Ensimmäistä kertaa luen tätä palstaa ja olen suorastaan kauhuissani!
Olen yh, pitkällä sairaslomalla sairastuttuani vakavasti (fyysisesti ja paranen, mutta hitaasti), minulla on yksi lapsi, joka päivähoidossa. Lapsi käyttäytyy hoidossa huonosti, lyö toisia lapsia jne. Olen myös joutunut hakemaan toimeentulotukea. Jaksamiseni on vähän sitä ja tätä sairastumiseni vuoksi, mutta muuten asiat kunnossa. Voinko silti menettää lapseni? Vähävaraisuuden ja väsymyksen vuoksi? Ovatko nämä jutut täällä todellisia?
Olen yh, pitkällä sairaslomalla sairastuttuani vakavasti (fyysisesti ja paranen, mutta hitaasti), minulla on yksi lapsi, joka päivähoidossa. Lapsi käyttäytyy hoidossa huonosti, lyö toisia lapsia jne. Olen myös joutunut hakemaan toimeentulotukea. Jaksamiseni on vähän sitä ja tätä sairastumiseni vuoksi, mutta muuten asiat kunnossa. Voinko silti menettää lapseni? Vähävaraisuuden ja väsymyksen vuoksi? Ovatko nämä jutut täällä todellisia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ne on tuotu tänne ja viety myös eri päättäjille tiedoksi, että näin TODELLA TAPAHTUU Suomessa.
Mutta jos sattuu kohdalle HYVÄ sosiaalityöntekijä, niin asiat hoituvat perhemyönteisellä tavalla. Tiedän tapauksia todella hyviä, joissa perhe on hoidettu kriisin yli niin, ettei sitä ole tarvinnut rikkoa.
Toivon sinulle pikaista paranemista ja toivon kaikille niille lapsesi lähellä oleville, että näkevät lapsesi pahoinvoinnin syyn oikeaksi, ei syyksi ottaa huostaan.
En tiedä, näitkö lauantaina Karpolla on asiaa! Siinä käsiteltiin asioita, jotka tuotiin täällä esille.
Ja kaikille tiedoksi: MINÄ TIEDÄN JA TUNNEN TAPAUKSIA, JOISSA HUOSTAAN OTTO ON OLLUT LAPSEN PELASTUS. JA TIEDÄN TAPAUKSIA, JOISSA SIJOITUS ON OLLUT TODELLA ONNISTUNUT.
Älä nyt ensimmäisenä ala pelkäämään, että lapsesi sinulta viedään, kysymättä, lopullisesti. toivottavasti olet tuonut esiin jaksamattomuutesi ja hakenut apua. Lastensuojelulla, perheneuvolalla vain pari mainitakseni on resursseja auttaa avohuollon tukitoimin sekä sinua että lasta, joka ilmeisesti reagoi sinun sairauteesi. Vanhemman sairaus on aina kriisi lapselle(kin), joten hänkin tarvitsee ehkä apua ja asian käsittelyä. Huostaanotto tai sijoitus kodin ulkopuolelle voi tietenkin joskus olla hyväkin vaihtoehto lyhyeksi aikaa, mutta enpä usko että kuntien nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kukaan heti lastasi vie sinulta pois, jos kuitenkin perustarpeista kykenet huolehtimaan.
Ole kuitenkin avoin sosiaalitoimistoon päin, kysy apua, neuvottele vaihtoehdoista ja ajattele aina lapsesi parasta!
Voimia!
minut säikäyttivät. Apua minulla on, lähisukulaiset ja ystävät auttavat sen, minkä pystyvät. Minulla on olemassa työpaikka, mutta tällä hetkellä elän sairaspäivärahalla. Pelottaa vaan, että jos joku viranomainen saa päähänsä, etten ole tarpeeksi hyvä äiti, niin mitä sitten tapahtuu. Jos lapsia kerran huostaanotetaan niin löyhin perustein, kotioloja tutkimatta. Pelottaa, että lapseni käytös tulkitaan minun epäonnistumiseksi vanhempana. Lapseni on kuitenkin minulle etusijalla kaikessa. Siitä en selviäisi mitenkään, jos hänet menettäisin. Eikä siitä kyllä selviäisi lapsenikaan, koska olemme todella läheisiä.
