Hernekeitto on jalo ruoka.
Toinen on lanttukukko.
Ja kolmas karjalan piirakat
voilla voideltuina. Äiti voiteli
joskus sian ihralla. Saamari kun
oli pahaa.
Toinen on lanttukukko.
Ja kolmas karjalan piirakat
voilla voideltuina. Äiti voiteli
joskus sian ihralla. Saamari kun
oli pahaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kamalinta ruokaa on tuo vihreanharmaa hernekeitto,hyi olkoon!!!!!!!!!!
Jalostajan hernekeitto on yksineläjän hätävara, kaapissa aina purkki. Lämmitän keiton ja heitän siihen kermaa maun mukaan ja a vot, miten nälkä kaikkoaa.
Liha-,kala-,lanttu- ja muut kukot ovat maukkaita, muinoin ne olivat ravitsevaa ruokaa eväänä. Nuotiolla keitettiin nokikahvit ja nautittiin makoisia eväitä. Mikä siinä onkin että "luonnossa" nautitut ateriat maistuvat mahtavilta.
Makuasioista ei pidä kiistellä, mutta nyt otti pattiin tuo ”maailman kamalin ruoka” arvosana hernekeitosta.
Keitosta, josta Kain myi esikoisoikeutensa Jaakobille. Suomen armeijassa sotapoikien mieliruokaa on hernekeitto ja pannari.
Hernekeitossa ja hernekeitossa on ero. Se on osattava valmistaa. Ellei sitä taitoa ole, niin silloin siitä tulee vihreänharmaata litkua, jossa läskinkappaleet kelluvat pinnalla ja se on yööök!
En nyt laita uudelleen sitä kunnon reseptiä tähän, koska olen sen jo tänä kesänä kerran printannut tälle palstalle. Se löytyy 70 palstalta no 3 nimellä ”Leppoisa ruokapöytä”.
Viimeksi näin todisteen hernekeiton suosiosta Turun messuilla, jossa ihmiset jonottivat sitä Sotilaskotisisarten tarjoamaa herkkua Puolustusvoimien isossa ravintolateltassa.
Kiitos Leny hernesoppa ohjeesta, uusia makuja keitokseen. Isokattilallinen kiehumaan ja pakastamaan, hyvät neuvot ovat kullanarvoisia.
Sotilaskoti sisarten keitto on suosittua kaikkialla missä sitä on tarjolla. Lukuisat "muona tykit" on menneet tyhjiski, erilaisten tapahtumien yhteydessä, painikkeena vanikkaa=näkkäriä.
Minäkin olen sitä mieltä, että hernesoppa on pitänyt suomalaiset vaikeina aikoina hengissä, eikä vain hengissä, vaan on tarjonnut erinomaisen arvokasta ravintoa, valkuaispitoista hernettä ja lihaa sekä vielä kaloreita silloin, kun niistä oli huutava puute.
Nyt haluaisin kuitenkin tietää, miten tehdään hyvää lanttulaatikkoa. Olen kokeillut kaikkien (?) keittokirjojen reseptit, mutta en ole saanut yhtä hyvää - häpeä tunnustaa - kuin nuo elintarviketehtaat tekevät. Olenkin ajatellut, että oikean maun ja värin salaisuus on kypsentämisessä, vai onko?
ja muut kaupallisista syistä maustettu siirapein ja sokerein?
Sokeria lyödään jopa sillipurkkiin, ja paljon.
Ei oikein huvita ostaa, jos terveyden säilyttäminen on se tärkein tavoite.
Jos aikoo syödä terveelistä leipää, ilman lisämakeutusta jopa ruisleivässä, (joko siirappia tai sokeria) on paras leipoa itse, sillä piilosokeria on joka paikassa!
Hiilihydraattien syöntiin meitä teollisuus ihan pakottaa. Yritähän etsiä eineksistä tuotetta johon makeutusaineita ei olisi lisätty, ihan ällöjä ovat makeina mössöinä. Mauttomuus peiteään suolalla tai sokerilla.
