No niin. 4 viikkoa aikaa ja nyt on iskenyt äärimmäinen, lopullinen stressi häistä. Hermot ovat lopullisesti riekaleina, vituttaa kaikki jäljellä olevat järjestelyt.. Viikkotolkulla on ommeltu pöytäliinoja, lautasliinoja, askarreltu mansetteja ja paikkakortteja, tehty koe leivontoja ja väännetty hääkarkkeja. Lisäksi on joka päivä käkitty pari tuntia extraa töissä että saa häiden ajaksi sisään vapaapäiviä.
Jäljellä on hunnun tekeminen (en ole ikinä edes nähnyt huntua joten tästä on helppo aloittaa), kakun koe leivonta, askeleiden opettelu hääpaikkaa varten, oleellisten ihmisten ohjeistaminen juhlaa varten ja vittu vaikka mitä. Olen ihan loppu. Lisäksi nämä aikomamme "pienet ja intiimit, meidännköiset juhlat" ovat paisuneet muiden toimesta matkan varrella niin, että nyt en enää halua pitää hääpukuani sillä olen nähnyt muiden naisten vaatteita ja huomannut että kaikilla muilla on joku älyttömän hieno puku.. ja minä olen morsian. Olin alunperin sanonut kaikille että ei ole tarkoitus pitää perinteisiä juhlia eikä pukeutua iltapukuihin. Alunperin ei oltu suunniteltu mitään illallista, nyt on tulossa illallinen johon minun on revittävä nyt sitten jostain tarjoilijoita ja siivoajia. Tuntuu että en haluaisi enää koko juhlia. Voisin mennä miehen kanssa kaksin naimisiin ja tarjoilla jo hankitut juomat seuraavan vuoden aikana kavereille vähän kerrallaan. Miehelläni ei ole vielä pukua häihin eikä sopivaa löydy millään. Tavallinen puku, smokki eikä frakki tms ei käy missään nimessä, ne eivät sovi minun pukuuni. Aika käy vähiin ja todennäköisesti tänä viikonloppuna kahdenkymmenen naisen pataljoona ilmestyy aamutuimaan makuuhuoneeseemme täynnä intoa pitää minulle polttareita, ja minä olen niin väsynyt että voisin vetää ranteet auki.
Mitä ihmettä teen:::!! ARgh. Onko tuttuja tunnelmia?
Jäljellä on hunnun tekeminen (en ole ikinä edes nähnyt huntua joten tästä on helppo aloittaa), kakun koe leivonta, askeleiden opettelu hääpaikkaa varten, oleellisten ihmisten ohjeistaminen juhlaa varten ja vittu vaikka mitä. Olen ihan loppu. Lisäksi nämä aikomamme "pienet ja intiimit, meidännköiset juhlat" ovat paisuneet muiden toimesta matkan varrella niin, että nyt en enää halua pitää hääpukuani sillä olen nähnyt muiden naisten vaatteita ja huomannut että kaikilla muilla on joku älyttömän hieno puku.. ja minä olen morsian. Olin alunperin sanonut kaikille että ei ole tarkoitus pitää perinteisiä juhlia eikä pukeutua iltapukuihin. Alunperin ei oltu suunniteltu mitään illallista, nyt on tulossa illallinen johon minun on revittävä nyt sitten jostain tarjoilijoita ja siivoajia. Tuntuu että en haluaisi enää koko juhlia. Voisin mennä miehen kanssa kaksin naimisiin ja tarjoilla jo hankitut juomat seuraavan vuoden aikana kavereille vähän kerrallaan. Miehelläni ei ole vielä pukua häihin eikä sopivaa löydy millään. Tavallinen puku, smokki eikä frakki tms ei käy missään nimessä, ne eivät sovi minun pukuuni. Aika käy vähiin ja todennäköisesti tänä viikonloppuna kahdenkymmenen naisen pataljoona ilmestyy aamutuimaan makuuhuoneeseemme täynnä intoa pitää minulle polttareita, ja minä olen niin väsynyt että voisin vetää ranteet auki.
Mitä ihmettä teen:::!! ARgh. Onko tuttuja tunnelmia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Menin naimisiin viime kesänä ja intoa täynnä suunnittelin koko talven kaikenlaista pikku näperreltävää... loppua kohti huomasin että tekemistä oli liikaa, pinna kiristyi ja äksysin kaikille tutuille... stressi pukkasi päälle.
Huomattuani etten millään saa kaikkea haluamaani tehtyä, aloin delegoimaan tehtäviäni. Äiti tekee sitä, anoppi tätä, mummo suostui leipomaan ja me siskon kanssa ommeltiin. Sulho teki kirkko-ohjelmat tietokoneela. Kaikista asioista minulla oli päässä tarkat visiot millaisia niiden pitäsi olla valmiina mutta koska minä en itse kerinnyt/jaksanut kaikkea tekemään oli tuotteet aina tekijänsä näköisiä, tosin minulta kysyttiin ohjeet aina (oli ne suurinpiirtein sitä mitä halusin)esim. miehen tekemästä kirkko-ohjelmasta puuttui papin nimi... mutta so what.
minä (ja mieheni) ehdittiin rentoutua ennen häitä ja vietimme myös hauskat polttarit... minä kyllä vihjasin tytöille että häästressi vaivaa ja sain kuin sainkin hieronnan ja yrttiporekylvyn...
Hääpäivän aikataulun suunnittelin etukäteen, kiirettömäksi! (meillä vihkiminen klo. 16.00)
Kaikki ei ollut niin täydellistä ja upeaa kuin olin suunnitellut mutta juhlatunnelma oli rento ja vapautunut sillä olihan hääparikin iloisella ja rennolla mielellä.
