel
marella kirjoitti:
käytäntö näyttää vaihtelevan paikkakunnittain.
mulle on tehty toi lääkkeellinenkeskeytys ja mulla se oli tosi tosi kivulias..ensinnäkään raskaus ei lähtenyt keskeytyy niillä tavallisella annokstuksella vaan jouduttiin lisäämään sitä ja sitten kivut oli sitä luokkaa että särkylääkkeitä söin kuin karkkia ja sitten oksensin...vuoto oli sitten kun sitä alkoi tulemaan niin aivan valtavaa..vuoti monta viikkoa toimenpiteen jälkeen...että näin mulla...
- susa
angel kirjoitti:
mulle on tehty toi lääkkeellinenkeskeytys ja mulla se oli tosi tosi kivulias..ensinnäkään raskaus ei lähtenyt keskeytyy niillä tavallisella annokstuksella vaan jouduttiin lisäämään sitä ja sitten kivut oli sitä luokkaa että särkylääkkeitä söin kuin karkkia ja sitten oksensin...vuoto oli sitten kun sitä alkoi tulemaan niin aivan valtavaa..vuoti monta viikkoa toimenpiteen jälkeen...että näin mulla...
En ole vielä tehnyt raskaus testiä, mutta tunnen sen itse että olen raskaana. Ensin tuli hirveät pahoinvoinnit ja viikon päästä nousi yht'äkkiä kauhea kuume, joka kesti vaan vähän aikaa. Olen opiskelija ja raha tilanne on erittäin huono, joten miten pystyisin lapsen elättämään. Olen juuri myös miettinyt pari päivää tätä raskauden keskeyttämistä lääkkeillä ja haluaisin tietää siitä vähän enemmän. Voisiko joku teistä kertoa minulle siitä lisää. Tarviiko siinä paljon lääkäri käyntejä, vai riittääkö että tilaan ajan lääkärille ja kerron asiani, jonka jälkeen he päättävät saanko keskeytyksen vai en. Olen tietämätön tässä ja olisi kivaa saada tietää siitä vähän enemmän...
- jonna
susa kirjoitti:
En ole vielä tehnyt raskaus testiä, mutta tunnen sen itse että olen raskaana. Ensin tuli hirveät pahoinvoinnit ja viikon päästä nousi yht'äkkiä kauhea kuume, joka kesti vaan vähän aikaa. Olen opiskelija ja raha tilanne on erittäin huono, joten miten pystyisin lapsen elättämään. Olen juuri myös miettinyt pari päivää tätä raskauden keskeyttämistä lääkkeillä ja haluaisin tietää siitä vähän enemmän. Voisiko joku teistä kertoa minulle siitä lisää. Tarviiko siinä paljon lääkäri käyntejä, vai riittääkö että tilaan ajan lääkärille ja kerron asiani, jonka jälkeen he päättävät saanko keskeytyksen vai en. Olen tietämätön tässä ja olisi kivaa saada tietää siitä vähän enemmän...
kyllä sä sen keskeytyksen saat jokatapauksessa. Ite olin hieman yllättyny kun omassa tapauksessa lääkäri alko heti kirjottaa paperii sen enempää kyselemättä! mutta hyvä niin..ite tein 2 vko sit lääkkeillä. Mut tee nyt eka se testi, varaa aika terveyskeskuksee, sieltä neuvotaa sitte eteenpäin. Kannattaa toimia oikeesti heti että saa varmasti lääkkeillä ja helpompi tehä mahollisimman aikases vaihees.Tsemppii!!
- tänään kokenut
susa kirjoitti:
En ole vielä tehnyt raskaus testiä, mutta tunnen sen itse että olen raskaana. Ensin tuli hirveät pahoinvoinnit ja viikon päästä nousi yht'äkkiä kauhea kuume, joka kesti vaan vähän aikaa. Olen opiskelija ja raha tilanne on erittäin huono, joten miten pystyisin lapsen elättämään. Olen juuri myös miettinyt pari päivää tätä raskauden keskeyttämistä lääkkeillä ja haluaisin tietää siitä vähän enemmän. Voisiko joku teistä kertoa minulle siitä lisää. Tarviiko siinä paljon lääkäri käyntejä, vai riittääkö että tilaan ajan lääkärille ja kerron asiani, jonka jälkeen he päättävät saanko keskeytyksen vai en. Olen tietämätön tässä ja olisi kivaa saada tietää siitä vähän enemmän...
Hei Susa. Minulle tehtiin tänään lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Minäkin olin varma jo ennen testin tekemistä, että olen raskaana ja siksi postiviinen tulos ei ollut enää niin suuri shokki. Päädyin kuitenkin keskeytykseen elämäntilanteeni vuoksi.
Tein testin liki kaksi viikkoa sitten perjantai-iltana ja uusin sen lauantaina. Positiivista näytti. Soitin maanantaina lääkäriin ja sain ajan torstaiksi. Lääkäri kirjoitti lähetteen, eikä tarvinnut ihmeemmin selitellä, miksi haluan keskeytyksen. Pari syytä riitti. Terveyskeskuksesta hoitajat varasivat ajan sairaalaan tiistaiksi. Eli toissa päivänä kävin sairaalassa, jossa otettiin ultraääni ja ja juttelin lääkärin kanssa, joka ei myöskään ihmeemmin kysellyt syitä, vaan määräsi e-pillerit. Hoitaja kertoi tarkemmin toimenpiteestä ja antoi pillerin, jonka tarkoituksena oli pehmittää kohdunsuuta.
Sain ohjeeksi tulla kahden päivän päästä klo 9 (tänään) sairaalaan. Kaksi tablettia oli tarkoitus laittaa emättimeen, mutta sainkin ne suun kautta, koska aamulla olin alkanut vuotaa jo runsaasti. Vuoto jatkui tasaisesti runsastuvana ja noin 2 tunnin päästä (11.30) lääkkeiden ottamisesta oli pahimmillaan. Tuli isoja hyytymiä ja paljon verta. Sain lääkkeiden yhteydessä piikin pahoinvointia vastaan, koska epäilin sitä tulevan ja se oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Olo pysyi hyvänä koko ajan ja pystyin jopa syömään kunnollisen aterian.
Kivut eivät yltyneet missään vaiheessa kuukautiskipuja pahemmiksi. Hyytymien valuminen tietysti tuntuu ikävältä, mutta ei koske. Tarvittaessa olisi saanut kipulääkettä lisää, mutta en tarvinnut. Hyytymiä lakkasi tulemasta noin klo 14 ja sain lähteä kotiin kun siltä tuntui. Läksin klo 15.30 ja olo oli siinä vaiheessa ihan hyvä.
Nyt vuodan verta tosi reilusti, mutta olo ei muuten ole kuukautisia kummempi. Nytkään ei koske mihinkään. Pari päivää pitää varmaan ottaa aika rennosti ja syödä hyvin. Menetin ja menetän yhä paljon verta, joten rautalisä on luultavasti paikallaan.
Kotihoito-ohjeet sain kirjallisesti ja reilun kolmen viikon päästä vien virtsanäytteen labraan ja saan tietää, onko keskeytys onnistunut.
Toimenpiteen aikana en ajatellut keskeytyksen henkistä puolta lainkaan. Olin ajatellut sitä niin paljon jo etukäteen, ja tulen tekemään surutyötä jatkossakin, että päällimmäisenä mielessä oli nyt vain hyvinvointi.
Kaikkia kauhutarinoita ei siis kannata uskoa. Enhän vielä tiedä, onnistuiko keskeytys täydellisesti, mutta itse toimenpide ei ollut lainkaan niin paha kuin olin luullut. Apua on tarjolla ja kipulääkettä saa sitä halutessaan. Ja lääkkeellisen keskeytyksen onnistumisprosentti usean lähteen mukaan on noin 97, eli vaikka epäonnistumisen riski on olemassa, onnistuneita keskeytyksiä on huomattavasti enemmän. Kertomukset niistä vain eivät ole niin kuumaa kamaa näillä keskustelupalstoilla. ;) - kokenut
susa kirjoitti:
En ole vielä tehnyt raskaus testiä, mutta tunnen sen itse että olen raskaana. Ensin tuli hirveät pahoinvoinnit ja viikon päästä nousi yht'äkkiä kauhea kuume, joka kesti vaan vähän aikaa. Olen opiskelija ja raha tilanne on erittäin huono, joten miten pystyisin lapsen elättämään. Olen juuri myös miettinyt pari päivää tätä raskauden keskeyttämistä lääkkeillä ja haluaisin tietää siitä vähän enemmän. Voisiko joku teistä kertoa minulle siitä lisää. Tarviiko siinä paljon lääkäri käyntejä, vai riittääkö että tilaan ajan lääkärille ja kerron asiani, jonka jälkeen he päättävät saanko keskeytyksen vai en. Olen tietämätön tässä ja olisi kivaa saada tietää siitä vähän enemmän...
Hei Susa. Minulle tehtiin tänään lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Minäkin olin varma jo ennen testin tekemistä, että olen raskaana ja siksi postiviinen tulos ei ollut enää niin suuri shokki. Päädyin kuitenkin keskeytykseen elämäntilanteeni vuoksi.
Tein testin liki kaksi viikkoa sitten perjantai-iltana ja uusin sen lauantaina. Positiivista näytti. Soitin maanantaina lääkäriin ja sain ajan torstaiksi. Lääkäri kirjoitti lähetteen, eikä tarvinnut ihmeemmin selitellä, miksi haluan keskeytyksen. Pari syytä riitti. Terveyskeskuksesta hoitajat varasivat ajan sairaalaan tiistaiksi. Eli toissa päivänä kävin sairaalassa, jossa otettiin ultraääni ja ja juttelin lääkärin kanssa, joka ei myöskään ihmeemmin kysellyt syitä, vaan määräsi e-pillerit. Hoitaja kertoi tarkemmin toimenpiteestä ja antoi pillerin, jonka tarkoituksena oli pehmittää kohdunsuuta.
Sain ohjeeksi tulla kahden päivän päästä klo 9 (tänään) sairaalaan. Kaksi tablettia oli tarkoitus laittaa emättimeen, mutta sainkin ne suun kautta, koska aamulla olin alkanut vuotaa jo runsaasti. Vuoto jatkui tasaisesti runsastuvana ja noin 2 tunnin päästä (11.30) lääkkeiden ottamisesta oli pahimmillaan. Tuli isoja hyytymiä ja paljon verta. Sain lääkkeiden yhteydessä piikin pahoinvointia vastaan, koska epäilin sitä tulevan ja se oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Olo pysyi hyvänä koko ajan ja pystyin jopa syömään kunnollisen aterian.
Kivut eivät yltyneet missään vaiheessa kuukautiskipuja pahemmiksi. Hyytymien valuminen tietysti tuntuu ikävältä, mutta ei koske. Tarvittaessa olisi saanut kipulääkettä lisää, mutta en tarvinnut. Hyytymiä lakkasi tulemasta noin klo 14 ja sain lähteä kotiin kun siltä tuntui. Läksin klo 15.30 ja olo oli siinä vaiheessa ihan hyvä.
