...siitä, että rakkaasi masentuu? Itselläni on sellainen tilanne, että tyttöystävä ei ole halukas liikkumaan kotoa mihinkään, ei halua kontakteja ulkomaailmaan ja makaa sohvalla vain. Turha mainitakaan seksielämästä, mistään parisuhteen hoitamisesta tai muusta, joka toisi elämään jotain iloa. Olemme vasta muuttaneet uudelle paikkakunnalle johon hän ei edes halua tutustua. Päätös muuttaa oli kuitenkin yhteinen. Olen todella huolissani, koska mielestäni tämä jatkuva masentuneisuus ja tunteiden vuoristorata ei ole normaalia. En tiedä, kuinka pitkälle voimavarani riittävät, enkä tiedä, miten purkauksiin pitäisi suhtautua tai reagoida. Omasta mielestään hänellä on kaikki kunnossa, joten asiasta on mahdotonta yrittää keskustella. Nyt ovat todella hyvät neuvot kalliit, koska rakastan kultaani enemmän kuin mitään ja sattuu katsoa, kun toinen vain makaa flegmaattisena eikä voi hyvin. Pitäisikö minun vain 'hankkia oma elämä' ja antaa hänen olla omissa oloissaan, vai osoittaa että välitän ja koettaa keksiä jotain yhteistä joka piristäisi häntäkin. Hän kuitenkin on sanonut välittävänsä minusta eikä haluaisi erota. En tiedä mielenterveysongelmista mitään, mutta jotenkin tuntuu välillä siltä, ettei tämä ole enää ihan normaalia.... Kuinka auttaa???
Onko kokemusta?
*hätääntynyt*
243403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 24
Vanhimmat
..harkita mistä moinen johtuu. Että pystytkö ohjaamaan hoitoon, sillä mielenterveys palvelut kuitenkin toimivat. Tuskin sinulla itselläsi riittää keinoja. Ihan teidän parhaaksi, sekä sinun että naisesi.
Minun naiseni meni aikoinaan psykoosiin ja minun se oli se työ tehtävä.. Tein sen mielelläni ja tahdosta, rakkaudesta. Mutta kaikilla ei ole apuvälineitä. Oletko miettinyt jaksatko sinä.. Olla Vierellä, lähellä. Kuunnella huutoa, sitä että sinua työnnetään syrjään.
Mieti tarkkaan kuinka kykenet katsomaan kun rakkaasi kärsii ja purkaa kenties tuskansa sinuun. Ihmiseen jota rakastaa. Voimia sinulle.
psykoosi? Entä mistä itse sait voimia olla hermostumatta kun rakkaasi työnsi sinut pois? Itselläni tunteet risteilevät, koska välillä palaa pinna kun toinen vain kiukuttelee vaikka olen jatkuvasti yrittänyt ehdottaa jotain. Hänen ohjeensa on, että minun pitäisi jatkaa niin kuin ennenkin. Miten se olisi mahdollista, kun asutaan saman katon alla ja hän vain tuijottaa tyhjyyteen. Olen tottunut viettämään aikani hänen kanssaan kotona yhdessä asioita tehden. Nyt joudun olemaan hiljaa, eikä edes pienistä asioista voi kysyä tai puhua.
että psykoosi ja masennus eivät suinkaan ole sama asia. Psykoosi on mielen sairaus, masennus häiriö. Masennusta on erittäin monia asteita. Ajoittaisesta lievästä apatiasta syvän itsetuhoiseen. Ehkä ei kannata ehdottaa mitään mielenterveystoimistoa vaan terveydenhoitajaa tai jotain muuta henkilöä, jolle voi puhua. Tuntemattomalle on helpompi puhua ja pelkkä puhuminen voi auttaa ja loiventaa ehkä jos tarvetta muuhun apuun.
..rakkaudesta naistani kohtaan, kenties rakkaudesta myös itseäni kohtaan. Yhdessä me taistelimme.. Ja minä pidin kultaani kädestä kiinni silloinkin kun hän yritti saada minut inhoamaan, kenties vihaamaan itseään.
Nyt arkemme jo sujuu.. Minä teen töitäni omalla tahollani ja rakkaani pitää mökkiämme pystyssä.