Tätä palstaa lukiessa ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen, että haluaisi hakea ulkopuolista apua, tuntuu että mitä todennäköisimmin se kääntyisi itseä vastaan. Pelottaa niin, että sattuu.
On totta, että joskus huostaanottoja tehdään hieman vääränlaisissa tilanteissa. Monet huostaanotot on kuitenkin tehty ihan oikein perustein ja huolellisesti. Suurin ongelma monissa Suomen kunnissa on se, ettei työntekijöillä ole resursseja auttaa perheitä. Työntekijä (neuvola, päiväkodit, koulut, sosiaalivirasto, perheneuvolat...) ovat ylityöllistettyjä eikä resursseja ole. Monilla paikkakunnilla jonot erilaisiin hoitoihin ja apupaikkoihin ovat vuoden mittaisia tai niihin ei kaikki halukkaat pääse. Tämän takia perheiden ongelmat helposti kasaantuvat ja ongelmat syvenevät. Joskus huostaanotto tehdään kiireellisenä, vaikka mitään kunnollisia tukitoimia ei olla voitu perheelle tarjota.
Monet näiden ongelmien sekä huostaanoton uhreiksi joutuneet ovat aiheesta pettyneitä ja vihaisia. He haluavat tuoda tällä palstalla tilanteitaan muidenkin tietoon. Osa on uupuneena vapaaehtoisesti luovuttanut lapsensa sijaishoitoon, mutta ei saakaan lasta enää takaisin. Ymmärrettävästi myös he ovat vihaisia kohtalostaan.
Toivon siis, ettet kauhistu kirjoituksista liikaa. Kun kuitenkin jo säikähdit ja kerroit tilannettanne, niin nyt on ehkä aika hakea jonkinlaista apua perheellenne.
Hae rohkeasti vain edelleen toimeentulotukea, jos sitä tarvitset. Muista myös seurakuntien diakoniatyö. Se voidaan nähdä niin, että jaksat sairaudestasi huolimatta pitää perheenne asioista huolta.
Tuo on erittäin tärkeää, että sinulla on omalta taholta ihmisiä apuna eli sukulaiset sekä ystävät. Sinun kannattaa yrittää pitää mahdollisimman tiiviit välit näihin ihmisiin, sillä sekin nähdään etuna: sinulla on tukiverkostoa, saat apua ja yrität kaikkesi. Voit yrittää entisestään tiivistääkin näitä ihmissuhteita, jos sinulla on semmoiseen mahdollisuus.
Puhu huolistasi! Puhu sairaudestasi, lapsen ongelmista sekä vaikka tästä huostaanoton pelosta läheisille. Puhuminen helpottaa ja näin teet läheiset tietoisiksi ongelmistasi ja huolistasi. Sinun olisi hyvä puhua myös lapsen kanssa ainakin sairaudestasi. Ehkä hän pelkää, että sinulle, hänen ainoalle vanhemmalleen, tapahtuu jotain. Lapsille on olemassa erilaisia kuvakirjoja, joiden avulla voi kertoa sairauksista ja vaikkapa yksinhuoltajuudesta. Voit vaihtaa ajatuksiasi myös netissä fiksuilla keskustelupalstoilla.
Oletko jutellut ja kysellyt lapsesi hoitopaikassa lapsen käyttäytymisestä? Ovatko he osanneet neuvoa? Lapsen käyttäytymiseen kannattaa puuttua pian, sillä pitkittyessään ongelmat usein mutkistuvat. Voit yrittää itsekin jutella lapsesi kanssa siitä, mistä hänen käyttäytymisensä johtuu. Lapsi voi olla huolestunut sairastamisestasi tai taustalla voi olla jotain muuta. Ota rohkeasti yhtyttä kasvatus- ja perheneuvolaan, jos ongelmat eivät rauhoitu esimerkiksi tämän vuoden aikana. Perheneuvolan tehtävä on tukea sinua, eikä tuomita. Aktiivisuus heihin päin kertoo aktiivisesta vanhemmuudesta.
