Olen lueskellut tämän palstan kirjoituksia ja masentunut aika lailla. Vaikuttaa siltä, että, jos suhteeseen tulee ongelmia on useimpien mielestä parasta erota.Eikö kukaan ole todella katunut ratkaisuaan, onko eron jälkeen aina onnellisempi? Nyt tarkoitan niitä, joiden aloitteesta ero on tapahtunut.Voiko tälläisesta selvitä, kannattaako yrittää?
Olen kahden lapsen 9- ja 3- vuotiaan äiti. Mieheni tutustui vajaa vuosi sitten naiseen, johon ihastui vakavasti ja nyt hän on rakastunut, niin ettei voi eikä halua irrottautua suhteestaan ja miettii avioeroa.
Minä olisin valmis jatkamaan ja "antamaan anteeksi". Meidän elämämme on ollut kaiken kaikkiaan hyvää,välillä vastaista, enemmän myötäistä. Ja minä todella rakastan miestäni, tämän vuoden aikana olen käynyt todella pohjalla, mutta uskon tuntevani aitoa rakkautta. En kuvittele että jatko olisi yksinkertaista, mutta haluan taistella.
Mieheni on sanonut että rakastaa minua ja ei halua särkeä perhettä. Minä olen sanonut että hänen täytyy todella haluta jäädä, jos jää kanssamme. Hän on hullaantunut ja omien sanojensa mukaan sekaisin. Minä en tiedä kauanko kestän elää tilanteessa, jossa vain odotan, että toinen päättää. Yritän olla painostamatta, mutta en pysty siihen.
En kuvittele että liittomme olisi ollut täydellinen, mutta minusta se on ollut normaalia arkea pienine ja suurine onnenhetkineen. En ole aina ollut mikään unelmavaimo, mutta ei kai elämä voi aina niin pelkkää auvoakaan olla.Olemme olleet viisitoista vuotta yhdessä, pari ensimmäistä vuotta olimme todella rakastuneita ja sitten rakkaus jatkui arkisempana, mutta olimme onnellisia.Miehenikin on sanonut, että elämä on ollut hyvää, mutta nyt mikään ei tunnu enää miltään. Onko vika liitossamme vai tuntuuko hänestä hullaantumisen takia tuolta. Hän itse sanoo ettei tiedä.
Olen todella surullinen, mutta en kai voi tehdä mitään. Minusta mieheni itsensä on tehtävä päätös. Tuntuu että hän haluaisi sysätä sen minun niskoilleni, että minä lähtisin,jos en voi hyväksyä hänen seurusteluaan("Kyllä tämän pitäisi tällainen kestää") tai sitten hän pitäisi kaiken, perheen ja uuden rakkautensa. Mitä teen, auttakaa minua!
Toivotontako?
30
5521
Vastaukset
- Meillä samoin
Olipa ihmeellistä lukea tarinasi. Meillä on nimittäin samanlainen tilanne. Olemme myös olleet noin 15 vuotta yhdessä ja kaksi lasta. Miehellä ollut vajaan vuoden verran suhde naiseen, johon on rakastunut. Meillä on myös ollut hyvä elämä ja hyvä suhde, enimmäkseen sitä myötäistä.
Olemme puhuneet ihan kauheasti tästä asiasta, ja miehenikin on oppinut nyt puhumaan avoimesti. Itse en kestänyt yhdessäasumista tuossa päättämättömyyden tilassa, vaan mieheni on asunut missä milloinkin, myös sen toisen luona, mutta nyt yksinään. Monista asioista voin sanoa samat sanat kuin sinä sanoit. Rakkaus on meillä säilynyt ja tunnemme toisemme nyt entistä paremmin.
Koko homman syynä taitaa olla meillä miehen "kehitys- tai kasvukriisi" kun hän on alkanut etsiä itseään ja miettiä elämänsä tarkoitusta, eikä ole itseensä tyytyväinen. Jostain juuri luin, että tällaisissa tilanteissa helposti sattuu niin, että jos ulkopuolinen ihminen osoittaa kiinnostusta, kehuu ja ihailee, niin se osuu otolliseen maaperään ja rakastumista on vaikea estää. Tämä on vienyt mieheni mukanaan, mutta hän todellakin tietää, että kahta ei voi pitää eikä tilanne voi jatkua. Lopullisen päätöksen aika on pian. Itse olen myös ollut jo moneen kertaan päättämässä tätä asiaa, ja jatkamassa yksin, mutta joku meitä vielä pitää yhdessä. Tiedän kyllä pärjääväni hyvin myös yksin, ja myös lapset selviävät hyvin, kun pystymme heidän asioistaan sopimaan sovussa.
Paljon tämä vaatii ymmärrystä ja voimia, ja naiselta hyvää itsetuntoa. Mies on todellakin hukassa ja sekaisin, ja varmaan menee kauan, ennen kuin elämä palaa uomilleen. Toisaalta olemme myös puhuneet siitä, miten yhteiselämäämme tulisi kehittää, jotta olisimme kumpikin siihen jatkossa entistä tyytyväisempiä. Parisuhdeterapia tai vastaava tulee olemaan varmaan välttämätöntä, jotta osaamme suhtautua jatkossa toisiimme ja tilanteeseen oikein.
