harkinta-aika menossa; Avioehto on. avioliittovuosia 6.
puoli vuotta sitten puoliksi ostettu tila, maksoi 30 000e.
Syrjäinen sijainti maalla.
yhdessä maksettu yhteiseen kotiin remonttia 2000e.
Vaimo(=minä) rakennuttanut ulkorakennukseen suuren työtilan itselleen omista varoistaan, maksanut 27 000e(eli koko omaisuuteni, kaikesta ei remonttiukot ole antaneet kuitteja, mutta kuitteja n.20 000euron edestä),
mies remontoinut talon päätyyn itselleen työtilan maksoi 1000e omista varoistaan.
Molemmat haluavat tilan nyt itselleen.
Meneekö talo sille, kuka enemmän siitä maksaa?
Mies tietää, että haluan tilan ja pyytää 32 000e omasta puolikkaastaan, johon on kuluttanut siis rahaa 2000e plus toki työtä.
ise en ole halukas myymään ollenkaan, koska mies ei maksa 25 000euroa enempää..
puoli vuotta sitten puoliksi ostettu tila, maksoi 30 000e.
Syrjäinen sijainti maalla.
yhdessä maksettu yhteiseen kotiin remonttia 2000e.
Vaimo(=minä) rakennuttanut ulkorakennukseen suuren työtilan itselleen omista varoistaan, maksanut 27 000e(eli koko omaisuuteni, kaikesta ei remonttiukot ole antaneet kuitteja, mutta kuitteja n.20 000euron edestä),
mies remontoinut talon päätyyn itselleen työtilan maksoi 1000e omista varoistaan.
Molemmat haluavat tilan nyt itselleen.
Meneekö talo sille, kuka enemmän siitä maksaa?
Mies tietää, että haluan tilan ja pyytää 32 000e omasta puolikkaastaan, johon on kuluttanut siis rahaa 2000e plus toki työtä.
ise en ole halukas myymään ollenkaan, koska mies ei maksa 25 000euroa enempää..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Avioehtojakin tehdään monenlaisia, mutta mutu tuntumalla päätellen, sinä olet oikeutettu tilaan ensin - maksat vain miehen osuuden pois. Ellei mies suostu siihen tai maksa sinun osuutta, niin yleiseen myyntiin ja rahat jaetaan sen mukaan mitä kukin on sijoittanut tilaan.
Avioehtosopimuksella ei pääsääntöisesti ole mitään tekemistä nyt kyseessä olevan varallisuuden osalta joka on Sinun ja puolisosi yhteisomistuksessa.
Olettaen että kiinteistöä on käytetty yhteisenä kotina ei oikeuskäytännössä ole juurikaan annettu merkitystä sille missä suhteessa puolisot ovat laittaneet varoja omaisuuden ylläpitoon. Mikäli kiinteistö muodostaa valtaosan varallisuudesta niin viimekädessä yhteisomistus on purettavissa - jos ei muuten niin - myymällä kiinteistö.
Oleellinen asia jäi auki: jos kiinteistö myydään, niin mitenkäs rahat jaetaan? Fifty-fiftykö? Ilman avioehtoa toki olisi näin, mutta avioehdon kanssakinko? Vaikka toinen osapuoli on kiinteistöön hankinnan jälkeen tekemällään sijoituksella (joka ei ole ylläpitoa) nostanut kiinteistön arvoa (ja myyntihintaa) huomattavasti toista osapuolta enemmän? Niin puoliksi vain? Ei tunnu ainakaan oikeudenmukaiselta.
Avioliittolain 35 § :n mukaan kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitäpaitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.
Tässä on lähdetty olettamuksesta - tuota tapauksen avioehtosopimuksen lausekkeita tuntematta - että kaiken omaisuuden osalta on suljettu avio-oikeus pois.
Avioliittolain 92 § :n mukaan toki jos puoliso on sellaisen omaisuutensa parantamiseen, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, käyttänyt muuta omaisuuttaan, saakoot hän tai hänen perillisensä vastiketta ensiksimainitusta omaisuudesta.
Lisäksi eräänlaisena viimeisenä, joskin harvoin menestyvänä kanteena on aina olemassa perusteettoman edun palautuskanne.
Noin oikeustilan kannalta on huomioitava se oikeuksien ratkaisulinja, jonka mukaan puolisoiden yhteisenä kotina käyttämä asunto oletetaan hankitun puoliksi ellei muuta tätä olettamaa vastaan puhuvaa seikkaa ole esitetty. Tässä tapauksessa tuo puoliksiomistaminen on todettavissa siitä, että (oletus) kiinteistö on lainhuudatettu puoliksi.
