Meidän perheeseen odotetaan vauvaa syntyväksi alkuvuodesta. Keskustelimme vaimoni kanssa siitä, miten usein perheellisen on kohtuullista käydä yksin tanssimassa. Vaimoni on sitä mieltä, että yksin ei mennä kuin pari kertaa vuodessa. Miten teillä muilla on asioista sovittu?
Kuinka paljon on liikaa?
Tuleva isä
544587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Meillä on pikkuinen kotona ja ei ole mikään este tansseissa käyntiin. Kun emme raaski eikä ,kehdata kysellä lapsen likkaa, niin päätimme jo kauan sitten, että käydään yksinään, vuoron perää. Ja hyvin on toiminut. Keskinäinen suhde vaan paranee, kummallekin tulee uusia tuttavuuksia, jotka ajan myötä tulevat yhteisiksi. Sitten on kivaa kun voidaan porukalla viettää yhteisiä tanssireissuja. jokaisen tanssi taitokin siinä kasvaa kun pääsee revittelemään muidenkin kanssa. Homma toimii kun suhde on kunnossa ja luotto pelaa.Välillä neljäkin kertaa viikossa ja harkat päälle.
ikimaailmassa meillä. Meikäläiselle riittäisi kerran parissa kuussakin, mutta vaimoni ei asialle lämpene. Voisin kuvitella, että vaimoni alkaisi pakata matkalaukkua, jos olisin menossa useamman kerran kuussa.
että vaimokin pääsee , ja vuorotellen, ? tiedä vaikka on se yleinen "pelko" että äiti saa /joutuu yksin hoitamaan lapsen aina. Niinkuin tuolla edellä kerrottiin sen hyvät ja rakentavat puolet kannattaa tiedostaa, suhteellekkin. Koettu on ja monienkin mutkien jälkeen noin se on junhan tosiaan luotto pelaa.
nm:ehdotus vain
myös lapsiperhe. Mielestäni tuo kerran parissa kuukaudessa kuullostaa hyvinkin kohtuulliselta. Meillä mies käy pari kertaa kuussa. Voisin itsekin mennä, mutta vielä homma ei kauheasti kiinnosta jo senkin takia, että vauvan ruoka kulkee mukana.
Ensimmäisinä kuukausina äiti on kovin sidottu lapseen ja silloin hänestä voi tuntua pahalta, jos vain toinen lähtee vapaalle. Puhu reilusti tunteistasi vaimollesi ja anna hänelle rakkautta ja ennenkaikkea osoita teoillasi olevasi luottamuksen arvoinen.
Muista kuitenkin, että vauva-aika menee nopeasti ohi, joten tilanne ei varmaankaan jatku loppuelämää. Vaimosi tarvitsee sinua näinä aikoina normaalia enemmän! Onnea teille loppuodotukseen!
Minä olen sitä mieltä, että yksin tanssimassa käyminen vaarantaa koko parisuhteen. Voin vain kuvitella, miltä miehestäni tuntuisi tulla kotiin tansseista, kun vastassa on väsynyt, "hoitamaton" kotiäiti ja kiljuvat lapset. Mies on nähnyt koko illan iloisia, kauniisti laittautuneita naisia ja pitänyt heitä lähellä ja kotona odottaa melkoinen vastakohta...
Joka haluaa ottaa riskin, että mies lähtee niin tanssimaan vaan. Minä en kyllä omaani päästä!
"Joka haluaa ottaa riskin, että mies lähtee niin tanssimaan vaan. Minä en kyllä omaani päästä!"
Jos ei pääse luvan kanssa, niin sitten lähtee luvatta, jos halu on. Ja silloin saattaa lähteä lopullisesti!
Tulipahan taas mieleen että, jos on kaipuu "tansimaan" niin se on totta että tämä tulisi käydä läpi niin pian kuin mahdollista ja lyödä luottamuksen kortit pöytään sekä siihen kuuluvat toimet. Edelleen molempien kannalta on ihan ok ettei sidota tosiaan ketään omalla uhmalla "lasta hyväksi käyttäen" kotiin tai mihinkään mikä voidaan jakaa ja sopia. Luottamus kasvaa mahtavasti kun tästä voi mennä kohtaamalla ja käsittelemällä asian ensiksi itsessään ja sitten yhdessä. Sen ymmärtää jokainen ettei tannseissa käyntiä taas pidä ottaa keinoksi paeta hoitovastuuta.
Äiti tarvitsee, niinkuin edellä kerrottiin alussa läheisen jakajan ja se on isä.
Kysymys ei liene "päästämisestä" tai lähtemisestä "luvalla tai luvatta" .. Se vain on niin myös että niin isä kuin äitikin kun on välillä ihan vain irti rutiineista on heillä huomattavasti paremmat mahdollisuudet olla tueksi toisilleen.
