Yhdysvaltoihin muuttaminen on tehty hankalaksi, ehkä liiankin kanssa. Mutta mitä tehdä, kun ei Suomesta ole kotimaaksi? Onko kenelläkään kokemuksia USA:han muuttamisesta? Miten suuret firmat voivat anoa sinulle green cardia? Entäpä jos haluat perustaa pienyrityksen jenkkeihin? Mitä hemmettiä sitten voi tehdä?
Ongelmana ei varmasti olisi se, että kun sinne pääsisi, että olisi jollain tapaa epärealistiset odotukset. Töitä pitää tehdä, sehän nyt on selvä. Mutta olisi se ihan eri homma, mikäli palkasta jäisi jotain käteenkin.
Jotenkin tuntuu siltä, että ne jotka ovat Suomesta lähteneet, ovat myös polttaneet sillat takanaan. Tuntuu mahdottomalta löytää esim. suomalaisia, jotka haluaisivat palkata motivoituneen ja osaavan työntekijän, ehkä jopa auttaa maanmiestä mäessä (tai ainakin pykäläviidakossa).
Jos sinulla on kokemusta ja tietoa, olisiko mahdollista virittää keskustelua aiheesta? Minulle ja avopuolisolleni tämä on monen vuoden suunnitelma, eikä suinkaan pelkkä päähänpisto. Mutta mitä enemmän tässä lukee erilaisia nettisivustoja ja virastojen ilmoituksia, niin sitä negatiivisempi sävy niistä välittyy. Ja silti ihmiset muuttavat Yhdysvaltoihin jopa huonommista lähtökohdista. Miten se voi olla mahdollista? Miten liki kielitaidottomat ja ammattitaidottomat ihmiset voivat tehdä sen, mihin minä en pysty? No, katsotaan jos vaikka löytyisi joku meikäläistä kokeneempi vastaamaan. :)
Ongelmana ei varmasti olisi se, että kun sinne pääsisi, että olisi jollain tapaa epärealistiset odotukset. Töitä pitää tehdä, sehän nyt on selvä. Mutta olisi se ihan eri homma, mikäli palkasta jäisi jotain käteenkin.
Jotenkin tuntuu siltä, että ne jotka ovat Suomesta lähteneet, ovat myös polttaneet sillat takanaan. Tuntuu mahdottomalta löytää esim. suomalaisia, jotka haluaisivat palkata motivoituneen ja osaavan työntekijän, ehkä jopa auttaa maanmiestä mäessä (tai ainakin pykäläviidakossa).
Jos sinulla on kokemusta ja tietoa, olisiko mahdollista virittää keskustelua aiheesta? Minulle ja avopuolisolleni tämä on monen vuoden suunnitelma, eikä suinkaan pelkkä päähänpisto. Mutta mitä enemmän tässä lukee erilaisia nettisivustoja ja virastojen ilmoituksia, niin sitä negatiivisempi sävy niistä välittyy. Ja silti ihmiset muuttavat Yhdysvaltoihin jopa huonommista lähtökohdista. Miten se voi olla mahdollista? Miten liki kielitaidottomat ja ammattitaidottomat ihmiset voivat tehdä sen, mihin minä en pysty? No, katsotaan jos vaikka löytyisi joku meikäläistä kokeneempi vastaamaan. :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei taida minustakaan varsinaisesti olla auttajaksi, kun ei ole yritystä, mihin palkata tai varsinaista kokemusta työviisumeista. Tässä kuitenkin jotain. Saattaa tietysti olla jo tuttua tekstiä.
1) Ehkä tiedätkin jo, että USA:n hallitus järjestää joka vuosi arvonnan, jossa voi voittaa oikeuden hakea Green Cardia eli pysyvää oleskelu- ja työlupaa. Pitää olla joko käynyt lukion tai olla jossain ammatissa, joka vaatii vähintään 2 vuotta koulutusta jne. Jos osallistutte molemmat avovaimon kanssa ja menette ajoissa naimisiin, riittää, että toinen voittaa (ja saa gc:n), toinen pääsee sitten mukaan siivellä.
2) Toinen mahdollisuus on saada työpaikka. Tämä on vaikeaa, koska työnantajan pitää todistaa, ettei USA:sta löydy ketään sinua pätevämpää (ja vapaata) tehtävään. Työviisumia saa myös odottaa aika kauan.