Nyt vuodan verta tosi reilusti, mutta olo ei muuten ole kuukautisia kummempi. Nytkään ei koske mihinkään. Pari päivää pitää varmaan ottaa aika rennosti ja syödä hyvin. Menetin ja menetän yhä paljon verta, joten rautalisä on luultavasti paikallaan.
Kotihoito-ohjeet sain kirjallisesti ja reilun kolmen viikon päästä vien virtsanäytteen labraan ja saan tietää, onko keskeytys onnistunut.
Toimenpiteen aikana en ajatellut keskeytyksen henkistä puolta lainkaan. Olin ajatellut sitä niin paljon jo etukäteen, ja tulen tekemään surutyötä jatkossakin, että päällimmäisenä mielessä oli nyt vain hyvinvointi.
Kaikkia kauhutarinoita ei siis kannata uskoa. Enhän vielä tiedä, onnistuiko keskeytys täydellisesti, mutta itse toimenpide ei ollut lainkaan niin paha kuin olin luullut. Apua on tarjolla ja kipulääkettä saa sitä halutessaan. Ja lääkkeellisen keskeytyksen onnistumisprosentti usean lähteen mukaan on noin 97, eli vaikka epäonnistumisen riski on olemassa, onnistuneita keskeytyksiä on huomattavasti enemmän. Kertomukset niistä vain eivät ole niin kuumaa kamaa näillä keskustelupalstoilla. ;) - käydä
tänään kokenut kirjoitti:
Hei Susa. Minulle tehtiin tänään lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Minäkin olin varma jo ennen testin tekemistä, että olen raskaana ja siksi postiviinen tulos ei ollut enää niin suuri shokki. Päädyin kuitenkin keskeytykseen elämäntilanteeni vuoksi.
Tein testin liki kaksi viikkoa sitten perjantai-iltana ja uusin sen lauantaina. Positiivista näytti. Soitin maanantaina lääkäriin ja sain ajan torstaiksi. Lääkäri kirjoitti lähetteen, eikä tarvinnut ihmeemmin selitellä, miksi haluan keskeytyksen. Pari syytä riitti. Terveyskeskuksesta hoitajat varasivat ajan sairaalaan tiistaiksi. Eli toissa päivänä kävin sairaalassa, jossa otettiin ultraääni ja ja juttelin lääkärin kanssa, joka ei myöskään ihmeemmin kysellyt syitä, vaan määräsi e-pillerit. Hoitaja kertoi tarkemmin toimenpiteestä ja antoi pillerin, jonka tarkoituksena oli pehmittää kohdunsuuta.
Sain ohjeeksi tulla kahden päivän päästä klo 9 (tänään) sairaalaan. Kaksi tablettia oli tarkoitus laittaa emättimeen, mutta sainkin ne suun kautta, koska aamulla olin alkanut vuotaa jo runsaasti. Vuoto jatkui tasaisesti runsastuvana ja noin 2 tunnin päästä (11.30) lääkkeiden ottamisesta oli pahimmillaan. Tuli isoja hyytymiä ja paljon verta. Sain lääkkeiden yhteydessä piikin pahoinvointia vastaan, koska epäilin sitä tulevan ja se oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Olo pysyi hyvänä koko ajan ja pystyin jopa syömään kunnollisen aterian.
Kivut eivät yltyneet missään vaiheessa kuukautiskipuja pahemmiksi. Hyytymien valuminen tietysti tuntuu ikävältä, mutta ei koske. Tarvittaessa olisi saanut kipulääkettä lisää, mutta en tarvinnut. Hyytymiä lakkasi tulemasta noin klo 14 ja sain lähteä kotiin kun siltä tuntui. Läksin klo 15.30 ja olo oli siinä vaiheessa ihan hyvä.
Nyt vuodan verta tosi reilusti, mutta olo ei muuten ole kuukautisia kummempi. Nytkään ei koske mihinkään. Pari päivää pitää varmaan ottaa aika rennosti ja syödä hyvin. Menetin ja menetän yhä paljon verta, joten rautalisä on luultavasti paikallaan.
Kotihoito-ohjeet sain kirjallisesti ja reilun kolmen viikon päästä vien virtsanäytteen labraan ja saan tietää, onko keskeytys onnistunut.
Toimenpiteen aikana en ajatellut keskeytyksen henkistä puolta lainkaan. Olin ajatellut sitä niin paljon jo etukäteen, ja tulen tekemään surutyötä jatkossakin, että päällimmäisenä mielessä oli nyt vain hyvinvointi.
Kaikkia kauhutarinoita ei siis kannata uskoa. Enhän vielä tiedä, onnistuiko keskeytys täydellisesti, mutta itse toimenpide ei ollut lainkaan niin paha kuin olin luullut. Apua on tarjolla ja kipulääkettä saa sitä halutessaan. Ja lääkkeellisen keskeytyksen onnistumisprosentti usean lähteen mukaan on noin 97, eli vaikka epäonnistumisen riski on olemassa, onnistuneita keskeytyksiä on huomattavasti enemmän. Kertomukset niistä vain eivät ole niin kuumaa kamaa näillä keskustelupalstoilla. ;)vielä lääkärillä, kun labratulos selviää?
- kokenut
käydä kirjoitti:
vielä lääkärillä, kun labratulos selviää?
Sairaalan antamissa ohjeissa sanotaan vain, että jos tulee jotakin ongelmia, niin pitää käydä lääkärissä, eli jos raskaus on keskeytynyt epätäydellisesti. Se on varmaan ihan sairaalakohtaista.
- 3 lapsen äiti
Hei! Minulle tehtiin keskeytys lääkkeillä vahinkoraskauden jälkeen kaksi viikkoa sitten. Toimenpidepäivinä jolloin lääkkeet otin, olin tosi sairas. Kipuja ei ollut, mutta pahoinvointia kolme päivää, jotka makasin sängyssä. Vuoto oli normaalia kuukautisvuotoon verrattuna kaksi viikkoa...ja nyt kaksi päivää olen vuotanut kuin seula, lapsen vaippoja pitää käyttää, että pystyn olemaan kuiva n. puoli tuntia. Tänään heikko olo, en pysy pystyssä, joten olen menossa päivystykseen...ja luultavasti kaavinta edessä hemostaasin saattamiseksi. Olisin valinnut kirurgisen, jos tämän olisin tiennyt. Terv. Itsekkin sairaanhoitaja
- reus
Lääkäri suositteli lääkkeellistä raskaudenkeskeytystä heinäkuussa johon suostuin. Lääkkeiden oton jälkeen vuotoa tuli vain kaksi päivää. Soitin sairaalaan ja kysyin onko normaalia. Vakuutettiin asian olevan normaalia, koska raskaus oli niin alussa. Kuukautiset tulivat elokuun lopulla ja tilasin lähettäneelle lääkärille ajan hormonikierukan laittoon. Lääkäri ei mitenkään kontrolloinut raskauden päättymistä eikä huomannut raskauden jatkuvan ja asensi kierukan. Ei edes huomannut ettei kierukka asetu oikein paikoilleen. Lokakuun lopulla sain kauppareissulla massiivisen veren vuodon ja ambulanssilla sairaalaan. Luulin kuolevani veren vuotoon. Sairaalassa kaavittiin kaksi kertaa, eikä vieläkään tiedetä onko kohtu tyhjä. Komplikaationa kaksilokeroinen kystä toisessa munasarjassa yli 4cm, joka saattaa vielä vaatia munasarjan poiston. En ikinä suosittele kenellekkään lääkkeellistä keskeytystä. Hoitovirhehän tässä tapahtui ja seurauksena suuri järkytys ja suru.
- *****
Heipä hei, päätin kirjottaa oman tarinani tänne, sillä harva kirjoittaa positiivista kokemuksista. Minulla todettiin tuulimunaraskaus, joka täytyi hoitaa lääkkeellisesti. Sairaalassa sain suun kautta yhden tabletin, jonka jälkeen pääsin kotiin. Tabletti ei aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia. 2 päivän kuluttua otin kotona aikaisin aamulla 2 tablettia, jotka aloittivat keskeytymisen. Otin valmiiksi kipulääkkeitä lääkärin määräyksestä. Lääkäri oli määrännyt, että 2 tuntia pitäisi olla makuullaan, jotta tabletit imeytyvät kunnolla.Puoli tuntia odottelin sängyllä, että jotain alkaisi tapahtua. Sitten alkoikin kauhea polte. Ensimmäiset kaksi tuntia olivat yhtä tuskaa, otin 2g paratabsia ja 2 mahalääkettä, mutta ne eivät juurikaan auttaneet. Selän hieronta osoittautui paremmaksi keinoksi. Kivut olivat melko kovat koko sen päivän ja vuotokin alkoi melkein heti. Noin 6 tunnin kuluttua lääkkeiden ottamisen jälkeen itse keskeytyminen luultavasti tapahtui. Vuoto oli hieman runsaampaa kuin kuukautiseni (jotka ovat muutenkin todella runsaat), normaalit siteet olivat käytössä, eikä vuoto ollut missään vaiheessa liian runsasta. 2 päivää lääkkeiden oton jälkeen tuli vielä joku möntti pois...muuten vuosi 9 päivää ja kipuja oli vain ensimmäiset 3 päivää. Olin viikolla 6 kun tein keskeytyksen ja kyseessä oli tuulimuna, joten siksi vuoto ei ollut liian runsasta. Sain minipillerit, joten sekin lääkärin mukaan vähentää vuotoa. Parin viikon kuluttua menen jälkitarkastukseen (verikoe), jossa selviää onko kaikki ok. Itselläni on tunne, että kaikki olisi tullut ulos, mutta sitä ei koskaan tiedä. Yhden siiderin otin jo seuraavana päivänä keskeytyksestä, sillä se ei vaikuta kipulääkkeiden kanssa. Kunnolla otin alkoholia vasta, kun en enää syönyt kipulääkkeitä. Seksiä saa harrastaa ilmeisesti heti kun vuoto loppuu? Itse suosittelen lääkkeellistä keskeytystä, jos olet alle 8 viikolla. Ei se niin kamalaa ollut kuin kuvittelin. Pientä kipua kyllä kestää. Mikä nauttien tulee...tuskalla menee! Lääkkeellinen keskeytys maksoi n. 25 e 12 e ensimmäinen lääkärikäynti, jossa todettiin olenko raskaana. Tulehdusriskit ovat pienet, jos muistaa peseytyä jne. Kaavinta on kalliimpi ja siinä on isommat riskit. Yksi kaavinta ei aina auta, kaavinta voi aiheuttaa hedelmättömyyttä, jos lääkäri kaapii liikaa sekä nukutus on aina riski.