Tilanne on vielä meillä auki, enkä tiedä miten lopulta tulee käymään. Saattaa olla, että yritämme tosissamme yhdessä ja katsomme miten saamme asiat sujumaan. Oli "mukava" lukea että muitakin samassa tilanteessa olevia on. Olen myös onnistunut kaivamaan näiltä palstoilta positiivisia kokemuksia vastaavista tilanteista.- Meillä samoin
Luin viestini uudelleen ja korjaan sen, että kun sanoin olleeni päättämässä tätä asiaa jo useasti, niin olen jo oikeasti siis päättänytkin, ja elänyt elämääni yksin, ja se on sujunut hyvin. Mies ei kuitenkaan ole halunnut päästää minusta irti, vaan olisi nyt palaamassa takaisin. Olen nyt joutunut miettimään sitä, pitäisikö "päätökseni" peruuttaa ja olisiko sille riittävät syyt. Ja onko mieheni tahto elää kanssani riittävän vahva.
- tekeminen
Näyttää siltä, että monella (miehellä) on vaikeuksia tehdä päätöksiä, ainakin eropäätöstä. Mutta kun sitä kakkua on niin vaikea samanaikaisesti säästää ja syödä.
Ja monet syrjähyppyjä tekevät olettavat, että kun toinen saa syrjähypyn selville, niin se petetty osapuoli haluaa eron välittömästi. Näinhän se ei aina mene.
Toisaalta nostan hattua sinunkaltaiselle naiselle-ja sitten taas toisaalta, jos olisin itse samanlaisessa tilanteessa-nostaisin ns.kytkintä.
Miehesi nähtävästi haluaa suojaverkon:eli haluaa vähän pidemmän aikaa katsella tätä uutta suhdetta, että sujuuko arki uuden naisen kanssa-ettei tule tehneeksi virhettä. Mutta...onko se reilua sinua ja lapsia kohtaan?
Omaan tuttavapiiriini kuuluu nainen, jolla on ollut useita vuosia suhde toiseen mieheen. Mutta tämä nainen kokee avioeron epäonnistumisena...mutta sivusuhde on ok hänen mielestään....mitäköhän mieltä hänen miehensä on?
Sori tää teksti on hätäisesti kirjoitettu--saatan palata myöhemmin asiaan.
jaksamista! - kaimo3
Olen 45-mies ja vastaan omasta kokemuksestani. Vastaus on aika korutonta kerrottavaa.
Leikitäänpä että onnistuisit ja miehesi jättäisi naisensa ja ottaisi sinut taasen ainokaisekseen. Sinä väität pystyväsi antamaan anteeksi. Tästä olisi kuitenkin jäänyt merkit sinuun. Et pystyisi täysin luottamaan mieheesi. Vaikka hillitsisit ulkoisesti epävarmuutesi, sisustasi jäytäisi noin kymmenen vuotta epävarmuus. Samalla olisi olemassa myös kysymys, pystytkö todella antamaan anteeksi ja kohtaamaan miehesi tasaveroisena?
Miehellesi puolestaan jäisi myös epävarmuus. Koska sinä teet vastaavan tempun. Kun on kerran pettänyt, pelkää toisen pettävän: "varas huutaa ottakaa varas kiinni". Ja hän tuntisi huonommuutta suhteessa sinuun - ei se ylpeys sinun nöyrtymisestä pitkälle kanna. Lisäksi, ja kaikista pahimpana, miehellesi jäisi toteutumattoman haaveen ihanne, jota vastaan arjessa vieressä elävä olento ei pysty kamppailemaan.
Asiat summaten. On mahdollista jatkaa. Harvoin se onnistuu, mutta siinä on onnistuttu. Sinun täytyy itse uskaltaa päättää asia. Miehesi ei siihen näytä kykenevän eikä haluakaan ilmeisesti muuta kuin luopiomaisesti noukkia rusinat pullasta. Kirjoituksesi osoittaa kypsyyttä, joten uskon kohdallasi toteutuvan sen että 'asioilla on taipumus järjestyä parhain päin'. Onnea polullesi.- on.
Olen myös samassa tilanteessa. Olemme tosin olleet naimissa jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Mies on löytänyt uuden, alle kaksikymppisen, joka on nyt raskaana. Pyytää minua jatkamaan avioliittoa kunnes lapset valmistuvat/lähtevät kotoa. En usko, että yhteiselosta enää tulee auvoisaa, enkä tiedä millaista olisi olla yksin, kun en ole koskaan ollut. Mutta sen voin sanoa, että tämä päättämättömyys kuluttaa kaikki voimat ja vie terveyden. Kuka sen napanuoran katkaisisi? Viisaat neuvot ovat tervetulleita.
- Kohtalotoveri
on. kirjoitti:
Olen myös samassa tilanteessa. Olemme tosin olleet naimissa jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Mies on löytänyt uuden, alle kaksikymppisen, joka on nyt raskaana. Pyytää minua jatkamaan avioliittoa kunnes lapset valmistuvat/lähtevät kotoa. En usko, että yhteiselosta enää tulee auvoisaa, enkä tiedä millaista olisi olla yksin, kun en ole koskaan ollut. Mutta sen voin sanoa, että tämä päättämättömyys kuluttaa kaikki voimat ja vie terveyden. Kuka sen napanuoran katkaisisi? Viisaat neuvot ovat tervetulleita.
"Mutta sen voin sanoa, että tämä päättämättömyys kuluttaa kaikki voimat ja vie terveyden."
Nimenomaan, varsinkin henkisen terveyden. Olen pahoillani, mutta minun tapauksessani ainoa oikea lääke oli ero. Nyt olen kuin uusi ihminen: Saan henkeä ja hehkun!
Älkää anatko huonojen suhteiden musertaa itseänne, kerran täällä vain eletään! Mieluummin köyhä ja onneton kuin rikas ja kusetettu! - mo9
Nyt kerron kokemuksesta.
Onnistuin kyllä siinä, että naiseni jätti fyysisesti rakastajansa.Mutta unelma jäi ja pahin tapahtui: Naiselle jäi toteutumattoman haaveen ihanne, jota vastaan arjessa vieressä elävä olento ei pysty kamppailemaan.