Näillä perusteilla katsoisin, että kyse on omaisuudesta joka ei ole avio-oikeuden alaista ja siihen tulee siten sovellettavaksi yhteisomistuslaki. Mikäli em. lain säädöksissä ei muuta säädetä, niin kauppahinta jaetaan omistusosuuksien välisessä suhteessa, joka tapauksessa on 50/50. Tästä tietysti erillisenä kysymyksenä saattaa tulla esille tuo perusteettoman edun palautuskanne, joka tosin voi olla rahojen hukkaanheittämistä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä että lähtökohtaisesti avioehdolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa vaan sovellettava laki todella on enemmänkin tuo yhteisomistuslaki.
Sensijaan en välttämättä ole niin varma laitetaanko rahat puoliksi kun kerta kuitit remontista on olemassa. Sillä, näin itse olen ymmärtänyt, yhteisomistukseen ei kuulu ns. perusparannustoimet (tämä on ymmärrettävä varsin laajana käsitteenä), vain omaisuuden normaali huolto. Siten jos toinen on selvästi enemmän perusparantunut tilaa niin tilaa jaettaessa tilan arvona (joka puolitetaan) otetaan huomioon vain sen arvo ilman noita perusparannustoimia. Näin olen ymmärtänyt juteltuani asioista eräiden työkavereideni kanssa jolla on vuosikymmenien kokemus yhteisomistuksen erottamisesta halkomisten toimitusinisnöörinä.
Sitäpaitsi yksi asia pitänee vielä tässä kertoa. Kysyjä sanoo että kyseessä on maalla sijaitseva tila. Onko kyseessä kunka suuri maa pinta-ala. Voi nimittäin olla että tila pitää jakaa halkomalla eikä yhteisomistuslain mukaisella käräjäoikeuden pakkomyynnillä (siis jos ette jaosta sopuun pääse). Sillä jos käräjäoikeuteen laittaa vaatimuksen kiinteistön jaosta pakkomyyntinä niin normaalisti käräjäoikeus pyytää lausunnon maanmittaustoimistolta siitä voidaanko tila jakaa halkomalla vai ei. Jos tila voidaan ilmeisesti jakaa halkomalla niin kärjäoikeus ei myyntipyyntöön suostu.
Pykälä: §§Avioehtosopimuksella ei pääsääntöisesti ole mitään tekemistä nyt kyseessä olevan varallisuuden osalta joka on Sinun ja puolisosi yhteisomistuksessa.§§
Maanmittari: §§Olen samaa mieltä kanssasi siitä että lähtökohtaisesti avioehdolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa vaan sovellettava laki todella on enemmänkin tuo yhteisomistuslaki.§§
Laki eräistä yhteisomitussuhteista 1 §:n 3 mom.
"Aviopuolisoiden ja jakamattoman kuolinpesän sekä yhtiön osakkaiden välisistä oikeudellisista suhteista samoin kuin yhteisestä kaivoksesta ja laivanisännistöyhtiöstä ja sijoitusrahastosta on noudatettava, mitä niistä on erikseen säädetty."
Minä: Avioehtosopimuksella on kuin onkin tekemistä tämän asian kanssa. Sovellettava laki on nimittäin avioliittolaki, ei laki eräistä yhteisomistussuhteista. Ilman avioehtoa varat lähtökohtaisesti puolitettaisiin, vaikka toisen omaisuus olisi suurempi. Avioehdon takia lähtökohtaisesti kumpikin pitää omansa. Avioehto ei siirrä puolisoiden välistä omaisuuden jakoa avioliittolaista yhteisomistuslain piiriin.
Ilman avioehtoa ei syntyisi ongelmaa eri suuruisista perusparannusmenoista, jotka nostavat kiinteistön arvoa: puoliksi vaan koko komeus!
Nyt ongelma syntyy, kun kiinteistö omistetaan puoliksi, mutta sen arvon nousuun on panostettu eri tavoin. Ei ole kohtuullista enemmän sijoittanutta kohtaan, että toinen osapuoli hyötyisi perusteettomasti hänen suuremmasta panoksestaan.
AL:n vastikesäännökset eivät tähän tapaukseen sovellu. Lieneekö perusteettoman edun palautusvaatimus ainoa kysymykseen tuleva menettely? Näkisin sillä kyllä menestymisen mahdollisuuden, kun sijoituspanokset ovat näinkin erilaiset.
Minä: §§Avioehto ei siirrä puolisoiden välistä omaisuuden jakoa avioliittolaista yhteisomistuslain piiriin.§§
Asia on kuten sanoin. On tehtävä omaisuuden ositusta vastaava omaisuuden erottelu. Sen jälkeen tulee sovellettavaksi yhteisomistuslaki. (Kuten myös siinä tapauksessa, että ositukssa on syntynyt yhteisomistussuhde.)
Pykälä:
"Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin ... ... on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan." Eli tässä avio-oikeuden ulkopuolisella omaisuudella on tehty remontti. Raha on muuttunut remontiksi eli remontti on tullut oamisuuden sijaan. Eli nyt remontti ei kuulu avio-oikeuden piiriin.