Saako lapsesi viettää huoletonta elämää äidin sairaudesta huolimatta? Yritä järjestää lapselle tavallisia lasten juttuja sairaudestasi huolimatta. Jos et itse pääse hänen kanssaan eri paikkoihin, niin voit yrittää saada jonkun läheisen viemään lasta. Esimerkiksi säännöllinen uimahallissa käyminen voi olla hyväksi tai joku muu säännöllinen juttu. Jos lapsesi on poika, niin olisi erityisen hyvä, että hän voisi viettää silloin tällöin aikaa jonkun miespuolisen sukulaisen tai ystävän kanssa.
Voit hankkia lapsellesi myös tukihenkilön tai -perheen. Lapsille on jossain paikoissa miespuolisia kavereita, joissain on tukimummoja tai -vaareja tai tukiperheitä. Voisit tämän aputahon avulla saada itsellesi hieman lepoaikaa jaksaaksesi taas hieman paremmin.
Huolehdi nyt omasta jaksamisestasi sekä muista perusasioista. Perusasioista huolehtimalla autat lastasi sekä itseäsi parhaimmalla mahdollisimmalla tavalla. Huolehdi omasta kuntoutumisestasi ja anna toipumiselle aikaa. Te selviätte kyllä, mutta tarvitsette siihen läheisten ja ehkä yhteiskunnankin apua.
Luota nyt siihen, ettei lastasi huostaanoteta. Jos sinulla ei ole ongelmia päihteiden kanssa ja lapsesi hoito on normaalia, niin ongelmia tuskin tulee. Hae rohkeasti apua ja laita vaikka kaikki päivämäärät ylös. Jos jotain ongelmia joskus tulisi, niin voisit silloin esittää, mitä apua olet hakenut ja milloin. Jos et hae apua, niin se tulkitaan varmaan negatiivisemmin, valitettavasti.
varustettu ihminen ja ns. normaalit arvot omaava ihminen ihan oikeasti joutuu kauhistelemaan Suomen lastensuojelusysteemiä. Juuri eilen eräs psykiatri (on toiminut joskus nuorisopsykiatrian piirissä ja ollut mukana kokouksissa, joissa on tehty päätöksiä lastensuojeluasioissa) sanoi, että Suomessa ei pidetä biologista vanhemmuutta missään arvossa.Hän sanoi myös, että lasten ja nuorten OMAT mielipiteet näissä asioissa sivuutetaan,koska ajatellaan, että "he eivät lapsina pysty näkemään omaa etuaan, siksi heidän mielipiteitään ei tarvitse ottaa huomioon." Hän sanoi myös, että esim. Ruotsissa on paljon oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi lastensuojelusysteemi.--Suomi ON siis takapajula näissäkin asioissa(niinkuin monessa muussakin asiassa)....ja tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään...niinkuin aina.
SE tantoilta puuttuu. Luulevat kaiken oppikirjoista luetun soveltuvan käytännössä kaikkiin tapauksiin, vaikka jokainen tapaus, eli LAPSI, on erilainen.
Tantat tahkoavat rahaa omiin ja tovereiden pussiin nyt, lasten kustannuksella, kun isät ja äidit ovat täysin pompoteltavissa, koska te heräätte huomaamaan mitä kauheuksia lapsillenne tehdään. Monet teistä elää kituuttaa pienillä tuloilla , ajatellen ainoastaan lasten parasta (kuten minäkin), sitten kun lapsia huostaanotetaan, alkaa rahan lapiointi sijaiskodeille/sijaisvanhemmille, miksei niitä rahoja anneta perheiden tukemiseen. Se ei tietenkään ole bisnestä joka tuottaa heti, mutta vuosien kuluttua saamme lapsista veronmaksajia , jotka pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä.
