Eräällä vanhalla miehellä oli noin.15hehtaarin metsäpalsta.No,ukko kuoli ja uusi omistaja pisti hakkuut käyntiin.Nyt ihmettelen,kun palstalta on melkein kaikki puut hakattu,niin paljon järeää tyvitukkia on pistetty kuitukasoihin(tukkirikas leimikko),eli kuitupuiden joukkoon arvokkaat tyvitukit.Ei ollut vikoja tai tyvilahoa.Koskee kuusta ja mäntyä...erityisesti mäntyä.Eikös tukin latvamitta olekin vähintään 15cm? Kävin mittailemassa pöllejä ja runsaasti mäntytukkia on kuitupuiden joukossa(20-27cm)tukkia.Ja sitten on avohakattu noin,40-70vuotiaita kuusikoita,männiköitä,AIVAN KESKENKASVUISTA METSÄÄ!!!...hyvinkasvanut olisi vieläkin.TAAS ON VIETY MAANOMISTAJAA KUIN PÄSSIÄ NARUSTA!!! Vai onko tämä maanomistaja niin pöljä sitten. Tässä oli minun vuodatukseni. Nyt pääsee Mhy:n miehet taas istuttamaan mäntyjä harvaan asentoon...REHEVÄHKÖLLE POHJALLE!!!
Tukkia kuitukasoihin ym.
Risupartanen.
3814238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
asiasta alueen metsäkeskukselle (ei metsänhoitoyhdistykselle), niin asia varmaan tutkitaan...
Kyseisessä tapauksessa myyjän kannattaisi ensin olla yhteydessä ostajaan ja pyytää selvitystä ja korvausta mainitsemistasi virheistä.Toisaalta nuoren, kasvavan metsän avohakkuu on metsälain vastainen teko, se ei ole pelkästään myyjän ja ostajan välinen asia. Vastuu hakkuun laillisuudesta on aina hakkuuoikeuden haltijalla, pystykaupoissa siis ostajalla.
Mikäli neuvotelut ostajan kanssa ei johda tulokseen, kannattaa kääntyä metsäkeskuksen tai mhy:n puoleen.Kokematonta metsänmyyjää kehoitan turvautumaan asiantuntijan apuun jo ennen yhteydenottoa ostajaan.
Pinossa olevasta puutavarasta on erittäin vaikea päätellä sen laatua. Välttämättä järeä kuitu ei ole ollut tukkikelpoista. Syynä saattaa olla lenkous, oksat, korot, yms. seikat joita pinotavarassa on vaikea havaita. Lain mukaan metsikön voi uudistaa kun sen valtapuusto saavuttaa tietyn rinnankorkeusläpimitan tietyllä kasvupaikalla. Metsikkö voidaan uudistaa myös jos sen valtapuusto on tietyn ikäistä. Rajat vaihtelevat maanosien kesken ja tarkempia rajoja voi katsoa esimerkiksi metsäkeskuksen sivuilta. Kuitenkin esimerkiksi hieman yli 40 vuotias kuusikko voi hyvinkin olla lain mukaan rinnankorkeusläpimittansa puolesta uudistuskypsää. Eri asia on sitten se onko sen uudistaminen vielä metsätaloudellisesti järkevää. Jos asia kuitenkin herättää epäilyksiä voi ottaa yhteyttä kyseisen firman puunkorjuusta vastanneisiin henkilöihin. Mikäli haluaa varmistua että saa rehellisen vastauksen voi pyytää asiantuntija-apua esimerkiksi oman metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvojalta.
Juuri siksi että tälläisiä tapauksia ei pääsisi tapahtumaan olisi hyvä että puunmyyjä pääsisi käymään valvomassa puunkorjuuta sen ollessa käynnissä. Jälkeenpäin asiat on aina vaikeampi todeta, kuin silloin kun itse hakkuuta tehdään. Jos puunmyyjä ei kerkeä itse valvomaan hakkuita hän voi pyytää korjuun valvontaa tai koko puukaupan avustamista esimerkiksi omalta metsänhoitoyhdistykseltään.
