Näistä keskusteluista ja chatissa käydyistä keskusteluista hyppää silmille ihmismielen taipumus yleistää asioita ja hakea vastakkaisuuksia malliin: neljäkymppiset - nuoremmat, miehet - naiset, lihavat - laihat, langenneet naiset - kunnon ihmiset, iloiset - vakavikot jne loputtomiin. Keskustelemme mutta usein emme kuuntele, sanomme vaan. Oman kuppikunnan hakemista, oman hännän nostamista, pätemisen tarvetta mitä lienee?
Ja kuitenkin kaikki olemme erilaisia, jokaisella oma tarina sanojensa takana. Miksemme voi keskustella myös omana itsenämme - ilman kulisseja, kuppikuntaisuutta tai rooleja - edes täällä, nimimerkkien suojassa? Ja antaa toisillemme tilaa olla erilaisia?
Ja kuitenkin kaikki olemme erilaisia, jokaisella oma tarina sanojensa takana. Miksemme voi keskustella myös omana itsenämme - ilman kulisseja, kuppikuntaisuutta tai rooleja - edes täällä, nimimerkkien suojassa? Ja antaa toisillemme tilaa olla erilaisia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
että kuunteleminen on taito siinä missä puhuminenkin, joiltakin se pääsee toisinaan unohtumaan. Tai ei ole yksinkertaisesti sitä taitoa, valitettavasti.
Asioiden yleistäminen on kauhean helppoa, ehkä siinä syy, miksi näin tehdään.
Kaikella "ystävyydellä", jos menisit sinäkin hieman itseesi...
Mistä haluatte puhua? Niin minä voin samalla kysyä oliko teillä jokin tärkeä asia menneilään?
tuossa kirjoituksessa, menin itseeni... Kerroin jostakin oppimastani...
Haluatte keskustella? Kauniista ilmoista vai huonoista?