kiintymyssuhdehäiriö

oikea sivusto on www.verkkoklinikka.fi keskustelut

teille tehtiin nuo kiintymyssuhde testit siellä perheneuvolassa?

Itse olen melko puhki välillä (tai koko perhe on itse asiassa melko puhki), kun hieman alta viisi vuotias lapsi pyrkii jatkuvasti manipuloimaan meitä ja haastaa jatkuvasti valtataisteluihin hyvällä ja pahalla. On aina roikkunut aikuisessa ja on ollut täysin rajaton meille tullessaan.

Osaa olla kuin enkeli pieniä hetkiä aikuisen kanssa kahdestaan toimiessa tai esim. kylässä käydessä, mutta sieltä tulon jälkeen repiää. Kukaan ei tahdo uskoa, että mistä on kyse. On käyty perheneuvolassakin vajaan tunnin verran, niin että lapsi leikki siellä ollessaan ja lapsessahan ei tietenkään nähty mitään ihmeellistä. Todettiin vain, että tämän ikäinen on vielä niin pieni ja lapsellahan on normaali uhmaakin varmasti mukana. Olen hoitanut paljon lapsia jo vuosia, joten kyllä uskon erottavani normaali uhman.

Joka päivä hämmästelen sitä kuinka tuon ikäinen lapsi jaksaa jatkuvasti pyrkiä manipuloimaan toisia kaikin tavoin.
Ammatti ihmiset ei usko kun kerron (hyvät ystävät, jotka käyvät usein, kyllä ovat huomanneet), että on totta sekään, että jos tälle lapselle antaa hetken läheisyyttä, niin hän oikein innostuu kieroilemaan tai saa raivarin.
Lapsi ei pysty asettumaan lainkaan toisen asemaan eikä tunne katumusta. Ainut mikä saa aidon itkun aikaiseksi on se, että lapsi jää ilman jotain materiaa tai esim. karkkia kun on tehnyt jotain ilkeää. Ilman jääminen on ainut joka kolahtaa, muuten lapsen tunteet ovat näyteltyjä.

Lapsi on hyvin itsekeskeinen ja vie edelleen lelutkin toisten käsistä. Lapsi ei pysty leikkiin, jos toinen ei sitä ohjaa, mutta hetken leikittyään tällaista ohjattua leikkiä myös pokka pettää ja alkaa kiukuttelu.

Lapsi pyrkii jatkuvasti komentelemaan aikuista ja valehtee sekä varastelee ja rikkoo toisten tavaroita sen minkä ehtii.

Kunpa saisin lapsen tutkimuksiin, että tietäisin välillä kuinka lasta voisi auttaa.
Yleensä saamme aina vastauksen, kun kyselemme apua, että normaali arki riittää. No en aivan kyllä sitä usko.

Haluaisin niin, että tällä lapsella olisi hyvä olla!

sijaisäiti kirjoitti:

teille tehtiin nuo kiintymyssuhde testit siellä perheneuvolassa?

Itse olen melko puhki välillä (tai koko perhe on itse asiassa melko puhki), kun hieman alta viisi vuotias lapsi pyrkii jatkuvasti manipuloimaan meitä ja haastaa jatkuvasti valtataisteluihin hyvällä ja pahalla. On aina roikkunut aikuisessa ja on ollut täysin rajaton meille tullessaan.

Osaa olla kuin enkeli pieniä hetkiä aikuisen kanssa kahdestaan toimiessa tai esim. kylässä käydessä, mutta sieltä tulon jälkeen repiää. Kukaan ei tahdo uskoa, että mistä on kyse. On käyty perheneuvolassakin vajaan tunnin verran, niin että lapsi leikki siellä ollessaan ja lapsessahan ei tietenkään nähty mitään ihmeellistä. Todettiin vain, että tämän ikäinen on vielä niin pieni ja lapsellahan on normaali uhmaakin varmasti mukana. Olen hoitanut paljon lapsia jo vuosia, joten kyllä uskon erottavani normaali uhman.