Kovat asenteet tuo kovia vastakaikuja vain, se on totta. (tanssi vain taitaa olla kovin "arka"olosuhde) kirvoittamaan sitä epäilyksen ,luulon sekä kuvitelmien verkkoa sisäisesti ja on siksi niin "pelottava", varsinkin jos antaa siihen aiheen. vai
Ei parisuhde tansseissa käynnistä vaarannu vaan siitä minkälaisia ajatuksia etukäteen herätellään. Silloinhan kun jo asiasta puhuttaessa nostetaan esille se, että mies voisi vaikka löytää hehkeemmän emännän tansseista, niin antaa sen kuvan, että suhdekaan ei ole kovin hyvissä kantimissa. Voihan sillä toisella osapuolella (kieltäjällä) olla itsellä ajatus, tunne että houkutuksille voisi retkahtaa.Kaikenlaista kokeneena voin syvällä rintaäänellä sanoa, että nyt suhde on paras mahdollinen. Kumpikin voi käydä tansseissa yksinään ja yhdessä ollessakin tanssimme paljon toisten kanssa. Mutta jostain kumman syystä ei koskaan tule mieleenkään lähteä kenenkään toisen matkaan ja tiedän ettei miehenikään sitä tekisi. Toistemme kainaloon käperymme yöllä onnellisina, kotiin tultuamme, tai jos toinen on hereillä kerromme kokemuksia illasta.
Minkä takia lapset tekee naisista hoitamattomia? En ymmärrä, eikä niiden lastenkaan pitäisi normaali perheessä olla enää yöllä ylhäällä huutamassa. vaimon pitää vaan otta myös omaa aikaa, eikä ruveta martyyriksi, sillä tyylillä huomaa hyvin pian olevansa yksin. kyllä niitä karkuteillä olevia miehiä on pilvin pimein tanssipaikoilla. kehuskelevat vaan, kun ei saa luvalla niin täytyy käyttää koulutuksia ym. reissuja hyväksi että pääsee välillä tuulettumaan.
teillä ei taida olla lapsia ollenkaan? Jos olisi, ymmärtäisit paremmin lapsiperheen arkea. Meilläkin on 3 alle nelivuotiasta ja kokonaisia öitä ei ole nukuttu moneen vuoteen! Joten vaikka kuinka olisi sinun mittapuusi mukainen normaaliperhe, siellä voidaan kyllä olla huutamassa myös keskellä yötä (se on jopa todennäköistä).
että miehesi on tossun alla. Voit joutua joskus itse siitä kärsimään, kun kaikki asiat pitää tehdä salassa:( Tällaisissa suhteissa mies joutuu "valehtelemaan" usein, saadakseen tahtonsa läpi. Olen sitä mieltä, että toista ihmistä ei voi omistaa eikä holhota, vapaus pitää antaa, jotta luottamus molemmin puolin syntyy. Toisen ihmisen puolesta ei voi elää, sillä hänen pitää pystyä tilanteiden mukaan tekemään ratkaisuja, eihän me aikuiset ihmiset lapsia olla, vai?
oikein. Että mies pitää lähellään ns: "toisia naisia" on aivan sama tilanne kuin nainen pitää lähellään "toisia miehiä" tansissa tämä on mukavalla tavalla mahdollista molemmille. Se antaa sosiaalisuuden tunteita tunetasolla mutta ei ole ns: "intiimiä" suhdetta välikappaleesta eli musiikista johtuen.
Miehenä tunnen välittäväni vaimosta ja lasten äidistä paljon enemmän juuri tuon vapauden tunteen vuoksi, miin luulen myös järkevien naisten kokevan miehistään ja lapsistaan.
Joten ei kaikki naiset ole "syöjättäriä" aviomiehille, ja miehilläkin on omia tunteita joita he itse halitsee..
ei se ole tietenkään mukavaa jos mennään yksin tanssimaan.
parisuhde on tietenkin tarkoitettu siihen että mennään mahd. paljon yhdessä. menemisestä tulee vaan niin helposti sellainen tauti.
se on vaan niin monimutkaista tuo juttu että mun mielestä jos on ihan pieni lapsi niin vanhempien pitäis olla yhdessä. ennemmin tai myöhemmin siihen sitten "tarttuu" jotain muuta kun tarpeekis käydään yksin, vaikka aluksi ihan vilpittömästi kieltää sen itseltäänkin.
Hiljattain lehdessä oli uskottomuustilastoja ja siellä miesten suurin syy uskottomuuteen oli, että oli tullut sopiva tilanne. Siellähän niitä houkutuksia riittää...