- cutellå
hei,
itselläni meni niin, että sain TI mifegynen osastolla, josta pääsin tunnin kuluttua pillerin otosta pois, TO aamuna 7 piti mennä takaisin osastolle, jolloin olisi laitettu cytotecit emättimeen, itselä kuitenkin mifegyne aiheutti ke iltana alkavan vuodon, joka oli todella runsasta (siteistä ja housuista valui läpi lattialle lammikoiksi) ja paljon tuli myös hyytymiä ja raskausmateriaalia, kivut olivat kuukautiskipuja vastaavia, ehkä hieman voimakkaampia, mitään kipulääkettä en ottanut. tämä kesti siis ilta 10 - to aamu 06, eli 8 tuntia, nukuin välillä ja reilun tunnin välein heräsin vaihtamaan sidettä.
To aamulla 07.30 menin osastolle ja sain suun kautta osastolla 4 cytoteciä sekä kipulääkkeet, 9 aikaan ei ollut vielä tapahtunut mitään, ei vuotoa ei kipuja, vuoto siis hellitti aamulla juuri ennen osastolle menoa ja päätettiin ultrata, jossa huomattiin kohdun tyhjentyneen ja kotiin pääsin kun olin syönyt, cytotecit otin omallakohdallani siis turhaan koska raskaus keskeytyi mifegynellä, eli osastolla meni n 3,5 tuntia. tänään pe ei enää kuin hyvin niukkaa vuotoa (vrt. menkkojen viimeinen päivä) ja ei minkäänlaisia kipuja ym. raskausoireet (pahoinvointi,väsymys ym.) loppuivat myös ke-to välisenä yönä raskauden keskeydyttyä.
olin 6 4 viikolla, aikaa ensimmäisestä puhelin soitosta/raskaustestistä keskeytykseen meni 18 päivää, jonka aikana 2 lääkäri käyntiä ja 2 osasto käyntiä labra kokeet.
- ei siis
saa kannustaa lapsen hengissäpitämiseen ja varoitta abortin jälkeisistä mittavista henkisistä ongelmista??? Abortin jälkeen elämä tuskin koskaan on enää normaalia!!! Normaalia on antaa lapsen jatkaa elämäänäs. PISTE.
- 1977
...kannustuksesi suuntaan tai toiseen tulee aloittajalle myöhässä...
- im
1977 kirjoitti:
...kannustuksesi suuntaan tai toiseen tulee aloittajalle myöhässä...
Itselleni on tehty kolme kertaa lääkkeellinen keskeytys. Kaksi ensimmäistä kertaa menin nopeasti lääkäriin joten raskaudet olivat hyvin alussa. keskeytykset menivät hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Elämäntilanteeni oli tuolloin sellainen, ettei lapsen saaminen olisi mitenkään siihen sopinut ja olivat totaalisia vahinkoja. nyt kolmas kerta olikin sitten ihan eri. Menin vain jotenkin paniikkiin ja tein lääkkeellisen keskeytyksen rv 8 2. Siitä, miten karmeaa se on ollut henkisesti, en lähde avautumaan. Tällä hetkellä ehkäisy pois ja toivon todella tulevani uudestaan raskaaksi, enkä varmasti ikinä enää tee mitään niin kamalaa! Mutta fyysisestä puolesta jos puhutaan, kaikki meni tosi huonosti. Raskaus kyllä keskeytyi...tavallaan..mutta vuodettuani TODELLA paljon 2 viikkoa, soitin uudestaan sairaalaan. raskauspussi oli edelleen litistyneenä kohdussa melko paksun verimassan joukossa. Jouduin välittömästi kaavintaan, jonka jälkeen vuoto oli hyvin niukkaa n.1,5 viikkoa. Sen jälkeen meni viikko ja alkoi menkat. nyt aina seksin jälkeen alkaa vuoto, joka kyllä lakkaa myös melko nopeasti.
Ei kannata pelleillä näillä asioilla. Tuskin tällä on merkitystä päätökseesi. En ehkä olisi itsekään pystynyt vastaan ottamaan omassa paniikissani tälläisiä ajatuksia. Mutta henkisesti keskeytys voi olla todella hirveää. Toki se voi olla myös valtavan huojentavaa, jos elämän tilanne tai oma halu ei sovi yhteen lapsen tulon kanssa. Mutta kaavinnan jälkeen pääset varmasti helpommalla kuin lääkkellisen keskeytyksen. Paitsi että kaavinta aina vahingoittaa kohdun limakalvoja. Toki ne tod.näk.parantuvat, mutta keskenmenojen riski kasvaa, jos ajattelee tulevaisuutta. Tulevaisuus ei varmasti ole mielessä siinä kun tekee aborttipäätöstä, ei ollut minullakaan. mutta nyt, kun todella toivon lasta, huomaan pelkääväni keskenmenoa, jos ylipäätään edes voin tulla vielä raskaaksi.
Jos vuoto kestää pitkään ja on runsasta, kuten minulla oli, se on hyvin rankkaa. Väsyttää, huimaa jne. Mutta vähintään yhtä kauheaa ja raskasta on se, ettei voi elää mitenkään normaalisti. On pysyteltävä vessan läheisyydessä, koska mitkään siteet ei pidä. Työssä käynti ym vaikeaa.
Mieti vielä ja ota huomioon kaikki seikat. ratkaisu voi olla oikea ja kaikki voi mennä hyvin. Mutta ratkaisua voi myös katua enemmän kuin osaa koskaan uskoa ja toimenpide voi epäonnistua. Itselläni meni yli kuukausi, että kohtu tyhjentyi ja matka oli hyvin kipeä. - ehkä...
1977 kirjoitti:
...kannustuksesi suuntaan tai toiseen tulee aloittajalle myöhässä...
saattaa lukee muutamat muutkin kuin aloittaja??
- pirporper
im kirjoitti:
Itselleni on tehty kolme kertaa lääkkeellinen keskeytys. Kaksi ensimmäistä kertaa menin nopeasti lääkäriin joten raskaudet olivat hyvin alussa. keskeytykset menivät hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Elämäntilanteeni oli tuolloin sellainen, ettei lapsen saaminen olisi mitenkään siihen sopinut ja olivat totaalisia vahinkoja. nyt kolmas kerta olikin sitten ihan eri. Menin vain jotenkin paniikkiin ja tein lääkkeellisen keskeytyksen rv 8 2. Siitä, miten karmeaa se on ollut henkisesti, en lähde avautumaan. Tällä hetkellä ehkäisy pois ja toivon todella tulevani uudestaan raskaaksi, enkä varmasti ikinä enää tee mitään niin kamalaa! Mutta fyysisestä puolesta jos puhutaan, kaikki meni tosi huonosti. Raskaus kyllä keskeytyi...tavallaan..mutta vuodettuani TODELLA paljon 2 viikkoa, soitin uudestaan sairaalaan. raskauspussi oli edelleen litistyneenä kohdussa melko paksun verimassan joukossa. Jouduin välittömästi kaavintaan, jonka jälkeen vuoto oli hyvin niukkaa n.1,5 viikkoa. Sen jälkeen meni viikko ja alkoi menkat. nyt aina seksin jälkeen alkaa vuoto, joka kyllä lakkaa myös melko nopeasti.
Ei kannata pelleillä näillä asioilla. Tuskin tällä on merkitystä päätökseesi. En ehkä olisi itsekään pystynyt vastaan ottamaan omassa paniikissani tälläisiä ajatuksia. Mutta henkisesti keskeytys voi olla todella hirveää. Toki se voi olla myös valtavan huojentavaa, jos elämän tilanne tai oma halu ei sovi yhteen lapsen tulon kanssa. Mutta kaavinnan jälkeen pääset varmasti helpommalla kuin lääkkellisen keskeytyksen. Paitsi että kaavinta aina vahingoittaa kohdun limakalvoja. Toki ne tod.näk.parantuvat, mutta keskenmenojen riski kasvaa, jos ajattelee tulevaisuutta. Tulevaisuus ei varmasti ole mielessä siinä kun tekee aborttipäätöstä, ei ollut minullakaan. mutta nyt, kun todella toivon lasta, huomaan pelkääväni keskenmenoa, jos ylipäätään edes voin tulla vielä raskaaksi.
Jos vuoto kestää pitkään ja on runsasta, kuten minulla oli, se on hyvin rankkaa. Väsyttää, huimaa jne. Mutta vähintään yhtä kauheaa ja raskasta on se, ettei voi elää mitenkään normaalisti. On pysyteltävä vessan läheisyydessä, koska mitkään siteet ei pidä. Työssä käynti ym vaikeaa.
Mieti vielä ja ota huomioon kaikki seikat. ratkaisu voi olla oikea ja kaikki voi mennä hyvin. Mutta ratkaisua voi myös katua enemmän kuin osaa koskaan uskoa ja toimenpide voi epäonnistua. Itselläni meni yli kuukausi, että kohtu tyhjentyi ja matka oli hyvin kipeä.Olen saanut keskenmenon, ei ollut spontaani, jouduttiin kaapimaan. Vuotoa oli 2 kk!! Ja kahden lapsen jälkeen lääkkeellinen keskeytys varhaisilla viilkoilla: vähän vuotoa ja vähän kipua: menkat!
Voimia kaikille! - Mene..
johonkin toiseen ketjuun varoittelemaan tai tee oma aloitus. Ne varoittelut eivät liity tämän ketjun aiheeseen mitenkään.
- voit ...
Mene.. kirjoitti:
johonkin toiseen ketjuun varoittelemaan tai tee oma aloitus. Ne varoittelut eivät liity tämän ketjun aiheeseen mitenkään.
alottaa vaikka oman ketjun näistä turhista valituksista joita tunget joka väliin.
- leskenlehti
Minulla se on hyvinkin normaalia elämää ollut tämä arki vaikka abortin olenkin aikanaan tehnyt. Jotakin todisteita siitä miksi ei olisi? Mittavat henkiset tai minkäänlaiset henkiset ongelmat eivät ole kaikkien osa elämää vaikka raskauden keskeytyksen joskus olisi tehnytkin.
- mm..mm
itsekin tänään kävin sairaalalla. perjantaiksi määräsivät 2kpl cytotecia. toivotaan etten kuole niihin kipuihin... määräsivät kyllä särkylääkettäkin. voivoi... ja en jaksa varmasti sitä vuotoa viittä viikkoa :/ no toivotaan parasta. 5 4 oli täällä.
- mm..mm
mieluummin olisin tiedoton kivuista. ja kaikki kuolee kumminkin, ennemmin tai myöhemmin.
- kuitenkaan
mm..mm kirjoitti:
mieluummin olisin tiedoton kivuista. ja kaikki kuolee kumminkin, ennemmin tai myöhemmin.
kenenkään tappamina. Etenkään äitinsä...