Kuulehan hyvä "maalaisjärkeä".. Sosiaalityöntekijöillä (saanemme kutsua sinua työttömän sijasta pummiksia, koska sinäkin nimittelet toisia?) on kiinteä kk-palkka. Siihen ei vaikuta kuinka monta lasta he ovat huostaanottaneet, hassua edes ajatella, että heillä olisi provikkapalkka. heh.. Näin ollen, jos he haluaisivat päästä helpolla, he eivät huostaanottaisi AINUTTAKAAN lasta! Eikö vain? On siis turha puhua paskaa siitä, ettäkö huostaanottoja tehtäisiin RAHASTA. Rahaahan niihin toki KULUU ja kenen rahaa? Yhteiskunnan, jokaisen veronmaksajan siis.
Se mikä on yleisesti ja jokaisen ns. tavallisen ihmisen mielestä lapsen tarpeeksi hyvää hoitoa ei tarkoita, että kaikki siihen kuitenkaan yltäisivät. Kun elämä luisuu, huomaamatta alkaa pitää huonoa kohtelua ihan normaalina. Esim., että pienet lapset ovat pitkiäkin aikoja yksin. Normaalille kasvattajalle on itsestään selvyys, että lapsi tarvitsee iän mukaista hoivaa, syystä tai toisesta syrjäytyneelle se asia on hämärtynyt.
Kun kirjoitatte tänne näitä SUURIA sanoja ja väitteitä, olkaa rohkeita ja kertokaa mitä on tapahtunut myös teidän osalta. Eikö ole jokseenkin tekopyhää väittää, että sossun perjantaibingon takia lapset huostaanotettiin? Kun olette ensin myöntäneet oman osuutenne asiaan, haukkukaa ja arvostelkaa vasta sitten toista osapuolta.
Tai jos haluatte toisten uskovan sossun pahuuteen, kertokaa KOKO tarina ja selkeät perustelut ja todisteet. Sen todisteeksi kun ei ihan riitä, että TODETAAN (=oma mielipide) "tantat tahkoavat rahaa omiin ja tovereiden pussiin nyt, lasten kustannuksella".. Mutu-päätelmät eivät ole tietoa ja sen pitäisi ymmärtää maalaisjärjelläkin!
Se, että lapsenne on teille lojaali ja rakastaa ei tarkoita, että olisitte onnistuneet huolehtimaan hänen tarpeistaan! Mitä tekee lapsi rakkaudella jos ei saa ruokaa tai katselee kännistä äitiä päivät pitkät? Vääristyneen kuvan toki saa rakkaudesta helpolla, "ai tätäkö se rakkaus on..?" Niinpä voi sukupolvien välinen ketju jatkua.
ruoka ja huolenpito oli rakkautta. En ole koskaan edes sanonut lapselleni rakastavani häntä. Ei tarvinnut, koska lapsi oli varma äidin rakkaudesta nimenomaan äidin antaman hoivan ja huolenpidon kautta. Ei mitään suuria sanoja vaan tekoja meillä biokodissa.
Tuosta työttömän haukkumisesta pummiksi, tarkoitat tietenkin itseäsi. Ellet olisi näpistänyt toisten lapsia olisit työtön. Kielenkäyttösi on jo pummin ja puhutkin pelkkää tyhjää.
En ole sijaisäiti, vaikka niin toivoisitkin. Olen onnellisen ydinperheen kotiäiti. En "näpistä" kenenkään lapsia (kuka niin tekisi?) enkä varsinkaan laiminlyö heidän tarpeitaan!
Uskallatko kertoa mitä on kirjattu huostaanotton syyksi virallisiin papereihin äidille joka antoi ruokaa ja huolenpitoa? Niinpä arvasin. Jos haluaisit oikeasti todistaa sossun toimivan väärin vastaisit tuohon kysymykseen. Hyvin yksinkertaisella tavalla voisit todistaa mutu-tietosi todeksi. Siis jos uskaltaisit.
