Onko kellään tietoa millä tavoin miehen sperman laatu yleensä heikkenee ja mitkä asiat vaikuttavat siihen?
Mieheni sai 20-vuotiaana lapsen edellisen naisystävänsä kanssa. Mies on nyt 25-vuotias, olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja viimeisen vuoden aikana yrittäneet perheenlisäystä täydellä teholla.
Itselläni takana 2 keskenmenoa (ensimmäinen rv12, toinen rv6). Viimeisestä keskenmenosta on kulunut reilusti yli vuosi. Sen jälkeen ei ole tärpännyt kertaakaan, ei vaikka miten olemme eri keinoja kokeilleet. Kävin loppukesästä perustutkimuksissa, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Näytteet puhtaita ja alapääni rakenne normaali. Ultraa ei tehty, sillä lääkäri ei nähnyt tarvetta syventyä hedelmättömyystutkimuksiin enempää, kun olen kuitenkin kahdesti tullut raskaaksi. Nyt meidän pitäisi jaksaa yrittää vuoden loppuun ja vuoden vaihteen jälkeen olisi tarkoitus tutkia miehen simpat jos tulosta ei synny. Mies vaan ei halua tutkituttaa itseään, ajattelee ettei hänessä ole vikaa kun on elävä todiste simppojensa tehosta...
Onko mahdollista, että miehen siittiöt olisivat tässä ajassa (kuitenkin vain 5 vuotta kulunut kun hän siitti lapsen) vähentyneet tai olisivat laadullisesti huonompia? Meidän kummankaan elämäntavat eivät ole juuri muuttuneet, mitä nyt olemme yrittäneet elää suht terveellisesti, mutta normaalisti.
Sairauksia ei pitäisi olla kummallakaan edes suvussa. Olemme olleet stressaamatta asiasta ja ottaneet rennomminkin, välillä kokeiltu "joka-päivä-tahtia", seuraavalla kierrolla ehkä joka toinen pv tai joka kolmas pv, joskus ollaan jätetty sekstailut vain ja ainoastaan hedelmälliselle jaksolle ja joskus taas peuhattu ahkerasti muuten, mutta vain kerran oviksen tienoilla. Käytössä on ollut ovistikkuja, mutta viimeisimmät kierrot olen jättänyt tikuttamisen väliin. Ei tätä enää jaksa eikä hermo kestä. Millä pystyy olla stressaamatta, kun kk toisensa perään pettyy ja huolestuu entisestään?
Onko ideoita mitä voi tehdä tai missä voisi olla vika? Tai kenties rohkaisevia kommentteja jotka antavat hieman toivoa? Pitäisi olla kärsivällinen ja ennen kaikkea tyytyväinen, että voi ylipäänsä tulla raskaaksi. Mutta henkinen taakka on valtava, etenkin kun saan toimia vieraan naisen lapsen äitipuolena joka toinen viikko. Rakastan tätä lasta, mutta kyllä sitä omaa alkaa jo tosissaan kaivata... kun se oli jo tulossakin.
Kuulostan ehkä naurettavan hätäiseltä, pahoittelen itsekkyyttäni ja ymmärrän, että jotkut ihmiset ajattelevat minun olevan huomattavasti toisia onnekkaammassa asemassa. En tarkoita tällä viestillä loukata ketään. Lienee kuitenkin ymmärrettävää, että tässä tilanteessa alkaa epätoivo nostaa päätään.
Kiitos etukäteen mahdollisille vastaajille.
Mieheni sai 20-vuotiaana lapsen edellisen naisystävänsä kanssa. Mies on nyt 25-vuotias, olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja viimeisen vuoden aikana yrittäneet perheenlisäystä täydellä teholla.
Itselläni takana 2 keskenmenoa (ensimmäinen rv12, toinen rv6). Viimeisestä keskenmenosta on kulunut reilusti yli vuosi. Sen jälkeen ei ole tärpännyt kertaakaan, ei vaikka miten olemme eri keinoja kokeilleet. Kävin loppukesästä perustutkimuksissa, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Näytteet puhtaita ja alapääni rakenne normaali. Ultraa ei tehty, sillä lääkäri ei nähnyt tarvetta syventyä hedelmättömyystutkimuksiin enempää, kun olen kuitenkin kahdesti tullut raskaaksi. Nyt meidän pitäisi jaksaa yrittää vuoden loppuun ja vuoden vaihteen jälkeen olisi tarkoitus tutkia miehen simpat jos tulosta ei synny. Mies vaan ei halua tutkituttaa itseään, ajattelee ettei hänessä ole vikaa kun on elävä todiste simppojensa tehosta...
Onko mahdollista, että miehen siittiöt olisivat tässä ajassa (kuitenkin vain 5 vuotta kulunut kun hän siitti lapsen) vähentyneet tai olisivat laadullisesti huonompia? Meidän kummankaan elämäntavat eivät ole juuri muuttuneet, mitä nyt olemme yrittäneet elää suht terveellisesti, mutta normaalisti.
Sairauksia ei pitäisi olla kummallakaan edes suvussa. Olemme olleet stressaamatta asiasta ja ottaneet rennomminkin, välillä kokeiltu "joka-päivä-tahtia", seuraavalla kierrolla ehkä joka toinen pv tai joka kolmas pv, joskus ollaan jätetty sekstailut vain ja ainoastaan hedelmälliselle jaksolle ja joskus taas peuhattu ahkerasti muuten, mutta vain kerran oviksen tienoilla. Käytössä on ollut ovistikkuja, mutta viimeisimmät kierrot olen jättänyt tikuttamisen väliin. Ei tätä enää jaksa eikä hermo kestä. Millä pystyy olla stressaamatta, kun kk toisensa perään pettyy ja huolestuu entisestään?
Onko ideoita mitä voi tehdä tai missä voisi olla vika? Tai kenties rohkaisevia kommentteja jotka antavat hieman toivoa? Pitäisi olla kärsivällinen ja ennen kaikkea tyytyväinen, että voi ylipäänsä tulla raskaaksi. Mutta henkinen taakka on valtava, etenkin kun saan toimia vieraan naisen lapsen äitipuolena joka toinen viikko. Rakastan tätä lasta, mutta kyllä sitä omaa alkaa jo tosissaan kaivata... kun se oli jo tulossakin.
Kuulostan ehkä naurettavan hätäiseltä, pahoittelen itsekkyyttäni ja ymmärrän, että jotkut ihmiset ajattelevat minun olevan huomattavasti toisia onnekkaammassa asemassa. En tarkoita tällä viestillä loukata ketään. Lienee kuitenkin ymmärrettävää, että tässä tilanteessa alkaa epätoivo nostaa päätään.
Kiitos etukäteen mahdollisille vastaajille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei meidän tilanne lähes identtinen mutta me
menimme heti yksityiselle (kela maksaa osan)
miehellä 3v lapsi, minulla 2 koulu ikäistä.
osaltani kaikki ok,Mutta miehellä ei siittiöitä.
Lääkäri kysyi jo silloin mieheltäni oletko varma
isyydestä. silloin oli verikokeitten jälkeen tuli
toisiin ajatuksiin.Ei voinut olla isä.
Nyt meillä on raskaus viikkoja takanapäin 15 ja
siitiöt "lainattu" kiltiltä luovuttajalta.