Olen vain hiekanjyvänen maailmankaikkeuden unohduksen aavikolla, niin pieni ja rajallinen olento, mutta pienuudestani huolimatta pyrin aina muistamaan sen, että voin olla teoissani suuri, jos niin vain haluan, kyse on valinnoista joita teen, joka hetki, tiedostaen ja tiedostamattani. Menen siis pois tältä palstalta, kuten halusit minun tekevän, lukija hyvä.
Joskus tämä elämä vaan tuntuu kulkevan osin jopa hauskojen paradoksien kautta, pitää vain löytää heikkoutensa ennenkuin voi olla aidosti vahva, vain kohtaamalla yksinäisyytensä, voi olla valmis olemaan toisen kanssa yhdessä, ja vaikka mitä vastaavaa...
Siis hyvää kesäistä sadepäivää sinulle.
Joskus tämä elämä vaan tuntuu kulkevan osin jopa hauskojen paradoksien kautta, pitää vain löytää heikkoutensa ennenkuin voi olla aidosti vahva, vain kohtaamalla yksinäisyytensä, voi olla valmis olemaan toisen kanssa yhdessä, ja vaikka mitä vastaavaa...
Siis hyvää kesäistä sadepäivää sinulle.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Älä välitä!
Luin sitä kirjoitustulvaa, missä kävit keskustelua muiden kanssa.
Vaikka tämä on ilmoitustaulu, piristävät runosi tai saavat kaihoisalle tuulelle.
Jos joku ei ymmärrä, so?
Lisää Krisse runoja!
Anna palaa typy tyttönen! (vitsi, vitsi.. :))
Parempia säitä odotellen
tomsku
tomskut, mutta taidan siirtyä kahvikeskustelupalstalle runojen kera, vaikkei sekään ole se oikea paikka runoille, mutta aurinkoisen lomani jälkeen siis. :-)
Hmm, typy, älä kutsu minua niin, se sana on varattu eräälle toiselle. *hymyilee*
...minua, koska vastahan sinut löysin. hiekanjyväsinä olen kaikki kirjoituksesi yrittänyt poimia, ja niistä löytänyt ainoan syyn tulla tänne uudestaan. eihän täällä mitään muuta ole. aikajanaakin olen kulkenut taaksepäin (kiitos ylläpidolle vanhojen sivujen säilytyksestä :)) ...) etsien ja löytäen. jopa sen hetken, jolloin luulen rohkeana nickiäsi vaihtaneen...
siis jatka edelleen, pidä meidät hengissä...
..kiitos sanoistasi, lonely soul.
Olen nähnyt täällä vain mukavia ihmisiä, törmännyt kaikkialla netissä niin ihaniin ihmisiin, ja oikeassahan hän, lukija, on siinä, että tämä ei ole oikea paikka runoille, sitä en voi kieltää. Kuinka kaukaa menneisyydestä bongasit minut, maaliskuustako asti?
taisi olla se, minne jälkiäsi seurasin. ehkä ne olivat oikeat, luulisin...
minulle kirjoituksesi ovat sytyttäneet pienen kipinän, muiston menneestä, ehkä jonkinlaista valoa pimeään tunneliin.... mieleen alkaa palautua lukemisen - ja ehkä pikkuhiljaa myös kirjoittamisen - taito... kauan se olikin hukassa.. :(
tänään huomaan, että aiheutat myös muissa riippuvuutta - ihmeellistä, että "lukijat" seuraavat perässäsi, vaikka läsnäolosi joitakin ärsyttääkin... oikeastaan voit olla siitä hyvin ylpeä :)) anna niiden kommenttien kuitenkin mennä ohi sen kummemmin satuttamatta, karavaani kulkee vaikka koirat haukkuvat, ja useimmat meistä ovat hiljaa...
Tänään,
kun linnut lauloivat
aamun ensimmäisiä sanojaan,
minä vielä nukuin
lämpimän peiton
alla,
enkä tiennyt
mitä tämä päivä tuo
tullessaan,
mitä elämä on varannut
tänään eteeni.
Nyt jo tiedän
enemmän.
**
lonely soul, kuka ikinä oletkin, ja mikä ikinä veikin sinut pois lukemisen ja kirjoitamisen parista - älä anna sen pimeän tunnelin jatkua pimeänä, vaan päästä valonsäteet läpi, avaa esteet, joita eteen on tullut. Elä, koe ja nauti elämästä. Olen iloinen, jos sanani ovat auttaneet sinua elämäsi polulla.
Tiedän, että aiheutan joissakin ihmisissä riippuvuutta, mutta toivon aina, että se riippuvuus ei aiheuttaisi negatiivisiä energioita kanssaihmisissä, vaan toivon, että sanoistani voisi nähdä ilon, sillä kaikki surut on käännettävissä iloksi, jos siihen vain löytyy tahtoa. Puhun runojeni kaikupohjasta.