Kysymys on sitten siitä, kuinka paljon remontista pitäisi saada rahaa takaisin. Tämä on arviointikysymys, jossa pitää ottaa huomioon useita seikkoja. Yksi on remonttiin käytetty raha. Toinen on arvio remontin aiheuttamasta jälleenmyyntiarvon noususta tai laskusta. Remonteista saa harvoin omiaan pois tällaisessa riitatilanteessa.
Vai että "soveltuva kohta" löytyy Pykälän tekstistä? Mitähän se voisi olla, se soveltuva? Minä nimittäin totesin, että tapaukseen sovelletaan avioliittolakia, ei lakia eräistä yhteisomistussuhteista, ja että avioehdolla näin ollen on, päin vastoin kuin oli esitetty, merkitystä. Mitähän se "soveltuva kohta" tästä asiasta lausuu?
Ja kun puolisoilla on täydellinen avioehto, niin se koskee sekä yhteistä kiinteistöä että kumpaisenkin kaikkea muutakin omaisuutta, myös rahaa. Jos olisi vain hankittu kiinteistö (ilman remontteja), jako olisikin yksinkertainen: kiinteistö (tai sen kauppahinta) puoliksi ja kumpainenkin pitäisi raha- ja muut varansa. Mutta kun rahat on jälkeenpäin sijoitettu kiinteistön remonttiin, syntyy probleema, miten kiinteistö tai siitä saatava kauppahinta nyt jaetaan, kun sijoitusosuudet ovat eri suuruiset. Kiinteistö kuitenkin omistetaan edelleen puoliksi, missä suhteessa se oli alun perin hankittu.
nimimerkki: §§Raha on muuttunut remontiksi eli remontti on tullut oamisuuden sijaan. Eli nyt remontti ei kuulu avio-oikeuden piiriin.§§
Remontti ei tietenkään kuulu avio-oikeuden piiriin, eikä kuulunut se remonttiin käytetty rahakaan, koska puolisoilla on täydellinen molemminpuolinen avioehto.
Tila menee pitkässä juoksussa sille, joka siitä enemmän maksaa, mutta kun tila on tuon arvoinen, niin riidellä ei kannata. Oikeus voi päättää, kumpi on enemän tilan tarpeessa ja määrätä sitten toisen muuttamaan pois. Mies on maksanut tilasta 15000 euroa remonttia 1000 euroa työtila 1000 euroa tilan arvoa nostanut työ eli 17000 tilan arvoa nostanut työ. Hän vaatii 32000 euroa eli 15 000 euroa enemmän. Onko mies perustellut vaatimustaan?
Omaisuus jeataan pääsääntöisesti nimiperiaatteella eli 50 / 50, mutta kun on esittää kuitein, että on laittanut enemmän rahaa taloon, kuuluu saada enenmmän poiskin. Kuitenkaan työtä ei voi muuttaa rahaksi eikä remontiin sijoitettuja rahojakaan voi vaatia täysin takaisin, koska rakennuksen arvo ei ole välttämättä noussut niin paljon kuin remonttiin laitettiin rahaa.
Pyytäkää vielä kiinteistövälittäjän kirjallinen arvio, paljonko tilasta nyt saisi.
Se joka haluaa tilan, sen täytyy olla valmis maksamaan siitä hieman enemmän kuin on oikeus ja kohtuus.
§§Oikeus voi päättää, kumpi on enemän tilan tarpeessa ja määrätä sitten toisen muuttamaan pois.§§
Näinhän oikeus voi päättää, jos yhteiselämän lopettamista on vaadittu. Päätös ei kuitenkaan ole kannanotto siihen, kumpi tilan saa omaisuuden jaossa pitää.
Kiinteistövälittäjän mielestä arvo nyt 45 000e, johtuen syrjäisestä sijainnista.
Kumpikin meistä on tehnyt tarjouksen toiselle, ja viikko on harkinta-aikaa.
Mies perustelee pyyntöään sillä, että talo on arvokkaampi, kuin mitä siitä on maksettu.
Oikeuteen tuskin lähdetään...
kyseessähän oli siis maalaispihapiiri, vain 2ha josta puolet pihaa, ja puolet entistä peltoa..
Arvoa lähinnä perinteisellä talolla ja remontoidulla työtilalla pihapiirissä(osa uudisrakennusta).
Mies ei ota huomioon sitä, että kun nainen on laittanut kiinteistöön varoja, jotka ovat avio-oikeuden ulkopuolella, niin naisen kuuluu saada nämä varat pois kiinteistöstä, vaikka kiinteistö omistetaankin puoliksi. Jos ette pääse tästä asiasta kompromissiin, niin ositus pitää tehdä lakimiehen avulla.