Niin... Elikkäsjoo. Seukkasin kesällä yhden aiiiivan ihanan tytön kanssa pari kuukautta. Meillä meni aika kivasti, nautimme toistemme seurasta ja toisistamme...=D Olin aivan hullaantunut häneen, olisin tehnyt hänen vuokseen lähes mitä vaan ja aina kun olimme erossa, odotin hänen tapaamistaan kuin kuuta nousevaa. Tunsin että hän on juuri se oikea. En osaa selittää sitä, mutta varmaan kaikki tiedätte sen tunteen..? Hän ei ehkä ollut aivan yhtä hulluna minuun, mutta tiedän että hän oli mieltynyt minuun ja olisi halunnut jatkaa kanssani...
Mutta sitten alkoivat koulut ja työt, ja kaikki vapaa-aika loppui. Ei voitu enää tapailla, ja vähän ajan päästä kaikki oli ohi. Minulla kyllä olisi aikaa tapailla häntä, mutta hänellä ei ole vapaata ollenkaan, vaan käy koulussa ja töissä samaan aikaan. Ymmärrän todella hyvin tilanteen, mutta... MUTTA! Vähän aikaa pystyin olemaan sinut sen asian kanssa ja hyväksymään sen, mutta nyt on niin kamala ikävä häntä että melkein itkettää!
Aina nukkumaan mennessä sen tytön kasvot ovat mielessäni enkä saa unta, aamulla kun herään niin ajattelen häntä ja tuntuu pahalta...
Mä haluun sut, tuu takas!!!=(
Oon yrittänyt tutustua muihin tyttöihin sen jälkeen ja tapaillut paria, mutta ei se tunnu oikealta, ei siinä ole sitä samaa ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta... Mitä mä teen?!? Mä kuolen ikävään!! Ymmärtäisin ehkä paremmin jos hän joutuisi käymään töissä elääkseen, siis maksamaan vuokrat ja kaikki, mutta ei. Se siinä tuntuu pahimmalta että hän ei menettäisi mitään lopettaessaan työt, koska hänellä ei ole menoja vaan käy töissä saadakseen "ylimääräistä" rahaa.
Älkää nyt käsittäkö väärin, en tietenkään tuomitse häntä siitä tai oleta että hän jättäisi työnsä sen takia, mutta tuntuu kummalliselta että toiselle voisi rahan ja nautintojen saaminen olla tärkeämpää kuin kenties pysyvä ja ihana suhde! Itse en tiedä mitään sen tärkeämpää ja antaisin kaikkeni saadakseni ihmisen joka rakastaisi ja välittäisi, ja siksi tuntuu niin pahalta se että toinen voi vaihtaa sen kaiken pelkkään aineelliseen turhuuteen...=( Tai ehkäpä itse olen kummallinen tuntiessani näin? Onko niin että tunteille ei saa antaa valtaa, vaan ne pitää tukahduttaa järjen tieltä? Niin kai se on...
Mutta sitten alkoivat koulut ja työt, ja kaikki vapaa-aika loppui. Ei voitu enää tapailla, ja vähän ajan päästä kaikki oli ohi. Minulla kyllä olisi aikaa tapailla häntä, mutta hänellä ei ole vapaata ollenkaan, vaan käy koulussa ja töissä samaan aikaan. Ymmärrän todella hyvin tilanteen, mutta... MUTTA! Vähän aikaa pystyin olemaan sinut sen asian kanssa ja hyväksymään sen, mutta nyt on niin kamala ikävä häntä että melkein itkettää!
Aina nukkumaan mennessä sen tytön kasvot ovat mielessäni enkä saa unta, aamulla kun herään niin ajattelen häntä ja tuntuu pahalta...
Mä haluun sut, tuu takas!!!=(
Oon yrittänyt tutustua muihin tyttöihin sen jälkeen ja tapaillut paria, mutta ei se tunnu oikealta, ei siinä ole sitä samaa ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta... Mitä mä teen?!? Mä kuolen ikävään!! Ymmärtäisin ehkä paremmin jos hän joutuisi käymään töissä elääkseen, siis maksamaan vuokrat ja kaikki, mutta ei. Se siinä tuntuu pahimmalta että hän ei menettäisi mitään lopettaessaan työt, koska hänellä ei ole menoja vaan käy töissä saadakseen "ylimääräistä" rahaa.
Älkää nyt käsittäkö väärin, en tietenkään tuomitse häntä siitä tai oleta että hän jättäisi työnsä sen takia, mutta tuntuu kummalliselta että toiselle voisi rahan ja nautintojen saaminen olla tärkeämpää kuin kenties pysyvä ja ihana suhde! Itse en tiedä mitään sen tärkeämpää ja antaisin kaikkeni saadakseni ihmisen joka rakastaisi ja välittäisi, ja siksi tuntuu niin pahalta se että toinen voi vaihtaa sen kaiken pelkkään aineelliseen turhuuteen...=( Tai ehkäpä itse olen kummallinen tuntiessani näin? Onko niin että tunteille ei saa antaa valtaa, vaan ne pitää tukahduttaa järjen tieltä? Niin kai se on...
Vastaukset 1
Vanhimmat
No voi veljet, tietysti nuori ihminen sitä rahaa tarvitsee, eikä oo mikään ihme että tää tyttö haluaa käydä töissä jos on sellaisen paikan saanut! Tietysti kävisin itsekin jos vain töitä saisin, ihan vaan ylimääräistä rahaa saadakseni, ei se mitään ylimääräistä ole eikä nuorille kovin huimaa palkkaa edes makseta. Eikä kukaan ole sanonut ettäkö se mieluummin kävisi töissä kuin olisi sinun kanssa tai että se mieluummin kerää rahaa kuin on jonkun ihanan ihmisen luona. Oletko sinä sitten ollut se oikea tyyppi hänelle?
Oon kyllä täysin sitä mieltä ettei tää tyttö oo vaihtanut mitään "aineelliseen turhuuteen", on vaan tavallinen fiksu nuori kun yrittää ansaita vähän rahaa. Ootko sitten puhunut sille asiasta? Ne on vaan tytön valintoja katos, jos ei ole ylimääräistä aikaa niin sitten sitä ei ole.
Oliko tämä tunne että olette juuri ne oikeat toisillenne sitten molemminpuolista? Jos tyttö ei ollut vielä varma? Keskustelkaa nyt hyvä ihminen asioista ja kerrot tunteistasi.
Tunteille pitää aina antaa tilaa, itselläni se hakkaa järjenkäytön 6-0 :D
Jos tyttö on yhä kiinnostunut niin sanot sille että jatkatte samaan malliin kuin ennenkin ja tapailette silloin kun on mahdollisuus tai muuten pidätte yhteyttä. Kuulostaa oudolta kun sanot että KAIKKI ON LOPPU, kaikki oli ohi. Eikä sitä nyt iso mies mihinkään kuole jos tämä tyttö ei niin kiinnostunut enää ole, vielä sieltä tulee toinenkin tyttö jonka kanssa on sama fiilis kuin tämän ensimmäisen kanssa.
Mutta elä nyt heitä tuolleen hanskoja tiskiin sen likan kanssa. Miksi ette muka enää voineet tapailla, jos tyttökin halusi jatkaa kanssasi niin kyllä siihen tapailuun silloin joku rako löytyy, eikä käy tuolleen että terve, enää ei edes jutella eikä olla yhteydessä. Piste.
Nyt juttelet sen kanssa kun on vielä tilaisuus etkä ruikuta :)