Kun eilen keskustelimme kahden, Frederiikan kanssa, mieleeni juolahtaneesta "dejavusta", tuli mieleeni seuraavaa: Olemmekohan me (tai ainakin minä), liian innokkaita kirjoittajia. Varmaan pitäisi olla kansanomaisia, yleistä kiinnostusta herättäviä keskustelunaiheita. Tönäiskää nyt forumia liikkeelle omine kiinnostuksinenne.
Jalkapallon MM-kisat paluttivat mieleeni ihmettelyn lähes koko Etelä-Amerikan espanjalaisuudesta (vain Brasilia poikkeus). Sattumalta sain tietooni perussyyn, joka teille lukeneemmille on ehkä hyvinki tiedossa.
Rooman Paavi aikanaan "antoi maailman" kahdelle valtiolle, Espanjalle ja Portugalille. Portugalille itäisen- ja Espanjalle läntisen puöliskon. Tästä on lähtöisin Brasilian portugalilaisuus ja muun osan espanjalaisuus (kielen osalta). Inkakulttuurin tuho m.m. menee Espanjan piikkiin. Afrikassakin on samantapaista siirtomaalaisuuden seurausta keinotekoisine, viivottimella piirrettyine rajoineen, joissa heimorajoista ei piitattu.
Jalkapallon MM-kisat paluttivat mieleeni ihmettelyn lähes koko Etelä-Amerikan espanjalaisuudesta (vain Brasilia poikkeus). Sattumalta sain tietooni perussyyn, joka teille lukeneemmille on ehkä hyvinki tiedossa.
Rooman Paavi aikanaan "antoi maailman" kahdelle valtiolle, Espanjalle ja Portugalille. Portugalille itäisen- ja Espanjalle läntisen puöliskon. Tästä on lähtöisin Brasilian portugalilaisuus ja muun osan espanjalaisuus (kielen osalta). Inkakulttuurin tuho m.m. menee Espanjan piikkiin. Afrikassakin on samantapaista siirtomaalaisuuden seurausta keinotekoisine, viivottimella piirrettyine rajoineen, joissa heimorajoista ei piitattu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Innokasta kirjoitteluani olen minäkin miettinyt. Uusi leluni vaan kiinnostaa ja sytyn kirjoittamaan herkästi melkein asiasta kuin asiasta. Yritän vähän hillitä kirjoitteluani - siis ainakin AION yrittää. Mutta ennen sitä pistän tähän vielä yhden jutun, joka paavista tuli mieleeni:
Sveitsiläinen teologi Karl Barth kuuli ystäviltään, että paavi oli kutsunut häntä aikansa suurimmaksi teologiksi.
- Ehkä paavin erehtymättömyydessä on sittenkin perää, Barth sanoi hetken mietittyään.
osui silmiini seuraava juttu - onko tuttu?
Savon ukko käveli ensimmäistä kertaa elämässään Helsingin katuja. Hän ihasteli hartaasti komeita kivitaloja, värikkäitä näyteikkunoita ja muita Helsingin ihmeellisyyksiä. Eräässä kiviseinässä oli palokello, jossa luki: RIKO LASI JA PAINA NAPPULAA. Ukko teki työtä käskettyä ja parin minuutin kuluttua paikalle porhalsi kaksi paloautoa sireenit ulvoen. Kun palopäällikkö kuuli, kuka turhan hälytyksen oli tehnyt, moitti hän ukkoa kovasanaisesti ja tokaisi lopuksi:
- On se Savo kumma paikka, kun siellä kasvaa hulluja kyntämättä ja kylvämättä.
Savon ukko vastasi verkkaisesti:
- Voehan se niinnii olla. Mutta tielä Helsinkissä niitä tulloo ku voan nappulata paenaa.
Mukavaa päivää kaikille!
Kun oman runoratsuni jalat ja pää katkaistiin, kävin aloittelijoiden forumilla lukemassa Siirin runoja. Kaunissisältöisiä, moderneja runoja, joita Sinäkin voisit runojen ystävänä "vilaasta".
Hyvää päivää myös itsellesi!
ja mielenkiintoista runoilua kahden runojen ystävän välillä siellä käydäänkin. Kiinnostaa myös muita, kun 2 keskustelijaa = 23 viestä = 333 lukijaa. Kiitos vinkistä! Mutta kyllä minä perinteisistä loppusoinnuista riimeineenkin pidän. Muistuupa mieleeni taas yksi:
Joku rakastaa koko maailmaa
kuin riepumattoa kirjavaa
joku kaunista kättä
hymyä somaa
joku himoansa omaa.
Mutta useinpa lienee rakkaus
näistä kaikista kuitenkin sekoitus.
( Aaro Hellaakoskea ulkomuistista tapailin )
Miten runoratsusi voi? Olen näkevinäni "kaukonäölläni", että kovasti jo pilttuussaan hirnahtelee ja laukkaan pyrkii *:)*