paha olla!!

Kannattaa hakea ammatti auttajan apua.

... paitsi että olen sinua 8cm lyhyempi... Itselläni oli kauhea olo itsestäni... urheilin päivittäin (ratsastin, juoksin, aerobicii, steppii, agylityy, uintii/salilkäyntii, pyöräilin, rullaluistelin...) Eli joka päivälle mulla oli kaks urheilulajia... Silti en luottanu itteeni en ulkonäkööni... Olin mielestäni paljon rumempi kuin muut.. (tarkkailin muiden ihoa ja huomasin että muilla on puhdas iho ja minulla iho oli täynnä finnejä vaikka hoidin sitä...) En tehnyt muuta kuin olin kotona ja itkin itsesääliäni... Kunnes eräs poika kiinnostui minusta... Nyt olemme seurustellees 10kk ja oma tuntoni on noussut... Mutta myös olen oppinut hyväksymään itseni... Älä vertaa itseäsi muihin... Sitten kun pystyt katsomaan itseäsi peiliin ja hymyilemaan ja pyörähtelemään ympäri ja sanomaan että olen hyvännäköinen niin sillon alat edistyä... vielä ½ vuotta sitten en missään nimessä suostunut käyttämään hameita jossa pohkeet/polvet tai vähän reisiänäkyi... nyt käytän hameita... olen iloinen kun kehtaan ja en katso muita... Minä olen Minä ja jollen kelpaa sellaisena kuin olen niin olen sitten yksin...
Itse olen leveä lantioinen mutta ajattelen sitäkin positiivisesti synnytys ei välttämättä ole niin rankka kuin kapealantioisella....
Taidat olla 14-16 vuotias... pahimmas itse kriittisyys iässä... Älä anna muiden määrätä millainen olet määrää se itke ja ole ylpeä itsestäsi..!!! Ei muutama kilo ja pari finniä ulkonäköäsi pahenna!

Tiedätkös, voisin aluksi hieman selittää omaa taustaani.. Elikkä noin pari vuotta sitten mä olin noin 160cm ja painoin 30 kiloa, eli mä olin vakavasti alipainoinen ja olo oli kauhea! No sit eräänä iltana päätin että minähän en enään laiheliini ole! ja lihotin vähän päälle vuodessa yli 20 kiloa ja pituuskasvunikin jatkui... Kun sitten sain hieman pyöreämmät muodot ja mahakin oli nyt pehmeä, olin niin onnellinen! Elämäni ihanin asia oli tämä! syömishäiriöisen elämä on kamalaa, ja naiseuteen kuuluu pyöreys, hyvä takamus ja lantio... Olen nyt ehkä hieman surullinen siitä että painoni ei pysy pituuskasvuni perässä! Olen yli 170cm pitkä ja kasvan kokoajan, pahin pelkoni on se että laihtuisin samanlaiseksi ruipeloksi pikkupyllyksi kuin aikoinaan... Iloitse hyvä ihminen vartalosi joka ikisestä muodosta, jos tunnet että ne ovat esteenä vaikkapa parisuhteen luomiselle niin heitä jätkä kylmästi roskiin!=) Mielestäni sinä olet juuri ihannemitoissa! olisin niin onnellinen jos saisin itse lihotettua vielä 10 kiloa, tosin olen niin kevytluinen (???) että nykyisestäkin painostani huolimatta omistan pyöreän masun ja olkapäät, hyvän lantion... jalat saisivat olla vaan paksummat..=/ Älä hyvä ihminen viiltele itseäsi moisen asian takia! Sä saisit olla onnellinen kun omaat hyvät muodot!

Älä mieti sitä miltä näytät vaan sitä mitä olet!
Se on paljon tärkeämpää.
Jossakin vaiheessa mä kaipasin parempaa ulkonäköä, laihempaa vartaloa, tiukempaa peppua, ja isompi rintoja, mutta se kaipaus katosi, kun tajusin olevani sisäisesti kaunis. Ja sit tajusin olevani ulkoisestikin kaunis, ja sen taisivat tajuta muutkin. Se kun on niin, että jos rakastat itseäsi, pidät itseäsi kauniina, niin niin pitävät toisetkin.