Täältä tuntuu löytyvän oikeita Sormusten herra-faneja, joilla on kenties muutakin sanottavaa kuin se miten ihana se Elijah Wood oikein onkaan. Siispä:
Mitä mieltä olette kirjan lopusta? No näinhän sen täytyi päättyäkin, onnellisesti. Haipumisen haikeudesta annan kyllä lisäpisteitä. Suuret tarinat eivät kai koskaan muulla tavoin voikaan päättyä, vai kuinka? Ehkä niiltä ei voi odottaakaan mitään yllättäviä loppukäänteitä. Näin massiivinen ja mahtipontinen kronikka tarvitsi selvästi arvoisensa lopun.
Mutta ajatelkaapa, jos vaikkapa kotkan selässä kiitävän Gandalfin olisi täytynyt pakosta suistaa Frodo, Sam ja Klonkku kaikki kolme Tuomiorotkoon, jos hulluus olisi saanut Frodossa vallan ja hän olisi julistautunut kapistuksen herraksi.
Tai jos Aragornin ja Arwenin häitä tanssittaessa olisi puhjennut samanlainen tappelu kuin Kalevalan Pohjolan häissä ikään. Eowyn retuuttaa Galadrielia palmikosta, Aragorn juo itsensä pöydän alle, Elrond heittelee jakkaroita, Gimli raivaa kirveellä tiensä nujakoivan vierasjoukon halki, joku pienempi hobitti tallaantuu jalkoihin ja "ruumihia oli porstuasta porraspäähän". Voidaan soveltaa siis vanhaa hyvää kaskua, elikä että "mitä yhteistä on Tapparalla ja kauhavalaisella häävieraalla?" Vastaus tähänhän siis on, että "kummallakin on kirves rinnassa".
Tietenkin on kohtuutonta olettaa, että Tolkien-pappa olisi ollut perehtynyt pohjalaisiin juhlatapoihin. Silti jotain -hmm- särmää olisi voinut kehitellä. Olisi ollut paljon vaikuttavampaa, jos joku olisi vaikkapa tapaturmaisesti menehtynyt tai jotakin muuta vastaavaa. Väkijoukko olisikin kaikkien lukijoiden yllätykseksi raivoissaan lynkannut Aragornin ja Gandalfin ja koko muun poppoon.
Mutta ei, mielestäni siloinen loppu oli joka tapauksessa vähän lässähtänyt. Kuten sanottua, haltioiden lähtö ynnä muu ynnä muu oli oivallista, mutta muuten lopputapahtumien kirjo oli aika kulunutta.
Konnun puhdistus on oma omituisuutensa, ikään kuin päälleliimattu käsittämätön epilogi. Mitä kirjailija halusi sanoa sillä? Jotain uhmaa teollistuvaa maata kohtaan, tai sanomaa siitä, että sota koskettaa kaikkia? Vai jotain ihan muuta?
Koko tarinan olisi voinut ehkä parhaiten lopettaa siihen kun sormus tuhoutuu ["ja sienimäinen pilvi nousi itäiseltä taivaalta, se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties se tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."] Loppuselostukset ovat puuduttavia ja puunmakuisia, kun kaikki koppakuoriaiset kurkistavat myrskyn jälkeen ulos koloistaan ja kokoontuvat suureen kiitosjuhlaan.
Olisi ollut tavallaan "kokonaista" lopettaa Aragornin kruunajaisiin tai häihin, mutta sepäs vasta makeaa olisi ollutkin. Miksi siis outo Konnun puhdistus?
Mitä mieltä olette kirjan lopusta? No näinhän sen täytyi päättyäkin, onnellisesti. Haipumisen haikeudesta annan kyllä lisäpisteitä. Suuret tarinat eivät kai koskaan muulla tavoin voikaan päättyä, vai kuinka? Ehkä niiltä ei voi odottaakaan mitään yllättäviä loppukäänteitä. Näin massiivinen ja mahtipontinen kronikka tarvitsi selvästi arvoisensa lopun.
Mutta ajatelkaapa, jos vaikkapa kotkan selässä kiitävän Gandalfin olisi täytynyt pakosta suistaa Frodo, Sam ja Klonkku kaikki kolme Tuomiorotkoon, jos hulluus olisi saanut Frodossa vallan ja hän olisi julistautunut kapistuksen herraksi.
Tai jos Aragornin ja Arwenin häitä tanssittaessa olisi puhjennut samanlainen tappelu kuin Kalevalan Pohjolan häissä ikään. Eowyn retuuttaa Galadrielia palmikosta, Aragorn juo itsensä pöydän alle, Elrond heittelee jakkaroita, Gimli raivaa kirveellä tiensä nujakoivan vierasjoukon halki, joku pienempi hobitti tallaantuu jalkoihin ja "ruumihia oli porstuasta porraspäähän". Voidaan soveltaa siis vanhaa hyvää kaskua, elikä että "mitä yhteistä on Tapparalla ja kauhavalaisella häävieraalla?" Vastaus tähänhän siis on, että "kummallakin on kirves rinnassa".
Tietenkin on kohtuutonta olettaa, että Tolkien-pappa olisi ollut perehtynyt pohjalaisiin juhlatapoihin. Silti jotain -hmm- särmää olisi voinut kehitellä. Olisi ollut paljon vaikuttavampaa, jos joku olisi vaikkapa tapaturmaisesti menehtynyt tai jotakin muuta vastaavaa. Väkijoukko olisikin kaikkien lukijoiden yllätykseksi raivoissaan lynkannut Aragornin ja Gandalfin ja koko muun poppoon.