Joka päivä hämmästelen sitä kuinka tuon ikäinen lapsi jaksaa jatkuvasti pyrkiä manipuloimaan toisia kaikin tavoin.
Ammatti ihmiset ei usko kun kerron (hyvät ystävät, jotka käyvät usein, kyllä ovat huomanneet), että on totta sekään, että jos tälle lapselle antaa hetken läheisyyttä, niin hän oikein innostuu kieroilemaan tai saa raivarin.
Lapsi ei pysty asettumaan lainkaan toisen asemaan eikä tunne katumusta. Ainut mikä saa aidon itkun aikaiseksi on se, että lapsi jää ilman jotain materiaa tai esim. karkkia kun on tehnyt jotain ilkeää. Ilman jääminen on ainut joka kolahtaa, muuten lapsen tunteet ovat näyteltyjä.

Lapsi on hyvin itsekeskeinen ja vie edelleen lelutkin toisten käsistä. Lapsi ei pysty leikkiin, jos toinen ei sitä ohjaa, mutta hetken leikittyään tällaista ohjattua leikkiä myös pokka pettää ja alkaa kiukuttelu.

Lapsi pyrkii jatkuvasti komentelemaan aikuista ja valehtee sekä varastelee ja rikkoo toisten tavaroita sen minkä ehtii.

Kunpa saisin lapsen tutkimuksiin, että tietäisin välillä kuinka lasta voisi auttaa.
Yleensä saamme aina vastauksen, kun kyselemme apua, että normaali arki riittää. No en aivan kyllä sitä usko.

Haluaisin niin, että tällä lapsella olisi hyvä olla!

Lue lisää

pääsee..pitääkö sinne mennä ja vaatia testejä vai miten.Kauanko testit kestävät ja miten ne tehdään?
Meillä aika piakkoin perheneuvolaan,apua haetaan kun ekaluokkalaisella on aika lailla samanlaisia ongelmia kuin tuossa yläpuolella sijaisäiti kertoi..ongelmat vaan on kärjistyneet nyt koulun alettua vielä pahemmiksi.
Elämä on kotona itkua/raivoamista,ottaa omiin lupineen toisten tavarat ja rikkoo tai piilottaa ne,ei osaa leikkiä mitään,valehtelee,mitkään kiellot tai rangaistukset ei tepsi.
Koulussa haukkuu toisia lapsia,karkailee omille teilleen,ei kestä jos luokassa tapahtuu minkäänlaisia muutoksia(jos tulee esim.sijainen)kaiken pitäisi mennä pilkulleen joka päivä samalla tavalla,jos ei mene niin keskittyminen on ihan olematonta,kiekkuu tunneilla jne.Jälki-istunnot ja puhuttelut ei opettajankaan pitäminä merkkaa mitään,tyttö sanoo joo joo ja kun selkänsä kääntää niin sama touhu jatkuu.

toinen sijaisäiti kirjoitti:

pääsee..pitääkö sinne mennä ja vaatia testejä vai miten.Kauanko testit kestävät ja miten ne tehdään?
Meillä aika piakkoin perheneuvolaan,apua haetaan kun ekaluokkalaisella on aika lailla samanlaisia ongelmia kuin tuossa yläpuolella sijaisäiti kertoi..ongelmat vaan on kärjistyneet nyt koulun alettua vielä pahemmiksi.
Elämä on kotona itkua/raivoamista,ottaa omiin lupineen toisten tavarat ja rikkoo tai piilottaa ne,ei osaa leikkiä mitään,valehtelee,mitkään kiellot tai rangaistukset ei tepsi.
Koulussa haukkuu toisia lapsia,karkailee omille teilleen,ei kestä jos luokassa tapahtuu minkäänlaisia muutoksia(jos tulee esim.sijainen)kaiken pitäisi mennä pilkulleen joka päivä samalla tavalla,jos ei mene niin keskittyminen on ihan olematonta,kiekkuu tunneilla jne.Jälki-istunnot ja puhuttelut ei opettajankaan pitäminä merkkaa mitään,tyttö sanoo joo joo ja kun selkänsä kääntää niin sama touhu jatkuu.

Lue lisää

Kuulostaa hyvin tyypillisiltä ADHD tai asperger lapsilta. Jospa heidän biovanhemmatkaan eivät osanneet reagoida ja vastata oikein erityislapsensa käytökseen ja tunteisiin.

sijaisäiti kirjoitti:

teille tehtiin nuo kiintymyssuhde testit siellä perheneuvolassa?