Minun voimani silloin oli pyyteetön rakkaus.
juuri noin. Itsellä olevalle pahalle ololle, ajatusten monimutkaiselle kieputukselle, ikävälle, surulle, synkille ajatuksille haluaa saada oman itsen ulkopuolelta todellisuusvastinetta.
Saada sen rakastavan ja rakkaan ihmisen siinä lähellä miltei inhoamaan tai vihaamaan itseä. Silloin olisi ikään kuin todistanut todellisiksi kaikki mustuudet joita itse sisällään tuntee, ajoittain vaikka kehittää milloin mistäkin aineksista. Todistanut oman pahuuden.
Samalla kuitenkin mittaa toisen välittämistä. Toivoo, että rakastava ihminen ei petä hyppäämällä samaan soppaan, kyllästy, väsy ja pakene. Toivoo ettei omat ennakkokäsitykset ja pelot toistu. Samanaikaisesti sekä ajaa suhdetta kohti kaikkia pelkoja että toivoo, että toinen ihminen osoittaisi ne paikkansapitämättömiksi, pelastaisi ja parantaisi.
Suurin niistä on .......
Kumppanisi saattaa potea syysmasennusta ja miusta siun ois hyvä olla hälle tukena kaikinkeinoin.
Sie voisit varmaan ensin hankkia jonkun tositehokkaan valon kotiin, sillä runsas valo estää masennusta. Suosittelen myös jokapäiväistä yhteistä liikkumista, mielellään luonnossa. Luonto, liikunta, terveellinen monipuolinen ruokavalio, riittävä lepo (viileässä hyvin tuuletetussa huoneessa, ystävällinen huomioiva asenne - siinäpä joitain hyviä kotoisia mielen elvyttäjä.
Masennukseen löytynee kaiketi varsin laaja repertuaari lääkkeitä. Jos et saa kultaasi lääkäriin niin hae ihe kaupasta tuoksulyhty, luontaistuotekaupasta tai hyvin varustellusta tavaratalosta löytyy laaja valikoima eteerisiä öljyjä.
Hieronta on miellyttävä tapa rentoutua ja oikealla öljyvalinnalla voi helposti vaikuttaa suotuisasti myös mielialaan.
Myyjä opastaa oikeiden öljyjen valinnassa. Neroli on erittäin tehokas masentajan poistaja, bergamot ja laventeli tasapainottaa mieltä, appelsiini antaa aurinkoisuutta jne. Voit ihe tutustua öljyihin esmes sivuilla www.aduki.fi
NE ON TOSI TEHOKKAITA! =)))
Väreillä on myös valtava vaikutus mieleen. Siniset sävyt rauhoittavat mutta saattavat masentaa, purppuralla myös masentava vaikutus jos ihminen on altis masentumaan, vältä näitä värejä.
SUOSI sisustuksessa aurinkoista keltaista ja mielenterveysongelmiin suotuisasti vaikuttavaa oranssia. Kullanväri vaikuttaa suotuisasti fyysisiin ja psyykkisiin masennustiloihin, silä se kohottaa mielialaa ja ehkäise itsemurha-ajatuksia.
Turkoosi antaa potkua elämälle, vahvistaa keskushermostoa ja hälventää tuneperäisiä järkytyksiä. Vihreä vakauttaa ja harmonisoieheyttää mielen, auttaa järkytykseen ja väsymykseen, helpottaa päänsärkyä ja ärtyisyyttä. Vaaleanvihreä/lime virkistää ja piristää. Punainen tuo tarmoa mutta myös saattaa lisätä ärtymystä varsinkin suurina pintoina.
Eli iloiset heleät värit elvyttävät mieltä kun taas tummat, harmaat, ruskeat ja raskaat värit eivät ole hyväksi masentuneelle mielelle. Muista myös tuulettaa usein ettei huoneilma ole raskas ja väsyttävä.
Iloisen väriset valoa tuovat verhot, viherkasvit ja heleän väriset kukat (ellei allergiaa tai astmaa kukille) ovat esmes hyvä keino saada iloista ilmettä kotiin. Iloisen värisillä astioilla saa myös keveyttä ruokailuun jne.
B-vitamiinin saannista on myös hyvä huolehtia. Esim. NeurobionForte on vahva B-vitamiinivalmiste. Suosikaa kalaa, kokojyvä viljatuotteita, kotimaisia kasviksia ja hedelmiä. Välttäkää alkoholia ja tupakkaa - kumpikin tuhoaa mielenterveydelle tarpeellisia vitamiineja.