Mutta ei, mielestäni siloinen loppu oli joka tapauksessa vähän lässähtänyt. Kuten sanottua, haltioiden lähtö ynnä muu ynnä muu oli oivallista, mutta muuten lopputapahtumien kirjo oli aika kulunutta.
Konnun puhdistus on oma omituisuutensa, ikään kuin päälleliimattu käsittämätön epilogi. Mitä kirjailija halusi sanoa sillä? Jotain uhmaa teollistuvaa maata kohtaan, tai sanomaa siitä, että sota koskettaa kaikkia? Vai jotain ihan muuta?
Koko tarinan olisi voinut ehkä parhaiten lopettaa siihen kun sormus tuhoutuu ["ja sienimäinen pilvi nousi itäiseltä taivaalta, se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties se tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."] Loppuselostukset ovat puuduttavia ja puunmakuisia, kun kaikki koppakuoriaiset kurkistavat myrskyn jälkeen ulos koloistaan ja kokoontuvat suureen kiitosjuhlaan.
Olisi ollut tavallaan "kokonaista" lopettaa Aragornin kruunajaisiin tai häihin, mutta sepäs vasta makeaa olisi ollutkin. Miksi siis outo Konnun puhdistus?
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu, tuota mie oon sitä mieltä, että se loppu missä kerrotaan miten Konnussa asiat selvisivät on aika tarpeellinen.. itse ainakin elin niin voimakkaasti kirjan mukana, että jos ei olisi kerrottu miten Konnulle käy, se olisi kyllä jäänyt vaivaamaan...
ja täytyyhän siihen loppuun saada jotain onnellista (itsekin sanoit, että sen täytyy päättyä onnellisesti), koska haltioiden ja Frodon lähtö oli niin hirveän haikeaa. Ja se niiden lähtö oli miun mielestä kuitenkin ihan tarpeellista kertoa.
Olisihan tietenkin hieno loppu sekin kun sormus tuhoutuu, mutta kirjassa kuitenkin pääjuonen ympärillä kerrotaan niin paljon muutakin (juuri haltioista ja siitä että he ovat lähdössä yms.) että minun mielestä lukian on tärkeetä saada tietää mitä lopulta tapahtui..
tämä oli minun mielipide asiasta...
Ai ai. Sainpa taas nauraa Chapeaun omituisten sanankäänteiden parissa. Mun mielestä loppu on aivan hyvä sellaisenaan. Konnun puhdistus oli aivan tarpeellinen. Itse ainakin halusin tietää, mitä hobiteille loppujen lopuksi tapahtuikaan. Minulle tuli haltioiden lähdöstä todella haikea olo. Lukiko kukaan muuten liitteiden tekstejä? Siellä esimerkiksi kerrotaan, mitä Aragornille ja Arwenille tapahtui, esim. kuika he kuolivat, sekä muiden hobittien loppuvaiheista, ja Elanorin jälkeläisistä yms. Tuota kaikkien päähenkilöiden loppulahtaamista en kannata, ei ei. Nih.
tuntija oli myös tolkien.
mielestäni Tolkien ei Konnun puhdistuksella ota kantaa mihinkään, ilmoittaahan hän hyvin selkeästi, ettei kirjassa ole mitään allegorioita ym. Itse ainakin uskon häntä. Ja onhan toisaalta ihan kiva tietää, mitä tapahtui kun hobititkin viimein pääsivät kotiin. Mutta vaikea sanoa olisiko tämä sinun ehdottamasi loppu parempi.
Olen varmaan aikaisemminkin tämän sanonut, mutta: olen samaa mieltä, Konnun puhdistus on selvästi "extra". Nykyään minulle tulee siitä mieleen novelli, eikä edes fantasianovelli vaan pikemminkin Remarqueta tai Hasselia muistuttava tilitys "ei-niin-kunniakkaasta" kotiinpaluusta. Voisin vaikka vannoa että Tolkien kirjoitti sen päästäkseen joistain traumoistaan eroon. Luvussa esiintyvät teollisuuden vastustaminen ja luonnon puolestapuhuminen toistuvat kyllä jo muuallakin kirjassa.
Mutta eeppiseen kertomukseen Konnun puhdistus ei tuollaisenaan kyllä istu. Tyylille sopivampi olisi "varsinainen" lopetus Arwenin ja Aragornin hääjuhlaan tai kruunajaisiin, ja sen jälkeen epilogi Harmaista Satamista, jossa voitaisiin takautuvasti kertoa että Konnussakin oli jotain hässäkkää, mutta siitä selvittiin.
Vaan jos tarina olisi toista tyyliä... Itse "hekumoin" sellaisella versiolla, jossa Sam saa tarpeekseen Klonkun puuhista ja tappaa tämän, viimeistään Orodruinin tiellä. Sen jälkeen Sammath Naur muodostuukin todelliseksi koetuksen paikaksi, kun Frodo julistaa Sormuksen itselleen, ja Samin on heitettävä rakas isäntänsä tuleen ennen kuin Nazgul ehtivät paikalle ja kaikki loppuu. "Mestari Samvaisin valinnat" potenssiin N! Mutta tämä, kuten sanoin, kuuluu hieman toiseen tyylilajiin kuin mitä Tolkien itse tavoitteli.
Ai juu... Curufinwe! Kommenttiasi ei voi lukea kun siitä puuttuu otsikko. :(