Jukka Hankamäki: Työttömän kuolema:
”Ongelma on, että ihmiset yritetään pakottaa tekemään työtä, jota ei ole. Ongelma on, että poliittinen valta ei myönnä tiettyä tosiasiaa: yhteiskunnassamme ei enää tarvita niin paljon työtä, että sitä olisivat kaikkien kädet täynnä. Ongelma on, että virkakoneisto ja puolueet kiistävät sen, minkä ne jo tietävät: talousjärjestelmämme pyörii vain sen tosiasian varassa, että yhteiskunnassamme on pysyvä joukko ilman palkkatyötä olevia ihmisiä, jotka ilman vastiketta ja vaatimuksia tekevät suuren osan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömästä koti-, hoito-, tutkimus-, kulttuuri- yms. työstä, samalla kun väestöä jaetaan taloudellisissa suhteissa kahtia takaisin kohti rikkaista ja köyhistä koostuvaa luokkayhteiskuntaa.
Ihmiset, jotka mitä nuhteettomimmin ja kuuliaisimmin toimivat ns. työelämässä sijoittuen virkahierarkioiden huipulle, eivät useinkaan tee enempää henkisiä kuin materiaalisiakaan arvoja tuottavaa työtä. Toisaalta ne ihmiset, jotka toimivat missä tahansa elämää ylläpitävissä tehtävissä työelämän ulkopuolella, saattavat tehdä yhteiskunnan kannalta hyvinkin välttämätöntä työtä. Ilman heidän panostaan virkamiesten, poliitikkojen ja muiden luokkayhteiskuntamme edunsaajien edellytykset käydä palkkatyössä kerta kaikkiaan romahtaisivat. Silti he eivät saa uhrautumisestaan ansaitsemaansa korvausta. Miksi?”
Tässäpä pohdiskeltavaa. Kuinkahan moni työtön on yhteiskunnan kannalta hyödyllisempi ja tuottavampi kuin moni huippupalkkaa nauttiva työtä näennäisesti tekevä työntekijä? Ehkäpä kunnon työttömyysturva olisi hyvinkin perusteltua.
”Ongelma on, että ihmiset yritetään pakottaa tekemään työtä, jota ei ole. Ongelma on, että poliittinen valta ei myönnä tiettyä tosiasiaa: yhteiskunnassamme ei enää tarvita niin paljon työtä, että sitä olisivat kaikkien kädet täynnä. Ongelma on, että virkakoneisto ja puolueet kiistävät sen, minkä ne jo tietävät: talousjärjestelmämme pyörii vain sen tosiasian varassa, että yhteiskunnassamme on pysyvä joukko ilman palkkatyötä olevia ihmisiä, jotka ilman vastiketta ja vaatimuksia tekevät suuren osan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömästä koti-, hoito-, tutkimus-, kulttuuri- yms. työstä, samalla kun väestöä jaetaan taloudellisissa suhteissa kahtia takaisin kohti rikkaista ja köyhistä koostuvaa luokkayhteiskuntaa.
Ihmiset, jotka mitä nuhteettomimmin ja kuuliaisimmin toimivat ns. työelämässä sijoittuen virkahierarkioiden huipulle, eivät useinkaan tee enempää henkisiä kuin materiaalisiakaan arvoja tuottavaa työtä. Toisaalta ne ihmiset, jotka toimivat missä tahansa elämää ylläpitävissä tehtävissä työelämän ulkopuolella, saattavat tehdä yhteiskunnan kannalta hyvinkin välttämätöntä työtä. Ilman heidän panostaan virkamiesten, poliitikkojen ja muiden luokkayhteiskuntamme edunsaajien edellytykset käydä palkkatyössä kerta kaikkiaan romahtaisivat. Silti he eivät saa uhrautumisestaan ansaitsemaansa korvausta. Miksi?”
Tässäpä pohdiskeltavaa. Kuinkahan moni työtön on yhteiskunnan kannalta hyödyllisempi ja tuottavampi kuin moni huippupalkkaa nauttiva työtä näennäisesti tekevä työntekijä? Ehkäpä kunnon työttömyysturva olisi hyvinkin perusteltua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisänä: ongelma on, että ihmisluonteeseen kuuluu tietyntasoinen muutosvastarinta. Halutaan pysyttäytyä vanhassa, koska siitä tiedetään. Mitä suurempi muutos, sen epävarmemmaksi se koetaan.
Työntekoon perustuvat järjestelmät ovat jo vakiintuneet ja toimineet viime aikoihin asti. Kun maailma eritoten teknistymisen kautta nyt on radikaalisti muuttunut, ongelma pyyhkäistään mieluummin maton alle kuin ryhdytään radikaaleihinkin toimiin asioiden muuttamiseksi.
Työmarkkinaongelma on kuitenkin niin suuri ja koko ajan suurenee, ettei voida enää teeskennellä ettei matossa kluntsua olisikaan. Nykypoliitikoista ei kuitenkaan löydy rohkeutta asiaa tunnustamaan. Toimet, joilla inhimillinen muutos saadaan aikaan, siirtyvät uuden polven visionääreille. Sellaisille, jotka ihan oikeasti ymmärtävätkin maailman muutoksen.
Aivan niin. Se kaikkein suurin ongelma on kuitenkin se, että tällä hetkellä tilanteesta vastaa vain yksi kansanryhmä eli työttömät. He maksavat tilanteesta kaikkien muiden puolesta kohtuuttomasti siten, että heidän elintasonsa on useimmiten alapuolella kaiken arvostelun ja myös siten, että he ovat muun väestönosan sylkykuppeja, heille ei suoda ihmisarvoa. Tulevat sukupolvet tulevat luultavasti kauhistelemaan sitä, kuinka kohtelemme työttömiä. Heille kuuluisi paitsi ihmisarvo, niin myös armoleivän sijasta kohtuulliseen elintasoon riittävä osuus yhteiskunnan tuotoksesta.
On myös niin, että tämän päivän työssä käynnillään rehentelevä voi olla huomisen työtön. Kukaan ei ole siinä suhteessa turvassa.
Siteeraan vielä hiukan lisää kirjaa Työttömän kuolema (on lukemisen arvoinen kirja):
Työttömänä ollessaan työtön mahdollistaa toisten ihmisten työssä käynnin ja paremman ansiotason. Yksien ihmisten työttömyys on siis toisten ihmisten vaurauden ehto. Taustalla vaikuttaa tosiasia, että työnantajat pitävät työpaikkojen niukkuutta ehtona sille, että työpaikoista kilpaillaan ja että heillä itsellään olisi mahdollisuuksia valita työntekijänsä. Työttömyys on talousjärjestelmämme ominaisuus, arpa, joka voi langeta kenelle tahansa.
Yhteiskuntamme tarvitsee työttömyyttä, koska näin työvoiman kokonaishinta saadaan halvemmaksi.
Työssä käyvien ihmisten on mahdollista käydä kokopäivätoimisessa työssä vain sen vuoksi, että työtä ei jaeta tekijöiden kesken tasan, vaan osaa työvoimasta pidetään tarkoituksellisesti työttömänä.
Se joka arvostelee työttömyyttä osallistuen itse työyhteiskuntaan, sortuu väistämättä kaksinaismoralismiin. Hän kerää itse työyhteiskunnan hedelmät nauttien kokopäivätoimisen työnsä tarjoamaa palkkaa ja muita etuisuuksia. Toisaalta hän moittii työttömyyttä ja työttömiä, vaikka juuri heidän olemassaolonsa takaa hänelle itselleen kokopäivätoimisen työn, palkan ja toimeentulon.