Toivottavasti tästä nyt ois ees jotain apua teille. =)))
Nyt ei olisi rahaa uusia sisustusta ;) Nyt oikeasti tarvitaan ihan käytännön neuvoja. Jos tyttöni ei halua lähteä ulos, ei halua syödä mitään terveellistä, haluaa vain polttaa tupakkaa ja maata paikallaan tiuskien, niin ei siinä oikeasti mitkään öljyt auta. Anteeksi, ajatuksesi on toki kaunis muttei ehkä nyt se oikea apu tässä tilanteessa. Siinä olet kyllä oikeassa, että pitäisi jaksaa olla ystävöllinen ja avulias vaikka toinen ei tee mitään, mutta se on välillä NIIN vaikeaa. Tuntuu että pitäisi itse mennä johonkin mielenterveystoimistoon jotta saisi apua itselle jaksaa. Itse olen kuitenkin iloinen, sosiaalinen ja menevä tyttönen.... Pelottaa että miten tässä käy kun itse on ihan avuton.
Lisäksi ehdottaisin vihreätäteetä,1 sitruunan mehua aamulla kertakulauksella, ettei hampaat häviä.(omenaviinietikkaakin voi laittaa ruokalusikallisen veteen ja maustaa ehkä hunajalla) unohtamatta vanhaa kunnon kalanmaksaöljyä.
Ja jos toi vetovex juttu on uusi, syynä voi olla
homekkin. Vaikuttaa joihinkin noin.Keskusteluista
terveys, löytyy homeelle ihan oma palstakin.
Ja joillekin raha-asiat on hankalia. Jos vaikka toinen on töissä ja toinen ei.
http://www.mielenterveysseura.fi/
Voisi olla tuloksellisempaa hakea apua ja tukea tuolta:) Löytyy apua niin mielenterveysongelmista kärsiville, kuin heidän omaisilleen. Toisaalta asia on myös niin, että et pysty tyttöystävääsi auttamaan, mikäli hän ei halua tulla autetuksi. Voit yrittää ja voit olla kova, sano hänelle että rakastat häntä, mutta jos hän ei halua nousta suosta, et jaksa häntä sieltä kiskoakkaan..
...voi kysellä myös tällä sivustolla: www.tukiasema.net
Kokemusta on siitä, että olen itse kärsinyt lievästä masennuksesta ja parantunut siitä. Masennus on ihan todellinen sairaus, johon ei tehoa eteeriset öljyt, värit tai hyväntahtoinen neuvo: "meneppä luontoon reippailemaan!". Kun on masentunut niin ei kertakaikkiaan jaksa tsempata, vaikka läheiset tahtoisivat auttaa sanomalla: "koitappa ryhdistäytyä". Masentunutta ei siis voi pakottaa parantumaan.
Masennukseen on olemassa terapiaa ja lääkkeitä, joiden yhteisvaikutuksesta on suuri hyöty. Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan.
Länsimainen lääketiede ei hyväksy vaihtoehtoisia hoitomuotoja ellei niistä ole tieteellistä tutkimuspohjaa. Hoito on hyödyllistä kun sen tekee koulutettu psykiatri tai psykologi. Vahvat mielialalääkitykset auttavat saamaan turraksi jolloin psyykkisesti epästabiili ei enää vaikutakaan olevan masentunut vaikka sitä on. Hän on muissa maailmoissa eikä mikään kosketa tai sureta. Tässä kokemuksesta puhun. Minua ei auttaneet kaupungin psykologit, kalliit yksityislääkärit eikä edes mielisairaalan henkilökunta. Kaikkialla sama kohtelu: pilleriä ja pilleriä. Kukaan heistä ei kuunnellut ja kysynyt mikä terapiamuoto minulle itselleni parhaiten sopii. Ystäväni avulla pääsin taideterapiaan ja väriterapiaan. Hyödyin myös valohoidoista. Käyn edelleen vain luonnonmukaisissa hoidoissa sekä rentoutuksen opetuksessa. Psykoterapia ja väriterapia on auttanut avaamaan tunnetukoksiani.
kulkea rinnalla--
Jos jaksat - yritä häntä kotikonstein autella..