3) Pienyrityksen voi perustaa, mutta pääomaa tarvitaan aika paljon. (http://www.travel.state.gov/visa/temp/types/types_1273.html)
4) Tai sitten voi lähteä opiskelemaan yliopistoon tai muuhun oppilaitokseen. Olen lähinnä selvillä yliopistoista, voi olla että tämä pätee muihinkin. Jos suoritat tutkinnon opiskelijaviisumilla, saat vuoden työluvan. Siitä voikin sitten yrittää sumplia asiaa eteenpäin, kun on jo kontakteja sikäläiseen työmaailmaan.
5) Tietysti voi myös mennä naimisiin jenkin kanssa, sillä järjestyvät kaikki asiat noihin muihin vaihtoehtoihin verrattuna varsin helposti, mutta sinulla nyt taisi jo olla vaimo valittuna...
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Kiitoksia vastauksesta!
Tosiaan, Green card lottery alkaa tänään. Sitähän ei tehdä enää perinteisesti paperilla vaan sähköisesti. Tämä on kuitenkin melko epävarma keino, vaikka mikäpä tässä maailmassa varmaa olisi? ;) Opiskelu saattaisi olla ihan mielenkiintoinen vaihtoehto, tosin olen jo 27-vuotias, joten en tiedä miten pärjäisin hormoonihirviö nuorison parissa. Toisaalta, olen panostanut vuosia kirjoittamiseen ja haluaisin edelleen jatkaa romaanien ja novellien parissa. Tällöin opiskelu on melko turhaa, sillä en kuitenkaan jäisi tekemään sitä työtä, mihin valmistuisin. Minulla on ammattitutkinto metallialalta, mikä ei liene herätä ihastusta edes kotimaan päättäjissä. Mutta työkokemusta löytyykin sitten yli kymmenen vuoden edestä eri aloilta. En sitten tiedä, olisiko esim. julkaisevan kirjailijan helpompi saada joku kulttuuriviisumi, sillä varsinainen työnihän keskittyy kirjoittamiseen. Se on kuitenkin epävarma tapa elättää itsensä, joten jotain sivuhommaa on pakko tehdä. Siinä mielessä oman yritystoiminnan aloittaminen olisi järkevää, että pystyisin jakamaan vuorokauden fiksusti. Toisaalta oma yritys työllistäisi sekä minut että avovaimon.
Pääoma on aina ongelma, vaikka perustaisi ihan järkevälle pohjalle perustuvan yrityksen. Ehkä kaikkein suurin ongelma tuntuu olevan siinä, että erilaiset työviisumit ovat työpaikka kohtaisia, joten varsinaista työntekoa ei suosita. Olen sitä sukupolvea, joka on tottunut paiskimaan hommia firmasta toiseen, mikä ei tietenkään ole ylenemisen tai urajohteisen elämän perusta. Mutta pidän yrittäjäluontoisesta elämästä, vaikka kauppatavarana onkin oma osaamiseni ja vapaa-aikani. Harmi vain, ettei Suomessa sillä voi teinata edes leipää, mihin levittää ne kuuluisat rasvat.
siirtyy noin miljoona kieli- ja ammattitaidotonta meksikolaista ilman rahaa ja vielä laittomasti, eikä kukaan ole heitä potkimassa pois maasta. Ihmettelen vain miksi se jenkkeihin muuttaminen on suomalaisille kuin tiedettä ja muille se on vain valtionrajan ylitys.
New Orleanssi vetää laittomia meksikolaisia päivätyöläisiä puoleensa kuin magneetti $17 tuntipalkoilla rakennushommissa, kun paikallisia duunareita ei ole. NO mahdollisesti muuttuu latino kaupungiksi, kuten Miami Kuubalaistui aikanaan.
Totta tuokin, vaikka toisaalta, kun olet laittomasti maassa, et saa sairasvakuutusta tai muitakaan etuja, mikäli aiot tehdä töitä. Sitten tuleekin ongelmia, mikäli sattuu ajamaan yhden ainoan peltikolarin tai joutuu esim. jossain vaiheessa näyttämään henkkarit viranomaisille. Kun kerran jäät kiinni, niin eipä ole takaisin menemistä. Lain mukaan saat 5 vuoden karanteenin, mutta vaikka kuinka yrittäisit laillisesti anoa viisumeita sun muita karkoituksen jälkeen, huomaat vaikeuttaneesi omaa tilannettasi entisestään. Eli tältä pohjalta ajateltuna, minä en ainakaan haluaisi joutua tilanteeseen, mistä on lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Hankalaksi tämä tilanne tosiaan muuttuu sen takia, että kontakteja on oikeastaan melko vähän, ellet ole jo töissä jossain suuryrityksessä hyvällä paikalla. No, viimeksi kun tsekkasin, minä en ainakaan ollut muuta, kuin tavallinen kuolevainen.