Ja kirjoittihan tälläkin palstalla joku, että ei ole väliä vaikka olisi varattu ja haluaa pettää puolisoaan. Lähdetään vaan tansseista aikaisemmin panemaan, niin kotiin ehtii sovittuna aikana. Että kun tuollaisia lukee, ihmettelen niitä parisuhteita, jotka yksinmenemisen kestää.
mutta, jos kotona on mitä katsella ja halu elää oman rakkaansa kanssa, niin siinä ei mitkään tilaisuudet anna sijaa, vaan mielessä on se yksi ainoa, joten houkutuksille ei ole tilaa. Aina pitää pystyä sanomaan ei.
Jos pettämistä tapahtuu, niin siitähän ottaa vastuu pettäjä itse, mitä tapahtuu, ja kärsii myös, jos niikseensä tulee, mutta ketään ihmistä emme voi määrätä holhoamalla, ratkaisut ovat henkilökohtaisia.
Ensin oltiin molemmat kotona niin pitkään kun oli pienenlapsen hoitamisen takia molempien mielestä tarpeen, olisikohan ollut vajaa vuosi.
Sitten hommattiin joku lapsen vahti ja mentiin yhdessä.
Eikä tanssimassa oltu kerrallaan kuin nelisen tuntia, ja molemmat oli tyytyväisiä.
Minusta tuntuu, jos silloin olisin mennyt yksin, en olisi kyllä oikein hyvällä omallatunnolla parketilla pyörinyt.
Emme kumminkaan taas sitä toiseltamme kiellä ettei tanssimaan erikseen voi mennä,
sehän tekee joskus hyvääkin, ettei totu niihin samoihin akseleihin.
Tosin sitä kun ollaan yhdessä, niin sitten tanssitaan keskenämme,emme kumminkaan
sitä estä ettei meitä tanssimaan hakea saa.
Yleensä sitä tässä tilanteessa vaimolla on enemmän vientiä.
Tämä nyt oli vain yksi vaihtoehto, löytäkää se oikea tapaa johon molemmat on tyytyväisiä,
ei se tanssitaito siitä ajankulusta minnekkään
häviä.
Meillä käydään tanssimassa vuorotellen (silloin kun lapsenvahtia ei ole)eli jos itse haluaa joka toinen viikko on toisen vuoro. Tosi hyvin on järjestely pelannut jo useita vuosia:))
Vaimosi pelkää menettävänsä sinut, jos käyt tanssimassa.
Näin ei käy,jos kiellolla pysyt poissa vieraiden naisten
luota.
Yritä saada vaimo ymmärtämään, ettet hae
tansseista muuta kuin tanssin iloa.
Vaikka yritykseksi se jäänee..
Minkälaisten miesten kanssa te naiset oikein olette menneet kimppaan ja laittaneet lapsiakin? Ei minun ainakaan tartte omaani vahtia ja pelätä että lähtisi tansseista "panemaan" jonkun hehkeän emännän kanssa!
Ihanaa saada kotiin iloinen tansseista piristynyt mies ja kuunnella tanssijuttuja! Yhtä ihanaa on itse päästä pyörähtämään ilman lapsia kun mies jää kotiin. Yöllä odottaa kuuma tee ja voileivät kotona, ja jutellaan illasta.
Se se vasta ihanaa on, kun joskus raaskitaan palkata lapsenvahti ja mennään yhdessä!
Miksi ihmeessä pitäisi estää mieheltä hyvä harrastus? Mitäs itse sanoisitte jos miehenne teille latelisi että ette _saa_ mennä tanssimaan vaikka tilaisuuskin olisi????
Mitäs varten sitä yksin tarviis silloin lähteä jos ei ois lapsia. Mutta kun ne on olleet kaikki sitä rauhallista ja hyvin nukkuvaa väkeä. Nukkumaan on ihan vauvana menty ilta-7 nukuttu aamu 6. Iän lisääntyessä sitten tunnilla nukkumaan meno aikaa lisätty.
Siinä on kotiikin jäävälle jäänyt aikaa itsensä hemmottelulle. ´Voi vaikka tosiaan olla toista oottamassa. On monesti tanssien jälkeen hikisenä kotiin palattua sauna kuumana ja teetä ja ruis leipää odottamassa. todella mukavia hetkiä seurustella illan tapahtumista ja ihmisistä ketä tapaa illan aikana. Ei tosiaankaan tarvitse pelätä että ukko kulta muita kaipailisi,
toivoisin, että mieheni kertoisi minulle illastaan, mutta ehei! Vastaa lyhyesti, jos kysyn jotain, mutta oma-aloitteisesti ei puhu mitään. Silloin tuntuu kurjalta, varsinkin kun itse höpöttelen ummet ja lammet tanssiilloistani.