Jos hän edelleen vaan apaattinen, vaipunut omaan maailmaansa, eikä reagoi hyviinkään asioihin positiivisesti...
Niin esim. terveyskeskukseen voit hänen kanssaan alkajaisiksi mennä, sieltä ohjaavat teitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin.. Jos rahaa on menkää yksityiselle, samantien.
Ensi tapaamisessa tärkeää on että ystäväsi oireiden lisäksi keskustelette eri hoitovaihtoehdoista, ja että hän valitsee niistä itselleen sopivimman tai yhdistelmähoidon (lääkitys / yksilö -ryhmäterapia).
Voimia Teille molemille
Tuossahan olivat selkeät vierihoidonpuutteen merkit!!!
Eli meeppä Hanin viereen ja ota kainaloon. ÄLÄKÄ
rupea puhumaan mitään ammattiauttajajuttuja.
Silittelet tukkaa ja semmosta. Parempi kun ei puhu mitään.Tunti/pari kyllä se siitä.
Miehii vähä oisin tuon kannalla ettei nyt välttämättä heti kannata mihinkä mielenterveystoimistoihin säntäillä ELLEI ärtymys-apatia muutu masennukseks ja syvene.
Miun on ihanpakko kuitata että väreillä ja öljyillä saadaan IHAN oikeesti apua moniin vaivoihin ja tunne-elämän vaivoihin. Niitä kutsutaan väri- ja aromaterapiaksi ja ovat siinä hyödyllisiä ko esmes fysioterapia tai psykoterapia tai joku muu terapiamuoto tahansa. Minkä sitte kukin tuntee omakseen.
Lääketiedettä mitenkään halveksumatta on pakko todeta etteivät ne mielialalääkkeetkään oo mikään tae siitä et niistäkään mitään apua KAIKILLE ihmisille olis. Enkäs jaksa uskoa sitäkään, että mielenterveystoimiston tmv. tädin tai sedän kanssa suoritetuista keskustelusessioistakaan välttämättä kaikki hyötyisivät. RIIPPUU PALJON HOITAJASTA ja HOIDETTAVASTA, - - - kaikki ko ollaan taaskerran niin kovin erilaisia. (heeeh, miun lempifraasi)
;-)))
Minäkin olen tätä mieltä. Nykyään liian helposti aletaan tyrkyttämään mielenterveysongelmia ihmisille, joilla niitä ei loppujen lopuksi edes ole. Ihmiselämän kulkuun kuuluu angsti silloin tällöin, alamaissa oleminen, tyhjäkäynti. Aina ei elämä hymyile tai olo ole reipas ja positiivinen. Elämä vain menee niin. Huolestua kannattaa silloin, jos tila koko ajan pahenee tai jatkuu määrättömästi ja alkaa todella vaikuttaa elämänhallintaan.
En ymmärrä tätä nykyelämän kyvyttömyyttä kohdata ja kestää aikoja, jolloin asiat eivät vain luista. Eräs mielenterveysalalla työskentelevä exäni sanoi, että hän uskoo mielenterveyden olevan aivan samanlainen kuin fyysisenkin terveyden - välillä on flunssaa, kolotusta, päänsärkyä ja muuta vaivaa, jotka menevät ohi kotikonsteilla ja levolla - ja siihen tulisi suhtautua samalla tavoin. Ei edes odottaa, että aina absoluuttisesti kaikki on hyvin ja onnellista. Tunnetilat vaihtelevat ja erityisesti ne vaihtelevat monella isojen muutosten yhteydessä. Ihminen on kuitenkin selviytyjä, sopeutuja, sen takiahan me tässä maailmassa olemmekin niin levinnyt laji.
Tuo muutto-apatia on mainio termi. Olen kokenut sen itsekin muuttaessani aivan vieraaseen kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään. Hetkeksi ikäänkuin lamaantuu, kaikki tuntuu tyhjältä ja pöytä putsatulta, eikä oikein tiedä mihin tarttuisi. Tämä siitä huolimatta, että olen mennyt opiskelemaan eli oli jotakin mihin tarttua kuitenkin. Pahempi tilanne on, jos on työtön tai opiskelupaikkaa vailla, jolloin hyvät kiinnekohdat puuttuvat.
