näin alkuun kiitos kaikille jotka lukee tän. En enää jaksa kouluu, enkä paljoo muutakaa, enkä tiiä miten elämä lähti tälleen alaspäin...
Viime vuonna kaikki oli ihan hyvin, tuli kiitettäviä kokeista ja en myöhästelly. Olin sillon täysin raitis ja aika tunnollinen koulussa. Sitte tuli kesäloma ja kaverit...Alotin polttamaan, en tiiä mistä se sitten lähtikään, varmaan kokeilun halusta? Ja sitten myös kesällä kävin ryyppäämässä... Koulu alko taas syksyllä ja nyt oon tupakkapaikan vakiokävijöitä. Välillä käyn juomassa ja silleen, eikä koulu enää kiinnosta. Ollu jo muutama koe ja kaikki numerot alle 6 oon lintsannu pari viikkoo ja myöhästelly koulusta...Koulussa ihmettelevät kun ei enää opiskele kunnolla, polttaa, lintsaa... en vaa enää jaksa! monesti lähtenyt pois koulusta "pahan olon" takia ja kävelly rannalle. Rannalla sitten valuttanut kyyneleitä monet kerrat...Luokanvalvoja soittanut kotiin ja ihmetellyt mitä on tapahtunu, sukulaiset samoin. Mut kukaan ei tiiä. Oon ollut hirmu masentunut ja koulussa kaikki kysyy "Itketkö?" "Onko siun paha olla?" ja vastaavia. Eikä niihin pysty vastaamaan. Tunneillaki oon melkei aina apaattinen, en jaksa mitään ja joudun siitä useimmiten puhutteluun, enkä osaa vastata kysymyksiin.
Kukaan ei osaa auttaa. Vapaa-ajallakin oon samassa tilassa, paitsi jos on ollut vähänkin parempi päivä...Yleensä olo helpottuu kun pääsen pois koulusta ja oon kotona vähän aikaa itkemässä. Yleensä lähen joko ex-bestiksen kanssa jonnkekkin toivoen et se haluis olla mun ihastuksenki kanssa...mut ei. Pyöritään jossai muualla ja yleensä nään pari muuta kaverii, joten jätän ex-bestiksen siihen seisomaan ja meen toisten luo. Yleensä muitten kanssa vaan jutellaan kaikkee pojista ja poltetaan kadulla, siihen se jääki. Sitte taas ku pääsen kotii, ekana kuuluu mutsin huuto, sitten ollaaki taas pihalla, nyt vaan koiran kanssa. Takasi kotii ja huutoo. En jaksa enää...
Oon monesti harkinnu faijalle muuttamista, mut joutuisin sillo hylkää oman rakkaan ponini. Poni, jolle voin purkaa sydäntäni...Oon monta kertaa paennu yksin tallille ja menny ponin luo itkemään ja purkamaan sydäntäni, sillä kenellekkään muulle en voi tehdä sitä. Kukaan muu ei ymmärrä. Kukaan muu ei oo ees yrittäny ymmärtää. En vois ikinä luopuu rakkaasta ponistani...
Ex-bestis [ voidaan tähän väliin sanoa et se on Räsykarhu...xD ] on suuttunu monesti ku mulla on ollut huono olo, en oo jaksanu tehä mitään, oon huutanu sille et painu perseeseen ja kaikkee vastaavaa...siks nimitys ex-bestis. Se ei ikinä oo yrittäny ymmärtää vaik mie oon sanonu sille et miulla on kaikkialla vaikeeta. Sit se on luullu et sanon sen pilallani...vaikken oo koskaan sanonukkaa piloillani mitää vaikeuksistani. Kun Räsy alko nauraa ne monet kerrat, päätin olla hiljaa. En kertonut enää kenellekkään mistään.
En jaksa enää valittaa kenellekkään, mut ois kiva et kukaan ei luule et aion kokeilla vielä itsariiki...sitä en tee, se ei auta mitään...
Lopetan nyt tähän ja Räsy, jos satuit lukee tän, ni voisitko ees kerran yrittää ymmärtää minuu? Siis yhen helvetin ainoon kerran YMMÄRTÄÄ minuu?! anteeks hirveesti kaikille jotka ei pitäny tästä, mut en välitä yhtään...
