Hei!!
Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten kositte kultaanne ja haluaisin kuulla juuri teidän rakkaustarinanne! Miten ja missä kositte? Miten tapasitte? Mistä tiesitte hänen olevan se oikea? Miten nopeasti kihloihin? Tämä johtuu siitä, että olen onneni kukkuloilla, kun olen nyt seurustellut unelmieni miehen kanssa jonkin aikaa ja haluaisin niin kuulla muiden kokemuksia rakkudesta!
Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten kositte kultaanne ja haluaisin kuulla juuri teidän rakkaustarinanne! Miten ja missä kositte? Miten tapasitte? Mistä tiesitte hänen olevan se oikea? Miten nopeasti kihloihin? Tämä johtuu siitä, että olen onneni kukkuloilla, kun olen nyt seurustellut unelmieni miehen kanssa jonkin aikaa ja haluaisin niin kuulla muiden kokemuksia rakkudesta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
En kosinut miestäni, eikä hän minua, vaan asia ikään kuin "tuli yhdestä suusta", ja niinpä sitten ostimme kihlat. Asiasta puhuminen ja päättäminen tapahtui ihan arkisesti kotisohvalla. Tapasimme erään harrastuksen parissa, ja menimme kihloihin hieman alle vuoden seurustelun jälkeen. N. neljä vuotta olimme kihloissa, ja sitten naimisiin.
Ehkä sitä jotenkin tuntuu vaan, että se on "oikea" mies, kun ei kyllästytä juuri ollenkaan, ja illalla sitä niin mielellään nukahtaa sen toisen viereen ja aamulla herää siitä.. Ei sitä osaa oikein selittää, mutta yhdessä on niin hyvä olla juuri tämän ihmisen kanssa. :)
Rakkaani kanssa tapasimme yhteisten ystävien kautta.
Meillä synkkasi aikasta saman tien. Jos satuimme samaan aikaan jossain olemaan, päädyimme melkeinpä aina kahdestaan parvekkeelle pohtimaan syntyjä syviä. Tuttavuutemme oli alusta saakka todella avoin ja luottamuksellinen. Kolmannella tapaamisellamme kerroimme jo toisillemme asioita, joita edes parhaat ystävät eivät tienneet. Puolisen vuotta tapasimme toisiamme vain kaverien parissa, ja sitten rohkenimme pari kertaa kaksinkin kaffeelle. Aikasta pian sen jälkeen rupesimme seurustelemaan.
Vähän päälle vuoden seurustelun jälkeen muutimme yksiin.
Maaliskuussa tuli kolme vuotta seurustelua täyteen, ja huhtikuussa kultani kosi minua.
Olihan tuosta joskus puhuttu, mutta täytenä yllätyksenä tuli.
Vietettiin ihan tavallista koti-iltaa, telkkua katsellen. Yht'äkkiä ukko pyysi olohuoneeseen, minä siinä jotain mutisin, että töllössä ohjelma kesken. Raahauduin kuitenkin olohuoneeseen, tukka takussa, väsyneenä ja vähän kiukkuisena. Olin sen verran väsy, että en oikein edes tainnut kuunnella, kun rakkaani kertoili tunteistaan... Sitten se meni polvilleen, ja pyysi vaimokseen. Siinä vaiheessa kyllä meinasi jalat mennä alta, ja taju lähteä!!! Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensin katselet hömppää telkkarista, ja seuraavassa hetkessä mies onkin polvillaan edessä, sormusrasiaa pidellen.
Sain kuitenkin shokiltani vastattua myöntävästi :)
Myöhemmin ukko tunnusti, että oli ajatellut kosia vasta seuraavana iltana juhlissamme, kaikkien ystävien edessä, mutta ei kuitenkaan malttanut odottaa.
Ehkäpä ihan hyvä niin, oli se nimittäin sellainen tunnemyrsky, että oli parempi saada ihan rauhassa kahdestaan totutella ajatukseen.
Häät ollaan ajateltu pitää 2007.
Eix oo ihanaa kun sen Maailman Ihanimman tapaa?!?!? Minäkin omani tapasin, mutta meillä ei ole mitään ihmeellistä elämää ollut kyllä.. Tavattiin mieheni kaverin luona. Sitten alkoi soittelu ja tapailu. Muutaman kk:n jälkeen tuumittiin että vissiin seurustellaan. Siitä sit pikkuhiljaa alkoi asuntooni ilmestyä Hänen tavaroitaan ja kun tuntui että seinät kaatuvat päälle, muutettiin isompaan asuntoon. Tehtiin lapsi ja toista odottaessani menimme naimisiin. Ihan ilman häitä ja järkisyillä!
Meidän suhde ei ole romanttinen, mutta se on järkevä ja vakaa! Tuskin eroamme koskaan, sen verran ihanaa tämä on vaikka varmasi kuulostaa todella tylsälle ja arkiselle. Mutta siinä se juju onkin: Arki on se, mitä ihmisen pitää kestää. Rakkaus muuttuu niin valtavasti vuosien varrella! Toivotan teille onnea ja iloa suhteeseen!Löytäkää tekin ihana arki yhdessä!
Mieheni kosi minua kynttilä illallisella.Sain 7 ruusua,kihlat ostettin samana päivänä.Yhdessä oltiin oltu 2 vuotta.Virallinen kosinta tuli vuotta myöhemmin:) sain 8 ruusua-olen sinun ikuisesti.Nyt yhteistä taivalta on kertynyt 11 vuotta.Naimisissa ollaan oltu 6 vuotta. kolme lasta tullut.
tavattiin yhteisen tuttavan kautta,kyllähän sen heti huomas että on oikea on löytynyt.
oma koti, ihana mies, vakituinen työpaikka, 3 ihanaa lasta voiko paremmin enään olla:)
Tarkkaan en muista, mutta taisi se asia mennä niin, että jossain vaiheessa huomattiin vaan, että viihdytään hyvin yhdessä ja suhdekin oli kestänyt jo vuoden niin, että asuimme 400km päässä toisistamme. Päätimme yhdessä päivän ja kävimme ostamassa sormukset, minä olin tuolloin 17 ja mieheni 19. Pian sen jäkeen muutimme yhteen. 2004 kesällä mentiin naimisiin, häät oli ihanat ja perinteiset. Vaikka minua ei kosittu mitenkään romanttisesti, en ole siitä katkera, me voimme aina keskustella asioista avoimesti, eikä minun ainakaan ole koskaa tarvinut epäillä, että kestääkö suhde. Hääpäivänkin päätimme yhdessä, mieheni kun ei ONNEKSI kuulu niihin miehiin, jotka saavat kohtauksen kuullessaan sanan häät. Suhteemme on kestänyt arjen ja kuuluu siihen vähän romantiikkaa ja yllätyksiäkin, vaikka tällaista tavallistahan tämä elämä on. ;)