Ei käynyt ilmi, mikä parin tilanne on. Onko uusi asuinpaikka kenties toiselle tuttu mutta toiselle vieras? Tai onko toinen vain suostunut muuttoon, vaikka sisimmässään ei ehkä olisi halunnut? Se, jolle paikka on vieras, saattaa tuntea itsensä ikäänkuin sivustakatsojaksi. Ainoaksi, joka ei tunne ketään, eikä tiedä mistä puhutaan. Henkilöksi, jonka on aloitettava puolen elämän rakentaminen aivan alusta, kun taas toisella on jo palikat valmiina. Sitä kannattaa pohtia ja yrittää selvittää. Jos taas muutto on tapahtunut vastoin sisimpää tahtoa, sen todellisuus saattaa jysähtää päälle, kun muutto on tapahtunut ja sisikunta iskeä jarrut täysillä päälle. Luulisin, että puhuminen olisi hyvä juttu. Varovainen lähestyminen ja tiedustelu, mistä pohjimmiltaan on kyse. Kaikille omista fiiliksistä kertominen ei ole helppoa, etenkin jos ne ovat vastoin sen lähellä olevan fiiliksiä.
Jos kyse on muutto-apatiasta, se menee ajan myötä ohitse, kun pahin shokki alkaa helpottaa. On tutkittu, että muuttaminen on yksi iso stressitekijä ihmisen elämässä yleensäkin. Mitä useammin on muuttanut, stressaava vaikutus kasvaa. Toiset ovat tietenkin sille herkempiä kuin toiset.
En ymmärrä miten nykyaikana ihmiset uskovat kaikenmaailman humpuukihoitoihin. Tietysti voi tuntua hetkellisesti hyvältä jotkut hoitoihin liittyvät asiat kuten toisen ihmisen kosketus ja lämpö, mutta eivät ne mitään vaivoja paranna.
joo,siinä sitä sitte pistettiin matalaksi ihmiskunnan tietotaito koko lajin olemassaolon ajalta...nykylääketiedehän se on pelastus kaikkeen,ehdottomasti.Nappi huuleen,niin naurattaa.
Itse ainakin luotan enemmän nykylääketieteeseen kuin erilaisiin hömppähoitoihin. Totta kai ne voivat antaa ihmiselle hetkellisesti hyvän olon, sitä en kiellä, mutta eivät ne mitään paranna. Ja saavat ihmiset luulemaan, että niistä on apua. Jokainen saa tietysti panna rahansa mihin haluaa.
mielestäni pitäisi ruveta popsimaan mömmöjä.
Kamu rupes popsiin ja tuplaantui. Tuli kaikenmaailman muitakin oireita.Jatkuva vapina ja vesi valuu silmistä esim.Ja koukussakin vielä niihin sitten.
Ja sitä kortisonipiikkijuttua en ymmärrä alkuunkaan.Ikinä tule lihas entiselleen.
Ei lääketieteeseen turvautuminen tietystikään tarkoita sitä, että heti on alettava popsimaan mömmöjä.
Mutta jos itselleni tulee jotain terveyteen liittyviä ongelmia, vaivoja tai sairauteen viittaavia oireita, niin turvaudun sairaanhoitajaan tai lääkäriin. Ei tulisi mieleen lähteä jonkun energiansiirtäjän hoidettavaksi.
Voisin kertoa lyhyesti omalta osaltani, olen se, joka kärsii masennusoireista, välillä enemmän ja välilla vähemmän. ja ymmärrän jo tässä vaiheessa elämääni, ettei se voi olla vaikuttamatta kaikkeen,myös ihmissuhteisiin. on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen. aika henkilökohtainen se oireisto on, vaikea toiselle selittää. Voisin suositella että haet vaikka hakusanalla google masennnusta koskevaa kirjallisuutta, ja suosittelet kummppanillesi, esim Styronin Pimeän kuva. ja muitakin olen lukenut,Hardwickin kirjan ym. Parasta apua olen saaanut siitä etten ole yksin tämän asian kanssa. J jos joku täällä on sitä mieltä että kaikki vaihtoehtohoidot ovat huuhaata, se on aika ikävästi todettu. jos joku saa apua yrttihoidoista, mitä se haittaa. minä kävisin kaikissa mahdollisissa hoidoissa, jos olisi varaa...tästä voisi kirjoittaa enemmänkin.
itse olen saanut paljon voimaa edesmenneen äitini toteamuksesta: elämässä on pilvisiä ja aurinkoisia päiviä, se on vaan hyväksyttävä.
jaksamista teille molemmille.