Mitä MHY:n valvonta vaikuttaa, kun naapurilta vietiin samoin tukkeja kuituina, mutta rekka nouti sitä mukaa, kun puuta tuli eikä valvojia näkynyt.
Ostajan ohje oli ollut hakkaajalle, että kuidusta on pulaa tukeista ei? Näin motokuski sanoi, kun seurasin vierestä mitä hän teki.
Koneen kalibroija kävi mittauksilla, mutta sehän ei vaikuta miksi hakataan.
Siksi tulee epäluuloiseksi, kun asian tietää, paljon mukavampi olisi jos ei tietäisi muuta, kuin ettei ne koskaan huijaa metsänomistajaa:))
Eihän siellä leimikolla kukaan kokoajan kyttää ja valvo kun sitä hakataan. Valvonnassa tarkastetaan yleensä perusasiat. Onko moton mittalaite kohdallaan, onko kaikki kauppakirjassa sovitut mitat käytössä katkonnassa, sekä yleissilmäys katkottuihin pölkkyihin. Yleensä tarkemman kuvan katkonnasta saa maastossa ennen niiden pinoon ajamista. Samalla voi myös tarkistella tukkien ja kuitujen minimipaksuuksia. Eräs tärkeä seurannan kohde on loppumittaustodistuksen yhteydessä tehtävä tukkien katkontaprosentin laskenta. Ammattilainen pystyy näkemään siitä onko katkonta ollut suurin piirtein kohdallaan jos hän on käynyt leimikolla. Tässä vaiheessa saattaa tietysti olla vaikeaa todistaa katkonnan epäonnistuminen, mutta ainakin heikko tukkiprosentti vaikuttaa yhtiön tuleviin puukauppoihin negatiivisesti. Näin menetellään yleisesti mm. metsänhoitoyhdistyksissä. Onneksi puunostajat ovat valtaosin tiedostaneet tämän tosiseikan ja ylilyöntejä valvotuilla hakkuilla tapahtuu harvoin.
Mitä tarkoitat, kun sanot, että tukkeja vietiin kuituna? Pystykaupoissa puut mitataan pääsääntöisesti hakkuukoneella ja koneen tuloste kertoo tukin ja kuidun määrän. Tulosteen mukaisilla tukin ja kuidun määrillä maksetaan myyjällä. Jos nyt sitten jostain on pulaa, niin yleensä tukista, harvemmin kuidusta.
Mhy:n miehet on parhaita asintuntijoita valvomaan myyjän etua tilanteessa, jossa myyjän aika tai asiantuntemus ei siihen riitä.
Ja yleisohjeena kaikkiin puukaupan ongelmiin: Aina ensin yhteydenotto ostajaan ja vasta, mikäli sen jälkeen todella tuntee kärsineensä vääryyttä, yhteydenotto esim. metsänhoitoyhdistykseen
Ja sitten tuosta metsänomistajan huijaamisesta:
Kaikilla puuta ostavilla yhtiöillä ja vakiintuneilla yksityisillä sahoilla on puukaupan suhteen samat periaatteet. Kauppa tulee hoitaa siten, että myyjä on hakkuun jälkeenkin tyytyväinen, myy myös seuraavan puukaupan meille, kehuu meidän toimintaa sukulaisilleen tuttavilleen jne.
Eli metsäyhtiöiden ja sahojen tuloksenteko perustuu kyllä aivan muuhun, kuin metsäomistajien pettämiseen.
Tässäkin tapauksessa oli myyjä liki 90v vanha naisihminen, eipä paljon pystynyt seuraamaan mitä siellä tehtiin, mutta tulipahan tehtyä ja aukko tuli, jonka MHY:n mies, ym istutti kuuselle.
