Moi,
Noin puolentoista kuukauden päästä kotiimme muuttaa pienen pieni kissanpentu, ja olemme miehen kanssa yrittäneet ottaa selvää mitä kaikkea kannattaa ajatella ennen pennun tuloa. Miten totuttaa se uuteen kotiin? Miten opettaa kaikkea? Miten saada viihtymään? Miten ruokkia? Miten kuljettaa katti kotiin? Kaikkea tämmöistä siis. Onko kellään hyviä vinkkejä?
Omaa kissaa ei meillä aikaisemmin ole ollut, mutta olemme molemmat tottuneita eläimiin.
Noin puolentoista kuukauden päästä kotiimme muuttaa pienen pieni kissanpentu, ja olemme miehen kanssa yrittäneet ottaa selvää mitä kaikkea kannattaa ajatella ennen pennun tuloa. Miten totuttaa se uuteen kotiin? Miten opettaa kaikkea? Miten saada viihtymään? Miten ruokkia? Miten kuljettaa katti kotiin? Kaikkea tämmöistä siis. Onko kellään hyviä vinkkejä?
Omaa kissaa ei meillä aikaisemmin ole ollut, mutta olemme molemmat tottuneita eläimiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea vain uuden kisun johdosta. Itselleni tuli 2 pentua tuossa pari kuukautta sitten. Kahdestaan sopeutuvat ihan yhdessä yössä.
Teillä kuitenkin tulee vain yksi pentu, kannattaa ottaa vanhasta kodista jokin vaate/liina missä tuttua hajua.
Ruokinta sitten, kannattaa ostaa niitä eläinkaupan penturuokia, paljon terveellisempää, ja loppuenlopuksi halvempaa kuin markettien ruoat.
Itse ostin kisuilleni leluja jotta viihtyisivät, mutta paperinpalat, narut sun muut olivat paljon mielenkiintoisempia :D
Kun kissasi tulee ilman kaveria, niin muista leikkiä sen kanssa paljon, muuten voi käydä aika pitkäksi.
Ensin se voi piiloutua jonnekin koloseen, sohvan/ sängyn alle, mutta kannattaa antaa sen olla siellä rauhassa sen verran kuin se tahtoo.
Pissa-astian paikka pitää näyttää heti, jotta se sitten tietää missä käydä asioimassa :)
Onko pennusta tulossa sisä- vai ulkokissa? Jos talutat valjaissa, se pitää opettaa pennusta asti. Ja muistathan ettei taajama-alueella saa pitää kissoja vapaana ulkona. Mukavempikin sitten, ettei jää vahingossa auton alle tms. ikävää.
Mitäköhän vielä.. Raapimispuu on hyvä juttu, muuten voi sohvat kärsiä :)
Mutta toivottavasti oli jotakin apua. Kysele toki lisää jos tulee epäselvyyksiä.
Vai on helpompaa sopeutua kun pentuja on kaksi. Olen tätä yrittänyt miehelleni sanoa, mutta hän haluaisi ehdottomasti vain yhden kissan. Meillä olisi nimittäin mahdollisuus saada kaksi pentua samasta pesueesta.
Oletko sitä mieltä, että vielä kannattaisi mihen kanssa keskustella ;)
Kiitos paljon vastauksesta. Palaan varmasti asiaan vielä :)
Sanoisin, että kaksi. Kahdesta on vähemmän vaivaa, kuin yhdestä. Leikkivät mielellään toistensa kanssa, sitä on ilo katsella ja pahanteko jää vähemmälle. Hauskoja kissahetkiä :).
Noiden asioiden lisäksi kannattaisi varmasti miettiä myös ympäristön turvallisuutta. On esim. hyvä muistaa, että kissat mahtuvat aivan uskomattoman pienistä koloista ja ovat tunnetusti uteliaita. Ei kai saa sähköiskuja mistään jne. Terveysasiat tulee muistaa, onhan esim. rokotukset kunnossa? Ja mitä tuohon mainittuun kissan opettamiseen tulee niin voi varmaankin kysyä, kumpi opettaa toista enemmän: kissa vai ihminen..
Muistakaa nostaa myrkylliset huonekasvit paikkaan, minne kissat eivät yllä hyppäämään/ pääse kiipeämään. Myrkyllisiä mm. kirjovehka, kultaköynnös... ohessa linkki mistä voi tarkistaa mitä teiltä löytyy kotoa.