Olen monesti asiasta miehelleni huomauttanut, mutta asiaan ei vain tule muutosta.
kaikki! jotenkin tuntuu että nyt on sanottava että jos tää on "naisen" kirjoittama siinä on asiaa. Tuon tapainen käytäntö on juuri meilläkin ja on tullut jo se aika että vaimoa "on syytä palkita" heti kunnolla kun on tuo ajatus sekä asenne pääsemässä kuntoon. Laitan kyllä voileivät ym ja vaikka mitkä kuntoon kun jutellaan illasta ja avoimmuus on molemminpuolista. "miksi" niin pitäisi estää??
eipä ole tullut mieleen lähteä "hehkeän" naisen kanssa mihinkään , vaan olen tanssinut naisten kanssa jotka erottavat ne kaksi asiaa toisistaan ja kykenevät nauttimaan tansimisesta. Jotta voi luottaa toiseen on se ansaittava itse.
tehkää "työtä "sen asian eteen se kannattaa.
on syytä tyytyväisyyteen. Totuus on kuitenkin se, että suurimassa osassa vauvaperheistä valvotaan enemmän tai vähemmän yöllä. Sen takia ymmärrän hyvinkin niitä äitejä, jotka pahoittavat mielensä, kun sinunkaltaisesi kirjoittavat kuinka asiat pitäisi olla. Varmasti kukaan äiti ei huudata lastaan turhaan öisin...
että lavoilla on sellainen meininki, että varatut ihmiset voivat vapaasti hinkata ja pussailla, koska kukaan ei kuitenkaan kerro kotona odottavalle puolisolle (eli asiat jää tanssipaikan seinien sisälle)??? Näin luin tältä palstalta ja tällaista jotkut väittää. Olemme mieheni kanssa vasta aloittelemassa kyseistä harrastusta, mutta näiden juttujen jälkeen alkaa epäilys hiipiä mieleen.... Pitäiskö kumminkin mennä ennemmin pitsinnypläykseen.
Kyllä tanssiyhteisö on mielstäni ihan samanlainen yhteisö kuin muutkin. Eli kyllä ne jutut kulkee ja kyllä väärän henkilön kanssa "hinkkaileva" ja pussaileva saa paheksuvia, tai vähintäänkin oudoksuvia, katseita, varsinkin jos se kotona odottava osapuoli on myöskin paikalla oleville tuttu.
Toinen asia sitten onkin, minkä kukakin kokee "hinkkailuksi". Tanssiville ihmisille kun läheisyys on paljon luontevampaa kuin keskivertosuomalaiselle, ja tanssiin kuuluu olennaisena osana jonkinlainen huumorimielinen "flirtti". Joku tanssijoiden mielestä täysin hyväksyttävä juttu saattaa siis näyttää tanssilavoilla vähemmän käyneen silmissä joltain ihan muulta; tosimielellä harrastetulta flirtiltä tai jopa siltä "hinkkailulta", vaikkei se sitä todellisuudessa lainkaan olisi. Olisiko jostain tällaisesta tilanteesta syntynyt se (mielestäni väärin)käsitys, että varatut ihmiset vapaasti "hinkkailisivat ja pussailisivat" lavoilla?
Itse koen, että lavoilla voin vapautuneemmin hullutella "ilman tositarkoitusta", mutta jos aikomuksenani olisi oikeasti "hinkkailla ja pussailla" jonkun uuden tuttavuuden kanssa, valitsisin sitä tarkoitusta varten mieluummin ravintolaympäristön. (Ravintolassahan kun tanssi itsessään ei yleensä ole se päämäärä vaan apuväline kohti sitä päämäärää, joten siinä ympäristössä tuollaiset toimet ovat paljon hyväksyttävämpiä...)
En muuten lainkaan omalla kohdallani tykkää tuosta ilmaisusta "varattu". Minä olen vapaa; ihan omasta vapaasta tahdostani olen hänen kanssaan, ihan omasta vapaasta tahdostani olen hänelle uskollinen, ihan omasta vapaasta tahdostani haluan toimia niin, että hänellä(kin) on hyvä olla! En myöskään omista kumppaniani, joten myös hän on vapaa tekemään itse omat valintansa.
On myös tanssi ihmisten iltoja, mutta valitettavasti sinne eksyy välillä tyyppejä joilla on jokin muu mielessä kuin tanssi.
Yleensä ovat näitä reppu miehiä, jotka viikot ovat reissun päällä ja harrastavat irtosuhteita, kun vaan mahdollisuus vastaan tulee. Ja aina joukkoon mahtuu pienessä sievässä olevia naisia heitäkin varten.
Alkoholi onkin se pahan alku ja juuri, se näyttää villitsevän fiksunkin ihmisen kaikenlaiseen älyttömyyteen.