Viime vuonna kaikki oli ihan hyvin, tuli kiitettäviä kokeista ja en myöhästelly. Olin sillon täysin raitis ja aika tunnollinen koulussa. Sitte tuli kesäloma ja kaverit...Alotin polttamaan, en tiiä mistä se sitten lähtikään, varmaan kokeilun halusta? Ja sitten myös kesällä kävin ryyppäämässä... Koulu alko taas syksyllä ja nyt oon tupakkapaikan vakiokävijöitä. Välillä käyn juomassa ja silleen, eikä koulu enää kiinnosta. Ollu jo muutama koe ja kaikki numerot alle 6 oon lintsannu pari viikkoo ja myöhästelly koulusta...Koulussa ihmettelevät kun ei enää opiskele kunnolla, polttaa, lintsaa... en vaa enää jaksa! monesti lähtenyt pois koulusta "pahan olon" takia ja kävelly rannalle. Rannalla sitten valuttanut kyyneleitä monet kerrat...Luokanvalvoja soittanut kotiin ja ihmetellyt mitä on tapahtunu, sukulaiset samoin. Mut kukaan ei tiiä. Oon ollut hirmu masentunut ja koulussa kaikki kysyy "Itketkö?" "Onko siun paha olla?" ja vastaavia. Eikä niihin pysty vastaamaan. Tunneillaki oon melkei aina apaattinen, en jaksa mitään ja joudun siitä useimmiten puhutteluun, enkä osaa vastata kysymyksiin.
Kukaan ei osaa auttaa. Vapaa-ajallakin oon samassa tilassa, paitsi jos on ollut vähänkin parempi päivä...Yleensä olo helpottuu kun pääsen pois koulusta ja oon kotona vähän aikaa itkemässä. Yleensä lähen joko ex-bestiksen kanssa jonnkekkin toivoen et se haluis olla mun ihastuksenki kanssa...mut ei. Pyöritään jossai muualla ja yleensä nään pari muuta kaverii, joten jätän ex-bestiksen siihen seisomaan ja meen toisten luo. Yleensä muitten kanssa vaan jutellaan kaikkee pojista ja poltetaan kadulla, siihen se jääki. Sitte taas ku pääsen kotii, ekana kuuluu mutsin huuto, sitten ollaaki taas pihalla, nyt vaan koiran kanssa. Takasi kotii ja huutoo. En jaksa enää...
Oon monesti harkinnu faijalle muuttamista, mut joutuisin sillo hylkää oman rakkaan ponini. Poni, jolle voin purkaa sydäntäni...Oon monta kertaa paennu yksin tallille ja menny ponin luo itkemään ja purkamaan sydäntäni, sillä kenellekkään muulle en voi tehdä sitä. Kukaan muu ei ymmärrä. Kukaan muu ei oo ees yrittäny ymmärtää. En vois ikinä luopuu rakkaasta ponistani...
Ex-bestis [ voidaan tähän väliin sanoa et se on Räsykarhu...xD ] on suuttunu monesti ku mulla on ollut huono olo, en oo jaksanu tehä mitään, oon huutanu sille et painu perseeseen ja kaikkee vastaavaa...siks nimitys ex-bestis. Se ei ikinä oo yrittäny ymmärtää vaik mie oon sanonu sille et miulla on kaikkialla vaikeeta. Sit se on luullu et sanon sen pilallani...vaikken oo koskaan sanonukkaa piloillani mitää vaikeuksistani. Kun Räsy alko nauraa ne monet kerrat, päätin olla hiljaa. En kertonut enää kenellekkään mistään.
En jaksa enää valittaa kenellekkään, mut ois kiva et kukaan ei luule et aion kokeilla vielä itsariiki...sitä en tee, se ei auta mitään...
Lopetan nyt tähän ja Räsy, jos satuit lukee tän, ni voisitko ees kerran yrittää ymmärtää minuu? Siis yhen helvetin ainoon kerran YMMÄRTÄÄ minuu?! anteeks hirveesti kaikille jotka ei pitäny tästä, mut en välitä yhtään...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei toi nyt ihan vakuuttavalta kuulostanut. Lopeta se pirun jöpöttäminen ja painu kouluun! Kaikilla teineillä on toi tilanne jossain vaiheessa, siitä pääsee kyllä yli kun vaan repii ittensä liikkeelle eikä ajattele mitään mesentavaa!! Sit toi kun sanoit et jätät sen bestiksen seisomaan yksin ja menet muiden luo, miksi vitussa? Minkä ikäinen olet? Kuulosti tuo teksti siltä että korkeintaan kasilla, ehkä seiskalla? Ole nyt saatana kiitollinen et sulla on kavereita ja vieläpä poni!! Ei mulla ollut tuossa vaiheessa mitään, olin ihan yksin ja kaikki pelotti ja vitutti niin helvetisti! Köyhän perheen lapsena ei ollut poneja, ei mopoja eikä edes tietokonetta! Ryhdistäydy ja lopeta tollanen!