- mm..mm
kuitenkaan kirjoitti:
kenenkään tappamina. Etenkään äitinsä...
en sen enempää halua kokea synnytyskipujakaan. saati sitä taakkaa mitä sen kantaminen olisi mulle tällä hetkellä seuraavat 8kk. itse voit tehdä niitä lapsia vaikka miljoona jos siltä tuntuu, jätä muiden huoleet omaksi aiheeksemme. tässäkin keskustelussa nyt oli kyse abortista, sen tuottamista kivuista, seurauksista ym. eikä mistään etiikasta.
ja mä en mitään hyväksyntää täältä hae, kokemuksia vain. hyväksynnän oon ihan itselleni antanut ja siihen ei muiden tarvitse puuttua. itse en koe olevani julma, sinä olet kun muita tuolla tavalla tulet tänne ahdistelemaan sinulle kuulumattomista asioista.
mietippä nyt ihan oikeasti jos ne kaikki lapset syntyisivät tänne suomeenkin, jotka abortoidaan? suurin osa niistä olisi varmasti henkisesti sairaita kun vanhemmat ovat kykenemättömiä hoitamaan. useampi jouduttaisiin ottamaan huostaan ym. luulenpa että vähempi harmi näillekkin lapsille on kuolla tiedottomana ennenkuin aivot ovat edes kehittyneet (näin mun kohdalla). - että ne
kivut on pientä synnytyskipujen rinnalla!
- niin,...
että ne kirjoitti:
kivut on pientä synnytyskipujen rinnalla!
tosin sen tappamisoperaation fyysinen kipu on pientä sen loppuelämän henkisten tuskien rinnalla..
- että sinulle
niin,... kirjoitti:
tosin sen tappamisoperaation fyysinen kipu on pientä sen loppuelämän henkisten tuskien rinnalla..
on käynyt niin :/ Voimia!
- olekaan
että sinulle kirjoitti:
on käynyt niin :/ Voimia!
mutta sitä ei ole ollenkaan vaikea huomata täällä eräistä muista.. :D
- et pääse
mm..mm kirjoitti:
en sen enempää halua kokea synnytyskipujakaan. saati sitä taakkaa mitä sen kantaminen olisi mulle tällä hetkellä seuraavat 8kk. itse voit tehdä niitä lapsia vaikka miljoona jos siltä tuntuu, jätä muiden huoleet omaksi aiheeksemme. tässäkin keskustelussa nyt oli kyse abortista, sen tuottamista kivuista, seurauksista ym. eikä mistään etiikasta.
ja mä en mitään hyväksyntää täältä hae, kokemuksia vain. hyväksynnän oon ihan itselleni antanut ja siihen ei muiden tarvitse puuttua. itse en koe olevani julma, sinä olet kun muita tuolla tavalla tulet tänne ahdistelemaan sinulle kuulumattomista asioista.
mietippä nyt ihan oikeasti jos ne kaikki lapset syntyisivät tänne suomeenkin, jotka abortoidaan? suurin osa niistä olisi varmasti henkisesti sairaita kun vanhemmat ovat kykenemättömiä hoitamaan. useampi jouduttaisiin ottamaan huostaan ym. luulenpa että vähempi harmi näillekkin lapsille on kuolla tiedottomana ennenkuin aivot ovat edes kehittyneet (näin mun kohdalla).siitä että abortissa on AINA kyse myös etiikasta, riistetäänhän siinä yhdeltä ihmiseltä KOKO elämä!
Ihan turha valittaa muiden "julmuudesta" jotka kertoo vain karuja tosiasioita!
Abortoitavat lapset voisi hyvinkin elää onnellista elämää heitä kauan odottaneissa adoptio perheissä, jos eräät vaan viitsis luopua siitä pohjattomasta itsekkyydestään ja mukavuudenhaluistaan! - kuule..
et pääse kirjoitti:
siitä että abortissa on AINA kyse myös etiikasta, riistetäänhän siinä yhdeltä ihmiseltä KOKO elämä!
Ihan turha valittaa muiden "julmuudesta" jotka kertoo vain karuja tosiasioita!
Abortoitavat lapset voisi hyvinkin elää onnellista elämää heitä kauan odottaneissa adoptio perheissä, jos eräät vaan viitsis luopua siitä pohjattomasta itsekkyydestään ja mukavuudenhaluistaan!viitsitä :)
- Sohvie
olekaan kirjoitti:
mutta sitä ei ole ollenkaan vaikea huomata täällä eräistä muista.. :D
Olen aikuinen lähes 30-vuotias yhden pojan äiti ja onnellisessa juhannuksena alkaneessa parisuhteessa. Tein itse päätöksen ihanan miesystäväni tukemana keskeyttää raskaus. Monien yhteensattumien ja törmäysten vuoksi raskaus oli edennyt keskeytys vaiheessa viikoille 17 6. Se oli rankkaa, mutta kaikkien meidän kannalta oikea ratkaisu. Aika ja paikka eivät olleet sille enkelille oikeat. Yhden ohjeen voi varmasti antaa kaikille, teette sitten ratkaisun kumpaan suuntaan tahansa. Luottakaa omaan vaistoonne!!
- helv....!
Sohvie kirjoitti:
Olen aikuinen lähes 30-vuotias yhden pojan äiti ja onnellisessa juhannuksena alkaneessa parisuhteessa. Tein itse päätöksen ihanan miesystäväni tukemana keskeyttää raskaus. Monien yhteensattumien ja törmäysten vuoksi raskaus oli edennyt keskeytys vaiheessa viikoille 17 6. Se oli rankkaa, mutta kaikkien meidän kannalta oikea ratkaisu. Aika ja paikka eivät olleet sille enkelille oikeat. Yhden ohjeen voi varmasti antaa kaikille, teette sitten ratkaisun kumpaan suuntaan tahansa. Luottakaa omaan vaistoonne!!
mikset vaan voinu antaa lapsen syntyä joitain viikkoja myöhemmin elossa ja jatkaa elämää muualla, kun kuitenkin jouduit synnyttään sen?? Miten niin aika ja paikka ei ollu oikeat? Olihan ne kun lapsi kerran oli olemassa/elossa, mutta sä riistit ne 'enkeliltäsi'..
- syntyä
helv....! kirjoitti:
mikset vaan voinu antaa lapsen syntyä joitain viikkoja myöhemmin elossa ja jatkaa elämää muualla, kun kuitenkin jouduit synnyttään sen?? Miten niin aika ja paikka ei ollu oikeat? Olihan ne kun lapsi kerran oli olemassa/elossa, mutta sä riistit ne 'enkeliltäsi'..
joitain viikkoja myöhemmin? Eiks tossa olisi vielä ollut yli puolet raskautta jäljellä?
- oishan
syntyä kirjoitti:
joitain viikkoja myöhemmin? Eiks tossa olisi vielä ollut yli puolet raskautta jäljellä?
se keskosenakin voinu selvitä jos ennen rv40 oiskin mieli ailahtanu.
- Sohvie
helv....! kirjoitti:
mikset vaan voinu antaa lapsen syntyä joitain viikkoja myöhemmin elossa ja jatkaa elämää muualla, kun kuitenkin jouduit synnyttään sen?? Miten niin aika ja paikka ei ollu oikeat? Olihan ne kun lapsi kerran oli olemassa/elossa, mutta sä riistit ne 'enkeliltäsi'..
Ratkaisu on jokaisen henkilö kohtainen. Eikä sitä tarvitse sen enempää selittää. Tiedän tasan tarkkaan mitä tein. Tuntemattomien kritiikki on aina tervetullut ja varmasti myös hyödyllistä.
- m
17 4??? haloo! hän oli jo pieni vauva
- m
17 6 tarkotan
- hämmästelijä hämeest
Ja edelleen on äärimmäisen hämmästyttävää nämä tänne palstalle kirjoittelevat alkiot ja sikiöt :D Voi herranen aika..
- Hallitus kloonaa
Selvästi pitää ilmoittaa poliisille, että nyt tehdään jossain laittomia geenimanipulointeja naisten alkioille... Ei voi olla laillista että alkiot geenimanipuloidaan niin rajusti että pystyvät surffailemaan netissä.
On siis olemassa toinenkin salainen istituutio kuin aborttiväki! Ties kuinka monta alkiota tuossakin labrassa epäonnistuneen geenimanipulaation takia on menetetty. ;(
- ärsyyntynyt
Minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys 6 viikkoa sitten ja vuodan edelleen, en ole siis 6 viikkoon harrastanut seksiä poikaystäväni kanssa ja nyt alkoivat vatsakivut joten uusi reissu lääkäriin edessä, suoraan sanottua itseäni alkanut koko touhu vituttamaan ja toivon että en olisin koko rumbaan edes lähtenyt vaan pyytänyt kaavinnan heti. Olen täysin kyllästynyt tilanteeseeni ja tiedän että kaavinta todennäköisesti vielä edessä.. Lapsia en ole koskaan halunnut enkä halua tulevaisuudessakaan ja kondomeihin en enää ehkäisynä luota.
- :DDD
Jäi sitte levy pahasti jumittaan? XD
- kerronpa minäkin
"tosin sen tappamisoperaation fyysinen kipu on pientä sen loppuelämän henkisten tuskien rinnalla...".
Johan nyt on kun niitä tuskia ei vaan kuulu. On kulunut jo 30 vuotta. Oli tosi helpottunut kun olin abortin tehnyt. Sai jatkaa elämää niin kuin kuuluikin ilman painolastia. Kaikki eivät vaan halua synnyttää lasta adoptioon koettakaa jo uskoa.- kerronpa minäkin
Minun sydämeni kertoo sen että abortti on oikea ratkaisu jos ei lapsista tykkää; suoraan sanoen: inhoaa niitä.
- kerronpa minäkin
kerronpa minäkin kirjoitti:
Minun sydämeni kertoo sen että abortti on oikea ratkaisu jos ei lapsista tykkää; suoraan sanoen: inhoaa niitä.
..... jatkoa vielä. Jäi vastaamatta tuohon viimeiseen lauseeseen: enpähän yritä ketään saada tekemään samaa ratkaisua koska sen tekee jokainen itse; kerronpahan vaan omia asioitani ja mielipiteitäni.
- minä vain
Mistähän se johtuu, että noi abortin vastustajat kuvittelevat, että jokainen keskeytyksen valinnut kokee oikeasti suurta syyllisyyttä mutta me emme vain suostu myöntämään sitä. Ja jos sanoo, että ei kaduta niin siltikin pitää alkaa jankuttamaan, että kyllä minä tiedän, että sua kaduttaa. Mistähän se johtuu? Ettei vain ole omakohtaisia kokemuksia? Ja suosittelisin ihan oikeasti pitämään huolen omista asioistaan, koska tuosta haukkumisesta ja syyllistämisestä ei ole mitään hyötyä.Saattaa itsensä vain erittäin naurunalaiseksi. Ja toiseksi voin kertoa, että en KOSKAAN voisi kantaa lasta 9kk ja sen jälkeen antaa lapsen adoptioon. Niin laupias samarialainen en ole enkä usko, että on kovin moni muukaan. Onhan se kaunis ajatus mutta valitettavan naiivi.
