hei,
etsin seurakoiraa itselleni. Basenji minusta näyttää kivalta, mutta en yhtään koiraa tunne. Silittämäänkään en ole paljon päässyt, kun eivät näytä paljon välittävän muista ihmisistä. Millainen semmoinen koira on kotona? Onko se oikeasti yhtä välinpitämätön? onko kyse arkuudesta, koira teeskentelee ettei välitä? Saako tähän koiraan mitään yhteyttä? Mitä basenjin kanssa voi tehdä? Millä se motivoidaan, miten sen saa innostumaan?
Minulla on ennen ollut perhoskoira ja se oli tooosi kaveria aina kaikille. Perhoskoira on vain hieman liian pieni koirapuistoon vietäväksi ja se pitkä valkoinen vatsakarva varsin työläs kurakelillä.
etsin seurakoiraa itselleni. Basenji minusta näyttää kivalta, mutta en yhtään koiraa tunne. Silittämäänkään en ole paljon päässyt, kun eivät näytä paljon välittävän muista ihmisistä. Millainen semmoinen koira on kotona? Onko se oikeasti yhtä välinpitämätön? onko kyse arkuudesta, koira teeskentelee ettei välitä? Saako tähän koiraan mitään yhteyttä? Mitä basenjin kanssa voi tehdä? Millä se motivoidaan, miten sen saa innostumaan?
Minulla on ennen ollut perhoskoira ja se oli tooosi kaveria aina kaikille. Perhoskoira on vain hieman liian pieni koirapuistoon vietäväksi ja se pitkä valkoinen vatsakarva varsin työläs kurakelillä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Basenji ei ole välinpitämätön, vaan mitä rakastavin ja ihanin pusuttelija. Se vain haluaa itse valita, milloin ollaan sylikoira ja milloin taas ei olla.
Basenji ei ole arka, vaan koiraa tuntematon voi niin luulla. Se esimerkiksi hypähtää salamannopeasti syrjään, jos vaikka ojanpohjalta kuulee tai kuvittelee kuulevansa ääntä. Vaan tämä epäluuloinen ominaisuushan on juuri se, mikä on pitänyt sen elossa tuhansia vuosia Afrikan viidakoissa. Ei siellä auta aina kaikkea lähestyä häntä heiluen, jos aikoo hengissä selvitä...
Basenjilla ei ole kovin vahvaa miellyttämishalua: se on enemmänkin kuin kissa. Tekee mitä huvittaa, jos huvittaa. Tokihan sen saa koulutettuakin, vaikka agilityyn, mutta ei väkisin käskemällä ja komentelemalla, vaan kaiken tulee tapahtua kuten hän haluaa.
Asia numero yksi basenjin elämässä on ruoka. Sen avulla juuri sitä koulutetaankin, eli makupaloilla.
Meilläkin tietävät kyllä, että pöydältä ei saa ottaa. Vaan jos käännät selän, niin nehän ottavat. Juuri tämä tietyntyyppinen hävyttömyys ja valtavan iso ego on asia, joka monia basenjinomistajia miellyttää. Minäkin pidän -ihmisissäkin- enemmän sellaisista tyypeistä, joissa on särmää, ei mitään miellyttämishaluisia joojoo-tyyppejä kuulukaan meikäläisen ystäväpiiriin...
Vaan jos haluat kuulla basenjeista lisää, niin kysele! Ja voithan halutessasi kirjoitella s-postiini [email protected]
Niin ja se karva.... Siis basenji ei haise koiralle edes märkänä, ja sitä minä en uskonut, ennenkuin itse sain kokea. Tosi se on! Eikä tarvitse tehdä mitään turkille, no karvanlähtöaikaan keväällä tietysti voi rapsutella harjalla ja hohkakivellä. Pestä voi silloin tällöin.
Ja sillä on siis semmoinen huumorintaju että...
Itselläni on uros basenji.
Ensiksi en suosittele tätä koirarotua kenelle tahansa, aika vaativa rotu.
Basenji on aikas erikoinen koiraksi, enemmin se voisi kyllä olla kissa kuin koira.
Meillä koko ajan auringossa makaamassa vaikka on mustavalkoinen.
Se ei todellakaan ole mikään sylikoira ja aika harvoin se tykkää syliin tulla.
Mutta aika persoona basenji on, tylsiä hetkiä ei ole ollu.
ainut huono puoli basenjissa on sen reviirin puolustus, se kun pitää koko maailmaa reviirinään.
Suosittelen, että jos kyseistä rotua hankkii, niin hanki se pennusta asti ja ota samalla kaksi, jotta tuo reviirin puollustus ei ole niin vahva.