Ja ketäköhän se nimittelee toisia ihmisiä?? Menehän itseesi, vaikka olisihan se kiva tämäKIN asia kääntää toisten virheeksi.
Totuus on, että SINUN lapsesi on huostaan otettu! Piste.
Etpä juuri mitään uutta kirjoittanut. Faktat puuttuivat. Meillä ei lapsen tarvitse kännistä äitiä katsella=ei juoda. Haluaisinpa tietää, tarvitseeko lapsen katsella kännistä/rapulaista tätiä hoitopaikassa. Kukas niitä tätejä puhalluttaa/haistelee.
Mitkä faktat?
Tämän palstan nimeksi sopisi paremmin "perjantaibingonuhrit"..
..rakkautta!
Etkö tosiaankaan koskaan ole sanonut lapsellesi, että rakastat häntä?
Ei lapsi sitä TIEDÄ pelkästään siitä, että saa huolenpitoa ja rakkautta. Kuulostaa aika kylmältä.
Ei "MINÄ RAKASTAN SINUA" ole mitään "suuria sanoja" silloin, jos ne sanoo sydämestään ja tarkoittaa mitä sanoo. Silloin ovatkin, jos ne eivät sitä tarkoita.
Saadaanhan laitoksissakin ruokaa ja huolenpitoa, mutta harvemmin sellaista rakkautta, jota lapsi tarvitsee.
Onko se mielestäsi riittävää lapselle?
3. lause meni väärin.
Korjattu lause tulee tässä: Ei lapsi sitä TIEDÄ pelkästään siitä, että saa huolenpitoa ja RUOKAA.
yksinkertaisuus! Lapsi tietää, että häntä rakastetaan jo siitä, kuinka äiti häntä katsoo. En tietenkään vastusta sellaista jos joku sanoo rakastavansa lapsiaan. Mutta onko sanahelinää ja näyttelemistä. En oikein pidä siitäkään, että yleisillä paikoilla pusitaan kovin lapsia tai aikuisetkaan. Se on mielestäni ulkokullaista.
Mielestäni ruualla ja huolenpidolla voi rakkauttaan osoittaa hyvinkin, varsinkin nuorisolle. kiitos näyttää tulevan sitten, kun muuttavat omiin oloihinsa. Terveisin itseensä tyytyväinen bioäiti.
Minä taas olen toista mieltä siitä, että tunteitaan voi näyttää myös toisten läsnäollessa.
Ei todellakaan ole mitään "ulkokullaista" jos yleisillä paikoilla halataan tai pussataan. Minä ja mieheni pussataan juuri siinä paikassa missä ollaan, ei meidän, aikuisten ihmisten, tarvitse mihinkään kulman taakse mennä. Intiimimmät suudelmat kyllä ovat "kotiasioita". ;o)
Myös lapsia halaan ja pusutan muidenkin nähden. En ole kyllä ajatellutkaan, että siitä(kin?) joku voisi herneen nenäänsä vetää. Lapsen ikä tietysti huomioiden, eihän häntä "nolata" saa. Meillä esimurkku-iässä olevat lapset eivät halua haleja yms yleisillä paikoilla. Murkut sitten jo halailevatkin, ilmeisesti siksi kun se meidän perheessä on niin luonnollista ja helppoa.
Meillä ei nuorille riitä pelkkä ruoka ja huolenpito, eikä kyllä tarvitsekaan. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että jälkikasvustamme on tullut erittäin empaattisia ja tuntevia nuoria ihmisiä, vanhin jo aikuinenkin.
Kukin perhe elää tyylillään, eihän ketään halailla voikaan jos hän ei ole sellaiseen läheisyyteen tottunut. Sen olen tullut huomaamaan meille sijoitettujen lasten kanssa.
Syksyisiä tervehdyksiä sinnekin päin!
T: Toinen itseensä ja perheeseensä tyytyväinen bio- ja sijaisäiti
tästä taistelutannerta.. vaan asiallisia vastauksia.. Niitäkin sain, kiitos niistä.