Itse olen melko puhki välillä (tai koko perhe on itse asiassa melko puhki), kun hieman alta viisi vuotias lapsi pyrkii jatkuvasti manipuloimaan meitä ja haastaa jatkuvasti valtataisteluihin hyvällä ja pahalla. On aina roikkunut aikuisessa ja on ollut täysin rajaton meille tullessaan.

Osaa olla kuin enkeli pieniä hetkiä aikuisen kanssa kahdestaan toimiessa tai esim. kylässä käydessä, mutta sieltä tulon jälkeen repiää. Kukaan ei tahdo uskoa, että mistä on kyse. On käyty perheneuvolassakin vajaan tunnin verran, niin että lapsi leikki siellä ollessaan ja lapsessahan ei tietenkään nähty mitään ihmeellistä. Todettiin vain, että tämän ikäinen on vielä niin pieni ja lapsellahan on normaali uhmaakin varmasti mukana. Olen hoitanut paljon lapsia jo vuosia, joten kyllä uskon erottavani normaali uhman.

Joka päivä hämmästelen sitä kuinka tuon ikäinen lapsi jaksaa jatkuvasti pyrkiä manipuloimaan toisia kaikin tavoin.
Ammatti ihmiset ei usko kun kerron (hyvät ystävät, jotka käyvät usein, kyllä ovat huomanneet), että on totta sekään, että jos tälle lapselle antaa hetken läheisyyttä, niin hän oikein innostuu kieroilemaan tai saa raivarin.
Lapsi ei pysty asettumaan lainkaan toisen asemaan eikä tunne katumusta. Ainut mikä saa aidon itkun aikaiseksi on se, että lapsi jää ilman jotain materiaa tai esim. karkkia kun on tehnyt jotain ilkeää. Ilman jääminen on ainut joka kolahtaa, muuten lapsen tunteet ovat näyteltyjä.

Lapsi on hyvin itsekeskeinen ja vie edelleen lelutkin toisten käsistä. Lapsi ei pysty leikkiin, jos toinen ei sitä ohjaa, mutta hetken leikittyään tällaista ohjattua leikkiä myös pokka pettää ja alkaa kiukuttelu.

Lapsi pyrkii jatkuvasti komentelemaan aikuista ja valehtee sekä varastelee ja rikkoo toisten tavaroita sen minkä ehtii.

Kunpa saisin lapsen tutkimuksiin, että tietäisin välillä kuinka lasta voisi auttaa.
Yleensä saamme aina vastauksen, kun kyselemme apua, että normaali arki riittää. No en aivan kyllä sitä usko.

Haluaisin niin, että tällä lapsella olisi hyvä olla!

Lue lisää

meillä lapsi oli 4v 10kk tullesssaan. pitkä laitossijoitus takana eli ongelmia ehkä osattiin paremmin epäillä ja niihin tarttua.

testeissä lapsi kävi vuotta vanhempana vähän yli kuuden vuoden iässä ja koppaterapia alkoi rahoitustaistelun jälkeen seitsemän iässä.

ADHD:stä en sano mitään. tunnen lapsen jolla on se oireyhtymä, tavallisen perheen ylivilkkaan ja kiihtyvän lapsen. hänestä ja meidän lapsestamme ei kuinkaan voi samana päivänä puhua.

on vaikea sanallisesti kertoa eroa tämän ADHD:n ja RAD-lapsen välillä, mutta kuvaisin eroa sanalla tyhjyys. RAD(kiintymyssuhdehäiriöinen)lapsi ei todellakaan osoita aitoja tunteita. kiihtymyskin ja raivo on enempi keino saavuttaa tahtonsa läpi kuin osoitus aidosta tunteesta. rad lapsi säteilee torjuntaa, hän pyrkii hallitsemaan itsensä ja ympäristönsä, hänen toimiaan ohjaa pakonomaisuus hallita.olla keskipiste. hän ei luota yhteenkään aikuiseen, ei lapseen. eikä hänen sisällään ole mitään.

kysykää koppaterapiaa, kysykää theraplayta. jos kotoisan arjen sanotaan riittävän, vaatikaa päästä koto-theraplay koulutukseen (kurssi, jossa opetetaan antamaan teraplay menetelmin apua lapselle).

ja lukekaa mirjam kallandin teokset. sekä tietysti jari sinkkosta.

reservi kirjoitti:

meillä lapsi oli 4v 10kk tullesssaan. pitkä laitossijoitus takana eli ongelmia ehkä osattiin paremmin epäillä ja niihin tarttua.

testeissä lapsi kävi vuotta vanhempana vähän yli kuuden vuoden iässä ja koppaterapia alkoi rahoitustaistelun jälkeen seitsemän iässä.