Mutta jos todella haluat sylikoiraa, kannattaa miettiä jotain muuta rotua.
Niin ja basenji ei ole mikään äänetön koirarotu, kyllä sekin osaa äänellää ja lujaa.
Mutta kyllä tuo aika persoona on ja aivan mahtava luonne.
Basenjeja on todellakin verrattu kissoihin, sillä ne ovat luonteeltaan nimittäin hyvin kissamaisia koiriksi :) Mekin harkittiin basenjia, kun sopivaa koirarotua mietittiin, mutta päädyttiinkin sitten "sylikoiraan" (bichon havanais). Basenjit ovat kyllä hyvinkin itsenäisiä ja miellyttämisenhalua niiltä ei kovinkaan paljon löydy. Äänekkäitäkin osaavat halutessaan olla :/ Ei mikään helppo rotu siis. Metsästysviettiä löytyy, eli ei pysty oikein metsässä pitämään vapaana. Eli jos sellaista sylikoira-tyyppistä etsii, ei basenji taida sopia. Siihen tarkoitukseen on kyllä hyvin paljon muita seurakoirarotuja olemassa.
Mutta yhtä asiaa haluaisin nimim. "Minä vain" -kirjoituksesta kommentoida: En kyllä minkään rotuista pentua suosittelisi otettavan kaksi samaan aikaan. Se vasta on rankkaa, siinähän on periaatteessa kaksinkertainen työ, ja kun jo yhdessä pennussa on jo hoitamista yllin kyllin... Eli ei kannata moiseen ryhtyä, erityisesti kun tämä basenji ei niitä maailman helpoimpia rotuja ole... Toinen koira suositellaan otettavaksi vasta, kun edellinen on noin kahden vuoden ikäinen. Näin vältytään erinäisiltä johtajuus-taisteluilta, joita voi syntyä, jos koirilla on vähän ikäeroa. tosin tässä tapauksessa, kun molemmat koirat olisivat vielä pentuja, taitaa kyse olla lähinnä siitä, että siinä olisi kyllä kamalasti työtä molempien hoitamisessa sekä kouluttamisessa ym. Ja eihän sinullakaan tainnut kahta basenjin pentua samaan aikaan olla?? Ja hyvin olet kuitenkin pärjännyt, vai? Kyllä yhdenkin basenjin kanssa pärjää, ei niitä kahta tarvita ;)
Sain oikein hyviä neuvoja teiltä kaikilta. Basenji on niin mahtavan näköinen "afrikkalainen" koira, että sellaisesta kyllä haaveilee. Se on kokonaan erinäköinen kuin muut koirat ja sillä on hyvä lyhyt turkki, hajuttomuus kuulostaa sekin hyvältä ominaisuudelta. Tuo kissamaisuus minua oudoksuttaa, koiraahan tässä olen hankkimassa...pieni miellyttämisen halu olisi kiva ominaisuus, samoin kuin koulutettavuuskin.
Pinseri on vähän samaa koko luokkaa kuin tuo basenji ja lyhytturkkinen sekin. Ehkä siitä saisi sitten koiramaisen seuralaisen, kun tuo basenjin luonne ei taida sopia omaani.
Paitsi tietenkin jos pitäisikin sitä sitten kuten kissaa. Eli vähän sillain itekseen? Kaipaavatko nuo sitten seuraa päiväsaikaan, jos olen töissä 8h eli luuletteko, että basenji viihtyy paremmin yksin kuin muut koirarodut?
Sinullako siis ei ole basenjia?
Tarkoitin vaan tuolla jutullani, että sillä saadaan reviiriviettiä hieman helpotettua, kyllähän samalla menee kaksi basenjia, jos todella haluaa haastetta, eikä basenji nyt loppujen lopuksi niin kamalan vaikea rotu ole.
^ Ei ole basenjia, ainakaan vielä. Mutta harkinnassa oli tuo rotu kyllä. Niin kyllähän toinen koira menee melkein siinä samalla, mutta kun on pentukoira kyseessä, pitää miettiä sitä sisäsiisteyskasvatusta ja kouluttamistakin... Käytännönasioita. Mutta jos haastetta haluaa, niin miksipä ei. Mutta ihan aloittelijalle, jolla omaa koiraa ei ole ollut, en kyllä suosittelisi. Ja vaikka basenji ei maailman hankalin koirarotu olekaan, kyllä sen kouluttamisessa on aika paljon haastetta. Mutta hyvin koulutettuna on basenji kyllä oiva seuralainen :)
Meillä on ainakin täysin sylikoira basenji narttu!
Eikä aristele vieraita ollenkaan.
Riippuu varmaan vähän nuo asiat luonteesta..