- tottakai...
syyllisyyttään potevat lapsentappajat täällä näkis mieluummin vaan vastustajista vapaata, naisen "oikeuden" ja lapsen "parhaan" ylistystä ym. lässyttävää pään silittely paijausta :D sori vaan, mutta se nyt ei ihan mee sillee kun haluisit ;D Abortteja vastustetaan tasan niin kauan kun niitä tehdään!!
Mistä sä tiät moniko turha tappaminen on jääny tekemättä abortin ikävät totuudet kertovien vastustusten takia? Mitä mieltä ne lapset mahtais olla siitä "hyödyttömyydestä" joiden henki ja koko elämä pelastui vastustajien ansiosta? Tietenkään normaali ihmiset ei vois KOSKAAN mukavuustappaa lapsiaan.. tämä on onneksi vain melko marginaalisen porukan hupia, joiden moraali ei toimi ihan niinkun ihmisellä pitäis.
- kerronpa minäkin
Eihän kukaan ole mitään tappanutkaan vaan tehnyt abortin. Usko jo että abortti on laissa sallittu ja tappajaksi nimittely on sivistymätöntä käytöstä.
- usko jo että
abortti on tappamista eikä sen faktan toteemisessa oo mitään laitonta. Tappaminen on sivistymätöntä.
- Minä vain
Surullista teidän vastustajien kannalta on se, että teillä ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä mitä henkisiä ja fyysisiä ongelmia pakon edessä kannettu raskaus saattaa aiheuttaa. Sääliksi käy niitä lapsia jotka on tähän maailmaan saatettu ja joilta puuttuu rakastava äiti koska lapsi on ehkä laitettu alulle esim. väkivalloin tai nainen joka ei syyllistämisen/uskonnon takia pysty tekemään aborttia ja jää elämässään yksin lapsen kanssa. Mutta sehän ei tunnu vastustajia liikuttavan. Taustoja on monia ja syitä satoja,
Sivistymätöntä on olla ymmärtämättä, että Suomen lain mukaan aborti on sallittu ja tulee aina olemaankin.- läpä läpä
Sivisymötöntä on tapella vastaan lasten vääjäämättä aikojen saatossa paranevia ihmisoikeuksia ja meuhkata jostain olemattomista "tappamis"oikeuksista ymäriinsä ja synkistellä väkivaltaselta kuolemalta säästyneiden onnekkaiden lasten elämää.. loppuiän mielenrauhan säilyttäneistä äideistä puhumattakaan! Lait ovat aikojen myötä muuttuvia, mikään laki ja ihmisryhmän sorto ei ole ikuista.
Abortinsuosijoita ei liikuta viattomien lasten kylmä viemärikohtalo mukavuusaborteissa eikä naisparkojen mielenterveyden menetys tappamisen jälkeen. Kunhan vaan saavat lisää väkeä upottavaan suohonsa rypemään, se on pääasia. - enkelimme7
juurikin näin! Ja kuinka paljon örmääkään äiteihin ketä ei ne lapsiparat
Kiinnosta tuon taivaallistakaan!!
- enkelimme7
Voi että näitä älä tee aborttia! Itselläni on lapsia monta ja sain kuulla shokki asian
Että olen taas raskaana. No isäntä oli asiasta mieltä ettei enään ja itsekkin
Epäilin jaksamistani!
No joka tapauksessa päätettiin että no kai tällä on joku tarkotus. Voin
Kertoa että ehkäsynä käytän ehkäsylaastareita.
No ei siinä odotus kesti viikolle 11 kun kuulin ultrassa että lapseni on
Kuollut kohtuun alku vaiheessa elikkä kotona keskeytykseen lääkäri
Päätyi!
Ymmärrän todellakin ettei kaikkien ihmisten voimavarat riitä lapsen kasvatukseen
Ja mielestäni on tervettä tajuta se kun synnyttää lapsen eikä jaksa kasvattaa !
Aivan hirveää törmätä ihmisiin ketkä vastustaa aborttia ja pamahtaa paksux
Eikä huolehdi lapsistaan niiin kun pitäisi! Voin kertoa että olen ensimmäisen
Lapseni saanut alle 18v ja hoitanut sen itse. Olen myös tehnyt abortin 21v
Koska on voimavarat ollu loppu/ yhdenlapsen virallinen yksinhuoltaja ei ole ollut mitään rahallisesti ruusuilla tanssimista. Mutta pärjättiin! Uskon että jokainen haluaa lapselleen parasta. Itse olen näitä jolle ei ehkäsyt pidä ja olen erittäin hedelmällinen. Jokainen varmasti myös ymmärtää sen ettei yksikään abortti ole hyväkdi kropalle ja voi myös abortti olla se viiminen lapsi!! Turha täällä oikeesti
On haukkua ihmisiä ketä päätyy siihen ratkasuun. Kun ei kukaan oikeasti voi tietää ihmisten henkilökohtaisia syitä! Voimia kaikille päätösiin! Jokainen tietää itse mikä on oikea päätös. Itselläni tänä kuolleen lapsen abortti ja lapsi numero kuusi siis oli aivan kamala keskeyttää jos vertaa siihen ensimmäiseen aborttiin ja tavallaan lapsi numero 2 oli taas aivan erilainen. Mutta näin se vaan menee että jokaisella se on niin yksilöllistä! - Positiivinen
Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys viikolla 5 6 eli hyvin varhaisessa vaiheessa. Olin lukenut netistä kauhutarinoita operaatiosta ja siksi kirjoitan tänne nyt oman POSITIIVISEN kokemukseni.
Maanantaina sain ekat pillerit Kättärillä. Niistä tuli hieman huono olo, joka jatkui koko tiistain, mutta olin ihan työkykyinen koko ajan. Verenvuoto alkoi tiistaina puoleltapäivin. Vielä keskiviikkoaamuna olin töissä muutaman tunnin, otin ne määrätyt särkylääkkeet ja sitten tulin kotiin ja panin kielen alle ne 4 Cytotecia, joista tuli todella huono olo ja kuumehorkka, mutta sekin kesti vain n. tunnin, minkä jälkeen söin ja nukuin.
Verenvuoto lisääntyi sinä aikana, mutta missään vaiheessa sitä ei tullut kuukautisvuotoa enempää eikä MITÄÄN kipuja ollut. Verenvuoto jatkui kuukautisvuodon tapaisena pari päivää, kunnes tyrehtyi kupariseksi vuodoksi, joka jatkui n. viikon.
Sen jälkeen oli 3 vrk:n tauko, minkä jälkeen alkoi uusi vuoto, todennäköisesti kuukautiset jo. Ainakin se kesti saman verran ja tuntui samalta. Nyt ei ole vuotanut enää 10 päivään ja eilen tehty kontrolliverikoe todisti, että raskaushormoni on laskenut elimistössäni ja kaikki siis hyvin.
Jos en olisi lukenut niitä netin kauhutarinoita, kokemus kaikkinensa olisi ollut täysin harmiton. Moraalisia tuskia minulla ei ollut missään vaiheessa, koska tiesin 100% etten halua tätä lasta. Yksi minulla on jo.- ketä kiinnosti?
Onkohan tällä pienemmällä lapsellasi nyt "kaikki hyvin"? Sääli isompaakin joka menetti pikkusisaruksensa "äidin" omanapaisuuden tähden.
- tahtoisi olla äiti
Minusta on hirvittävän surullista lukea näitä aborttikeskusteluja. Itse en ole abortin kannattaja, mutta ymmärrän naisia, joilla on syy tehdä abortti. Me olemme mieheni kanssa yrittäneet saada lapsia jo 4 vuotta. Olemme käyneet hoidoissa, ja ei ole tuottanut tulosta. Olen hirvittävän kateellinen naisille jotka hedelmöittyvät helposti. Mutta en minäkään voi arvostella toisia. Tiedän millainen tämä yhteiskunta tänä päivänä on. Minusta naisella on oikeus olla nainen, ja päättää ruumiistaan.
Jos joku joka oikeasti voi sanoa, että esim. raiskauksen jälkeen pystyisi tuomaan tähän maailmaan raiskaajan lapsen, on aika yli-ihminen! Toki heitäkin on, ja heille nostan hattua, mutta itse en pystyisi. Jos elää kultturissa, jossa naisen tila on huono ja tulee raskaaksi, voi päätyä vieläkin huonompaan tilanteeseen, ymmärrän näitäkin naisia jotka abortin tekevät. Tai mitä on olla teininä raskaana? Moni päätyy aborttiin, ja saattaa kantaa sitä tuskaa loppuelämänsä, mutta miksi me muut tehdään siitä numeroa? Ystäväni tuli 15 vuotiaana raskaaksi ja piti lapsen. Helppoa ei ole ollut, ja monia monia vaikeuksia on ollut. Mutta he selvisivät. Kaikista ei ole tähän! No entäs alkoholistit? Heillä on oikeus siinä missä muillakin lisääntyä, mutta mikä on lapsen oikeus? Olen tavannut vauvan, joka kärsi odotusajan päihderiippuvuudesta ja se ei ollut kaunista katseltavaa. Itse olen myös alkoholisti perheestä, ja voin kertoa syvällä kokemuksella ettei se ole mukavaa! Ja ahdistus. Itse olen ahdistunut kun en saa lapsia. Mutta entä ahdistus kun huomaa olevansa raskaana ja onkin "pulassa"? Ennemmin suon naisille paikan, jossa tekevät abortin hyvissä käsissä, kun sitten joku laiton heppu, joka voi saada vieläkin suurempaa vanhinkoa aikaiseksi. Jos tämä yhteiskunta ei olisi niin ahdasmielinen ja mielipideriippuvainen voisi moni asia olla toisin! Voisi olla helpompaa synnyttää lapsi vaikeaankin tilanteeseen. Tai sitten raha. Jos ei ole rahaa kasvattaa lapsia niin silloin voi uskoa että on parempi tehdä abortti. Ne supernaiset, jotka pystyvät luovuttamaan lapsensa (heillekin nostan hattua) ovat sinut itsensä kanssa, mutta jollekin se 9kk voi olla henkisesti täyttä rääkkiä ja sitten pitäisi tehdä luovutus..
Tässä on monia syitä, joissa abortin ymmärrän, mutta anteeksi tiukkuuttani. Sitä en ymmäärä jos nainen ei osaa kantaa vastuutaan ja on tehnty useita abortteja pelkästä piittaamattomuudesta! Jos "vahinko! sattuu monen monta kertaa ja se peitetään villaisella. Tässä vaiheessa minua kaivaa syvä katkeruus, ehkä se johtuu siitä että itse en varmastikaan tule saamaan lapsia, ainakaan nykyisen mieheni kanssa. Elämä on epäreilua. Mutta mikä minäkään olen toisia naisia arvostelemaan... jokainen meistä elää omaa elämää, ja tilanteet muuttuvat kovasti ja jatkuvasti.- Mutta mietippä
jos niitä abortteja ei saiskaan näin hepposin syin kun nyt, niin niitä lapsia tulis aika paljon enemmän adoptioonkin, ja sinäkin voisit saada adoptiolapsen aika paljon vaivattomammin kuin mitä se nyt vaatii, kun enin osa niistä ei-toivotuista kotimaisista lähetetään naisten itsekkäillä haluamisilla viemäriin...