Ei siitä paljon tulosta jäänyt myyjälle, mutta kyllä siinä joku voitti:))
Jos motoyrittäjälle sanotaan, että nyt on pulaa mäntykuidusta, niin se tarkoittaa, että metsästä pyritään ajamaan aluksi mahdollisimman paljon kuitua tien varteen. Normaalisti ajojärjestys on päinvastainen ja ajetaan ensin tukit lanssiin.
Arvaapas mitä tapahtuu, jos motokuskille sanoo, että kaikki tukit mitä teet tältä leimikolta, menee selluksi, koska kuitupuusta on pulaa?? Siinä käy niin, että leimikolta tulee tukkia paljon enemmän kuin jos tukit ajettaisiin sahalle. Tämä johtuu siitä, että motokuski ei tarkkaile puun vikoja, vaan ajaa lähes kaikki mitat täyttävät tukkina, koska tietää niiden menevän selluksi. Ne kuitenkin näkyvät moton mittalistalla tukkeina. Mutta sitten kun tukit menee sahalle, motokuski tarkkailee puiden laatua ja raakkaa epäkurantin pölkyt, eli tekee ne kuiduksi.
Kyllä ohje motokuskille on aina se, että tukkia pyritään tekemään. Silti muistutetaan, että raakkiprosenttia tarkkaillaan eikä se saa ylittää ohjearvoa. Ja näistä raakeista metsänmyyjä saa kuitenkin tukin hinnan, vaikka ne eivät ole tukkia laisinkaan. Hassua, vai kuinka.. :)
"Tämä johtuu siitä, että motokuski ei tarkkaile puun vikoja, vaan ajaa lähes kaikki mitat täyttävät tukkina, koska tietää niiden menevän selluksi. Ne kuitenkin näkyvät moton mittalistalla tukkeina. Mutta sitten kun tukit menee sahalle, motokuski tarkkailee puiden laatua ja raakkaa epäkurantin pölkyt, eli tekee ne kuiduksi. "
Puut oli laadukasta suoraa lahotonta tukkia, jota ihailin 15v ajan sienestäessäni siellä.
Metsäkaupan sujuminen aina yleisesti mielissä olevien sääntöjen mukaan on vastaavaa, kuin aikoinaan usko pankkien ja verottajan ehdottomaan rehellisyyteen, joka ei omien kokemusten mukaan ole ollenkaan häävi.
Monet pystyvät vannomaan vaikka käsi raamatulla, että asiat ovat kohdallaan, vaikka eivät ole nähneet koko juttua metsäasioissa;))
Jopa valtioiden johtajat huijaa ja puijaa kansalaisiaan, vaikka ei olsi tarvettakaan, niin siksi kokemuksien perusteella, en menisi vannomaan kaupallisten firmojenkaan ehdottomaan rehtiyteen, kun tilaisuus on otollinen:)
On helppo syyttää toisia huijauksesta ja "varoitella" ihmisiä menemästä lankaan. Ehkäpä olisi välillä myös syytä miettiä sitä, mihin väitteet perustuvat sekä ennen kaikkea sitä, miten asian voisi korjata. Siis miten puukauppa pitäisi hoitaa, ettei tulisi huijatuksi. Käsittääkseni et hyväksy MHY:n tekemää valvontaa? Kenen siis pitäisi valvoa, mikäli maanomistajalla ei ole aikaa/ammattitaitoa? Kuka on maanomistajan puolella?
Toivon, että esittäisit asioihin myös ratkaisuja etkä pelkkiä vihjailuja/syytöksi. Itse koen toisinaan asiattomat syytökset jopa loukkaaviksi. Siis nimenomaan asiattomat ja perusteettomat. Jos syyttää toista, silloin on hyvä olla perusteet syytöksille. Mikäli väärinkäytöksiä tulee ilmi, niin tottakai ne pitää tuoda esille, se on kaikkien toimijoiden etu pitkällä tähtäimellä.