Tämä on niin totta kuin olla voi!!!
Silloin vaikka olen tehnyt mitä, niin se ei riitä. Tee vaikka sata hienoa asiaa, niin yksi väärin tehty asia romuttaa kaiken. Itse turhautuu välillä tosissaan, ja paha olo tulee pintaan. Naiseni tapasi kaverin 3v sitten ja ihastui. Suhde loppui, kun naiseni jäi kiinni ja yhteydenpito loppui. Tämän jälkeen saimme lapsen ja luulin kaiken olevan ohi myös henkisesti. Mutta naiseni päähän se oli jäänyt se haave. Yritin olla hyvä isä ja puoliso heti alkumetreistä lähtien. Heräilin öisin ja syötin kun maito ei naisellani riittänyt. Joka ikinen yö.Aamuisin ennen töihin lähtöä vaihdoin vaipat ja syötin lapseni, jotta naiseni saisi levätä riittävästi. Välillä oli aamiainen pöydässä kun hän heräsi.
Yritin myös hoitaa kotitöitä sen minkä kerkesin. Tein kahta työtä eli klo 13.00 kotiin ja sitten lapsen kanssa telmimään sitten töihin pariksi tunniksi ja sitten laitettiin muksu nukkumaan. Joka päivä sama kuvio. Ostelin kukkia välillä naiselleni jotta olo olisi hyvä..
Pari kertaa kylpyläänkin vein..
Viikonloppuisin hoidin aamut jotta naiseni saisi nukkua.. Hoidin myös naiseni lasta toisesta liitosta, kun hän meillä kävi..Vein uimaan merelle, pelailin palloa.
Mutta naiseni ahdistui ja sain kuulla, että en ole hyvä isä ja lapsellinenkin vielä.
Eli hän tunsi jäävänsä kotiin yksin ja minulla vapaata koko ajan. Töissä olin yhteensä 8h/päivä ja kaksi viikonloppua syksyllä reissussa.
Minun olisi pitänyt huomata asia ja järjestää vapaata. Miten voi tietää, kun toinen ei kerro?
Lisäksi hän luuli, että minulla on suhde, kun olen töissä! Siksi kiukustui lisää kun ostin kukkia.
Tuntui, että vikoja haetaan minusta oikein urakalla.Prhaani varmasti tein.
Kertokaa naiset minulle millainen on hyvä isä ja puoliso?
Sitten hän rupesi olemaan minulle vihainen, ja silloin ajatukset lähtivät taas ihastuksen suuntaan. Minulle hän sanoi, että yrittää päästä yli.Ihmetteli kun välillä kiukustutti ja otin asian esille. Nyt viime keväänä kaveri lähetteli minulle tekstiviestejä joissa pyysi minun sanomaan että pyytäisin naiseni lopettamaan soittelun ja haukkui sekopääksi. Eli silloin naiseni ymmärsi, että asia on loppu.
Miksi olen kestänyt kaiken? Rakastan häntä yhä ja ennenkaikkea lapseni takia!
Katsotaan mitä aika tuo nyt tullessaan, yritystä on yhä ja ammattiauttajia käytetään.. - ihmeessä
mo9 kirjoitti:
Nyt kerron kokemuksesta.
Onnistuin kyllä siinä, että naiseni jätti fyysisesti rakastajansa.Mutta unelma jäi ja pahin tapahtui: Naiselle jäi toteutumattoman haaveen ihanne, jota vastaan arjessa vieressä elävä olento ei pysty kamppailemaan.
Tämä on niin totta kuin olla voi!!!
Silloin vaikka olen tehnyt mitä, niin se ei riitä. Tee vaikka sata hienoa asiaa, niin yksi väärin tehty asia romuttaa kaiken. Itse turhautuu välillä tosissaan, ja paha olo tulee pintaan. Naiseni tapasi kaverin 3v sitten ja ihastui. Suhde loppui, kun naiseni jäi kiinni ja yhteydenpito loppui. Tämän jälkeen saimme lapsen ja luulin kaiken olevan ohi myös henkisesti. Mutta naiseni päähän se oli jäänyt se haave. Yritin olla hyvä isä ja puoliso heti alkumetreistä lähtien. Heräilin öisin ja syötin kun maito ei naisellani riittänyt. Joka ikinen yö.Aamuisin ennen töihin lähtöä vaihdoin vaipat ja syötin lapseni, jotta naiseni saisi levätä riittävästi. Välillä oli aamiainen pöydässä kun hän heräsi.
Yritin myös hoitaa kotitöitä sen minkä kerkesin. Tein kahta työtä eli klo 13.00 kotiin ja sitten lapsen kanssa telmimään sitten töihin pariksi tunniksi ja sitten laitettiin muksu nukkumaan. Joka päivä sama kuvio. Ostelin kukkia välillä naiselleni jotta olo olisi hyvä..
Pari kertaa kylpyläänkin vein..
Viikonloppuisin hoidin aamut jotta naiseni saisi nukkua.. Hoidin myös naiseni lasta toisesta liitosta, kun hän meillä kävi..Vein uimaan merelle, pelailin palloa.
Mutta naiseni ahdistui ja sain kuulla, että en ole hyvä isä ja lapsellinenkin vielä.
Eli hän tunsi jäävänsä kotiin yksin ja minulla vapaata koko ajan. Töissä olin yhteensä 8h/päivä ja kaksi viikonloppua syksyllä reissussa.
Minun olisi pitänyt huomata asia ja järjestää vapaata. Miten voi tietää, kun toinen ei kerro?
Lisäksi hän luuli, että minulla on suhde, kun olen töissä! Siksi kiukustui lisää kun ostin kukkia.