Selvinpäin kulkeva ihminen pysyy kontrollissa. On aivan mahtavaa, kun käymme yksin ja yhdessä tuttujen kanssa voi halata ja tanssia tuntematta minkäänlaista syyllisyyden tunnetta siitä. Hullutellaan ja nautitaan elämästä
Perheellisen on kyllä minun mielestäni sitouduttava suhteeseen ja tehtävä asioita , jotka eivät ehkä (aina) itseä miellytä. Perheellinen on aina varattu ensisijaisesti lapsille.
Nojoo, tämä kommenttini oli oikeastaan ihan sivusäie, ei alkuperäiseen kysymykseen liittyvä. Eli ei, en ole perheellinen.
Mutta, aihetta vielä jatkaakseni: Sitoutuneisuus ja varattuna oleminen eivät (minun mielessäni) ole synonyymejä toisilleen. Sitoutuneisuus lähtee itsestä, varattuna olemisen koen olevan sen toisen osapuolen toimesta tapahtuvaa "omistamis"-ajatusta.
Mutta terminologiaa tämä, sori että otin esiin. Onhan "varattu" kuitenkin paljon lyhyempi ja näppärämpi ilmaisu kuin esim. "parisuhteessa oleva" tai muu saman tapainen ilmaisu, joten siinä mielessä puoltaa paikkaansa. Itse kuitenkin vastaan tiedusteluun "oletko varattu?" kielteisesti. ...Ja tarkennan sitten, väärinkäsitysten välttämiseksi. :)
Sanoilla ja tilanteilla , tunteilla ja tekemisillä voi tehdä olemusta ja olemista elämän makuiseksi olemalle kellekään paha. Suurin energia kai menee ymmärretyksi tulemiseen ja sitä kautta hyväksytyksi josta luottamus voisi "poikia" mahdollisuuden olla vapaa. (yhdessä).
Lapset on perheen ja yksilön varaava tekijä ja sitoo sekä tuo vastuunkanto kykyä/halua sitoutuneisuutta ja uskollisuutta. "kun sen oivaltaa" .Tässä kirjoittavat on hyvinkin kertoneet siitä että "vapaasta tahdosta olla vapaa". Lapsiperheellisenä /kin koen juuri pitkälti noin että vapaasta tahdostani en halua olla "varattu" vaan koen että on helppo olla vastuussa siten että valinnat tuovat vapautta. Vapaasta tahdostani.
Eli tulee mieleen että tanssi ympäristöä ns: "hyödyntää" hyvin monenlaisella ajatus/tavoite sekä toiminta tavalla varustetut, elämän tilanteeltaan ja asenteeltaan ja suhtautumiseltaan hyvinkin yksilölliset ajattelijat.
Päivi kertoo hyvin että suhtautuminen lähellä oloon ja toisen olemukseen tanssissa on aktiivi tansijoilla vapautuneempaa ja ei siksi kovin tarkoitushakuista. Luulen että viihtymistä ja nauttimista hyväksytysti ja julkisesti ilman ennakkoluuloja. Itse koen sen noin musiikin tulkintana tanssin keinoin ja siksi ei tarvitse mahduttaa mitään pyrkyjä siihen koska tanssi kärsii siitä. Kun tapaa ihmisiä joiden tavoitteet ym ovat sen suuntaisia että tanssi "riittää" on helppoa nauttia ja elää. Haluta toisellekkin samaa. Mutta tosiaan selvin päin jolloin ei viinan varjollakaan tarvitse "uida kenenkään liiveihin" vaan voi mennä kotiin vaimon valmiille voi leiville!
Aloittelevalle sanoisin että eihän sitä ympäristö tai tansiiyleisö mitenkään määritä miten kenelläkin on "lupa" käyttäytyä!? vaan jokainen tekee omat mallinsa ja lupansa itse sisältään kumppaneitaan sekä kanssaihmisiä kohtaan. Voi jopa olla "esimerkkinä" tanssipaikoilla toimintatavoillaan! Joten ei misään voi välttyä siltä eteikö jokin muu toimisi toisin kuin sinä! Ei tarvitse ymmärtää eikä hyväksyäkkään. Tanssiville ihmisille on vain tyypillistä luonteva seuran ja hauskan pito tanssin avulla joka ei ole lähes tulkoonkaan "hinkkaamista" mitä sanalla voisi ymmärtää. Tanssia opimiseen tähtäävästi voi vain harjoitella kurinalaisesti sekä nauttia taidoistaan vapautuneesti ja ulkopäin sille voi rakennella vaikka minkälaisia uskomuksia ja luuloja.
No ehkä rohkaisu on se mitä voin ajatella sillä ilman muuta tanssimaan ja harrastamaan ja tehdä selväksi mistä on kysymys niin ei luule kukaan mitään.
Totanoin, jos sinun mielestä tanssilla ja hinkkaamisella ei ole mitään eroa niin mene hyvä ihminen sinne nypläämään ennemmin.