PS. Allekirjoittamalla mittaustodistuksen myyjä hyväksyy puutavaran mittauksen sekä korjuujäljen. Kannattaa siis miettiä, allekirjoittaako mikäli ei ole edes käynyt paikan päällä. Allekirjoituksen jälkeen on turha enää voivotella, ellei sitten ole lakirikkomusta tullut.
Mittauksen oikeellisuudestahan olen tässä yrittänyt saada keskustelua, kuinka metsänomistaja voi varmistua oikeista mitoista.
Sitä ei vain synny, kun vain yksi osapuoli tietää näkemättäkin miten asiat on.
Ehdotus jonka mtit varmasti tyrmää:
Metsänomistaja maksaa tekijälle palkan ja ostava yhtiö maksaa samanverran suuremman hinnan puista, kuin se joutuisi maksamaan tekijälle tekopalkkaa kantohinnan päälle.
Eli tekijä katsoisi koko ajan metsänomistajan etua, kun palkka olisi vielä sidottu metsänomistajalle tulevaan tuloon.
Tekijät saisi siis hyvin tehdystä työstä jopa optioita:))
Voisihan tämä olla rinnakkaisversio nykymuodolle ja muutama vuosi jo näyttäisi onko asialla kannatusta.
Nythän tekomiehet on kirjaimellisesti puun ja kuoren välissä (sanonta lainattu metsäalan lehdestä).
Kyllä, tuossa on juuri oikeanlaista ajattelua! Itse asiassa mainitsemasi malli on hankintakauppaa, jolloin metsänomistaja itse palkkaa koneurakoitsijan. Samalla periaatteella toimivat myös mhy:en korjuupalvelut. Esim. kuitupuulla hankintahinnat ovat 10 - 15 euroa kantohintoja korkeammat. Sillä pitäisi saada koneurakoitsija töihin. Tukilla ero on pienempi, sen syitä on täällä jo aiemmin ruodittukin.
Jos metsänomistaja maksaa tekijälle palkan, kuka onkaan hakkuuoikeuden haltija? Kuka on vastuussa tehdyn työn oikeellisuudesta? Kuka merkitsee hakkuut maastoon? Kuka vastaa siitä, että hakkuut tehdään sovittuna aikana? Kuka valvoo moton mittalaitteen tarkkuutta ja kalibrointia? Jos vastaus on metsänomistaja, niin silloin se on täysin hankintakauppaa. Jos vastuuta siirretään ostajalle, niin paljonko vastuusta tulee maksaa?
Mutta miten hoidetaan se, että mittaus tapahtuu oikein? Ei kai mittauksen oikeellisuuteen vaikuta se, saako motoyrittäjä palkkansa metsäomistajalta vai "firmalt". Jos vaikuttaa, niin miten "firma" voi vakuuttua mittauksen oikeellisuudesta, jos motoyrittäjä on metsänomistajan palkkalistoilla? Onko silloinkin "huijauksen" mahdollisuus??
Paljon kysymyksiä, toivottavasti herättää ajatuksia.
Olen muutaman viime viikon aikana seurannut tällä palstalla käytävää keskustelua ja osallistunut siihen omilla kirjoituksillani.
Eniten minua on hämmästyttänyt epäluottamus, jota metsäomistajat näyttävät tuntevan omaa edunvalvontaorganisaatiotaan kohtaan.
Jos metsäomistaja haluaa varmistua, että esim tukkien katkonta tehdään kauppakirjassa sovituilla mitoilla, eikä luota omaan kykyynsä arvioida asiaa, kannattaa kyllä kääntyä Mhy:n puoleen.
Edellisen kirjoituksen ehdotus tuskin muuttaisi katkonnan ja kuutioinnin suhteen mitään. Ne kun tehdään jo nyt niin hyvin kuin nykyisillä laitteilla ja tietämyksellä osataan.
Voitko kertoa, miksi iso puutavarayhtiö tarjosi itä-Suomessa ko yhtiön moton tekemästä tukkikuutiosta useita euroja vähemmän kuutiolta valmiina ajettuna tienvarressa, kuin jos he olisi noutaneet sen kannolta?