Tuntui, että vikoja haetaan minusta oikein urakalla.Prhaani varmasti tein.
Kertokaa naiset minulle millainen on hyvä isä ja puoliso?
Sitten hän rupesi olemaan minulle vihainen, ja silloin ajatukset lähtivät taas ihastuksen suuntaan. Minulle hän sanoi, että yrittää päästä yli.Ihmetteli kun välillä kiukustutti ja otin asian esille. Nyt viime keväänä kaveri lähetteli minulle tekstiviestejä joissa pyysi minun sanomaan että pyytäisin naiseni lopettamaan soittelun ja haukkui sekopääksi. Eli silloin naiseni ymmärsi, että asia on loppu.
Miksi olen kestänyt kaiken? Rakastan häntä yhä ja ennenkaikkea lapseni takia!
Katsotaan mitä aika tuo nyt tullessaan, yritystä on yhä ja ammattiauttajia käytetään..Anteeksi karu kommenttini. Jätä vaimosi. Hän ei ole missään tapauksessa sinun arvoisesi.
Kehottaisin lukemaan Päivi Lipposen ja jonkun toisen naisen kokoaman kirjan "Mies ja ero", jonka ostin alekorista mökkilukemiseksi. Kirjasta käy selvästi ilmi, että niin monet liitot purkautuvat siksi että mies on liian kiltti ja kunnollinen. Eivät naiset voi sellaista miestä kunnioittaa.
Älä pilaa elämääsi sillä että yrität liikaa. Löydät aikanaan elämääsi paremman naisen, joka osaa arvostaa sinua ja sitä mitä hänen hyväksesi teet.
Lapsetkin voivat paremmin.
Mies 40 v
eronnut 6 v sitten
kaksi tytärtä
avoliiton kynnyksellä
onnellinen - Mo9
ihmeessä kirjoitti:
Anteeksi karu kommenttini. Jätä vaimosi. Hän ei ole missään tapauksessa sinun arvoisesi.
Kehottaisin lukemaan Päivi Lipposen ja jonkun toisen naisen kokoaman kirjan "Mies ja ero", jonka ostin alekorista mökkilukemiseksi. Kirjasta käy selvästi ilmi, että niin monet liitot purkautuvat siksi että mies on liian kiltti ja kunnollinen. Eivät naiset voi sellaista miestä kunnioittaa.
Älä pilaa elämääsi sillä että yrität liikaa. Löydät aikanaan elämääsi paremman naisen, joka osaa arvostaa sinua ja sitä mitä hänen hyväksesi teet.
Lapsetkin voivat paremmin.
Mies 40 v
eronnut 6 v sitten
kaksi tytärtä
avoliiton kynnyksellä
onnellinenNyt alkoi mulla ainakin itsellä aika, että loppu toi itsesääli. Sitähän tämä on ollut, mikä mussa on vikana ja tollaisia.. Kävin tossa juttelemassa tilanteesta ja huomasin,et moni arvostaisi varmasti.
Jos ei kelpaa niin sit ei. Katon vielä vähän aikaa, mut ehkä samalla valmistaudun pahimpaan..
Eihän pari kuukautta elämästä paljon ole!
Kommenttia! - put
Mo9 kirjoitti:
Nyt alkoi mulla ainakin itsellä aika, että loppu toi itsesääli. Sitähän tämä on ollut, mikä mussa on vikana ja tollaisia.. Kävin tossa juttelemassa tilanteesta ja huomasin,et moni arvostaisi varmasti.
Jos ei kelpaa niin sit ei. Katon vielä vähän aikaa, mut ehkä samalla valmistaudun pahimpaan..
Eihän pari kuukautta elämästä paljon ole!
Kommenttia!Minulla on jollain tavalla samankaltainen tilanne, ja juuri tänään on alkanut tuntua, etten enää jaksa tätä enempää katsella. Olen jo antanut miehelleni aikaa yli puoli vuotta, ja vieläkin tuo sekoilee täysillä, eikä tiedä mitä tekisi ja kumman naisen valitsisi. Alan vähitellen olla ratkaisukypsä, mutta tänään en sitä vielä ollut, ehkä huomenna.... varmaan asia on helppo ratkaista sitten kun on riittävän varma. Tässä vaan tuntuu palavan aikaa hukkaan kun miettii, mutta ehkä sitten jälkimiettiminen jää lyhyemmäksi, kun on venyttänyt itsensä jo äärimmilleen ennen ratkaisua. Katsotaan kuinka käy. Tsemppiä sullekin! Tällaisia uskollisia ja perhearvoista kiinni pitäviä ihmisiä on olemassa. En ymmärrä miksi enää roikun tässä, mutta pitkästä ihmissuhteesta on vaikea luopuakaan.
on. kirjoitti:
Olen myös samassa tilanteessa. Olemme tosin olleet naimissa jo lähemmäs kolmekymmentä vuotta. Mies on löytänyt uuden, alle kaksikymppisen, joka on nyt raskaana. Pyytää minua jatkamaan avioliittoa kunnes lapset valmistuvat/lähtevät kotoa. En usko, että yhteiselosta enää tulee auvoisaa, enkä tiedä millaista olisi olla yksin, kun en ole koskaan ollut. Mutta sen voin sanoa, että tämä päättämättömyys kuluttaa kaikki voimat ja vie terveyden. Kuka sen napanuoran katkaisisi? Viisaat neuvot ovat tervetulleita.