Ja selvyyden vuoksi: Minulla ei ole alkoholi- tai muuta päihdeongelmaa, kaikista perusasioista on huolehdittu ja ne on kunnossa. Ikinä ei lapseni ole yksin! Jaksamisenpuute ilmenee lähinnä siten, etten jaksa ulkoilla ja käydä paikoissa lapseni kanssa samalla tavalla kuin ennen ja siivoamisesta laistan välillä. Ei edes käynyt mielessä, että joku ajattelisi sen tarkoittavan, että jollain lailla laiminlöisin lapseni fyysisten tarpeiden täyttymisen. Hänen käytöksensä päivähoidossa on kuitenkin muuttunut, joten pelkään sen tulkittavan niin, että kotioloissa on puutteita tms. Kun kerta koulukiusatuksi joutuminen näyttää riittävän syyksi huostaanotolle, niin miksei sitten pienen lapsen muuttunut käytös. Varsinkin, kun en keksi, mitä asialle voisin tehdä, kotona hän käyttäytyy hyvin. Tarhantädit tuntuvat kuitenkin syyllistävän minua.
Ei sinulla ole syytä huoleen eikä tarvitse pelätä lapsen huostaanottoa. Sinulla on sukulaiset ja ystävät ympärilläsi. Olisi varmaan hyvä ratkaisu, jos saisit lapselle lisäksi tukiperheen. Lapsi olisi siellä esim. kerran kuukaudessa viikonlopun. Sinä saisit levätä ja lapsesi saisi touhuta tukiperheen kanssa; ulkoilua ja ihan normaalia arkielämää.
Me olemme tukiperhe yh-äidin lapselle. Lapsi käy meillä 3 viikon väliajoin ja aina kun äiti on sairaalassa, niin lapsi on meillä hoidossa. Lapsella on tuttu paikka johon tulla ja äidin ei lapsesta tarvitse huolehtia vaan pystyy keskittymään täysin itseensä.
Joten älä pelkää pyytää apua. Sitä on kyllä saatavilla.
Älä pelkää, että lapsesi vietäisiin sinulta! Jos oikein mietit, tiedät itsekin ettei pelkkä koulukiusaus tai muu vastaava voi olla syynä huostaanotolle. Ymmärrät varmasti miltä tuntuu äidistä, jolta viedään lapsi. Silloin valtaa suuri katkeruus ja suru täytyy purkaa jollain tavoin. Aina se ei ole ihan järkevä tapa, vaan voi vahingoittaa ja satuttaa muita, jopa pelottaa niin kuin sinulle on käynyt näitä tarinoita lukiessa. Myös omaa lasta tämä katkeruus ja viha satuttaa. Huostaanotto on suruprosessi ja ihmiset surevat eri tavoin..
Jokainen äiti väsyy joskus kotitöihin ja lasten kanssa peuhaamiseen! Toiset enemmän toiset vähemmän. Pelkkä väsymys ei lasta vahingoita, masennus on eri. Silloinkin onneksi monella on lähellä tukihenkilöitä (oma äiti, siskoja, ystävä tms.), jotka toivon mukaan osaavat puuttua asiaan ja masentunut saa hoidon.
Tunnen läheltä vaikeasti masentuneen äidin, hänen lapsensa ovat isällä ja isovanhemmat ovat isoksi avuksi. MISSÄÄN VAIHEESSA ei ollut puhettakaan huostaanotosta vaikka äiti käyttäytyi vähintäänkin kummallisesti. Lähti mm. lasten kanssa päiväksi ajelemaan, ilmoittamatta kenellekään ja käveli pitkin Helsingin autoteitä lasten kanssa.. Espoossa asuvat, että edes siellä ei asiaan puututtu sos.toimiston kautta vaikka äiti ohjattiin psyk.hoitoon.