Tässä linkki:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,2613
Ihanaa! Jos ei meillä olisi jo tälläinen nelikko ottaisin vielä varmasti sata lisää. Kissat on niin ihania.
Ihan hyviä vinkkejä olet jo saanut. Myrkyllisten kasvien lisäksi kannattaa katsoa ettei mitään muuta helposti rikkimenevää ole pöydillä ja ovettomissa hyllyissä (aikas kovia kiipeilemään pentuina). Ja itse olen myös sitä mieltä, että kaksi on helpompi kuin yksi...yhdelle pitää järjestää enemmän aikaa ja sen kanssa pitää enemmän touhuta, mutta sen toisen voi hankkia sitten vaikka myöhemminkin jos mieli tekee kahta kisua ja tila ja rahkeet riittävät.
Meille kun viimeksi tuli pentuja (2) haimme heidät autolla illalla (vähemmän ulkoa kantautuvia ääniä, kissat saivat yön tunteina itsekseen hiljaisuudessa tutustua asuntoon) ja tietysti kuljetuskopassa. Sitten sisälle päästyä emme ihan heti avanneet koppaa vaan annoimme heille aikaa haistaa uuden asuntonsa hajut. Heillä oli tosin vastassa kaksi isompaa kissaa ja tutustuminen tapahtuikin kopan oven läpi nuuskutellen toinen toisiaan (yhtään ei tullut kynsiä, suhinaa kylläkin). Nostimme kopan vessaan ja näin ensimmäinen huomio siirtyi hiekkikseen (juuri siivottu ja laitettu)...sitten pojat saivatkin vapaasti lähteä tutkimusmatkalle asuntoon. Ruoka- ja vesikupin löysivätkin sitten heti keittiöön mennessään.
Olimme laittaneet pennuille oman nukkumakorin lämpöiseen paikkaan makuuhuoneen nurkkaan, vaan äkkiäpä nuo keksivät itselleen omat lempipaikkansa ihan muualta.
Mitä tulee opettamiseen (sohvan repiminen yms.) niin selkeät rajat on hyvät..ihan kuin lasta opettaisit. Meillä kissat ovat jättäneet sohvan repimisen kun niille on heti pienestä opetettu mikä on sallittua ja mikä ei. Kissat yleensä eivät pidä vedestä turkillaan (sumutinpullo on oiva koulutusväline). Johdonmukainen täytyy olla (kerran kielletty aina kielletty) ja kurinpitotoimet aina samat. Mutta täytyy muistaa myös näyttää mitä saa tehdä ja mihin...eli kun kissa iskee kyntensä sohvaan niin ottaa se kiinni ja viedä kynsimistelineen luokse ja vaikka ihan konkreettisesti nostaa tassut sitä vasten (aika nopeasti tajuavat, että tähän saa repiä). Jos kissa silti retuuttaa sohvaa niin parin kerran jälkeen voipi ottaa sen sumutinpullon ja suhauttaa kissan päälle ja tehostaa tiukalla ei-sanalla...varmasti lähtee pois sohvan luota ja yleensä sitten etsii sen vaihtoehtoisen kohteen joka yleensä on sitten se kynsimisteline joka on jo näytetty.
Kissoja on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin eli pitkää pinnaa ja suvaitsevaisuutta teille. Vaikka sieltä tulisi millainen ilkiö, jääräpää niin ihan varmasti teidän sydämmenne varastaa. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia kissan kanssa ei varmasti ole joten kekseliäisyyttä tarvitaan. Ihan niinkuin vauvojen kanssa...vaikka luulisi ettei mitään osaa tai tiedä niin jostain kummasta se taito niiden kanssa toimia löytyy. Hauskoja hetkiä kisun kanssa =)
Ihanaa! Jos ei meillä olisi jo tälläinen nelikko ottaisin vielä varmasti sata lisää. Kissat on niin ihania.
Ihan hyviä vinkkejä olet jo saanut. Myrkyllisten kasvien lisäksi kannattaa katsoa ettei mitään muuta helposti rikkimenevää ole pöydillä ja ovettomissa hyllyissä (aikas kovia kiipeilemään pentuina). Ja itse olen myös sitä mieltä, että kaksi on helpompi kuin yksi...yhdelle pitää järjestää enemmän aikaa ja sen kanssa pitää enemmän touhuta, mutta sen toisen voi hankkia sitten vaikka myöhemminkin jos mieli tekee kahta kisua ja tila ja rahkeet riittävät.