Tätä asiaa kierretään kuin kuumaa puuroa;))
Yhtiön edustaja vastasi tiedusteluuni, että näin se on, kun puun korjuu on niin edullista, että tekijät jopa "maksaa", kun saavat tehdä:))
Tuota asiaahan on täällä puitu jo aiemminkin. Mutta kertauksena:
Hankintakaupoissa tukin laatu yleensä huono --> iso raakkiprosentti --> osa tukista ei sahattavaa --> ajetaan sellutehtaalle --> kallista!
Pystykaupoissa: --> Oikea määrä oikean laatuista tukkia saadaan oikeaan aikaan toimitettua oikeaan paikkaan --> toimitusvarmuudesta ja laadusta kannattaa maksaa. Yleensä hankintakaupoissa raakkiprosentti yli 10, pystykaupoissa alle 0 - 5.
Tukkipuun teko on halvempaa kuin kuitupuun --> tukkipuulla hankinta - ja kantohinnat lähempänä toisiaan.
Omia motoja halutaan työllisttää, sillä niille on määritelty vuosittainen tavoiteansio. Jos ansio ei toteudu --> yhtiö joutuu maksamaan sopimussakkoa --> ylimääräisiä kustannuksia. Yhtiön motoja ei ole tarkoitettu tekemään hankintaleimikoita, jos pystyleimikoitakin on hakattavissa.
Itselle sattui 2004 keväällä, että vesijohtolinjalta maakunnasta moto kaatoi ja katkoi UBM:n mittoihin sopivaa kuusi ja koivutukkia järeää sellaista. Ko firma oli ostanut melkein kaikilta ja puuta tuli runsaasti. Johdon vetäjä maksoi hakkuun ja kuljetuksen tienvarteen. Kysyin puhelimella ko puu firmalta paljon puita on? siellä mies kertoi, että he tietää heillä on tuloste, motteja on sen ja sen verran. Kysyin kaikkiaan kolmesti ja sama tulos. 22€/m3 kiintomotti oli hinta tarjous. Pyysin kopion ja puitahan olikin tuplaten, mutta kahdella paperilla(siis vahingossa meinasivat ostaa pienemmällä kuutiomäärällä kaikki). Tein kaikki haloksi ja sain noin 55€ kiinto m3 ja tekeminen kävi treenistä.
Kusetusta on ollut, jos tarjosivat 22 €/m3. Tuollaisissa tilanteissa, jossa lunastetaan linjan paikka, isännälle maksetaan yleensä hankintahinta. Mutta käytännöt vaihtelevat tilanteesta riippuen..
Sehän se aivan "hiukan" jurppii, kun jokapuolella tuntuu tapahtuvan jos jonkinlaista, myös muille, pikku vedätystä(toisten kommentit on, että eihän niille mitäänvoi, jos epäilee oikeellisuutta voivat tehdä vielä ilkeämmin seuraavalla kerralla).
Tässäkin tapauksessa puuyhtiön lähettämissä kahdessa planketissa ei ollut kummassakaan samoja lukuja puiden tilavuudesta, kuin mitä puhelimessa ilmoitettiin. Eli tilaisuutta voidaan käyttää myös hyväksi ja bisnestähän jalostusteollisuus on.
Bisnestähän se on, mutta nykyään sen pitää olla "läpinäkyvää", eli rehellistä puolin ja toisin. Itte voin sanoa "firman miehenä", että myyjän luottamus on itselleni todella tärkeä asia. Sitä ei parane menettää, sillä jos niin käy niin voi sanoa hyvästit bisnekselle.
Puun myyjät ovat nykyään valveutunutta porukkaa, jotka tietävät omat oikeutensa. Sen takia pelin tulee olla rehellistä. Niinhän sitä sanotaan, että hyvä kello kauas kuuluu, mutta paha kello vielä kauemmas..