Niin maaliskuun tienoilla taisin aloitella täällä runoilevat sanani, ja vähän muutakin, tosin eri nickillä. Nyt toivotan hyvää kesää sinulle.
Riippuvuutta??? Siksikö ärsyyntymistä nykyään kutsutaan? Harvinaisen kakaramainen olet!!! Runojen kaikupohjana vitutus. Oletko ikinä lukenut jonkun muun runoja, kirjoittanut muusta kuin itsestäsi? Tiedätkö, runous ei ole lässyttelevää vuodatusta, oman tunnelämän loiskuttamista liian ahtaaseen pikariin vaan jotakin aivan muuta. Metaforaa, symboliikka, synteesiä. Sanataidetta.
Suosittelen palstaa "rakas päiväkirja" tai aihetta käsitteleviä opintoja.
Vai mistä moinen johtuu. Tietämättömyydestä. Ajattelemattomuudesta. Miksi yhä luet sanojani, jos siitä ärsyynnyt. Voit toki ruotia minua ja toimiani, ei minuun osu, ymmärän sinua, olet onneton, enkä minä voi sinua auttaa.
Ehkä A.P. voisi, lues hänen runojaan niin rauhoitut, lukija hyvä. :-)
lukija 1, olet ilkeä Krisille!
Anna tytön ? runotella, äläkä noin herkästi
ärsyynny!!!
voit aina valita että:
suututko jostain
sivuutatko asian
otatko kantaa
Tällaset palstat on juuri tasan noitakin
Krisin runoja varten!
Ja ne on ihan kivoja:)
Vittu sä se vasta ärsytät.
Ilkeähän minä, eikä siihen ole muuta syytä kuin Krisin kirjoittamat "runot".
...anteeksi, kun käytin
tuhmaa sanaa...
...olit oikeassa...
onhan ne Krisin runot kauniita
mulla on vaan aina huono päivä
kun ei oo rakkautta niinkun tolla Krisillä
sinäkö ilkeä? Et.
Satuttavatko ´runoni´ sinua noin pahoin, kun ne ovat vain noin mitättömiä, kuin ovat?
Feikkaajatkin liikkeellä...
Rakkaus on, sitä ei tarvitse todistella Krisin tavoin. Runouskin on eräänlaista rakkautta, sanat osa ihoa. Siinä missä joku huorii, meikkaa ja peittää puutteensa, toinen on rehellinen. Omista fantasioista kirjoittaminen ei kuitenkaan ole runoutta!
runot voi olla terapeuttisia toisille
niinkuin kaikki muukin taide
mikä sä olet kenellekään sanomaan
mitä niiden pitäis kirjottaa
Krisin runot voi olla jollekulle
toiselle tärkeitä jos on kokenut
saman :)
taidat olla kateellinen Krisille
kun se uskaltaa runoilla ja
antaa tunteiden roihuta
ja jos toi lukija ei pysty eläytymään Krisin kauniisiin
runoihin niin voin valitettavasti kertoa
sulle että sun rakkautesi on kyllä aikapäiviä
sitten väljähtynyt
ei siitä oo jäljellä kuin kuoret tai
sitten et oo koskaan oikeesti
rakastunut
säälin sua :(
Oli potilas, nuori mies, heikko ja väsynyt, pyörätuolissa, vasta 18 vuotias, hyvin sairas, jokainen tuleva hetki saattoi olla viimeisensä, ei voinut yhtään omin avuin liikkua, taistellut elämästään jo pitkään, TIETÄEN että kuolema on edessä, eikä kukaan voi auttaa.
SILTI, en eläissäni ole nähnyt toista yhtä elämänilon täyttämää miestä, tuskistaan huolimatta. Ja hänen silmänsä, niitä en koskaan unohda. Hän pelkällä olemassaolollaan vei kaikki murheet ja surut pois ajatuksistani. En tiedä, miksi kukaan ei koskaan käynyt häntä katsomassa.
Eräänä päivänä, väistämätön tapahtui, silloin minä itkin, toiset eivät itkeneet.
Ei tämä kertomus liity mitenkään sanomaasi. Mutta huonompiakin päiviä ja hetkiä on elämä täynnä on vain osattava hyväksyä jotkut asiat.
Ketä säälit ja mikä siihen on oikea syy?
...no tuota lukijaa tietysti!!!
sinä Kris jatka edelleen sitkeesti!
tulin tänne sua puolustamaan
kun tuo lukija sua niin jahtasi
anteeksi
feikki taas antamassa tai pyytämässä anteeksi!
joo, saanko silti?
itkin silloin
Hyvää kesää sinullekin!
Älä hyvä lukija, huuda.
Aurinko pilkottaa pilven raosta,
ihana kesä.
älä nyt leikistä suutu kris. tuu takas vaan.