Diskosukupolvi yhdistää paritanssin "hinkkaamiseen" kun ovat tottuneet siihen että kun diskossa soi hitaat niin pääsee imemään kiinni ja kihnuttamaan. Silloinhan diskoissa aina yritettiin saada lattialle se jonka kanssa halusi päästä hommiin, ja esileikit alkoi jo lattialla... eikös näin ollutkin, diskoajat?
Seuratanssi on kyllä jotain ihan muuta.
Jep. Kuten toisaalla tässä keskustelussa kirjoitin: Ei-tanssia-harrastavalle ihmiselle tanssi on usein vain keino, väline kohti päämäärää, pidempi- tai lyhyempiaikaista parisuhdetta. Tanssin harrastajalle taas tanssi itsessään on se päämäärä! Tanssi itsessään ja sen tuomat kokemukset on se huipentuma, jota tanssista haetaan, ei jotkut "tanssin jälkiseuraamukset"! (Tai toki tanssinharrastajakin toivoo miellyttävästä tanssista jälkiseuraamuksia: mahdollisuuksia uusiin mukaviin tanssikokemuksiin.)
Jep. Kuten toisaalla tässä keskustelussa kirjoitin: Ei-tanssia-harrastavalle ihmiselle tanssi on usein vain keino, väline kohti päämäärää, lyhyempi- tai pidempiaikaista parisuhdetta. Tanssin harrastajalle taas (pääsääntöisesti) tanssi itsessään on se päämäärä! Tanssi itsessään ja sen tuomat kokemukset on se huipentuma, jota haetaan, ei jotkut "tanssin jälkiseuraamukset"! (Tai toki tanssinharrastajakin toivoo miellyttävästä tanssista jälkiseuraamuksia: mahdollisuuksia uusiin mukaviin tanssikokemuksiin.)
tämä on juuri noin, ja siksi jotenkin taovittelemisen arvoinen. Se on vain niin useasti erilaisten ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kohteena. Jo muutaman vuoden kokemuksella on löytynyt tuo "sanoma" ja empä vaihtaisi pois. Toive uusista tanssikokemuksista siivittää taas, ja "jälkiseuraamukset" kohdistuu kumppaniin. Sillä hänhän on tukena tälle tanssin löytymiselle sekä voi olla itse hänen tukenaan.
Eli ei tansikaan ihan ilman "jälkiseuraamuksia mene" Kiitos Päivi.
että käytte vuoronpäälle. 2krt/vko pitää kunnon yllä, joten mikään ei ole liikaa, jos perhe ei kärsi. Tanssi pitää mielen virkeänä ja kuntoilumielessä tehokasta liikuntaa, joten ei kannata jäädä riutumaan kotiin vaan keskustella asiat selviksi. Tanssimisessa ei ole mitään pahaa:))
kommentoida asiaa, ihminen joka ei ole vauvaperheen arkea tainnut hetkeen (ollenkaan) elää?? Jos joutuu valvomaan suurimman osan öistä, ei taatusti jaksa lähteä kahta kertaa viikosta tanssimaan! Kyllä siinä jo perhe kärsii.
No jos kerran joka tapauksessa valvoo, niin eikö voi paria kertaa viikossa käydä valvomassa jossakin mukavassa ympäristössä kuten esim. tanssipaikalla?
Jos lapset valvottaa niin kovin että väsymyksen takia ei jaksa haaveilla muusta kuin nukkumisesta vapaa-ajan toimintana, niin silloin lienee syytä sopia valvomisvuoroista perheessä?
paljon perheitä, joissa isä joutuu olemaan viikot poissa töiden takia. Siinä ei hirveästi valvomisvuoroja jaeta... Meillä ei onneksi enää ole näin, mutta ymmärrän hyvin niitä perheitä, jossa näin on. Silloin kun meidän isi oli reissuhommissa, niin kyllä sitä mieluusti nukkui univelat pois silloin, kun siihen oli mahdollisuus.
Niin,
kai se nyt on sillä lailla, että on perhekohtaisesti harkittava että miten tanssimiset menee? Ei kai ole mitään ratkaisua joka kaikille sopisi?
Jos vain äiti valvoo niin ääliökin ymmärtää että mielenkiinto on jossain muualla kuin tanssimisessa ja vapaa-ajan haluaa vain nukkua.
Eli tanssimaan ensin vaan ja sitten vasta nukkumaan.
Vauva syntymässä ja nyt panikoit siitä, kuinka paljon on liikaa? voisin kuvitella, että noin nuoressa perheessä ei hirveästi ajatella menoja. ennemminkin eletään odotuksen aikoja.
jos tuleva äiti on sitä mieltä, että kaksi kertaa vuodessa, niin se on sit teidän perheessä lähellä totuutta. jos sun totuus on kaukana siitä, ei oikein lupaavalle näytä. Et sie täältä palstalta tuu totuuksia löytämään, se on teidän kahden asia.
