tämä on kauhea ajatus ja heti alkuun sanon, että ei ole totta, mutta haluaisin näin provoisoivalla avauksella saattaa tämän kysymykseni mahd monen lukijalle. Myönnän sen ja jos joku loukkaantui niin pyydän välittömästi anteeksi.
haluaisin tiedustella, että miten lakipykäliä noudatetaan, jos aivan pieni lapsi esim leikkiessään surmaa vastaavanikäisen tajuamatta tekonsa seurausta. Luonnollisesti vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, eikä he tietenkään saa jättää saksia, veitsiä yms. näkösälle.mutta kaikkeen ei voi varautua. esim lapsi voi napata veitsen pesukoneesta. lapsi voi heittää ulkona kivellä yhtäkkiä päähän kanssatoveriaan.se olisi kaamea ajatus, enkä ikinä haluaisi kenellekään tapahtuvan niin. mutta miten rikosoikeutta yms sovelletaan tällaisissa tapauksissa?
olisi muuten hyvä jos saisin erittäin pikaisen vastauksen kysymykseeni
haluaisin tiedustella, että miten lakipykäliä noudatetaan, jos aivan pieni lapsi esim leikkiessään surmaa vastaavanikäisen tajuamatta tekonsa seurausta. Luonnollisesti vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, eikä he tietenkään saa jättää saksia, veitsiä yms. näkösälle.mutta kaikkeen ei voi varautua. esim lapsi voi napata veitsen pesukoneesta. lapsi voi heittää ulkona kivellä yhtäkkiä päähän kanssatoveriaan.se olisi kaamea ajatus, enkä ikinä haluaisi kenellekään tapahtuvan niin. mutta miten rikosoikeutta yms sovelletaan tällaisissa tapauksissa?
olisi muuten hyvä jos saisin erittäin pikaisen vastauksen kysymykseeni
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Tätä nuorempien teot jäävät rankaisematta. Alle 15-vuotias on kuitenkin velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Lapsen tekemä rikos voi myös antaa aiheen ryhtyä lastensuojelulain mukaisiin toimiin.
Alle 15 vuotias ei ole rikosoikeudellisesti vastuussa joten häntä ei voida syyttää tai tuomita taposta. Voidaan ainoastaan suorittaa lastensuojelullisia toimia kuten lapsen huostaanotto, jos se on tarpeen.
Sensijaan vanhemmille voi tulla jotain jos katsotaan että he ovat laiminlyöneet huolehtimisvelvollisuutensa lapsen suhteen joka käytännössä tarkoittanee ainakin aika suuria vahingonkorvauksia. (Jos kyseessä on aivan pieni lapsi ei voitane lapselle tuomita vahingonkorvauksia, isomman (mutta alle 15 vuotiaan) ollessa kyseessä todennäköisesti myös itse lapsi tuomitaan vahingonkorvauksiin. Voidaanko vanhempia syyttää jostain rikosesta onkin sitten sellain juttu johon en osaa vastata mutta joku muu tällä foorumilla varmaan osaa.
kiitoksia vastauksistanne!
haluan vielä kysyä, vaikkei se liitykään juridiikkaan, että miten tämänlaisen tapauksen jälkeen asiasta voi puhua lapsen kanssa. Jos oma tenava "syyllistyy" moiseen tai on osallisena sellaisessa niin kannattaako asiasta mainita hänelle, kun hän kasvaa vanhemmaksi ja alkaa tajuamaan asioita.
jättääkö tuollainen teko lapsen mieleen mitään? ja miten asiaan kannattaa suhtautua tulevaisuudessA?
ottaa yhteyttä lapsipsykiatriin tms. henkilöön, jolla on tietämystä mm. siitä, miten lapsen muistiin jää jälkiä traumaattisista tapahtumista. Varmaankin aika pienestä (alle kouluikäisestä?) tenavasta kysymys. Voi olla, että hän ei varsinaisesti muista mitä on tehnyt, mutta jos aikuiset välittömästi tapahtuneen jälkeen ovat ruvenneet "mesoamaan" (niin kuin voisi kuvitella tapahtuvan jos pieni lapsi löytyy kuolleena) niin luulisi, että jää muistikuva siitä, että jotain tärkeää/kamalaa on tapahtunut. Ammattilaiseen yhteys, pystyy varmasti auttamaan myös siinä, että onko parempi antaa lapsen unohtaa kokonaan vai pitäisikö asiasta keskustella hänen vartuttuaan.