Ehkä sitten joskus tilanne on toinen, tai sitten ei. Kaipa täällä ollaan enemmän tai vähemmän tuurin murjottavana. :) (Enkä tarkoita sitä kyläkauppiasta)
Niin mistä tsekkasit että olet ihan tavallinen kuolevainen jenkkiviranomaisten listolla?
Ihan vaan itteäki kiinnostaa
No, kun lueskelin noita virallisia visan hakuohjeita, niin tuli sellainen kuolevainen olo. Minulla ei ole yliopistokoulutusta ja muutenkin tiedot ja taidot on hankittu käytännön kautta, joten todistuksia ei löydy, kun ei ole ollut aikaa istua koulunpenkillä. Ammatikseni olen tehnyt yhtä jos toista. Ammattikoulusta sain todistuksen alalle, mistä ei ole varsinaista työkokemusta, kun en valmistumisen jälkeen saanut töitä. Toisaalta, kirjoittaminen on vienyt suurimman osan vapaa-ajastani, mutta kun ei siitäkään ole yksistään elättäjäksi, vaan jos haluaa kirjoittaa romaaneja, on tehtävä myös jotain palkkatyötä. Jotenkin on vain sellainen fiilis, että jos näillä eväillä lähden hakemaan viisumia Suomesta käsin, niin minut nauretaan ulos lähetystöstä. En ole pessimisti, mutta olen silti realistinen. Vaikka osaisin yhtä ja toista tietotekniikasta, etusijalla on aina sellainen henkilö, jolla on esittää dokumentteja työskokemuksesta ja koulutuksesta. Eli viittaukseni kuolevaisuuteen perustuu juuri siihen, että olen samanlainen makkaransyöjä kuin muutkin. Lyhyesti sanottuna: Olen tavallinen työntekijä, asun vuokralla, saan sellaista palkkaa, millä tulee nipin napin toimeen ja teen julmetusti hommia vapaa-ajallani, että voisin päästä elämässä eteenpäin. Mutta vaikka periaatteeni ja motivaationi olisivat mitä tahansa, niin byrokratiassa (eli virastoissa) lasketaan vain se, mitä on mustaa valkoisella. Olisihan se tietysti hienoa, mikäli hakuprosessissa huomioitaisiin ihmiset, mutta miten todistan elättäväni itseni ja perheeni siellä, jos se ei ole aina varmaa Suomessakaan?
En tiedä vastasiko tämä kysymykseesi, mutta jotain sellaista ajan takaa, että viranomaiset antavat enemmän arvoa korkeakoulutodituksille jne. kuin esimerkiksi elämänkokemukselle ja asenteelle. :)
että perustat firman jenkkeihin ja se firma hakee ammattilaista alalle, jonka sinä ainoastaan hallitset. Jenkeistä ei löydy ammattilaista kyseiseen hommaan, jolloin voit palkata ulkomaalaisen eli itsesi H1 visalla ja muistaakseni 2 vuoden kuluttua voit hakea vihreätä korttia.
Firman voit perustaa ilman työlupaakin mutta töitä et saa tehdä.
Voit tehdä duunia oman firmasi alla yksityisille tai vaikkapa yritys asiakkaille. Firmasi veloittaa asiakasta ja maksaa palkkasi, joten voit tehdä duunia ulkopuolisille asiakkaille rikkomatta USAn lakeja. Firmasi voi sitten palkata muitakin hommiin vaikkapa Suomesta.
Helpoin ja halvin yritysmuoto on LLC.
Tällä sivulla on jonkin verran tietoa asiasta.
http://www.ss.ca.gov/business/llc/llc_faq.htm
Sam, kiitoksia informaatiosta. Ei yhtään hassumpi ajatus tuo ehdotuksesi. Tarkoituksena olisi tosiaan aloittaa jotain omaa, jos ei sitten muuten löydä töitä, ja samalla kirjoitan tarinoitani (joiden toivon päätyvän kustantamoon). Tärkeintä olisi löytää sellaista työtä, millä voi pitää ns. rattaat pyörimässä. Työmäärä ei haittaa, mutta kotimaan olosuhteet ovat melko kehnot, kun ei tavallinen duuni elätä, vaikka painaisi töitä kellon ympäri. Mutta kuten sanottu, ajatuksesi ja apusi on tervetullutta. Eli kiitoksia vielä kerran!