Se on todella ikävää, jos vaimo raukka jää yksin
raskausvaivojen tai vauvan kanssa. Ei ole oikein, että vain miehellä on kivaa kodin ulkopuolella.
Mutta testaa kuitenkin, mikä on todellinen
syy vaimon mielipiteeseen tansseissa käymiseen.
Ota uusi harrastus, pyöräily/tennis/punttisali/sähly tms.
Jos vaimo ei napise näistä, niin syynä ei ole
raskaus tai vauvanhoito/valvominen.
Tällöin syynä on vain ja ainoastaan vieraiden naisten pelko :)
kyseisiä harrastetaan yöaikaan... eli ei kait se äiti valvomisapua päivisin tarvi?
Meillä ei käydä yksin tansseissa lainkaan, vaikka molemmat tanssimme tosi paljon. Tämä on periaate.
Liian paljon tuttuja esimerkkejä joilla yksinkäymisestä on alkanut jotain ei-toivottua!
Ettekö voisi ratkaista sitä esim. alkamalla kulkemaan jonkun tanssiseuran harjoituksissa? Sielläkin voi tanssia muitten kanssa ja se on vähän eri asia kuin tansseihin yksin meno. Tietenkin sillä tavalla että kumpikin pääsee yhtälailla menemään, eikä toisen tarvitse jäädä paitsioon. Toisaalta olen siinä samaa mieltä että luulisi teillä juuri nyt olevan paljon tärkeämpiäkin asioita mielen päällä kun murehtia tanssimisesta, kun on uusi vauva tulossa.
molemmat on tyytyväisiä. Mutta esimerkkejä riittää kyllä "yksin"menemisestä vaikkei tanssia olisi keksittykään. Sillä tämän ajan "hengessä" taitaa intohimoisimmat perhe muutokset alkaa kovin paljon myös muualta kuin lavatanseista tai vastaavista. Melkeipä väittäisin että sitten kun soppa on jo keitetty niin tanssipaikoilla on niitä myrskystä singoneita palasia. Eli suhteiden osia joita koetetaan liimailla johonkin mikä vastaan tulee.
Olen kyllä samaa mieltä! Niinhän se on että asiat pitää jo siinä vaiheessa olla huonolla tolalla jos tansseissa lähdetään vieraisiin. Ei se tanssiminen mikään syy ole! Jolle se molemmille sopii että käydään yksin tansseissa, niin ihan ok! Mutta kyllähän niitä irtopalasia aina tarjolla tansseissa on että minä uskon siihenkin jos tulella alkaa leikkimään niin lopulta polttaa näppinsä...
Tanssin HARRASTAMINEN puhtaasti tanssimielessä on ihan eri asia kuin normaali "juoppo-foksaajan" yksin tansseihin meno kun juoppo-foksaaja menee sinne vetämään lärvit ja metsästämään naisia, mutta tanssin HARRASTAJA menee useimmiten selvin päin ja puhtaasti tanssimaan ja hän ei edes hae niitä läähättäjä-nuohoojia ja umpihumalaisia rääväsuita vaan katselee fiksut ja tanssitaitoiset neitoset rivistä joiden kanssa asiallisesti tanssii illan sen kummemmin riekkumatta ja sikailematta. Se on kokonaan eri asia!
Läähättäjien on parempi kun ei mene lainkaan yksin tansseihin. Itse en koe mitään tarvetta edes mennä yksin koska saan kulkea riittävästi oman puolisoni kanssa ja tanssityylimme on intiimi/likeinen että sellainen tuntuisi vieraan kanssa kovin oudolta, mutta toki joskus tanssimme vieraittenkin kanssa lähinnä kohteliaisuus/velvollisuus-tansseja mutta paaljon avarammissa otteissa. Oma tanssimme sopii niin saumattomasti yhteen ja vienti menee ihanteellisesti pienistäkin vinkeistä ja voi tunnelmoida aivan eri tavalla kuin muitten kanssa. Lisäksi koemme sen hyvin parisuhdetta lämmittäväksi. Yksin tansseihin lähtemisen koemme lähinnä vastenmieliseksi.
Yhdessä vain tanssimaan. Ja tansseissa
tanssitte vain keskenänne. Onnea vain.
Erikseen tanssiminen on oire parisuhteen ongelmista.
Epävarmuus omasta parisuhteesta on suurin syy vain
oman kanssa tanssimiseen/vain yhdessä käymiseen.
Vaan kukapa sitä tunnustaisi. Helpompi on kertoa, kuinka ihanaa ja täydellistä on tanssia vain oman kanssa.