- murhaajaaaahhhhhrrh
Itse tein lääkkeillä abortin viime kuussa, ehkä noin 4viikkoa sitten. Sattui aivan saatanasti, mutta kyllä sen silti kesti, vuosin verta järkyttävästi varmaan viikon ajan? Parin viikon jälkeen tilanne rauhottui, alkoi tulemaan just sitä "ruskeeta" verta, ja sitten alkoi äkisti taas vuotamaan punasta, ja kuukautiskipuja tuli. Ja vuodan edelleen. En tiedä onko mulla menkat, en asu Suomessa niin käytännöt on eri, oon miettinyt pitäiskö mennä lääkäriin kun en oo varma että mitä hittoa tässä oikein tapahtuu, mulle sanottiin että vuotaisin kaksi viikkoa abortin jälkeen mutta on jo kulunut ainakin neljä viikkoa... Hohhoijaa. Onnellista on se että kipuja ei enää ole enkä pode huonoa oloa tms.
Olin vasta viidennellä raskausviikolla, kun tein abortin, enkä kadu sitä - enää. Tekohetkellä tuntu ihan hirveeltä, itkin, mutta lopulta kun olin ottanut viimeisen satsin pillereitä halusin vaan että se kipu loppuisi. Koko viime kuukauden aina kun näin vauvoja jne ja jos mulle puhuttiin abortista, rupesin itkemään. Nyt olo on jo hyvä, mutta en silti tekisi aborttia toista kertaa. Vaikka miten nakertaisi olla paksuna ja joutua elättämään rääkyvä räkänokka. Oli sen verran rankka kokemus ja muutti mut ihmisenä täysin, kasvoin mielestäni aikuiseksi monessa asiassa abortin jälkeen, opin ymmärtämään vastuuta paremmin. Raskaus muuttaa koko elämän antaa sen sitten jatkua tai ei, tai niin sen ainakin pitäisi mennä, mun mielestäni. - 18tyttö
Tervehdys!
Itselleni annettiin eilen päivällä ensimmäinen tabletti, ja kotiin kipu lääkkeitä ja emättimeen laitettavat. On tosi surullista lukea pelkkiä kauhu tarinoita täältä. Olen 18-vuotias ja ensimmäistä kertaa teen tämän..jos todella olisin nämä kaikki lukenut ennen ensimmäisen pillerin ottamista, olisin perunut koko homman! Ja raskaus viikkoja minulla on 10. Tämä on muutenkin jo nyt henkisesti raskasta, niin viellä näiden kaikkien kirjoitusten jälkeen taakkaa tulee kaksin kertasesti..toivottavasti jollain on hyviä kertomuksia. - Ensi-abortti
Hei!
Tein itse abortin 5 päivää sitten torstaina, kun olin kahdeksannella viikolla. (8 4) Hoitajat sairaalassa olivat hyvin mukavia, ymmärsivät ja auttoivat minua vessaankin asti kun en sinne itse selvinnyt huimaukseltani.
Sain keskiviikkona mifegyne-tabletin jonka tarkoitus on pehmittää kohtua, ja menin jo seuraavana aamuna sairaalaan. Sain kaksi tablettia emättimeeni, jonka jälkeen piti maata paikoillaan min. tunti. Sen tunnin jälkeen minulla alkoi aivan järkyttävä pahoinvointi, oksensin puolen tunnin sisään neljä-viisi kertaa, minua paleli ja vatsakivut olivat helvetillisen kovia. Sain kuitenkin suonensisäistä kipulääkettä, joka helpotti tuskia ja kykenin nukahtamaan. Sen jälkeen nukuinkin ainakin kaksi tuntia, ja söinkin siinä välissä hiukan eikä se enää tullut ylös.
Sairaalassa vielä ollessani alkoi myöskin luonnollisesti valtava vuoto. Jouduin käyttämään vaippoja, jotka eivät nekään pitäneet verta sisälllään. Se massiivinen vuoto kesti yhden päivän, juuri sen torstain verran, ja perjantaina vuoto alkoikin muistuttaa vain hyvin runsaita kuukautisia. Olen siitä saakka käyttänyt normaaleja paksuja yösiteitä, ihan kaiken varalta.
Mitä kipuihin tulee, en ole onneksi pahoinvoinut ollenkaan toimenpiteen jälkeen ja ruoka on maistunut aivan kuin ennenkin, mutta mahakivut ovat olleet kovia joka päivä. Kipulääkkeet eivät ole minun tapauksessani auttaneet ollenkaan, joten on vain pitänyt kestää.
Nyt luettuani näitä kertomuksia epäonnistuneista aborteista, toivon todella kuuluvani siihen ryhmään joka onnistuu ensiyrittämällä. En halua enää koskaan kokea näitä kipuja uudestaan, enkä käymään läpi sitä henkistä prosessia jonka kävin ennen aborttia. Olisin voinut itse pitää lapsen, mutta tässä elämäntilanteessani se olisi vain ollut paheksuttavaa muiden ihmisten taholta ja vanhempani olisivat syyllistäneet minua. (Olen 18.) Koin siis pakollisena vaihtoehtona tämän, ja siksi en koskaan enää halua kokea tätä uudestaan. Seuraavan kerran kun tulen raskaaksi, haluan pitää lapsen. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä sain lääkäriltä reseptin ehkäisyrenkaaseen, jottei vastaavaa enää tapahdu.
Hyvät naiset, punnitkaa vaihtoehtoja tarkoin ennen kuin teette näin lopullisen teon. Itse kadun valintooni hieman jo nyt, mutta toivon että tulevaisuudessa ymmärrän itseäni paremmin ettei lapsi olisi sopinut elämäntilanteeseeni vielä.- Ei ollut pakko
Noniin, tiedät itsekin että oisit aivan hyvin voinu antaa lapsesikin elää, suojella häntä ja haistattaa pitkät muiden ahtaille mielipiteille. Vai puolusteletko tekoasi nyt vain itsellesi jotenkin näin että 'ku ei ne ois kuitenkaan hyväksyny sitä' tietämättä edes vaikka ne ois ollu hyvinkin onnellisia yllättävästä isovanhemmuudesta?
Jos kadut jo nyt, niin eikö kannattaisi toivoa mieluummin että lapsellasi olisi niin kova halu elämään että hän olisi selvinnyt voittajana tarjoilemiesi myrkkyjenkin keskellä? Voi käydä niinkin että huomaat jonain päivänä että olisi sittenkin kannattanut antaa tämän lapsen tulla luokesi, elämäntilanteet kun on aina järjestettävissä, mutta elää voi vain kerran eikä se ole mitenkään itsestäänselvää. - lääkkeellinen abortt
Jokaisella on omanlaisensa kokemus, se on niin ihmisestä riippuuvaa, mä tein kanssa lääkkeellisen abortin aamulla laitettavat sattui hieman..ja muutaman tunnin päästä lääkkeet eivät edes auttaneet, eikä sikiö tullut ulos..en joutunut kaavintaan, vaan ultran yhteydessä leikattiin, eikä sattunut yhtään se otettiin alakautta. En suosittele ketään tekemään aborttia, enkä varsinkaan kenellä on huono psyyke, koska sitä käy monesti miettimään sitä että mitä kaikkea tekisi kun se lapsi olisi maailmassa ja se on omaa lihaa ja verta.. mutta jokainen valitsee oman tiensä..oli päätös kumpi tahansa elämä muuttuu jollakkin tapaa. Itsekkään en toista kertaa tätä tekisi ihan vain sen takia että henkisesti raskasta, mutta minua ei kyllä sattunut yhtään.. joten ihmiset suotta pelkäätte liikaa se on henk.koht ketä sattuu ja ketä ei. :) Itsekin kyllä kadun...ja sen kanssa joudumme elämään...ei ole vaihtoehtoja tehtyä ei saa tekemättömäksi..mutta jatketaan eteenpäin..
- Minä ja mielipiteeni
Otsikkoon liittyen..
Itse tein raskaudenkeskeytyksen helmikuussa ja pelkäsin jo ennen lääkäriin menoa kuinka suuria fyysisiä kipuja siitä koituisi. Kun aamulla laitoin tabletit paikalleen ja menin makoilemaan noin puoli tuntia siitä alkoi kovasti voimistuvat polttavat vatsakivut, hetken päästä pyörrytti, huimasi, hikoilutti ja oksetti, ei paljon siteet siinä tilanteessa auttaneet.. Kuumassa suihkussa makoilin lähes koko päivän... Kolmen viikon kuluttua kävin verikokeissa josta sitten soittivat että raskaushormooni oli laskenut joten keskeytys oli onnistunut.
Itsellä päätökseen vaikuttivat monet asiat. Tuore parisuhde, se että olen itsekkin vielä nuori, vailla ammattia saatikka työpaikkaa..
On varmasti monia joita raskaudenkeskeytys ei ole henkisestikkään hetkauttanut, joitain on ja erilaisia kokemuksia ja vastauksia varmaan löytyy yhtä monta kuin meitä jotka raskauden ovat päättäneet keskeyttää syystä tai toisesta. Vaikka kivut minulla olivatkin fyysisesti kovat ovat ne henkisesti vielä kovemmat ja nyt monen kuukauden jälkeen olen vasta uskaltanut asian itselleni myöntää ja antanut itselleni luvan surra ja katua, olen myös syyttänyt itseäni murhaajaksi ja tappajaksi, joskus siltä tuntuukin varsinkin niinä huonoina hetkinä. Niille jotka tiesivät raskaudestani kerroin saaneeni keskenmenon, valehtelin koska tietenkin pelkäsin muiden reaktiota ja häpesin.
Nyt en voi syyttää kuin itseäni mitä meninkään tekemään.. Tehtyä ei tosin saa tekemättömäksi, en tekisi sitä myöskään enää koskaan ja kyllä, suren tätä varmasti vielä pitkään.. Teidän abortinvastaisten mielestä se on varmasti ihan oikein..
Teille raskaudenkeskeytystä vastaan oleville haluaisinkin esittää kysymyksenä sen että vihaatteko te myös teiniäitejä vai onko se oma erillinen viharyhmänsä..? Onko Teidän mielestännekö oikein synnyttää lapsi vaikkapa 15-vuotiaana jos siihen tilaan on joutunut vaikkapa sitten raiskattuna tai vain vahingossa..? Onko raskaudenkeskeytys väärin ikään, kokoon, terveydentilaan ym. mihin tahansa "syihin" katsottuna?
