*_Suhde_*

Ensimmäisen illan jälkeen kaikki oli selvää. Samanlainen huumorintaju, helppo olla yhdessä, ajatukset, tavat ja tottumukset niin lähellä toisiaan. Keskinäinen luottamus, arwonanto ja ilo olla yhdessä oli käsin kosketeltavaa.

Pariskunta unelmoi tulevaisuudesta, hyväillen ihoa, tunteillen, haluten lisää.

Ilta tuntui kuumalta, kostealta ja hengästyttävältä. Miehen katseet seurasivat lantion kaaria, huulien liikettä ja katseiden rehellistä poltetta.

Nainen hehkui, posket punaisena. Sydän pomppoili rinnassa, hengitys salpaantui, kaikki janotti.

Pariskunta eteni hitaasti, ilta oli nuori, aurinkokaan ei ollut laskenut, Aamu oli kaukana.

He olivat yhdessä, siinä hetkessä, enemmän kuin läsnä. He olivat. Mies ja Nainen. Kaiken olewaisen perusta; Rakkaus.

Sellainen rakkaus minkä tuntee wain kun sen päälle astuu, Sellainen rakkaus minkä tietää ettei sitä missään nimessä woisi menettää; Sellainen rakkaus joka ei toistu uudelleen samanlaisena koskaan; Sellainen rakkaus joka polttaa joka kosketuksellaan.

Siinä he olivat.
Ensi hetkestä lähtien.