Kevyt tuotteiden makeutusaineetkin ovat sokeria, joka vain imeytyy poikkeavalla tavalla tavalliseen sokeriin verraten, mutta "läskintuotantoon" nekin hupenevat syötyinä.
Aah sitä kunnon silliä, vaikka sokeria siinäkin on suolan joukossa....saati sitten maustesillit.
Meidän terveydestämme huolta kantavien pitäisi tehdä kapina.
Ei mitään rasva ja sokeriveroja, vaan niitä vähemmäksi.
pirtsakan puolukkahillolisäyksen kera, pilataan sokerilla.
Minun perinnetietämykseni sanoo, että aitoon kaalilaatikkoon niin kuin -keittoonkin kuuluu mausteena siirappi. Ehkä eri puolilla Suomea on eroavaisuuksia sen suhteen.
Muutoin olen samaa mieltä, että sokeria piilosyötetään meille valmisruoissa. Varmasti siten myös muutetaan makutottumuksia, niin että nuorempien suussa ei ilman sokeria mikään maistu miltään. Siitä pitäisi terveysviranomaisten olla huolissaan entistä enemmän!
vielä sen verran.Kyllä se Rokka maistui meille siviileillekin ja yks mistä tykkäsin HENNALASSA paistoivat verilettuja,nammmm ne oli hyviä.
muori on"armeijan"käynyt.Heh...
maku siirapoidaan pienestä pitäen, miten voidaan väestön lihominen ja metabolinen oireyhtymä välttää tulevaisuudessa?
Kaalikääryleisiinkin siirappia laitetaan, mutta jos nyt liharuuatkin, joihin kaalilaatikko ja-kääryleetkin kuuluvat, tehdään siirapin ja sokerin kanssa, niin mitä seuraa? Nyt jo useilla on ylipainoa maassamme. Ja jenkeissä käydessä on välillä olo, että ei voi olla totta!
Esikoisoikeutensa myi hernekeitosta Jaakobille Eesau eikä Kain kuten kirjoitin. Sorry!
señora lyyli muinoin antoi palstalla hyvän kaalilaatikon ohjeen, olen sen hukannut jonnekin.
Hyvä señora, kirjoita resepti palstalle, siinä ei muistaakseni ollut tarpeellista makeuttaa sitä siirapilla.
Suomessa ylikaiken on silakkapihvit,vanhin sisareni on mainio kokki ja paistaa kaalikaaryleet,uunipannukakut,mustikka piiraat ym.
Suomessa saa maailman parasta kalaa, mutta voi kauhistus lipeakalaa en suuhuni laita.Silli ja rosolli ah niin hyvaa ja hapan limppu,kakkokin on ok. ja kylma kotikalja jonka me nuorina flikkoina salaa sokeria lisaten kaynnistimme kiljuksi.
Panen lanttulaatikkoon lorauksen siirappia. Ohjeeni olen saanut joskus 50-luvulla. Silloin oli vielä pula-aika. Ohjeessani on ruokalusikallinen voisulaa, 1 muna ja n. dl kermaa, vaikka lanttuja keitetään laatikkoa varten n. 3 kg soseeksi.
Mausteena on suola ja muskottipähkinä. Jauhona korppujauhot ja vähän vehnäjauhoja.
Kyllä minun loorani on parempaa kuin kaupan, mutta sitä pitääkin tehdä hitaasti ja ajan kanssa.
Jotkut syövät sitä sinapin kanssa, siihen en ole tottunut. Sitävastoin lounaspaikoissa on sen kanssa hienoksi hakattu sipulia. Se sopii hyvin hernekeittoon.
Klimppisoppa jo nimensä takia jakaa kansan kahtia. Ehkä monelle maistuisi paremmin mykykeitto, joka on ihan samaa ruokaa. Klimppejä eli mykyjä taas on monenlaisia. Äiti teki sellaisia, joissa oli rusinoita. Muistelen, että mykymassassa oli ainakin korppujauhoja.