HEI NAINEN!!!
anna sille ukolle kenkää ja nopeesti. ei tollasta lapseen sekaantujaa kannata pitää.yök!!
sitäpaitsi sille "lapselle" on ihan oikein kun se on ollut (ehkä) tän ukon kans 10-20 vuotta ja ukko muistuttaa kuivaa rusinaa tai sit se on sohvalla makaava kaljaa juova eläkeläinen. tää "muksu" on sit vasta 30 tai 40 vuotías. kuinkahan kauan se jaksaa olla sellasen vaarin kanssa?? sanoisin et ei kauaakaan.
nyt mies voi olla vielä "karismaattinen", mutta kohta sillä on vanhan miehen ryppynen iho ja eturauhasongelmia ym. vanhenemiseen liittyvää.
ne kaks on kyllä ansainneet toisensa.
ja ajattele asiaa miehen kannalta. nyt voi tuntua mahtavalta kun nuori tyttö pitää "jumalaisena", mutta kyllä niiden jutut aika pian alkaa olla eri planeetoilta.
sua voi pelottaa yksinolo, mut vielä enemmän pitäis pelottaa tollasen yrjötyksen kanssa eläminen.
ole hyvä itselles ja mielenterveydelles ja lopeta tollasen jutun sietäminen.
häntä pystyyn!!!- Mo9
put kirjoitti:
Minulla on jollain tavalla samankaltainen tilanne, ja juuri tänään on alkanut tuntua, etten enää jaksa tätä enempää katsella. Olen jo antanut miehelleni aikaa yli puoli vuotta, ja vieläkin tuo sekoilee täysillä, eikä tiedä mitä tekisi ja kumman naisen valitsisi. Alan vähitellen olla ratkaisukypsä, mutta tänään en sitä vielä ollut, ehkä huomenna.... varmaan asia on helppo ratkaista sitten kun on riittävän varma. Tässä vaan tuntuu palavan aikaa hukkaan kun miettii, mutta ehkä sitten jälkimiettiminen jää lyhyemmäksi, kun on venyttänyt itsensä jo äärimmilleen ennen ratkaisua. Katsotaan kuinka käy. Tsemppiä sullekin! Tällaisia uskollisia ja perhearvoista kiinni pitäviä ihmisiä on olemassa. En ymmärrä miksi enää roikun tässä, mutta pitkästä ihmissuhteesta on vaikea luopuakaan.
Onhan tässä 'vähän' sekainen olo. Nyt vaimo sanoo muuttavansa tapansa paremmaksi. Hän on kyllä hyvä ihminen,laittaa kotia, tekee ruokaa,siivoaa. pesee pyykin.Näin hän näyttää, että välittää perheestä.
Mutta voiko se riittää..vai olenko lapsellinen, jos haluan harrastaa seksiä naiseni kanssa.Perkeleen vaikeata. Seksi ei ole toiminut sen jälkeen kun naiseni tapasi sen toisen.
No nyt kuitenkin olen alkanut käydä salilla ja lenkillä joka päivä. Ainakin kunto nousee ja mieli paranee.
- mitä ise haluatte?
Minun mieheni meni parhaan ystävättäreni kanssa.
Olin silloin raskaana. Odotin esikoistamme.
Tästä on kulunut aikaa n. 15 vuotta.
Menetin silloin niin luottamuksen mieheeni kuin ystävänikin. (molempiin luotin vilpittömästi).
Sain asian itse selville. Mies jäi "rysän" päältä
kiinni. Olin shokissa ja pettynyt.
Mies pyysi anteeksi (ystävätär ei koskaan) ja minä päätin antaa anteeksi. Halusin niin lapsen takia ja koska välitin miehestäni yli kaiken.
Saimme vuosien varella kolme lasta mutta asia
on kalvanut minua kaikki nämä vuodet ja lopulta
erosimme luottamuspulan ja riittämättömyyden tunteiden väsyttäminä.
Paljon riitoja mahtuu näihin vuosiin ja mies sai joka kerta kuulla asiasta. En kyennyt unohtamaan.
Minun haluni ja rakkauteni ei riittänyt.
Aina elin alitajuntaisestikin tunteessa etten riitä, mies kaipaa jotakin toista.
Jälkikäteen olen ajatellut että minun olisi pitänyt tajuta asia jo silloin.
Olla itselleni rehellinen. (onneksi lapset antavat
ajatuksen että yhdessäjatkamisella oli tarkoituskin).
Mutta olisimme molemmat tasapainoisempia ihmisiä tänäpäivänä jos mies olisi myöntänyt myös itselleen etten ole se "oikea".
Nyt katkeria exiä toisillemme ja suunnattoman pettyneitä.
Ja tämä heidän juttunsa ei edes ollut pitempi suhde. Yksi hairahdus ja niin paljon tuskaa toi
tullessaan.
"Luottamusta ei voi ansaita, sen voi vaan menettää."
Kyettekö antamaan anteeksi ja vielä luottamaan?
Olisinpa minäkin pystynyt.- tarinastasi
Mies petti vuosia sitten. Annoin muka anteeksi ja jatkoimme yhdessä. Puhuimme aikoinaan asian läpi, eikä aihetta nostettu myöhemmissä riidoissa esiin. Alitajunnassa oli paljonkin. Saimme kolme lasta ja nyt aiomme erota.
Olen purkanut itselleni vanhojakin asioita ja uskallan vasta nyt myöntää, kuinka paljon pettäminen satutti. Naiseuteni ja itsetuntoni kokivat valtavan suuren kolauksen. Nyt ajattelen, että olisi pitänyt silloin erota (tosin ihanat lapset olisi jäänyt saamatta hänen kanssan). Otin syyn niskoilleni silloin, minussa ja parisuhteessa oli jotain, mikä ajoi miehen toisen naisen syliin. Nyt uskallan ajatella, että suhteessa on jotain todella pielessä, jos kuvioon tulee kolmansia osapuolia. Pitäisi uskaltaa olla itselleen rehellinen.