Mutta tietenkin alalla niin monenlaista toimijaa kuin on ihmistäkin - valitettavasti niitä huijareita on myös metsäalalla, kuten muuallakin.m Ikävää, jos pilaavat toimillaan muidenkin maineen.
Noinhan asia on kuten kirjoitit, tähänkin ammattikuntaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Varmaan todellisia väärinkäytöksiäkin tapahtuu.
Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että en ole koskaan pettänyt ( työasioissa) ketään, mutta usein minua on siitä syytetty.
Viimeinen tapaus tuli "huhuna korviini" ja kun olin ko. henkilöön yhteydessä luuri lyötiin kahdesti korvaani.
Välikäsien kautta sain selville, että iäkäs isäntä oli verrannut 3 vuoden takaisia moton tulosteita tekemiini mittaustodistuksiin ja huomannut määrissä eron. Niinpä minä oli häntä pettänyt. Vanhan miehen muisti ei enää kertonut, että hän otti osan puista itselleen.
Luullakseni iso osa "huijaus epäilyistä" perustuu huonoon tiedonkulkuun, tietämättömyyteen jne.
Siksi olisi hyvin tärkeää, ennen kun ketään syyttää, kysyä ja keskustelemalla selvittää, mistä on kyse ja vasta sen jälkeen "antaa palaa"
Kuten inssin kutkale edellisessä kirjoituksessa totesi, pinosta on vaikea mennä sanomaan, olisiko joku pölkky kelvannut tukiksi. Otetaanpa esimerkki: Mäntytukin mitat ovat eräällä sahalla seuraavat. Tyvitukin minimimitta 31 dm / 20 cm. Latva- ja välitukki 43 dm / 15 cm. Laatuvaatimukset: Maksimi lenkous 1 cm metriä kohden tasaista lenkoutta. Monivääryyttä ei sallita. Jos sitten rungossa on mutka 2,5 metrin korkeudella, niin mitä voi tehdä?? Tukkia ei voi, koska minimipituus 31 dm, joten on pakko tehdä kuitu, mitaltaan 2,5 metriä. Se kun ajetaan pinoon, niin pölkky voi näyttää suoralta, koska se on katkaistu mutkan kohdalta ja näin maksimoitu tukin saanto.
Tukkia on siis se osa puun rungosta, joka täyttää ennalta sovitut mitta- ja laatu(!)vaatimukset. Eri sahoilla vaatimukset vaihtelevat. "Isäntä"linjan sahurille tukkia voi olla mutkainenkin pölkky, kunhan se on riittävän järeä. Mutta ammattisahurin tulee ajatella asiaa taloudelliselta kantilta. Yhdestä kuutiosta tukkeja pitää saada mahdollisimman arvokas kasa sahatavaraa. Sitä ei saa huonolaatuisia eikä pieniä pölkkyjä sahaamalla. Sen takia saha asettaa tukin mitoille ja laadulle minimivaatimukset.
Entäpäs sitten, jos tukkikasassa on kuitua? Siis motolla on oltu tekevinään tukki, mutta laadun puolesta se ei kelpaakaan tukiksi. Taikka latva on 5 mm liian ohut. Tästähän seuraa se, että kyseiset pölkyt menevät sahalla raakiksi. Metsänomistaja saa niistä kuitenkin yleensä täyden tukin hinnan. Onko tämäkään sitten oikein? Pitäisikö raakeista maksaakin vain kuidun hinta? Eli tuossa hieman kärjistettynä se, että asialla on myös toinen puoli. Kun motokuskikin on vain ihminen, niin virheitä syntyy, puoleen ja toiseen. Tahallaan ei vastuuntuntoinen ammattilainen tee huonoa työtä. Eipä kuitenkaan ole mitään haittaa, vaikka puun myyjä käy valvomassa korjuuta. Voi pyytää vaikkapa päästä istumaan moton kyytiin, jolloin selviää monta epäselvää asiaa.