meinaan, klun sqanoit, että olisi kiire saada vastaus nopeasti ja olet noin kiinnostunut asiasta??
kun kyselet ja haluat vastauksen nopeasti
Minua hämmästyttää jatkuvasti paitsi tämän lakipalstan suosio myös tänne kirjoittelevien ihmisten laiskuus ottaa edes helpoimmista oikeudellisista asioista itse selvää. Onneksi vastaukset on suurimmalta osaltaan asiallisia vaikkakin lähes aina riittämättömiä, kuten itse tapauskuvauksetkin. Esim. mainitsemassasi tapauksessa on täysin mahdotonta tietää miten "lakipykäliä sovelletaan", koska tapahtumaa ei oikeasti ole edes sattunut ja yksityiskohdat jäävät mielikuvituksen varaan.
Ainut mitä hypoteettisesta tapahtumien kuvauksestasi saa selvää on se että kyseessä olisi alaikäinen joka tappaisi toisen ihmisen ja sitten koko loppu soopa onkin niin johdatteleva ja epäselvä ettei se kelpaa minkään järkevän vastauksen perustaksi.
Jo yleistietoon kuuluu että alle 15 -vuotiaat eivät voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Sen sijaan heidät tai heidän vanhempansa voidaan tuomita vahingonkorvauksiin kuten jo aikaisemmat vastaajat ovat todenneet. Pienellä vaivalla olisit saanut poimittua KKO:n alaikäisten korvausvastuuta koskevan päätöksen KKO:1993:55 sekä lasten vanhempien korvausvastuuta koskevan ennakkopäätöksen KKO:1983-II-41. Vahingonkorvausten yhteydessä puhutaan yleensä joko vanhempien valvontatuottamuksesta tai kasvatustuottamuksesta, vahingonkorvaus voi perustua siis myös seikkaan, joka ei liity yksin lapsien valvontaan.
Kysymykseen vastannut nimimerkki "Maanmittari" on esittänyt osuvan lisäkysymyksen: "Voidaanko vanhempia syyttää jostain rikosesta?". Kyllä voidaan. Rikoslain 3:nnen luvun 3§:ssä kriminalisoidaan epävarsinaiset laiminlyöntirikokset. Pykälän mukaan "Laiminlyönti on rangaistava myös, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen." Selvennyksenä voin kertoa, että epävarsinaiseksi laiminlyöntirikokseksi kelpaa mikä tahansa seuraamusrikos, jonka tunnusmerkistö ei sulje pois mahdollisuutta toteuttaa rikosta laiminlyönnillä.
Sopiva esimerkki on esim. kuolemantuottamus, joka tunnusmerkistön mukaan voidaan aiheuttaa huolimattomuudella. Näin ollen lapsen vahtimatta jättäneet vanhemmat voivat syyllistyä epävarsinaisen laiminlyöntirikoskäsitteen kautta kuolemantuottamukseen. Vanhemmilla on valvonta ja suojeluvastuu lapsistaan, velvoitetta ei mainita missään laissa, vaan velvollisuus on lähinnä tavanomaisoikeudellinen ja se täyttää lähes varmasti jo aiemmin mainitun RL 3luvun 3§:n "erityisen oikeudellisen velvollisuuden" kriteerit. Joten sait vastauksen kysymykseesi. Vanhemmat voidaan tuomita paitsi vahingonkorvauksiin myös rikosoikeudellisiin seuraamuksiin lasten käytöksen perusteella. Jos haetaan kynnystä tuomita lapsen vanhempi lapsen teon perusteella se ei mielestäni ole kovin korkea, johtoa tähän saat "tikkapeli" tapauksesta KKO:1983-II-41. ( http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1983/19830041t?search[type]=pika&search[pika]=vanhempien tuottamus* )
Periaatteessa jopa tahallisen rikoksenkin toteuttaminen on mahdollista epävarsinaisena laiminlyöntinä. Esim. lääkäri, joka ei anna hoitoa, vaikka tietää laiminlyönnin aiheuttavan varsin todennäköisesti potilaan kuoleman, syyllistyy tappoon. Näin ollen samaa kaavaa käyttäen päädyttäisiin ajatusrakennelmaan, jonka mukaisesti vanhemmat voitaisiin tuomita taposta, jos lapsi todennäköisesti tappaisi toisen lapsen ja vanhemmat tietäisivät tämän ja jättäisivät lapsensa valvomatta.. Tämmöinen ajatus on tietysti todelliselle elämälle vieras, mutta silti teoriassa paikkansa pitävä. Rikoslaissa annetaan "kaavat" joita käyttämällä saatetaan joskus päätyä melko epätodennäköisiin tapahtumankulkuihin.
