Raamatunlauseita tulee ja menee mutta koska tämän palstan aihe on Ihmeiden oppikurssi niin keskustelen siitä.
Saarnamiehiä on moneen junaan. Näilläkin palstoilla on mikkoällää ja eskohoota ja nyt viimeksi on ilmaantunut tuo suni, mielenkiintoinen kirjoittaja muuten jolla on varmasti paljon sanottavaa.
Olen tässä pohtinut sitä että jos joku kerran Jumalan asialla on niin eikö Jumala anna ihmiselle myös kyvyn opettaa sillä tavalla että oppi menee perille? Koska oppilaat ovat erilaisia niin opetuskin täytyy olla muodoltaan erilaista, oppilaiden tarpeisiin sopeutettua.
Oppi on mennyt perille silloin kun opetettava on tullut lähemmäksi Jumalaa. Jos tätä ei tapahdu niin mitä hyötyä Jumalan kannalta katsottuna on koko saarnhaamistouhusta?
Miksi sitten jotkut opettajat näyttävät epäonnistuvan? Näillä palstoillakin näkyy sellaista. Olen katsellut helluntailaispalstaa ja sielläkin jotkut kirjoittajat näyttävät vain kylvävän pelkoa ja vihaa saamatta aikaan parannusta ihmisissä, Jumalan rakkauden kokemisesta puhumattakaan. Tällaisilla opettajilla on ilmeisesti vielä hoitamatonta pelkoa sydämessään.
ACIM kuvaa hyviä opettajia näin:
"..Good teachers never terrorize their students. To terrorize is to attack, and this results in rejection of what the teacher offers. The result is learning failure... "
ja kehottaa myös olemaan armollinen:
"you should be merciful even as your Father in Heaven is merciful. It has been hard for many Christians to realize that this applies to themselves."
Admata, voisitko antaa koko edelliset kohdat kattavan pätkän suomeksi (jos sinulla on vielä IOK lainassa).
Ne ovat kappaleesta: Text - Chapter 3
The Innocent Perception
1. Atonement without Sacrifice
Saarnamiehiä on moneen junaan. Näilläkin palstoilla on mikkoällää ja eskohoota ja nyt viimeksi on ilmaantunut tuo suni, mielenkiintoinen kirjoittaja muuten jolla on varmasti paljon sanottavaa.
Olen tässä pohtinut sitä että jos joku kerran Jumalan asialla on niin eikö Jumala anna ihmiselle myös kyvyn opettaa sillä tavalla että oppi menee perille? Koska oppilaat ovat erilaisia niin opetuskin täytyy olla muodoltaan erilaista, oppilaiden tarpeisiin sopeutettua.
Oppi on mennyt perille silloin kun opetettava on tullut lähemmäksi Jumalaa. Jos tätä ei tapahdu niin mitä hyötyä Jumalan kannalta katsottuna on koko saarnhaamistouhusta?
Miksi sitten jotkut opettajat näyttävät epäonnistuvan? Näillä palstoillakin näkyy sellaista. Olen katsellut helluntailaispalstaa ja sielläkin jotkut kirjoittajat näyttävät vain kylvävän pelkoa ja vihaa saamatta aikaan parannusta ihmisissä, Jumalan rakkauden kokemisesta puhumattakaan. Tällaisilla opettajilla on ilmeisesti vielä hoitamatonta pelkoa sydämessään.
ACIM kuvaa hyviä opettajia näin:
"..Good teachers never terrorize their students. To terrorize is to attack, and this results in rejection of what the teacher offers. The result is learning failure... "
ja kehottaa myös olemaan armollinen:
"you should be merciful even as your Father in Heaven is merciful. It has been hard for many Christians to realize that this applies to themselves."
Admata, voisitko antaa koko edelliset kohdat kattavan pätkän suomeksi (jos sinulla on vielä IOK lainassa).
Ne ovat kappaleesta: Text - Chapter 3
The Innocent Perception
1. Atonement without Sacrifice
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan oikealla asialla oleva ei aloita asiansa esittämistä hyökkäävästi.
Väärin aloitettu kommunikointi on jo alussa tuomittu epäonnistumaan.
Asiasisältö on silloin sivuseikka.
Kukaan joka on toisen antamaa tehtävää tekemässä, ei loukkaannu henkilökohtaisesti kritiikistä, joka kohdistuu sisältöön.
Jolla on nuhde ilmoitettavana ei vaihda nuhdetta kokemansa vastaanoton nuhteluksi.(Tehtävä kun ei vaihdu.)Sanananlaskuista opittua.
Eli ACIM kuvaa hyviä opettajia näin:
Luku 3
VIATON HAVAINTOMAAILMA
1. Sovitus ilman uhria (s. 39)
"4. ... Teidän on oltava armahtavaisia, niin kuin Taivaallinen isänne armahtavainen on. Monen kristityn on ollut vaikea ymmärtää, että se koskee heitä itseään. Hyvät opettajat eivät koskaan terrorisoi oppilaitaan. Terrorisoiminen on hyökkäämistä, ja se johtaa hänen opetustensa torjuntaan. Seurauksena on se, että mitään ei opita."
Tällaiset palstat antavat mahdollisuuden kaikenlaatuisille vastauksille, jotka ovat "tavallaan" oikeita.
Niin kuin kokemuksistasikin tiedät, on turha vakuuttaa ihmisiä, koska kokemus on vain omakohtaista.
Tieto on tietoa, olettamus on olettamusta ja vakaakin väite on vain useimmiten ponnetonta, subjektiivista väitettä.
Elämä on niin harvinaista herkkua, ettei virheisiin olisi kellään varaa, mutta niihin joudutaan vääjäämättä keskeneräisyyden ja arvostelukyvyttömyytemme vuoksi. Arvostelukyky pitäisi aina tarkistaa kolmen eri periaatteen perusteella: intonaatioon, imaginaatioon ja inspiraatioon "turvautumalla", tällöin virhearviointi on minimaalista. Juuri nämä perspektiivit luovat puhtaimmat vastaukset kysymyksiin ja ongelmiimme.
Todella uskottavia asioita, vakuuttavia väitteitä ja mielenkiintoisia väittämiä löytyy pilvin pimein, mutta asioista pohjimmiltaan paremmin tietävät vetäytyvät taustalle, sillä totuus on se mikä etsien ja vaivoin löydetään, eikä se mikä vaivattomasti syliin annetaan, sillä ei ole olemassa vaivatonta viljaa.
Totuutta on monta sorttia, totta ja todempaa.