Ja jottei Mauno syyttäisi allekirjoittanutta siitä, että asioista ei saa keskustella, niin tuodaanpa tähän asiaan toinenkin näkökohta.. Jos metsäomistaja on sitä mieltä, että tukkia todellakin on kuitukasassa, niin silloin välittömästi yhteys puunostajaan ja vaatimus, ettei puita saa ajaa pois lanssista, ennen kuin asiaa on tutkittu. Sen jälkeen tulee näyttää toteen, että kuitukasasta löytyy tukkeja: Eli penkomaan kasaa ja erottelemaan sieltä löytyvät tukit. Pinon voi purkaa omin voimin taikka purattaa sen ostajan metsäkoneella. Jos pinosta löytyy tukkia, niin sitten vaatimaan korvauksia, jos taas ei löydy, niin sitten saat maksaa pinon purusta tulleet kustannukset. Jos ostaja ei suostu tekemään asian eteen mitään, niin sitten suunta metsänhoitoyhdistykseen ja pyytämään "virka-apua". Sen jälkeen esim. rikosilmoituksen tekoon.
Joo-o!! Tässä olisi vielä tämmöinen kysymys,et tehdäänköhän sitten noista kuitukasoissa olevista tukeista sahatavaraa?? Nuo "kuidut" kun menee sellutehtaalle,niin tehtaan vieressä on saha.Helppohan se on ensin "kuitukuorma" viedä sahalle...automatiikka lajittelee puut ja läpimitan täyttävät puut menee sahattavaksi.Erääseen kasaan oli pistetty ylisuuret puut "kuiduksi"..NÄMÄKIN MENEE SAHATTAVAKSI!!! Seuraavanlainen "episodi": Ostaja sanoo: Joo nämä puut on liian järeitä,ei käy sahatavaraksi.Ostetaan kuidunhinnalla.Nämä puut menee,jollekin piensahalle tai suursahan yhteydessä,on piensaha ja siinä tehdään sahatavaraa. Halpaa puuta sahoille...KUIDUN HINNALLA!!!
Pelkkää bisnestähän puun osto yhtiöille on, ja mitä enempi (tietämätöntä) metsänomistajaa saa vedätettyä, sen parempi.
Kyllä se niin on, että metsänomistajan on itse pidettävä huolta asioistaan parhaan kykynsä mukaan. Eipä ne muut maanomistajan puolia pidä.
Vähän ostajasta riippuu, mihin tarkoitukseen järeät tyvitukit menee, toisilla pölliksi ja toisilla sorvipölkyiksi...
Tämähän on ihan varmasti varma tieto...
Ois kyllä melkoisen kalliita tukkeja sellaiset firmalle.. Ensinnäkin erottelu sellutehtaan pihassa, sen jälkeen kuljetus sahalle. Kuitupuun lajittelussa ei puita lajitella järeyden mukaan, ainoastaan selvät raakit (metalli, noki, muovi, laho) erotellaan. Eli kyllä tukkia saadaan helpommin ihan rehellisin keinoin.
Tiedätkös mitä ylijäreys tarkoittaa?? Sitä, ettei riittävän suuri tukki mene sahasta läpi, vaan aiheuttaa "tukoksen" ja sahauslinja pysähtyy. Siinä sitten miesvoimin lähdetään junttaamaan juuttunutta tukkia "vastakarvaan". Eli kalliiksi tulee sekin.
Epäillähän aina saa, mutta pitäisi todistaa epäilyt oikeiksi. Ainahan niitä salaliittoteorioita keksitään.. :)
että, jos sahalle menee tukkikuorman seassa raakkeja ja kyseessä on tehdasmittaus, niin eihän ne maksa niistä edes pöllin hintaa, koska ne joutuu kuljettamaan ne vielä sellutehtaalle erikseen?
Kyllä ne omavastuuosuuden verran maksavat (esim. max 3 % määrästä). Sen yli menevältä osalta eivät maksa. Käytäntö riippuu tietenkin sahasta
Olen törmännyt moniin sellaisiin leimikoihin jossa kaikki puut, niin tukit kuin kuidut ajetaan samaan kasaan ja viedään sellutehtaalle.