Itse ajattelin etten koskaan voisi tehdä aborttia mutta kun paniikki iski ja se tiedottomuus ja "mitä ihmettä minä teen?" kysymys, oli loppu sameaa.. Ei voi koskaan sanoa mitä omalle kohdalle tulee ja sanonnan "älä koskaan sano ei koskaan" muistan varmasti lopun ikäni..
Jaksamisia taistelussanne muut saman kokeneet, emme ole muita ihmisiä tippaakaan huonompia! Eikä kukaan voi katsoessaan ihmistä sanoa onko hän tehnyt abortin vaiko eikö. Halusin vain jakaa mielipiteeni ja kokemukseni ja ainakin koettaa kirjoittaa jotain positiivistä tähän osioon, ehkäpä myös purkaa omia tuntojani..- Miksi ihmeessä
"Teille raskaudenkeskeytystä vastaan oleville haluaisinkin esittää kysymyksenä sen että vihaatteko te myös teiniäitejä vai onko se oma erillinen viharyhmänsä..? Onko Teidän mielestännekö oikein synnyttää lapsi vaikkapa 15-vuotiaana jos siihen tilaan on joutunut vaikkapa sitten raiskattuna tai vain vahingossa..? Onko raskaudenkeskeytys väärin ikään, kokoon, terveydentilaan ym. mihin tahansa "syihin" katsottuna?"
pitäisi vihata niitä joilla jo noinkin nuorena on selkärankaa ja haluaa kantaa vastuunsa?? Ei ole myöskään lapsen vika missä olosuhteissa on saanut elämänsä.
Joskus ei ole muita kuin huono ja vielä huonompi vaihetoehto, esim. silloin kun nainen on kuolemassa raskauteen eli lopputulos on joko kaksi tai "vain" yksi kuollut. Vakavilla terveydellisillä syin se on hyväksyttävää, liittyi ne sitten naiseen tai lapseen.
"Jaksamisia taistelussanne muut saman kokeneet, emme ole muita ihmisiä tippaakaan huonompia!"
Jaa. No kyllä mä parempina pidän niitä jotka ei ole eikä voisi itsekkäästi tappaa lapsiaan. Toki se nostaa edes hiukan ylemmäs jos myöntää virheensä, syyllisyyden ja tekoonsa liittyvät tosiasiat verrattuna niihin jotka pyristelee valheiden ja itsepetoksen verkoissa teollaan leuhkien ja yllytellen muitakin samaan suohon.
- Minä ja mielipiteeni
"Miksi ihmeessä", Mitäs jos se 15 vuotias ei kanna vastuutaan? Juhlii ja menee eikä lapsi kiinnosta, haluaisikin olla vielä nuori.. Moni on kyllä todella hyvä äiti vaikka nuoria ovatkin, en muita vähättele, mutta olen nähnyt paljon "pahaakin".
Myönnän kyllä itse katuvani, varmasti lopun ikäni. Se olin Minä itse joka lopetti Minun lapseni elämän..Olen siis itse syyllinen eikä kukaan muu, enkä muita siitä syytäkkään.. Olen siis mielestäsi parempi ihminen kun sinulle nyt tässä tunnustin? Ihanaa, tätähän minä kaipasin ! Muttakun Minua ei muiden pahat sanat kiinnosta, omat syytökset ne vasta pahalta tuntuvatkin.
Ja kyllä minä vaan sitä mieltä olen että kaikki ollaan Samanarvosia, päätöksistämme, ratkaisuistamme ja teoistamme huolimatta :)- Tottakai alaikänen
tarvii ja ansaitsee aikuisten apua lapsenhoidossa, sehän on selvä. Nuoruuteen kuuluu omatkin menot, mutta sitä nuoruutta voi elää lastaan tappamattakin. Sehän o vaan järjestelykysymys. Moni kypsyy ja aikuistuu ikäisiään varhemmin lapsen myötä.
Uskon toisaalta että niitä joille oman lapsen surmaaminen "ei tunnu missään" ja pystyvät oikeasti suhtautumaan täysin kylmästi, on kovin marginaalinen määrä (vrt. psykopaatit), useimmat tietävät kyllä sisimmässään tasan tarkalleen tekonsa luonteen ja muistavat aina kivuliaasti loppuelämänsä mitä ovat tehneet. Kuulut niihin harvoihin jotka eivät kiellä näitä tiettyjä tunteita ja tosiasioita, eli olet sentään rehellinen. Se on tällä palstalla hatunnoston paikka. - Eräs ihminen
Hyvä nimimerkki Minä ja mielipiteeni.
Sinun täytyisi mennä kyllä puimaan noita katumuksiasi jonkun asiantuntijan pakeille. Syyllisyydestä voi ja täytyy vapautua elämään normaalia elämää. Muuten pilaat loppuelämäsi turhassa syyllisyyessä. Ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista, että jäät puimaan loppuikäsi asiaa, johon et ole vaan saanut tarpeeksi myötätuntoa ja ammattiapua ajoissa.
Ajattele siltä kannalta, että kun olet johonkin ratkaisuun joskus päätynyt, on se ollut siinä ajassa ja siinä tilanteessa ainut oikea ratkaisu. Siksi tämän päivän tilanne, eikä myöskään tulevien päivien tilanne vastaa sitä hetkeä mikä sinulla oli silloin kun olet joutunut aborttiin päätymään. Totta kai monen asian tekisi nyt toisin mutta olosuhteet ovat muuttuneet siitä mitä ne ovat joskus olleet.
Sama asia se on ihan minkä tahansa jutun kanssa. Sitä katuu asioita, jotka ovat olleet ja menneet. Mutta kun elämäntilanne muuttuu ja vaihtuu niin alkaa pähkäilemään että olisipa tullut tehtyä toisin. Tulevaisuuteen ei kuitenkaan näe, että voisi tulevaisuutta silmällä pitäen ennustaa miten asiat tulevat menemään. Pitää elää hetkessä ja tehdä siinä samaisessa hetkessä ne ratkaisut mitä sillä hetkellä vaaditaan. Muusta meillä ei ole tietoa. Tsemppiä!! - .
Sun alhaiselle
ymmärryskyvylles oli taas näköjään liikaa tajuta että juuri niitä itsensä paaduttaneita ym. luonnostaan tunnevammakkoja sillä psykopaatilla tarkotettiinkin. Kun taas omat harhaiset mutusi, joiden sairasmielisyyttä et edes itse huomaa, ei sovi yhtikäs mitenkään yhteenkään turhaa tappamista vastustavaan täällä. Onhan heillä korkea inhimillinen moraali ja empatiakyky heikoimpiakin kohtaan, toisin kun sunkaltasilla törkyturvilla joiden ainoa tarkotus on tulla tänne aukomaan päätä ja pyörittää sitä lapsellisen säälittävää kulunutta levyään "väärää" mieltä oleville ja sinustakin kivulloisia totuuksia kertoville. Olet siis itse lähempänä psykopaattia kuin kukaan nälvimistäsi. - Elämäänähnyt
Tottakai alaikänen kirjoitti:
tarvii ja ansaitsee aikuisten apua lapsenhoidossa, sehän on selvä. Nuoruuteen kuuluu omatkin menot, mutta sitä nuoruutta voi elää lastaan tappamattakin. Sehän o vaan järjestelykysymys. Moni kypsyy ja aikuistuu ikäisiään varhemmin lapsen myötä.
Uskon toisaalta että niitä joille oman lapsen surmaaminen "ei tunnu missään" ja pystyvät oikeasti suhtautumaan täysin kylmästi, on kovin marginaalinen määrä (vrt. psykopaatit), useimmat tietävät kyllä sisimmässään tasan tarkalleen tekonsa luonteen ja muistavat aina kivuliaasti loppuelämänsä mitä ovat tehneet. Kuulut niihin harvoihin jotka eivät kiellä näitä tiettyjä tunteita ja tosiasioita, eli olet sentään rehellinen. Se on tällä palstalla hatunnoston paikka.Ensinnäkin jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta kehostaan. Kenelläkään ulkopuolisilla ei ole oikeutta tuomita tai arvostella toisten henkilökohtaisia päätöksiä. Edes tällä hetkellä täällä abortin vastaisia asiattomia kommenteja jakelevat eivät tiedä mitä elämä heille tuo tullessaan. Tuki ja myötätunto on parasta mitä voimme kanssa kulkijoillemme tarjota vaikeissa elämäntilanteissa. En usko että abortti on koskaan helppo tai harkitsematon valinta. Sinä joka olet varhaisilla viikoilla raskaana ja mietit ratkaisujasi sulje nämä keskustelu palstat ja keskustele ystävän tai läheisen kanssa joka tuntee sinut ja tilanteesi ja kunnioittaa ja tukee sinun päätöstäsi!
- novoilässynlää
Elämäänähnyt kirjoitti:
Ensinnäkin jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta kehostaan. Kenelläkään ulkopuolisilla ei ole oikeutta tuomita tai arvostella toisten henkilökohtaisia päätöksiä. Edes tällä hetkellä täällä abortin vastaisia asiattomia kommenteja jakelevat eivät tiedä mitä elämä heille tuo tullessaan. Tuki ja myötätunto on parasta mitä voimme kanssa kulkijoillemme tarjota vaikeissa elämäntilanteissa. En usko että abortti on koskaan helppo tai harkitsematon valinta. Sinä joka olet varhaisilla viikoilla raskaana ja mietit ratkaisujasi sulje nämä keskustelu palstat ja keskustele ystävän tai läheisen kanssa joka tuntee sinut ja tilanteesi ja kunnioittaa ja tukee sinun päätöstäsi!
Mistä lähtien tässä maassa ei oo ollu mielipiteen- ja sananvapautta olla joidenkin idse.ccäisdä tecemisistä ihan sitä mieltä kun lyst.ää? Keltä lupaa niiden kertomiseen pitäs kysellä? Onko toisen ihmisen dabb.haminen kuinka "henkilökohtanen" päätös?
- Mija ja mielipiteeni
"Kuulut niihin harvoihin jotka eivät kiellä näitä tiettyjä tunteita ja tosiasioita, eli olet sentään rehellinen. Se on tällä palstalla hatunnoston paikka. "
Kiitos näistä sanoista (:
Vaikka täällä palstoilla paljon pahaa puhutaankin niin olen tyytyväinen että olen saanut tänne myös oman mielipiteeni ja jälkeni jättää, vaikkakin niin julman rehellisesti. - sandie88
Heippa, tein lääkkeellisen keskeytyksen viime keskiviikkona (16.5) ja edelleen jatkuvat kauhistuttavat vihlovat selkä/vatsakivut. Tuntuu että polttaisi, supistaisi ja vihloisi yhtäaikaa.. Nyt tätä lukiessani alkanut pelottaa että kuulunkohan niihin muutamaan prosenttiin joilla ei kohtu ole tyhjentynyt kaikesta materiaalista.....
- Kauhistuttavaa vai?
Jospa se pikkuinen lapsipolosi siellä yhä taistelee sinnikkäästi tästä ainoasta elämästään kaikin voimin tarjoilemiesi myrkkyjen keskellä....