Yhteiset vuotemme olivat tekohengitystä. Eivät huonoja vuosia, mutta emme olleet täysin onnellisiakaan. Hetkiä siellä, toisia täällä. Jotain oli rikki. Uskallan väittää, että minä todella yritin unohtaa sen toisen naisen ja antaa anteeksi. Huijasin itseni uskomaan niin, mutta jossain sisälläni oli äärettömän surullinen ja paha olo.
Sydän ei unohda, vaikka haluaisikin. - Kohtalotoveri
tarinastasi kirjoitti:
Mies petti vuosia sitten. Annoin muka anteeksi ja jatkoimme yhdessä. Puhuimme aikoinaan asian läpi, eikä aihetta nostettu myöhemmissä riidoissa esiin. Alitajunnassa oli paljonkin. Saimme kolme lasta ja nyt aiomme erota.
Olen purkanut itselleni vanhojakin asioita ja uskallan vasta nyt myöntää, kuinka paljon pettäminen satutti. Naiseuteni ja itsetuntoni kokivat valtavan suuren kolauksen. Nyt ajattelen, että olisi pitänyt silloin erota (tosin ihanat lapset olisi jäänyt saamatta hänen kanssan). Otin syyn niskoilleni silloin, minussa ja parisuhteessa oli jotain, mikä ajoi miehen toisen naisen syliin. Nyt uskallan ajatella, että suhteessa on jotain todella pielessä, jos kuvioon tulee kolmansia osapuolia. Pitäisi uskaltaa olla itselleen rehellinen.
Yhteiset vuotemme olivat tekohengitystä. Eivät huonoja vuosia, mutta emme olleet täysin onnellisiakaan. Hetkiä siellä, toisia täällä. Jotain oli rikki. Uskallan väittää, että minä todella yritin unohtaa sen toisen naisen ja antaa anteeksi. Huijasin itseni uskomaan niin, mutta jossain sisälläni oli äärettömän surullinen ja paha olo.
Sydän ei unohda, vaikka haluaisikin."Yhteiset vuotemme olivat tekohengitystä. Eivät huonoja vuosia, mutta emme olleet täysin onnellisiakaan. Hetkiä siellä, toisia täällä. Jotain oli rikki. Uskallan väittää, että minä todella yritin unohtaa sen toisen naisen ja antaa anteeksi. Huijasin itseni uskomaan niin, mutta jossain sisälläni oli äärettömän surullinen ja paha olo.
Sydän ei unohda, vaikka haluaisikin."
Puhut minun suullani. Aivan täysin! Eipä ihme, että erosimme. - mirjaliisa
Minä en ole selvinnyt edes mieheni uskottomuudesta, saatikka että ystävänikin olisi mukana petoksessa! Vaadit paljon itseltäsi, kun ajattelit että rakkaus ja halu riittää unohtamiseen.
- 50 v äijä
Mulla kävi ilmeisesti säkä.
Olen 50 v mies. Ihastuin talvella toiseen naiseen. Onneksi hän oli minua fiksumpi ja pisti välit poikki kun koki tilanteen kiusalliseksi. Olin nimittäin aivan hulluna häneen, lopulta valmis uhraamaan avioliittonikin. Vaikka tiesin että tässä toisessa oli paljon "vikoja" ja että melko varmasti olisin kyllästynyt häneen ennen pitkää.
Miksi sitten ylipäätään hairahduin? En ollut sellaista suunnitellut, tapasin hänet kerran juovuspäissäni ja kiinnostuimme toisistamme. Vaimo, vaikka minua muutama vuosi nuorempi, oli alkanut kyllästyä seksiin. Ei nyt kokonaan, mutta kuitenkin sen verran että siitä oli tullut pieni ongelma. Varmasti oma viidenkymmenen kriisinikin vaikutti. Yhtäkkiä upea nainen osoittaa kiinnostusta ukkorähjään, kai se oli niin suuri yllätys ja vielä otolliseen aikaan että hieman emmittyäni olin valmis pettämään.
Lopussa minä ilmeisesti ainoa jolle tuli kolhuja. Vielä ikävä sitä naista. Kai siinä jotain oikeudenmukaisuutta oli, jos kolmesta mahdollisesta kärsijästä vain minä, pettäjä, jouduin kärsimään. Yritän muistuttaa itseäni että minulla on kiva perhe ja hyvä vaimo. Ehkä se taas joku päivä riittää. Toivottavasti.
Vaimo ei tiedä tästä toisesta mitään. - Inka
Tässä sen toisen naisen näkökulma asiaan. Yritän olla ottamatta kantaa siihen, että mies ei pysty tekemään lopullista päätöstä, se on nyt ongelma sinänsä (ja meidän tapauksessa pitkälti syy on se, että hän joutuisi luopumaan arjesta lasten kanssa).
En voi käsittää, miten rakastajani vaimo voi kuvitella heidän elämänsä palautuvan entiselleen, jos mies pystyisi irrottautumaan minusta. Jos mies sanoo rakastavansa minua enemmän, jos mies sanoo minun olevan parasta mitä hänelle on tapahtunut.
Ymmärrän, että kaikkien on vaikea päästää irti. En minäkään tästä miehestä halua luopua, sillä hänkin on parasta mitä minulle on tapahtunut.- vai parasta?
Jos joku perheellinen miäs sanoisi minulle että olen parasta mitä hänelle on tapahtunut pitäisin
sitä typeränä.
Toisaalta mieshän näin voi kai sanoa???
(Naiselta tuskin voi odottaa että joku mies olisi
parempaa kuin esim.lapset????)