mukana toista vuotta lapsen elämää joka oli viisi vuotta ollut yh äidillä ja kulkenut äidin mukana kapakat ja ryyppyporukat. Tukea kotiin oli annettu niin paljon kuin voi, ihan ei joka päivä käyneet ruokaa laittamassa mutta välillä oli jaksoja jolloin kuljettivat lapsen tarhaan ja takaisin päivittäin, käyttivät äitiä kaupassa ym. ym. Koti oli täysin hoitamatta ja elämä muutenkin karannut käsistä. Tätäkin katsottiin viisi vuotta. Lapsi jo tarhassa rajujen oireilujen vuoksi erityisryhmään menossa ja sitä vain järjesteltiin, kunnes eräällä kerralla naapuri jonka luona lapsi oli yön ollut, ei enää halunnut jättää lasta humalaiselle äidille, vaan vei lapsen turvakotiin,jossa kylläkin lapsi oli monta kertaa ollut milloin lyhyempiä milloin pitempiä aikoja. Silloin tehtiin huostaanotto. Perusteet eivät olleet kepeät ja huostaanottoon oli pitkät perusteet.Siis pelkosi on todella turha , meillähän jokaisella on joskus vaikeitakin aikoja ja jos sillä perusteella lapset vietäisiin ei sijaiskodit ja perheet riittäisi alkuunkaan.
Meillä käy yh:n lapsi tukiperhe lapsena . Syynä äidin parempi jaksaminen ja fyysinen sairaus. Selvästi lapsikin oireilee välillä päikkärillä kun heillä on kotona vaikeampaa mutta huostaanotto ei ole tullut varmaan kenenkään mieleen.
Älä ihmeessä pelkää vaan ota rohkeasti yhteyttä ja hae apua.
vängätä ja vääntää etteikö koulukiusaamisen uhri voisi tulla huostaanotetuksi. Minun lapsi on otettu huostaan vain ja ainoastaan sen takia, että häntä kiusattiin koulussa viisi vuotta. Ihmiset jotka eivät tunne tapaustani sössöttävät täällä, ettei niin voi tapahtua. Niin on kuitenkin tapahtunut, ja minulla äidillä ei ongelmia ole. Kiusaajien perheissä oli alkoholiongelmia ja läsnäolemattomuutta.
Mitä ihmeen tarvetta täällä on joillakin koettaa kokoajan tuputtaa toisillekin omia uskomuksiaan totena tuntemattomien ihmisten elämästä.
Hyvä "pitää". Lukeeko huostaanotto papereissa kohdassa huostaan oton syy todellakin, että "lasta kiusattu 5 vuotta koulussa"?
Olen ollut vähän masentunut ja itkuinen ja kertonut siitä sosiaalityöntekijöille, he sanoivat että pitäisi varata aika perheneuvolaan tai mielenterveystoimistoon pikimmiten että pääsen purkamaan pahanoloni...sosiaalityöntekijät haluavat että veisin lapseni päiväkotiin hoitoon ja lähtisin töihin/opiskelemaan mutta tällä hetkellä itsestäni tuntuu että en ole vielä työ/opiskelukykyinen kuitenkaan...
Haluan hoitaa itse lapseni kotona enkä viedä muiden hoidettavaksi...
laita nyt ihmeessä lapsi päivähoitoon, etkö tiedä millaista turvattomuutta ja pelkoa lapsi kokee nähdessään vanhempansa itkuisena ja masentuneena?
Kohta lapsesi alkaa sinua hoivaamaan ja sehän ei kai ole lapsen tehtävä?
Turvallisuutta lapsi kaipaa, ei epävarmuutta eikä miettimistä, onkohan äiti tänään kunnossa, itkeekö, onko paha mieli ja lapsi saattaa kuvitella että se on hänen syynsä.
TEE JOTAIN HYVÄ IHMINEN!!
niin teen!
Hei!
kyllä varovaisuutta kannattaa ylläpitää mutta en usko , että sinulls hätää ole..Huolehdit lapsistasi ja kannat vastuuta .Lapset ovat sinulle tärkeitä , jatka samaan tapaan niin selviät.