- huolestunut
Kannattaisi varmuuden vuoksi soitella sinne polille tai terveyskeskukseen. Siten pääsee miettimästä ja pelkäämästä. Kai sait kunnon kipulääkkeet kotiin???
- sandie88
en minä ainakaan saanu yhtään kipulääkettä niiden abortin yhteydessä otettujen lisäksi. Sanottiin että apteekin tavallisia sitten otettava.. Onneksi poikaystävä toi 600mg buranaa :)
Soitin lääkäriin ja kuulema tässä vaiheessa vielä normaalia, mutta jos loppuviikosta vielä sama niinn sitten lääkäriin. - Na 30
Mä tein lääkkeellisen keskeytyksen (rv7) kotona ja se meni pieleen ja menin nii huonoon kuntoon (oksentelu, pyörtyily, valtava vuoto) että jouduin sairaalaan ja siellä sitä yritettii uudestaa jotta tulis kerralla loputkin mutta ei onnistunu ja sitten olin jo nii huonossa kunnossa, että piti verta vaihtaa ja leikkaussalissa suorittaa se loppuun.. Mulle jäi kauheet pelot siitä sairaalareissusta tai siis keskeytykseen liittyvistä kivuista ym. Sain kyllä paljon särkylääkettä suoraan suoneen, mutta joskus ne kivut tuli niin yllättän ettei kerenny hoitaja heti paikalle ja välillä jouduin olee pitkään yksin =(
Mua ei tarvii moralisoida päätösen oikeellisuudesta tai vääryydestä, olin shokissa ja yksin ja en ehtinyt saada apua vaan tein sen ratkaisun shokissa/paniikissa. Jälkeenpäin harmitti kovasti, olisin halunnut pitää lapsen, vaikka olisinkin jäänyt yksin sen kanssa. Mutta lastani en takaisin saa. - Toinen puoli
Kirjoitanpa oman kokemukseni, sillä ennen kotona tehtyä lääkkeellistä keskeytystä googlasin tähän ketjuun ja sen jälkeen pelottikin aika paljon, ja usein tuntuu että negatiiviset kokemukset kyllä tullaan jakamaan, mutta positiivisia ei muisteta kertoa. (Siinä määrin kun tällaisen asian yhteydessä nyt positiivisesta kokemuksesta voi puhua).
Itse pelkäsin kovasti kipua, olin varautunut kahden päivän tuskaan. Sain sairaalassa yhden tabletin kaksi päivää ennen keskeytystä, siitä alkoi juuri ja juuri huomattava tiputteluvuoto. Itse keskeytyspäivänä otin särkylääkkeet ja puoli tuntia sen jälkeen varsinaiset keskeytyslääkkeet. Mahan polte alkoi noin puolen tunnin sisään, odotin sen pahenevan ja kestävän paljon pidempään. Kuitenkin noin tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta vihlaisi kerran tosi kivuaaliaasti, sitten oksensin ja verenvuoto alkoi samalla. Tämän jälkeen polttava kipu katosi ja kipu oli vallan hyvin hallittavissa normaalien särkylääkkeiden avulla, enkä enää illalla ottanut niitäkään maksimimäärää. Minulla on aina ollut kivuliaat ja runsaat kuukautiset, joten olen toisaalta tottunut mahakramppeihin ja kipuiluun, enkä kokenut tätä kipua normaaleja kuukautiskramppeja pahemmiksi.
Olen tyytyväinen, että valitsin kotona tehtävän keskeytyksen, sain olla tutussa ympäristössä ja minulla oli ystäviä tukena ja varmistamassa että kaikki meni hyvin. Sairaalassa sain erittäin hyvää palvelua ja olen kiitollinen siitä sairaanhoitohenkilökunnan tuesta jonka sain, sillä epäilin etukäteen että minua syyllistettäisiin valinnastani joka käänteessä, sillä olen kuitenkin aikuinen ja viimeisiä hetkiä varsinaisessa lastentekoiässä. Minun kohdallani tilanne kuitenkin oli se, että en ole missään nimessä koskaan halunnut lasta, en usko että kykenisin lasta kasvattamaan niin kuin haluaisin sen tehtävän, enkä kuitenkaan pystyisi yhdeksän kuukauden jälkeen antamaan lasta kenenkään toisenkaan kasvatettavaksi. Raskaus oli valitettava vahinko. - PITÄKÄÄÄ
Surullista kuultavaa:( Mulla kävi niin että abortin jälkeen en saa koskaan LASTA .;( OLi niin rankka keskeytys että jotain vaurioitui kohdussa:( Jos olisin ollut viisaampi olisin pitänyt lapsen. Mikään ei kaduta nyt NIIN PALJOA KUIN ABORTTI! Rakkaat lukijat pitäkää se masuasukki loppuun asti, jokaisella on tarkoitus
- Vielä onnistaa
Ikävää, että näin kävi, mutta täytyy yrittää ymmärtää myös niitä, jotka eivät tahdo raskautta jatkaa.
- rillukka2
Laitanpa vielä oman kokemukseni tänne vaikka vanha aihe onkin.
Itselleni on tehty 2 aborttia, lääkkeellisesti. Voin kertoa että ainakin omalla kohdallani siitä aiheutunut fyysinen kipu oli jotain aivan käsittämätöntä. Emättimeen asetettavien tablettien jälkeen kohdun supistellessa silmissä sumeni ja oksennus meinasi lentää useaan kertaan koska kipu oli niin sietämätön, ja sitä kesti 5 tuntia.
Mikäli ikinä sattuisin tulemaan enää raskaaksi vahingossa, valintani on ehdottomasti kaavinta. Olen käyttänyt nyt lääkkeellistä koska olen ajatellut että se on turvallisempi vaihtoehto tulevaisuuden kannalta, kun sitten oikeasti lapsia haluaa, mutta näiden kipujen jälkeen en voi enää kokea sitä kertaakaan!
Olen itse lukenut aika paljon positiivisia kokemuksia lääkkeellisestä: "ei se tuntunut kummemmalta kuin normaali kuukautiskivut" ...no kylläpähän vaan tuntui! :( - vai niin
"Mikäli ikinä sattuisin tulemaan enää raskaaksi vahingossa, valintani on ehdottomasti kaavinta."
Kaksi lapsiparkaa jo survottu viemäriin ja seuraavan tappamista jo suunnitellaan.. no etpä sä sitä ite sais valita vaan sunkin on tyydyttävä siihen missä haaskaantuu vähemmän yhteiskunnan varoja.
"kun sitten oikeasti lapsia haluaa"
Niin, ehkäpä et sitten enää saakaan niitä kun hinkuat. Ainakaan et oo ansainnu enää ainuttakaan. - kuten et
muuten sinäkään ;)
Mutta sinäkö sen sitten päätät toisten puolesta onko joku niiden mielestä ansainnu lapsia? - omalta osaltani
tottakai on ;)
- eli aloit mussuttaa
mun mielipiteestä ja pussiin pujahdit ;D
Kyllä ne on jokkut ihan muut joita on palauteltava maan pinnalle :)
"Kun taas sinä aloit valittaa heti tämän jälkeen"
Juu, eihän mussutuksees toki ois saanu vastatakaan mitään ;D - hiqqul
menen huomenna tekemään lääkkeellisen keskeytyksen.
raskausviikkoja 10 1... pelottaa.. itkettää.. paha olla jo nyt :/ - no....?
"pelottaa.. itkettää.. paha olla jo nyt :/ "
Kuuntelitko ajoissa äidinvaistojas ja jätit menemättä surmanoperaatioon ja annoit lapseskin jatkaa elämäänsä?!
Miks pitää väkisinkin hankkia loppuelämän traumat lapsentappamisella kun vois tehdä viisaamminkin ja välttyä omankin elämän pilaavalta kohtalokkaalta virheeltä. - shokissa2
Ei helvetti!
Onko tääl pelkästään huonoja kokemuksia pilleri - keskeytyksestä? Sain eilen sen kohtua pehmittävän lääkkeen ja mitään vuotoa ei ole tullut, maha kipua vaan. Olen siis 6 5 nyt.
Onko kohdallani kaikki hyvin?? Huomenna laitan loput 4 pilleriä. Mistä tiedän, että keskeytys on sujunut kohdallani hyvin, että en joudu kaavintaan? AHDISTUSPANIIKKI. Kaikilla vain neg. kokemuksia melkein... - Anonyymi
Itse
- Anonyymi
Itse halusin kaavinnan ehdottomasti, kun kuuli niin hirveitä juttuja niistä kivuista, ja on mennyt taju kierukan laitosta ym muuten ollu tosi kivuliasta kohdunsupistelu. Mutta lääkäri ylipuhui sitten että tulisin sinne osastolle tekemään lääkkeellisesti. Se kipu mikä alkoi alle puol tuntia niiden tyhjennyspillerien jälkeen oli kyllä ihan järkyttävä, ja mietin vaan että ihan sairasta kdiutusta laittaa ihmisiä tekee tää kotiin vaan buranalla ja panadolilla. Sain onneksi siellä sitten lihakseen kipulääkkeitä. Yhteensä niistä tyhjennyslääkkeitä meni 16, kun ei vaan tyhjenny. 4 päivää olin sairaalassa. Isot kivut fyysisesti ja henkisesti jatkunut sen jälkeen, ja noh nyt jossain määrin tuon jälkeen jäänyt osastolta käyttöön opioidia kipuun, ja bentsoja järkyttävään oloon ja romahduksiin, kun tuntuu ettei vaan kestä ja pakko hakata pää paskaksi. En tiedä. Pelotti jo ennen tätä että miten tälläisestä selviäisin, etenkin juuri henkisesti, ja ilman että päihdeongelmat räjähtävät käsiin, kun ei osaa muullakaan tavalla käsitellä järkyttävää oloa. Vaikka ei, en olisi tosiaankaan kyennyt lapsesta huolehtimaan. Silti se vaan. Helvetin vaikeaa.
- Anonyymi
Vai oli murhaajalla oikein kipuja lasta tappaessa... voi kyynel. Joko se pää meni paskaksi kun tajuat ettei lapsen murhasta voi koskaan selvitä henkisesti? Joku muu olisi ilomielin huolehtinut tappamastasi lapsiparasta.
Lasten mukavuusmurhaajat tekee parhaan palveluksen koko yhteiskunnalle jälkiabortoimalla itsensä esim. niskakiikulla. Useinhan nämä lapsenlahtaajat meneekin lapsen perässä hautaan oman käden kautta ennemmin tai myöhemmin. Onneksi. Mitä pikemmin, sen parempi.
Ketjusta on poistettu 95 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152091Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi811990- 1011347
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1211126Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663771057Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen81002Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha170842- 59761
- 59731
Tämä on ihan selvä juttu
Olen sinuun rakastunut mies, ei tästä pääse mihinkään nyt vaikka yrittäisi järkeillä jotain himon ja hulluuden välillä,37690