Antenniasiaa

Teoriassa antennin, johdon ja vastaanottimen Ohmimäärän tulee olla samat. Autosoittimien tapauksessa yleensä 75 Ohmia. Jos jossain kohden siirtoketjua impedanssi (ohmimäärä) on erilainen heijastuu osa signaalista takaisin eikä pääse vastaanottimelle saakka. Käytännössä radiovastaanotto liikkuvassa autossa on kuitenkin muutenkin sen verran häiriöaltista puuhaa, että pienellä epäsovituksella ei ole merkitystä. Mahdollisimman tarkka sovitus ei kuitenkaan ainakaan huononna vastaanottoa.

Edullisin antennin paikka vastaanoton kannalta olisi keskellä kattoa. Käytännön syistä kuitenkin (pellin taipuilu ilmavirran liikutellessa antennia, asennuksen vaikeus) antenni sijoitetaan usein katon etu- tai takareunaan. Huonoimpia mahdollisia paikkoja ovat lokasuojat ja ikkunapylväät (auton ohjaamo aiheuttaa katvealueita), mutta antenni on vastaavasti yleensä helpointa asentaa juuri niihin.

Antennin runko-osan materiaalilla ei ole mitään käytännön merkitystä vastaanottoherkkyydelle. Antennin kestävyyden kannalta lienevät parhaita muovi, lasikuitu ja hiilikuiturunkoiset.

Antennin pituus taas tulee valita kuunneltavien taajuuksien mukaan. Normaalit tarvikeliikkeissä myytävät antennit sopivat pituudeltaan varsin hyvin Suomessa käytettäville radiotaajuuksille. (60-80 cm). Tässäkin kohtaa muut häiriötekijät haittaavat vastaanottoa enemmän kuin pieni ero signaalin aallonpituuden ja antennin pituuden välillä.