Tuskin edes kova seksintarve saisi naista näin
sanomaan.
Mies voi sanoa mitä vaan siinä tilanteessa kun
kaipaa seksiä ja huomiota.
Pitäisihän sinunkin se naisena tietää???
Todennäköisesti mies on sanonut aikoinaan
ihan samaa omalle vaimolleenkin?
Ja oma vaimo se hänet parhaiten tunteekin.
Sen arkipäiväisen piereskelevän sohvalla
makoilevan laiskimuksen joka mielellään katselee
formuloita ja ajaa poikansa kauko-ohjattavalla...
tai jotain mitä se "toinen nainen" ei edes tiedä
rakastajastaan.
Silloinhan mies ei varmasti ole oma luonnollinen ittensä vaan miehellä on siinä toinen rooli.
Mielikuvien ihanana prinssinä!
Vaimo se kuitenkin taitaa rakastaa sitä miestään
ihan sellaisenaan,omana ittenään, toivoo ja odottaa tämän tulevan järkiinsä???? - Kohtalotoveri
Niin minunkin ex-mieheni (todistettavasti) sanoi toiselle naiselleen. Että on parasta ikinä. Nyt tapaailee edelleen sitä naista (kun heitin jätkän pihalle) mutta luottaa minuun niin paljon, että kertoo myös 3-4 muusta tyttöystävästään.
Selityksenä pettämiselleen sanoi: Jos ämmät ovat tarpeeksi typeriä uskoakseen olevansa ainoita, ja antavat edelleen pillua, olen tyytyväinen.
Minä taas olen tyytyväinen kun pääsin ex-miehetsä ewroon. Ihmettelettekö miksi? - Samassa veneessä
Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että ukkomiehelle se kakkonen on "parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut". Ja blaa blaa blaa. Kuultu on. Silti mihinkään muutokseen elämässä ei kuitenkaan ole tarvetta eli edelleenkin pitää säästää ja syödä samanaikaisesti.
Ettei vaan useimmille jäisi pää vetävän käteen? Ei ole kohta ykköstä, kakkosta, eikä kolmostakaan, nelosesta puhumattakaan. Kuten tuossa yhdessäkin viestissä eräs ex totesi... Mihinkäs se koira karvoistaan?
Eipä ole mullakaan kovin kirkas otsa näissä jutuissa, mutta sen voin kokemuksella sanoa, että ukkomiehet saavat olla ihan rauhassa, ovat saaneet olla jo hyvän aikaa. Luojan kiitos vapaitakin vielä löytyy. Jopa ihan kelvollisia. - Fiina
...jättää perheensä, vaikka sanoisi toiselle naiselle mitä. Jos kahden ihmisen yhteiselämä on sietämätöntä, pelkät lapset eivät riitä avioliiton koossapitäjiksi. Rakastajallasi ja hänen vaimollaan on yhteinen historiansa ja myös nykyiset hyvät hetkensä. Ne painavat vaa´assa paljon. Vuosia ukkomiehissä roikkuvat rakentavat itselleen useimmiten ikävän elämänvalheen.
- Inkalle
Voi Inka, kun olet lapsellinen. Minun mieheni lähti toisen naisen mukaan ja varmaan valehteli suut ja silmät tälle täyteen. Ovat yhdessä vieläkin, mutta mies soittelee minulle yhtenään ja anelee että pääsisi minun ja lasten luo takaisin. Huom! myös minä olen kuitenkin osoittautunut paremmaksi kuin se uusi. Tuskin haluaa luokseni takaisin seksin takia, kun sitä meillä ei paljon ollut ja siksi se uusi kiinnostikin. Mutta ei sillä seksillä pitkälle pötkitä, kun arki koittaa. Harkitsen vielä, otanko takaisin... On Inkallakin aika surkeaa, kun täytyy perheestä isää irti kiskoa.
- Kohtalotoveri
Se on kuule sillä lailla, että petturimiehet eivät lähde ennen kuin heidät heitetään ulos!
Kuka ei haluaisi sekä syödä kakkua (salarakas) että pitää sitä (vaimo)? Miehet ovat laiskoja ja tekevät tuollaisia radikaaleja päätöksiä vain ankaran painostuksen alla, jos sittenkään.
Meillä oli samanlainen tilanne: mies rakastui toiseen, jatkoi suhdetta vaikka jäi kiinni, valehteli ja kielsi eikä halunnut eroa.
Otin ohjat omiin käsiini eli tein hänen puolestaan ratkaisun: potku persuuksiin! Vaikeaa se aluksi oli, mutta jälkikäteen parasta mitä olen itselleni tehnyt.
Nyt olen löytänyt uuden miehen, ex tapailee edelleen samaa naista(ja myös muita, eli pettää edelleen) ja välillä sanoo katuvansa meidän eroamme. Jaa, kiinnostaa ihan helvetisti! - minä vaan taas
Kiitos kommenteistanne.Auttaa kun saa keskustella asiasta muiden samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevien/kamppailleiden kanssa.
Olisi ollut mukavaa kuulla jonkun onnistuneen pelastamaan avioliittonsa ja perheensä uskottomuuden jälkeen. Mutta en ole kyllä ikinä kuvitellutkaan että se onnistuu helposti.
Paljon olen itsekin pohdinut samoja asioita, joita kirjoititte. Jos mieheni luopuu rakkaudestaan toiseen, jääkö se ikuisesti kalvamaan häntä. Minä olen vain arkinen ja kovin tuttu.Toisen naisen kanssa on koettu juhlahetkiä ja jännitystä, uutuudenviehätystäkin se on.Arki on vielä kokematta. Ja vaikka pystyisinkin antamaan anteeksi niin pystynkö luottamaan toiseen ja uskomaan että hän rakastaa tarpeeksi..ei näihin ole olemassa vastausta etukäteen eikä varmuutta mistään.