Meille kun viimeksi tuli pentuja (2) haimme heidät autolla illalla (vähemmän ulkoa kantautuvia ääniä, kissat saivat yön tunteina itsekseen hiljaisuudessa tutustua asuntoon) ja tietysti kuljetuskopassa. Sitten sisälle päästyä emme ihan heti avanneet koppaa vaan annoimme heille aikaa haistaa uuden asuntonsa hajut. Heillä oli tosin vastassa kaksi isompaa kissaa ja tutustuminen tapahtuikin kopan oven läpi nuuskutellen toinen toisiaan (yhtään ei tullut kynsiä, suhinaa kylläkin). Nostimme kopan vessaan ja näin ensimmäinen huomio siirtyi hiekkikseen (juuri siivottu ja laitettu)...sitten pojat saivatkin vapaasti lähteä tutkimusmatkalle asuntoon. Ruoka- ja vesikupin löysivätkin sitten heti keittiöön mennessään.
Olimme laittaneet pennuille oman nukkumakorin lämpöiseen paikkaan makuuhuoneen nurkkaan, vaan äkkiäpä nuo keksivät itselleen omat lempipaikkansa ihan muualta.
Mitä tulee opettamiseen (sohvan repiminen yms.) niin selkeät rajat on hyvät..ihan kuin lasta opettaisit. Meillä kissat ovat jättäneet sohvan repimisen kun niille on heti pienestä opetettu mikä on sallittua ja mikä ei. Kissat yleensä eivät pidä vedestä turkillaan (sumutinpullo on oiva koulutusväline). Johdonmukainen täytyy olla (kerran kielletty aina kielletty) ja kurinpitotoimet aina samat. Mutta täytyy muistaa myös näyttää mitä saa tehdä ja mihin...eli kun kissa iskee kyntensä sohvaan niin ottaa se kiinni ja viedä kynsimistelineen luokse ja vaikka ihan konkreettisesti nostaa tassut sitä vasten (aika nopeasti tajuavat, että tähän saa repiä). Jos kissa silti retuuttaa sohvaa niin parin kerran jälkeen voipi ottaa sen sumutinpullon ja suhauttaa kissan päälle ja tehostaa tiukalla ei-sanalla...varmasti lähtee pois sohvan luota ja yleensä sitten etsii sen vaihtoehtoisen kohteen joka yleensä on sitten se kynsimisteline joka on jo näytetty.
Kissoja on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin eli pitkää pinnaa ja suvaitsevaisuutta teille. Vaikka sieltä tulisi millainen ilkiö, jääräpää niin ihan varmasti teidän sydämmenne varastaa. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia kissan kanssa ei varmasti ole joten kekseliäisyyttä tarvitaan. Ihan niinkuin vauvojen kanssa...vaikka luulisi ettei mitään osaa tai tiedä niin jostain kummasta se taito niiden kanssa toimia löytyy. Hauskoja hetkiä kisun kanssa =)
Kiitos vastauksistanne,
Nyt tosiaan tuntuu siltä, että vähän paremmin pystyy suunnittelemaan kisujen tuloa meille. Juu, kuulitte oikein, niitä tulee kaksi, mutta eri pesueista, kun siitä ensimmäisestä kaikki olivat jo löytäneet kodin. Toisen kissan saamme myös tutulta perheeltä, joten pääsevät sitten katsomaan kissoja säännöllisesti :)
Käytiin viikonloppuna tutustumassa toiseen kissaan, kaunis pieni musta pentu jolla oli valkoiset tassut. Oli hiukan ujo, mutta muutaman tunnin jälkeen ei kissa mokoma meinannut päästää miehestäni irti, sylissä kun oli niin mukava peuhata. Kyllä nyt tuntuu niin hyvältä ja oikealta että oikein hymyilyttää koko aika.
Kai ne kissat muuten oppivat pitämään toisistaan vaikka tulevatkin eri perheistä? Olen kuullut vastaavista tapauksista, että ne hirmu nopeasti ystävystyvät pentuna.
Mukavaa viikonalkua kaikille!