Haluaisinpa tietää miten valtakunnallisessa oikeusapu-puhelimessa vastattaisiin edellämainittuun ongelmaan. :DD
------------------------------------------------------------
Tapauksen ratkaisi OTK Sami
vastauksellasi todistit, että kysymykseni oli varsin hyvä
kiitos !
KKO:1983-II-41. Tässä siis vanhemmat tuomittiin korvauksiin, mutta ei rikoksesta, kuten kirjoituksesta saattaa ymmärtää.
Viittauksella kyseiseen tapaukseen halusin vain antaa esimerkin "valvontatuottamuksesta", sinänsä ei mielestäni ole estettä etteikö samantyyppinen tapahtuma olisi voinut johtaa rikostuomioonkin vaikka tästä ei mainitussa tapauksessa ollutkaan kyse.
Rikostuomio edellyttää kuitenkin säännönmukaisesti "täyttä näyttöä" valvontatuottamuksesta, kun taas vahingonkorvauksia on perinteisesti tuomittu hieman matalampaa näyttökynnystä soveltaen, tässä mielessä tekstin sanavalinta oli epäonnistunut.
Mikäli todella lapsesi on syyllistynyt johonkin isompaan, niin se kannattaa selvittää heti, kun lapsi on henkisesti niin kehittynyt, että hän asian ymmärtää. Ja tietysti käyttää asiantuntijoita apuna.
Käytännön esimerkki: Sukulaislapseni syyllistyi parivuotiaana siihen, että keräsi kyläpaikan pikkuesineet oman talteensa, mikä huomattiin ennen vierailun päättymistä. Vanhemmat pitivät lapsen ikäkaudelle sopivan luennon rikosoikeudesta ja asia jäi siihen.
Kun lapsi oli viisivuotias, hän heräsi kerran keskellä yötä painajaiseen ja alkoi itkeä hillittömästi. Kun lapsen äiti sitten alkoi selvitellä itkun syytä, niin kävi ilmi, että lapsi suri sitä, että hän oli parivuotiaana syyllistynyt varkauteen. Asia keskusteltiin välittömästi eikä ole enää tullut ajankohtaiseksi, vaan lapsesta on kehittynyt tasapainoinen ja lahjakas nuori nainen.
ja sitten hänestä kehittyi tasapainoinen nainen?
Oikeus varmasti selvittää lapsen kehitysasteen ja ymmärryksen, tietoisuuden teosta etcetera.
Toinen asia on, että kuolleen tai vahingoittuneen lapsen vanhemmat haluavat aina jonkun narunjatkeeksi ikäänkuin hyvityksenä heidän menetyksestään. Aina pitää löytyä joku syyllinen riippumatat siitä ovatko itse laiminlyöneet velvollisuutensa pitää lasta silmällä. Ehkä he sillä keinoin yrittävät puhdistaa omaatuntoaan? En tiedä.
Tosiasiahan on, että vahinkoja sattuu. Maailmaa ei saa lasten pehmohuoneeksi vaikka kuinka haluttaisi. Yksi esimerkki on lööppejä koristaneet jutut leikkikentän tappajatelineistä ja se juttu kun joku lapsi oli pudonnut pankin omistaman maa-alueen hylättyyn kaivoon. Aina pitää saada joku henkilökohtaisesti vastuuseen. Onneksi oikeuslaitos ei aina tuomitse jotakuta vain siksi, että joku pitää saada vastuuseen. Vahinkoja sattuu, ja usein vahingon tekijä tulee olemaan se, joka eniten kärsii tahattomasta, vakavasta vahingosta, vaikkei linnaan joutuisikaan.
??? ???
sulla Mara on ollut mielessäsi, kun olet tuommoisen kysymyksen tänne laittanut????????
HHH. Mitähän tuo Mara lienee suunnitellut!