Aina aiemmin olen ajatellut, että minä en ikinä katselisi tälläistä, että sanoisin että tervemenoa, jos mies pettäisi.Ja tässä sitä nyt ollaan, ei se ollutkaan niin. Rakkauden tunteita ei voi lakkauttaa yhtäkkiä.Lastenkin takia haluaa yrittää kaikkensa.
Mielessä on kysymys miksi?Ja paljon jossittelua.Mutta tässä kuitenkin ollaan ja tilanteesta ei ole helppoa pakotietä. Aion yrittää ja toivoa,loppuun astihan tämä tie on kuljettava, katsotaan kuinka käy..- Rikkinäinen
Olemme oleet avioliitossa yli 25v. Alkuvuodesta sain tietää, että miehelläni on toinen. Sattui niin kovaa, että elämäni meinasi pysähtyä siihen paikkaan. Juttelimme asioista ja päätimme jatkaa tätä yhteistä matka koska kuitenkin rakastamme toisiamme. Helppoa ei ole ollut, mutta jotenkin ollaan taas löydetty yhteinen sävel tähän elämänn ja kaikki alkaa taas sujumaan. On kyllä vieläkin joskus hetkiä kun tuo kaikki mennyt palaa mieleeni ja aina se tekee kipeää mutta ajanmyötä kipu on pikkuhiljaa laantumassa. Toivon kaikkea hyvää!
- lieneekö?
Rikkinäinen kirjoitti:
Olemme oleet avioliitossa yli 25v. Alkuvuodesta sain tietää, että miehelläni on toinen. Sattui niin kovaa, että elämäni meinasi pysähtyä siihen paikkaan. Juttelimme asioista ja päätimme jatkaa tätä yhteistä matka koska kuitenkin rakastamme toisiamme. Helppoa ei ole ollut, mutta jotenkin ollaan taas löydetty yhteinen sävel tähän elämänn ja kaikki alkaa taas sujumaan. On kyllä vieläkin joskus hetkiä kun tuo kaikki mennyt palaa mieleeni ja aina se tekee kipeää mutta ajanmyötä kipu on pikkuhiljaa laantumassa. Toivon kaikkea hyvää!
Hieno, jos vielä yritätte. Onko se rakkautta miehen puolelta, että käy vieraissa? Rakastaa vaimoaan, mutta kun tekee vain mieli muitakin? Ja vannoo rakkauttaan toisellekin naiselle. Tuollaisen miehen soisi jäädä nuolemaan näppejään; jättäisi vaimo ja jättäisi toinen nainen moisen lapatossun.
Ehkä nämä salarakas-jutut loppuisivat aikanaan, jos mies (nainen) tosiaankin saisi kenkää petettyään. Suurin osa antaa anteeksi ja jonkun vuoden kuluttua tilanne on taas sama. Pettäjä tosin oppii peittämään jälkensä huolellisemmin. Niinhän varaskin varasta yhä uudestaan, kun rangaistusta ei tulekaan. Omatunto voi hiukan kolkuttaa, muttei tarpeeksi.
Pettäjät ovat pelkureita. Pettämistä sietävät puolisot ovat itsetunnottomia luusereita, joille riittää millainen puoliso tahansa, ettei tarvi olla yksin. Kulissit säilyy. Oksettavaa touhua.
Riippuvuutta. Pelkoa. Tuskin rakkautta. Sitä tyytyy olemattomaan, kun ei paremmasta tiedä. - Outi
Mies lähti toisen naisen matkaan. Nyt olemme molemmat onnettomina uusissa suhteissa ja haikailemme takaisin yhteen. Ehkä...
- jos käy
Rikkinäinen kirjoitti:
Olemme oleet avioliitossa yli 25v. Alkuvuodesta sain tietää, että miehelläni on toinen. Sattui niin kovaa, että elämäni meinasi pysähtyä siihen paikkaan. Juttelimme asioista ja päätimme jatkaa tätä yhteistä matka koska kuitenkin rakastamme toisiamme. Helppoa ei ole ollut, mutta jotenkin ollaan taas löydetty yhteinen sävel tähän elämänn ja kaikki alkaa taas sujumaan. On kyllä vieläkin joskus hetkiä kun tuo kaikki mennyt palaa mieleeni ja aina se tekee kipeää mutta ajanmyötä kipu on pikkuhiljaa laantumassa. Toivon kaikkea hyvää!
vieraissa välillä???? minä en kyllä tajua tota kuviota koskaan!!!!
- typeryyttä
Outi kirjoitti:
Mies lähti toisen naisen matkaan. Nyt olemme molemmat onnettomina uusissa suhteissa ja haikailemme takaisin yhteen. Ehkä...
Maailma on ihania ihmisiä täynnä. Palata nyt vanhan kanssa yhteen! Haloo, teidän entiset ongelmat pulpahtavat pintaan aikanaan kuitenkin ja olette taas eron partaalla. Taitaa olla aika kullannut muistot miehestäsi. Muistelepa rehellisesti, miksi halusitkaan hänestä aikoinaan eroon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli204355Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm103194Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403097IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm442397Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas811216- 791079
- 561054
Natoon liittyminen on alkanut kaduttaa.
Nato on muuttunut niin paljon, että se ei ole enää se mihin haluttiin liittyä. Usa on vetäytynyt ja 5% osuus valtion tul3681019Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.2221004Alex ja Sanna taas Bilderberg-kokoukseen
Kansainvälinen parivaljakkomme on taas yhdessä siellä missä tapahtuu. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/09eda060-635e138880