Ensimmäisessä osassa Daniella ja Gunilla muuttivat uuteen kotiin.
Toisessa osassa Daniella kävi koulussa ja Gunnilla piti hauskaa miehen kanssa.
Kaikkea ei voi tapahtua Sims 2:sessa.
Daniella kirkaisi uudelleen, nyt kiukusta. Gunilla yritti hypätä sängystä, mutta mies piti tämän kädestä kiinni. "Baby, odota vielä", mies ähkäisi himokkaasti ja Gunilla mottasi häntä. Mies hymähti ja päästi irti. Daniella oli juossut huoneeseensa. Häntä itketti. Hän tajusi miksi Gunilla oli toipunut erosta niin pian. Pian Gunilla jo tulikin huoneeseen. Hän yritti halata Daniellaa. "Ei!" Daniella kirkaisi vihan kyynelten putoillessa tytön silmistä. "Miten sinä voit? Ajattele joskus muitakin kuin itseäsi!" Daniella raivosi ja paiskoi tavaroita. "Älähän nyt.. Kyllä minäkin rakkautta kaipaan, Della! Isäsltäsi sitä en saanut!" Gunnilla karjui ja pyllähti tyttärens sängylle. "En todellakaan saanut..." hän sanoi hiljaa. Muistot satuttivat häntäkin. Daniella huomasi äitinsä surun. Häntäkin suretti. "Gunilla, oletko jo hoitanut nuo perhejutut? Minulla on vielä "nälkä"..." kysyi himokas miehenääni. Mies oli ilmestynyt ovelle. "Älä viitsi, Andre! Etkö näe että kärsin?" Gunilla tiuskahti ja Daniella tuhahti. Häntä ällötti. Mies oli kyllä komea, oikein timmissä kunnossa, mutta hänessä oli jotakin karmaisevaa. "Häivy..." Daniella sihisi kiukuissaan. "Ja tuollainen pikku teinityttökö minut saa lähtemään? Dellahan sinä olit, vai?" Andreksi kutsuttu mies kysyi ylimielisesti. "Daniella sinulle", Daniella sanoi ja työnsi miestä vihaisesti poispäin. "Mene", Gunillakin sanoi ja katsoi toisaalle. Mies lähti ja molemmat Whiteheartit rauhoittuivat.
Seuraavana päivänä oli taas koulua. Daniellaa jännitti yhä. Kun koulubussi tuli hänen pysäkilleen, Daniellan suu oli aivan kuiva. Hän heilutti äidilleen ennen kuin nousi bussiin. Bussi oli aivan täynnä. Daniella käveli pitkin käytävää. "Pä-pääsenkö tähän?" hän kysyi hiljaa tytöltä, joka näytti hänestä mukavalta. "Siitä vaan", tyttö hymähti ja Daniella istuutui tytön viereen. "Sinähän olet se uusi typykkä! Hei, minä olen Bianca uudelta luokaltasi", tyttö sanoi yhtäkkiä. "Daniella.. Sano vaan Dellaksi", Daniella vastasi sen enempiä miettimättä. Pian hän olikin kertonut kaiken itsestään ja perheestään, samoin kuin Bianca. Koulupäivä meni nopeasti. Sen päätyttä Daniellasta ei tuntunut niin tyhjältä kuin ennen.
Omasta mielestäni tuli vähän tylsä jakso... :D Jatkankos?
Toisessa osassa Daniella kävi koulussa ja Gunnilla piti hauskaa miehen kanssa.
Kaikkea ei voi tapahtua Sims 2:sessa.
Daniella kirkaisi uudelleen, nyt kiukusta. Gunilla yritti hypätä sängystä, mutta mies piti tämän kädestä kiinni. "Baby, odota vielä", mies ähkäisi himokkaasti ja Gunilla mottasi häntä. Mies hymähti ja päästi irti. Daniella oli juossut huoneeseensa. Häntä itketti. Hän tajusi miksi Gunilla oli toipunut erosta niin pian. Pian Gunilla jo tulikin huoneeseen. Hän yritti halata Daniellaa. "Ei!" Daniella kirkaisi vihan kyynelten putoillessa tytön silmistä. "Miten sinä voit? Ajattele joskus muitakin kuin itseäsi!" Daniella raivosi ja paiskoi tavaroita. "Älähän nyt.. Kyllä minäkin rakkautta kaipaan, Della! Isäsltäsi sitä en saanut!" Gunnilla karjui ja pyllähti tyttärens sängylle. "En todellakaan saanut..." hän sanoi hiljaa. Muistot satuttivat häntäkin. Daniella huomasi äitinsä surun. Häntäkin suretti. "Gunilla, oletko jo hoitanut nuo perhejutut? Minulla on vielä "nälkä"..." kysyi himokas miehenääni. Mies oli ilmestynyt ovelle. "Älä viitsi, Andre! Etkö näe että kärsin?" Gunilla tiuskahti ja Daniella tuhahti. Häntä ällötti. Mies oli kyllä komea, oikein timmissä kunnossa, mutta hänessä oli jotakin karmaisevaa. "Häivy..." Daniella sihisi kiukuissaan. "Ja tuollainen pikku teinityttökö minut saa lähtemään? Dellahan sinä olit, vai?" Andreksi kutsuttu mies kysyi ylimielisesti. "Daniella sinulle", Daniella sanoi ja työnsi miestä vihaisesti poispäin. "Mene", Gunillakin sanoi ja katsoi toisaalle. Mies lähti ja molemmat Whiteheartit rauhoittuivat.
Seuraavana päivänä oli taas koulua. Daniellaa jännitti yhä. Kun koulubussi tuli hänen pysäkilleen, Daniellan suu oli aivan kuiva. Hän heilutti äidilleen ennen kuin nousi bussiin. Bussi oli aivan täynnä. Daniella käveli pitkin käytävää. "Pä-pääsenkö tähän?" hän kysyi hiljaa tytöltä, joka näytti hänestä mukavalta. "Siitä vaan", tyttö hymähti ja Daniella istuutui tytön viereen. "Sinähän olet se uusi typykkä! Hei, minä olen Bianca uudelta luokaltasi", tyttö sanoi yhtäkkiä. "Daniella.. Sano vaan Dellaksi", Daniella vastasi sen enempiä miettimättä. Pian hän olikin kertonut kaiken itsestään ja perheestään, samoin kuin Bianca. Koulupäivä meni nopeasti. Sen päätyttä Daniellasta ei tuntunut niin tyhjältä kuin ennen.
Omasta mielestäni tuli vähän tylsä jakso... :D Jatkankos?
Vastaukset 4
Vanhimmat
totta! jatka se oli hyvä tarina ei mikää
tylsä!
ehkä vähän tylsä :D Mutta jatka silti
siis HYVÄ tarina xD en tajuu mitä tylsää tossa susta oli =) nyt se oli normaali-jakso tavallaan ja ei se ketää haittaa =) hyvä oli!!!ei tarvi ees kysyy et jatkatko koska jatkat xDDD
Siinä oli tylsää se, että siinä ei tapahtunut mitään erikoista... Johtuu ehkä siitäkin, että kaikki tän foorumin tarinat ovat kaltaisiaan..:)
Ei pahalla, mutta mitä erikoista siinä tarinassa sitte oli? Musta se oli tavallinen ja samanlainen ku kaikki muutki tarinat täällä ja se musta on tylsää.