Sillä ei ole mitään takemistä myyjän saaman hinnan kanssa. Myyjä saa hintansa niiden ehtojen mukaan jotka kaupan osapuolet ovat kauppaaa tehdessä sopineet. Ostaja saa sitten tehdä puilla ihan mitä ikinä lystää.
-jos motokuski on tehnyt epähuomiossa tukiksi lahoa tai mutkaista puuta,ajokonemies laittaa kuituun.Mutta motomitassa ne ovat jo tukkina,sen hinnan saa myyjä vaikka olisi missä pinossa.Poikkeuksena tehdas/pinomitta.
Tätä ei tule moni ajatelleeksi.
ite möin tuossa männä viikolla näretukkileimikon ja kaupassa sovittiin, niinkun on aina sovittu, että mitä leimikosta sitte tullookin, niin ne puut mitataan MOTOMITALLA eli rahat tulloo sen mukkaan miten moto on sen mitanna. henk.kohtasesti mulle on aivan sama mitä sillä puulla tehhään. toki se vähän harmittaa, jos huippulaatuset tukit ajetaan sellukattilaan. on ne sen verran rakkaita puita ollunna
Tuota, että Sinulle maksettaisiin tukeista, mutta menisivät selluksi?
Kyllä metsäteollisuus on pelkkää bisnestä, eikä siinä tommoisia hölmöyksiä monesti tehtäisi.
Ja jos tehtäisiin, niin tehtäisiin myös toisinpäin.
Pari rekkakuskia on kertonut, että on he joskus lastatessa valinneet tukit ja kuidut erikseen, kun ovat olleet kuitupinossa ja tukkeja on tullut puolet määrästä. Mitä lie tehneet niille, lienee niiden asia;))
Meinaatko tosiaan, että automies alkaa tekemään talkootyötä ja lajittelemaan kuitupinosta tukin näköisiä puita erilleen? Siitä hommasta kun ei mitään ylimääräistä makseta. Autoilija saa palkan, kun ajaa mahdollisimman paljon puuta tehtaalle/sahalle.
Kokonaan toinen juttu on, jos autoilijalle on luvattu, että saa etsiä kuitupinoista järeitä pölkkyjä omaan käyttöön. Siis kotitarvesahaukseen. Tämä on luvallista vain silloin, jos puut on jo ennalta mitattu (tehty motomitalla). Silloin autoilija maksaa yhtiölle pölkyistä kuidun tehdashinnan.
Olen tässä kesän mittaan huomannut, että iso firma ajaa aika suuria määriä tukkeja selluksi. Esim. kesällä metsurien tekemät tukit ehtivät sinistyä ennen metsäkuljetusta, jolloin niitä ei kannata ajaa sahalle raakkeina. Paljon helpompi mitata pinossa, maksaa myyjälle tukin hinta ja ajaa selluksi. Eli bisneksessä pitää osata ottaa myös "takkiin" oikeissa paikoissa.
Olet oikeassa AMK, meneehän tuota tukkia selluksi ja mm. mainitsemastasi syystä. Ainakin eräällä yhtiöllä on aika usein tilanne jossa ns. hioke eli tuore kuusikuitu uhkaa loppua paperitehtailta, tällöin saatetan ajaa tuhansia motteja kuusitukkia paperitehtaalle. Arvaapa mikä firma?
Kukahan se kuusikuitua eniten käyttäs...hmm?
Laatuohjeet on joka yhtiöllä,niiden mukaan hakataan.kannattaa kysyä ennakkoon,jälkikäteen helppo urputtaa.Jälkiviisaus helpointa viisautta.
moi
se on aivan sama mihin kassaan ajokuski ne puut ajaa ku konemitalla mennyt niin isäntä saa oikkeen kuution mukaan hinnan...
Ja viisaita,huonoin ajaa motoa.
Noin voi tuumata, kun luki edellisen kommentin johon vastasit?