Yritä siis karsia kaikki turha tekeminen pois (mieti mitä todella haluat häihisi)ja pyri delegoimaan hommia vaikka koko lähisuvulle ja LEPÄÄ ITSEKKIN VÄLILLÄ!!!!
Kaikki menee varmasti hyvin etkä jää murehtimaan pikkuseikkoja, tärkeintä on että muistat sanoa "TAHDON"
-Halina-
Ollaan menossa naimisiin maaliskuussa, ja pienet "meidännäköiset" häät.. Meneekö se kaikilla stressin puolelle?! Täytyy tunnustaa, etten vielä ole edes järjestellyt kuin suurimmat jutut (juhlapaikka, kirkko, vieraslista, puku)...
Kaikki pikkujutut on vasta omassa päässä. Näinköhän me ehditään?! Mä alan kohta panikoimaan viime hetkien paniikkia!
Joku kertokaa hääsuunnitelmista ilman paniikkia!!
Kuulostaa kaamealta. Itse haluan mahdollisimman rennot häät, joihin en taida askarella juuri mitään (edes hääkarkkeja) ja paikat saa jokainen valita eli ei tarvitse paikkakortteja.
Harmi, että muut eivät ole kunnioittaneet toiveitasi. Sinun ja miehesi juhlathan ne on.
Toivottavasti kuitenkin häistä tulee loppujen lopuksi mukavat.
Sanos muuta. Kyllä ottaa päähän. Toisaalta, voihan se olla että kiitän myöhemmin ystäviäni. Kuten huomattu, minun alkupeäis suunnitelmani häistä teilattiin täälläkin täysin idiootiksi ja naurettavaksi vailla juhlallisuutta. No nyt sitten tulee juhlallisuutta. Voi helvetti.
Häistä saa ihan kamalan stressin, kun haluaa että kaikki on täydellistä. Vinkiksi annan, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Jos juuri sitä mitä ajatteli tehdä/toteuttaa ei ehdi niin ei se mitään. Maailma ei kaadu siihen. Häistä tulee ihanat ja omanlaiset, vaikka olisit ilman huntua tai tietyn väristä kukkakimppua ja kampauskin olis sen näköinen, että itse olisit voinut tehdä samanlaisen tai jopa paremman, kuin kampaaja teki. Tämä kaikki siis tapahtui minulle ja stressasin kaikesta ihan kamalasti etukäteen.
Oikea asenne auttaa selviämään hääjärjestelyistä ja elämästä yleensä. Kaikki sujuu varmasti hyvin ja jos ei niin tiedätkö... ei se mitään.
Oikeasti päivä menee niiiiiiin nopeasti ohi, että jälkeenpäin vaan ihmettelee, että mitä siitä niin kauheasti piti hössöttää. Se on päivä muiden joukossa ja se jää varmasti ihanana päivänä muistoihin, vaikka mikään ei onnistuis niinkuin oli kuvitellut. Kaikki onnistuu omalla tavallaan.
Rentoudu, rentoudu, rentoudu! On mun ohje sulle. Kaiken ei pidä olla täydellisesti tehtyä ja suunniteltua. Muista pyytää järjestely apua muilta! Älä hukuta itseäsi töihin. Nauti, nauti, nauti jokaisesta asiasta jonka saat tehtyä. Nauti hääjärjestelyistä, vaikka se tuntuukin välillä olevan vaikeaa. Tämä on ainutlaatuista aikaa elämässäsi. Kohta olet naimisissa rakkaasi kanssa ja silloin on ihan sama, miten juhla sujui ja mitä kenelläkin oli päällä. Olet puvussasi varmasti kaunis ja kauneimman naisen juhlissasi tekee se että säteilet onneasi ympärillesi.
Kaikki järjestyy.
Meillä häät vasta keväällä, paikat ja ruoat ja muut on varattu, hääpukukin valmistunee ajallaan. Mitään ihmejärjestelyjä ei edes meinata, mutta kyllä sitä vaan näköjään jotain murhetta löytyy.
Stressiä aiheuttaa suku, yksi ei halua häihin kun toinen vieraisiin kuuluva ei miellytä naamaa. Tosi hienoa hei vaatia, että joitain oikeasti rakkaita ihmisiä ei saa kutsua, kun ei muuten itse tulla juhliin. Joo-o.. Kiristystä.
Harmi että sukuaan ei ihminen pysty valitsemaan. Ja meilläkin on niin pienet suvut, että oisi hassua jos toisen ainoa veli ei olisi paikalla.
Ja miksi ihmeessä pitää olla se kukkakimppu? Uuh.
moi!
olen kauhulla lukenut kaikkien stressitarinoita. Meillä on häät tasan viikon kuluttua ja mulla ei edelleenkään ole minkäänlaista stressiä. Hääkarkkeja puuttuu kyllä vielä vähän, mutta muuten asiat on aika lailla hanskassa. En voi kun olla iloinen että ollaan näköjään aika helpolla päästy.
Ihmettelen kauheeta hössötystä ennen häitä. Me aloitettiin viis kuukautta sitten häiden suunnittelu ja hyvin on hommat hanskassa. Ja juhlista on tulossa hyvän kokoset (noni 90 henkilöä) ja myös toivottavasti kaikille mukavat.
Toivotan kaikille stressaantuneille morsiammille rentoa ja leppoista häiden odottelua!! Sillä : tarkoitushan on hehkua onnesta eikä väsymyksestä!
Ja viimeiseksi
nyt voin vihdoin laulaa:
"joo me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina"