uusi koti?

Riippuu tietysti ihan koirasta. Jotkut koirathan ovat hyvinkin sopeutuvaisia. Kyllähän koiraa voi toki tavata myöhemminkin, ja oikeastaan siinä kohtaa näkee miten onnistunut kodin vaihto on, kun lähdet sieltä koiraa katsomasta niin siinähän sen näkee olisiko se lähtemässä mukaasi vai jäämässä mieluummin uuteen kotiin - yksinkertaista. Vanhakin koira oppii uusia temppuja vaikka sananlasku muuta väittääkin..

Itse kun olen ottanut aikuisen koiran niin ei siinä mitään ongelmia ollut eikä tullut, haukku oppi nopeasti talon tavat. Tapaamme useinkin entistä omistajaa ja koira näillä tapaamisilla kyllä näyttää että kuuluu meidän perheeseen:) Niin ja tämäkin tuli meille toisen koiran kaveriksi, ei ongelmia.
Toivottavasti löydät hyvän kodin koirallesi.

koiraa joilla oli jo ennen omistaja. Toinen oli vuoden vanha ja toinen 3 vuoden ikäinen. Molemmat sopeutuivat hyvin ihan ensi metreillä. Ei syömättömyyttä ei mitään mistä olisi aavistanut niiden kaipaavan entiseen. Se joka tuli meille vuoden ikäisenä, sille oltiin oltu pahoja ja se paha oli nainen. Mieheni Fanny hyväksyi heti paikalla, minun oli voitettava luottamus siltä. Toinen taas oli ihan ok perheestä. Ovat pariin otteeseen käyneet välimatkasta huolimatta käyneet katsomassa poikaa. Jussi on ottanut heidät hyvin vastaan mutta ei ole osoittanut minkäänsortin kaipuuta takaisin, päinvastoin.
Koira tottuu nopeasti uuteen. Katso vain että uusi koti on hyvä koirallesi.

Ja tosi hyvin on mennyt,koira on 5v vuotias uros ja koiruus on nyt ollut meil koht 3vk,eikä ole ikävöiny eikä muutenkaan oireillu,oli heti kotonaan ku tuli.
Kun edellinen omistaja kävi tuomassa koiran tavarat,ni tietysti koira oli iloinen nähdessään hänet,mut ku hän oli lähdössä,ni koiruus ei millään tavoin ollu lähdös hänen mukaansa vaan tuli meidän viereen ja kävi siihen istumaan.
Olemme erittäin tyytyväisiä uuteen perheenjäseneen.
Toivottavasti löydät rakkaalle koirallesi hyvän kodin.

Meille tuli n.2-vuotias ottokoira tuossa pari viikkoa sitten. Pari päivää oli vähän huonolla syönnillä, mutta nyt on kuin kotonaan :) Leikkivät jopa välillä Meijän puolivuotiaan pennun kanssa.... Voi sitä meininkiä.... ;)

eka koira tuli 4 vuotiaana, sen kanssa ei ollu mitää ongelmia, se oli meillä kokeiluajan (2 viikkoa) katottiin ett sopeutuuko se uuteen kotiin ja totteleeko se hyvin. ei ollu mitää ongelmia, omistaja haki sen takas, että lapset saatto sanoa sille jäähyväiset, niihin oli varattu aikaa 2 viikkoa, mutta ne soitti jo viikon kuluttua että koiran voi hakea, he ei voi kattoa sitä ku tietävät että joutuvat siitä luopumaan. koira hyppäsi ilosta vanhempani nähdessään ja meni heti autoon odottamaan, ihan itse, sitä ei edes pyydetty sinne.

Tää toinen koira tuli melkein 2 vuotiaana, sen kanssa oli ongelmia, se oli unohtanut jo komentosanat, tai sit meillä oli toinen tapa käskeä tekemään jotakin kun edellisellä omistajalla, tältä ei saatu niin hyvä neuvoja kun toisen koiran omistajalta, se kerto kaikki eri komentotavat ja mitä koira osaa. tämän nuoremman isäntä sano vaan ett perusasiat se osaa. Se kertoiki paljo.

Oikeastaan meille tullessa tää nuorempi osas vain PAIKKA käskyn ja sitä totteli, muut piti opettaa uusiks. Isäntään tää kyllä leimautui välittömästi, ne on ku bestikset. tähän nuorempaan ei kyllä voi vielä luottaa täysin.

ekaan tän tapaseen koiraan saattoi luottaa ku se oli ollu meillä 4 vuotta. Sen kans uskalsi tehdä lenkinki ilman hihnaa, se ei poikennut minnekään, muutaku tekemään asiansa.