Meillä on ollut sama tilanne, rakkaani
sairastui masennukseen. Vakava sairaus ajo siihen.
Se ei todellakaan ollut helppoo aikaa, tuntu pahalta kun ei voi auttaa ja tuntu että toinen vaan työntää luotaan pois. Tuntu että kaikki kaatuu päälle, ihmiset ei ymmärtäny mitä se oikeesti on kun on masentunut. Olisin tarvinnu ihmistä jonka kanssa jutella niistä asioista. Ajatukset pyöri vaan kullassani, mitenkähän se nyt voi. Meillä meni molempien elämä sekaisin, en ite huomannu tarpeeks aikasin että tarvin muutakin. Yritin olla tukena, ottaa kaikki ne kiukuttelut, pahat olot ja muut vastaan ja kuunnella vaan.
Sitten kun asiat rupes selkiään, tyttöystäväni
sai apua sairauteen ja masennukseen alkoi
minulla alamäki. Jaksoin sen pahimman ajan mutta
en yhtään sen enempää. Ystävät ja tutut rupes
ihmetteleen kun oon yhtäkkiä niin hiljanen, ei
vaan ollu kellekkään asiaa, olin omissa
ajatuksissani. Jossain vaiheessa ymmärsin mennä
lääkäriin ja kertoo olostani. Tai en ite ymmärtäny
kyllä siihen muitakin tarvittiin. Minulla
todettiin paniikkihäiriö ja masennus, sain
lääkityksen. Nyt alkaa elämä taas voittaan ja
olen päässyt jo aika lähelle sitä puheliasta
omaa itseäni mikä joskus olin. Tän takia jouduin
keskeyttämään kouluni, luopumaan muutamasta
joita luulin ystäviksi. Nyt tästä on vaan suunta
ylöspäin.
Neuvona voisin sanoa muille vastaavassa
tilanteessa oleville että olkaa edes vähän
itsekkäitä. Seuratkaa myös omia tunteita ja
ajatuksia, älkää päästäkö itseänne tähän kuntoon.
Teistä ei ole silloin kellekkään hyötyä ja
apua, toisen tukena ei jaksa olla jos ei ole
itse kunnossa. Koskaan ei saa ajatella että eihän
mulla nyt mikään oo. Itse tein juuri sen
virheen että ajattelin näin, vaikka masennus
näkyi jo fyysisestikkin. En voi muuta sanoo
kun että jaksamista ja pitäkää toisistanne
huolta.
Mulla on kokemusta omasta masennuksesta jota on kestänyt jo useita vuosia. Välillä helpottaa muutamaksi viikoksi ehkä jopa kuukaudeksi, kunnes taas vajoan niin pohjamutiin kuin vain vajota voi.
Mun ihmissuhteet on kärsiny tästä tosi paljon. Useita pitempiä suhteita takana ja jokainen kumppani ottanut asian erilailla. Yksi ei kestänyt ollenkaan vaan jätti, muut kestäneet jotenkuten mutta vaikeaa on ollut molemmilla osapuolilla. Nykyisen kanssa pelottaa, että jos taas tää pilaa kaiken. Tää kun on asia jolle mä en vaan voi mitään. Mun perusluonne on iloinen, hauska, puhelias ja rento, mut masiksessa oon täysin päinvastainen. Päällimmäisenä mulla on syyllisyys siitä, että "pilaan" myös kumppanini elämän tällä synkkyydellä. Ja siksi monesti sanon hänelle että sun ois parempi ilman mua, ansaitset terveen ihmisen. Mutta hän haluaa silti jatkaa, vaikkei aina ymmärräkään tätä sairautta.
Taas on paha olla, tuntuu niin sietämättömältä ajatella että loppuelämäni saattaa olla samanlaista, koska onhan tätä nytkin jatkunut jo 10 vuotta. Ja sen kummempaa syytä mulle ei ole annettu, kuin se että olen depressioon taipuvainen henkilö. Tai että minulla saattaa olla aaltoileva mielialahäiriö. Mutta pakko sinnitellä, ei auta muukaan.