Katoin profisivun ja tajusin kaiken: pissis. Teillähän nuo ongelmat on ihan eri taajuudella kuin meillä muilla. On rikkaat vanhemmat ja kavereita ja kaikkea, mut silti kaikki on niin perkeleen kurjaa ja kamalaa, voivoivoi. Jatka nyt sitä juomista ja polttamista, syljeskele kaduille ja auo päätäsi aikuisille, niinhän teistä jokainen tekee?
hmm...en tosiaan oo pissis. mun vanhemmat ei oo mitää rikkaita, kaikki rahat menee vuokraan ja muihin laskuihin, ruokaan ja ponin vuokraan(nii, siis tallimaksuihin:ponin ruokaan, karsinapaikkaan, kengitykseen,jne.). en saa uusii vaatteita ellen saa joltai sukulaiselta helvetisti rahaa, ja niistäkin rahoista puolet menee siihen ponin vuokraan. Eikä mulla kavereitakaan oo ku vissii 4. Siis mulla ei todellakaan oo kaikkee.
En oo juonu ku harvoin, mut siis joskus oon aina välillä ottanut. Polttamista en voi lopettaa, mut en todellakaa polta toppa/päivä. päivässä menee semmoset 6 röökii. Enkä todellakaa auo päätäni aikuisille, siitä tulee vaa lisää ongelmii. Tiiän sen ja pari muutakin juttuu, joilla en pahenna elämääni tästä huonompaan...sillä huonoahan tää on mulle, vaik kaikki olettaa et oon oikeesti joku vitun pissis
Tohon "ei mun vanhemmat oo rikkaita" -selitykseen ei voi ku nauraa..
Kultalusikka suussa oot syntynyt. Itse en ole saanut vaatteita 12. ikävuoden jälkeen käymättä töissä ja kaiken tämänhetkisen omaisuuteni olen ostanut töistä saamillani rahoilla.
jjo.
no. voihan se paha olla tulla vaikka on pissiskin. tai ei pissis. mitä vaan.
plöä.
olavi uusivirran sanoja lainaten;
"välillä tuntuu ettei mikään ole vaikeampaa kuin olla onnellinen, vaikka tosiasiassa se on maailman helpoin asia. on oma valinta millaisten silmälasien läpi katsoo maailmaa. onnellisuus ei ole ulkoisista asioista kiinni, mutta ihminen on ahne. tällä viikolla olet saanut kotiteatterin ja uuden heilan ja olet tyytyväinen, mutta ensi viikolla huomaat, että haluatkin uuden takin - ja olet jälleen onneton. kierre jatkuu ikuisesti. koko ajan pitäisi saavuttaa ikään kuin pelkkä oleminen ei riittäisi.
on niin helppoo olla onnellinen-biisin videossa kävelen kujalla ja heitän pois kaiken maallisen omaisuuteni, lopulta vaatteetkin. seuraani liittyvät ihmiset tekevät samoin"
eli tavallaan jokainen päättää itse onnellisuudestaan.
mutta yksi neuvo, älä vajoa liian alas.
mä vajosin, enkä pääse ylös.
jos haluat jutella, laita vaikka tänne meseosoitteesi.
voimia
"Onnellisuus ei ole ulkoisista asioista kiinni." Totta. Esimerkiksi mielenrauhaa ei noin vain pysty saavuttamaan. Monesti luullaan, ettei rikkaalla, hyvän perheen lapsella voi olla paha olo. Kaikkihan on niin hyvin. Ihmismieli ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen..
Klamydiaa lisää, siitä se elämä lähtee paranemaan.
Klamydia on aivan loistava bändi :D sitä kuuntelen päivittäin mikä pitää edes vähän pirteänä :D kaikki vaan Klamydiaa kuuntelemaan :D
Kiitos kaikille jotka vaan jakso lukee tota mun ekaa viestii. Mulle lähetettiin yhestä toisesta paikasta e-mailii, jonka avulla sain apua elämääni. Nyt oon saanut apua, elämä hymyilee (ainaki enemmän ku viimeks) ja muutenki menee hyvin. Kiitos niille jotka autto mua selviämään tästä alamäestä. Koulussa opettajat oli huomanneet muutoksen ja alkoivat vähän hymyilläkkin :D mutta kiitos sinulle joka lähetit mulle apua e-maililla :D
Melkeinpä kehtaan epäillä, että päästyässesi ojasta ylös alle viikossa, et ollutkaan kovin syvässä ojassa (vaikka kenties niin luulitkin).
Uskon, että alas kyllä pääsee nopeasti, mutta "ylösnousemus" onkin jo hiukan vaikeampi prosessi.
hmm...siellä "ojan pohjalla" oltiin kyllä pitempään kuin viikko...siellä oltiin 3 kuukautta...mutta ei siitä sit enempiä
..Sanoinkin, ettet varmaan ollut kovin syvällä :> ajasta ei tainnut olla mitään puhetta.