Edellä aivan selvästi tuli esille se että kumppanien tansistaito voi yhdessä olla niinkinhyvä että viihtyy yhdessä ja vain siitä nauttii parhaiten koska se ns: toimii. Sehän on se päämäärä ja jos vielä se on molemille ihanne voi vain olla katellinen. Siihen pyrin kyllä, mutta toki tansiminen "eritavalla" toisten kanssa tuo vain lisää sosiaalisuutta ja ystäväpiiriä ja sen varmaankin kaikki hyvinkin tansivat säilyttää.
En tulkitsisi että on "epävarmuudesta" kyse jos tansii vain kahdestaan vaan edellä kerrottu aito onnistumisen ilo sekä kunnioituskin.
Ehkä epävramuutta on se että koettaa löytää kanssa ajattelijoita tapaansa suhtautua riskisuhteiden ja tunnehäsvellyksen seuraajiksi.
Vakaus ja tasapaino lienee kuitenkin se toellinen perusta tansimisessakin ja suheet jaksaa hyvin ja tanssipari voi olla kuka vaan.
parisuhdetta ja se on tosi hyvä juttu. Eipä siihen ole "nokankoputtamista". Yksin tansseissa käymisen koemme me kuitenkin avartavana vaikka tansimme ja harjoitelemme yhdessä sekä samoin se vain lämmittää suhdetta.
Luottamus on parempi kun käymme yksinkin välillä ja nautimme ihmisten seurasta tanssien. Tosin täytyy tehdä selväksi useasti pyrkijöille että TANSSIMME vain. Selvin päin se on kuitenkin helppoa ja tulee ymmärretyksi.
Kumppanin leivät odottaa aina kun palaa kotiin.
No olihan ihme vuodatusta! Mikä siinä niin pistää vihaksi jos jollakin parisuhde toimii ja halutaan tanssia yhdessä?
Eikö SE osoita ennemminkin epävarmuutta joka näkyy omasta viestistäs että suhtaudut noin vihamielisesti ja tyrmäävästi niihin jotka ei ajattele sun kanssa samalla tavalla?
"Täydellistä" en oo väittänyt tanssimisen olevan kenenkään kanssa, ei edes sen oman! Sanoin vain että meillä se toimii parhaiten! Enkä väittänyt että "erikseen tanssiminen" olisi oire parisuhteen ongelmista, vaan että jos ei tanssia HARRASTETA eli ei käydä tanssimassa TANSSIMISEN vuoksi vaan vetämässä lärvit ja metsästämässä naisia niin se on ongelma parisuhteessa.
Ymmärrän kyllä senkin että joku voi olla puhtaasti KATEELLINEN jos muutamat tanssivat vain oman parin kanssa, -ehkä syynä voi olla pettymykset omassa/omissa parisuhteissa tms. ...
Mutta sitä en ymmärrä että sitä pitää jo lähtökohtaisesti ei-toivottuna asiana kun tanssii vain oman puolison kanssa. Liiankin paljon kursseilla ja tanssipiireissä korostuu tuo sinkkujen ainainen marina "parittuneista" tanssipaikoista ja kuulee usein paheksuvia kommentteja pariskunnista jotka tanssii yhdessä koko illan. Tottahan se vituttaa jos itse lähtee yksin eikä kukaan hae koko iltana, mutta eihän se oo keneltäkään mitään POIS jos siellä joku pari yhdessä tanssii, eikä sen pitäisi ketään erityisesti häiritäkään?
Ketä tosiaan voi häiritä jos yhdessä tanssii kumppaninsa kanssa? Kateus on ainoa joka mullekkin tulee mieleen, ja omien suhteiden pettymykset ja vuodatukset niistä.
Luottamuksellisessa suhteessa on kyllä tosin mahtavaa tanssia toistenkin kanssa kun energiaa ei mene "iskemis" yrityksiin ja itsensä tarkeäksi tekemiseen..
nm: kaksin aina kaunihimpi
Lapsi-parka ei ehtinyt vielä syntyä, ja isä jo varmistaa, kuinka pääsee olemaan mahdollisimman paljon poissa kotoa omien harrastusten parissa. Ja yrittää vielä valjastaa palstan väkeä tähän tarkoitukseen. Totta kai tanssi-ilta aina kakkavaipat voittaa.
Olitko aikeissa esitellä tämän keskustelun vaimolle todisteena, että muutkin isät käyvät tansseissa yksin?
Oletko valmis jäämään kotiin vauvan kanssa, kun vaimo on tanssimassa?
Jos et sattunut huomaamaan, niin aloitus oli lokakuulta 2005. Nyt voisikin kysyä iskukilta, miten tanssin harrastaminen on sujunut isän roolin ohella?
Juu, hyvä olisi käydä rentoutumassa riittävästi. Melkoisia "häiriköitä" nuo vauvat. Kerran viikossa olis kohtuullista.