Lapsena en erikoisemmin tykännyt sopasta (vaikka kaikkea piti syödä, mitä lautaselle pantiin). Vasta aikuisena makuhermoni kääntyivät äidin klimppisopalle myönteisiksi. Mutta enää ei äitiä ole ollut vuosikymmeniin, ja itse en osaa tehdä. Niin katoavat monet perinteiset ruoat...
hotellissa, jossa söimme päivällisen aina. Siellä oli kerran alkukeittona lihaliemi, jossa oli pieniä, vehnätaikinasta tehtyjä klimppejä, lihaliemessä oli mm. pientä persiljaa hiukan. Laitoin suuhuni varovasti, sitten toisen kerran ja kolmannen:"Ei ole totta, äidin klimppisoppaa Taorminassa!" oli seuraava kommenttini. Äitini oli talouskoulun käynyt hyvä ruuanlaittaja, ja monia ruokia olen häneltä oppinut, mutta klimppisopasta muistan vain sen, että jihaliemi piti kiehua koko ajan, kun sinne klimppejä laitettiin, ja lusikka piti joka kerran upottaa siihen kiehuvaan liemeen. Silloin klimpit eivät tartu toisiinsa. Ja maku on ihana, mutta en osaa sitä tehdä.
italilaista keittoa soimme Olive Garden nimisessa ravintolassa USA:ssa viime kesana,hyvaa oli!
Minäkin muistan Italiassa syöneeni samanlaista lientä, mutta se on erilaista kuin mainitsemani "äidin klimppisoppa". Perämeren rannikolla klimppisoppa oli lihakeittoa (tai luusoppaa), jossa oli lisänä klimppejä.
Tulipa nyt mieleeni, että ihminen on aika kekseliäs. Kun liha oli kortilla, ei sattumia riittänyt kovin paljon syöjää kohti. Mutta kun lautasella oli lisäksi rusinaisia klimppejä, niin johan näytti ruokaisalta!
2rklvoita,6rklvehnäj.6dlmaitoa.8karvasmantelia,1rklsokeria,2munaa.korist.mantelia tai persilj.
voi ja jauh.kiehaut.maitolisätään vähit,seos saa kieh.15min.kasara nost hel.reun.kuor.ja hien.mant,sokeri ja vatk mun.lisätään ja taikinan annet saota liedellä.sitten se kaadet vedellä huuhdot vuokaan ja siitä jäähtyneenä vadille.
Jos myky tarj.mehukeit.kans,korist mantel.jos lihaliemen kanssa niin persilj.
Toivottavasti saatte selvää. siitähn voi tehdä omia versioita.
ohje on äitini kirjasta ja puuhellan aikaisia reseptejä,
Olen joskus etsiskellyt Googlen kautta erilaisia mykykeittoja/klimppisoppia ja oppinut ainakin sen, että eri puolilla Suomea on tehty erilaisia klimppejä. Ihan niitä äidin (varmaankin omalta äidiltään oppimia) en ole löytänyt resepteistä. Eteläpohjanmaalainen klimppisoppa on lähellä sitä, mutta käsittääkseni ei aivan saman kuin pohjoispohjanmaalainen.
lihaliemi tottakai keitettiin soppaluista,joissa on myös lihaa, mausteineen, mm. maustepippurit, niin sitten ne kaikki reikäkauhalla nostettin pois siitä kattilasta, Sitten liemi jaettiin kahteen osaan, toiseen tehtiin peruna-liha,porkkanakeitto, toiseen osaan, siis sileään lihaliemeen, tehtiin klimppisoppa pienine vehnäjauhotaikinasta tehtyine klimppeineen.
Ehkäpä sittenkin osaan! Kokeilen !
syönyt joskus vreen tehtyjä mykyjä.tappaissoppaa.
hyvää sekin oli.
tähänikään oppinut tekemään joka sorttia ilman reseptiä .Minä ainakin teen luusopankin omasta päästä:=):=)