ADHD:stä en sano mitään. tunnen lapsen jolla on se oireyhtymä, tavallisen perheen ylivilkkaan ja kiihtyvän lapsen. hänestä ja meidän lapsestamme ei kuinkaan voi samana päivänä puhua.

on vaikea sanallisesti kertoa eroa tämän ADHD:n ja RAD-lapsen välillä, mutta kuvaisin eroa sanalla tyhjyys. RAD(kiintymyssuhdehäiriöinen)lapsi ei todellakaan osoita aitoja tunteita. kiihtymyskin ja raivo on enempi keino saavuttaa tahtonsa läpi kuin osoitus aidosta tunteesta. rad lapsi säteilee torjuntaa, hän pyrkii hallitsemaan itsensä ja ympäristönsä, hänen toimiaan ohjaa pakonomaisuus hallita.olla keskipiste. hän ei luota yhteenkään aikuiseen, ei lapseen. eikä hänen sisällään ole mitään.

kysykää koppaterapiaa, kysykää theraplayta. jos kotoisan arjen sanotaan riittävän, vaatikaa päästä koto-theraplay koulutukseen (kurssi, jossa opetetaan antamaan teraplay menetelmin apua lapselle).

ja lukekaa mirjam kallandin teokset. sekä tietysti jari sinkkosta.

Lue lisää

Näin meilläkin, kuin reservillä, kunpa saisimme sitä apua: "RAD(kiintymyssuhdehäiriöinen)lapsi ei todellakaan osoita aitoja tunteita. kiihtymyskin ja raivo on enempi keino saavuttaa tahtonsa läpi kuin osoitus aidosta tunteesta. rad lapsi säteilee torjuntaa, hän pyrkii hallitsemaan itsensä ja ympäristönsä, hänen toimiaan ohjaa pakonomaisuus hallita.olla keskipiste. hän ei luota yhteenkään aikuiseen, ei lapseen. eikä hänen sisällään ole mitään"

Ei aitoja tunteita, näyttelee raivoa saadakseen tahtonsa läpi. Pyrkii jatkuvasti hallitsemaan kaikkea ja haluaisi olla huomion keskipiste koko ajan. Hymyilee kun torutaan (en tiedä onko tahdonvastaista vai hallittua) jne.

Saataispa lapselle apua... yritän taas ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että ihan oikeasti asiat on näin. :(

reservi kirjoitti:

meillä lapsi oli 4v 10kk tullesssaan. pitkä laitossijoitus takana eli ongelmia ehkä osattiin paremmin epäillä ja niihin tarttua.

testeissä lapsi kävi vuotta vanhempana vähän yli kuuden vuoden iässä ja koppaterapia alkoi rahoitustaistelun jälkeen seitsemän iässä.

ADHD:stä en sano mitään. tunnen lapsen jolla on se oireyhtymä, tavallisen perheen ylivilkkaan ja kiihtyvän lapsen. hänestä ja meidän lapsestamme ei kuinkaan voi samana päivänä puhua.

on vaikea sanallisesti kertoa eroa tämän ADHD:n ja RAD-lapsen välillä, mutta kuvaisin eroa sanalla tyhjyys. RAD(kiintymyssuhdehäiriöinen)lapsi ei todellakaan osoita aitoja tunteita. kiihtymyskin ja raivo on enempi keino saavuttaa tahtonsa läpi kuin osoitus aidosta tunteesta. rad lapsi säteilee torjuntaa, hän pyrkii hallitsemaan itsensä ja ympäristönsä, hänen toimiaan ohjaa pakonomaisuus hallita.olla keskipiste. hän ei luota yhteenkään aikuiseen, ei lapseen. eikä hänen sisällään ole mitään.

kysykää koppaterapiaa, kysykää theraplayta. jos kotoisan arjen sanotaan riittävän, vaatikaa päästä koto-theraplay koulutukseen (kurssi, jossa opetetaan antamaan teraplay menetelmin apua lapselle).

ja lukekaa mirjam kallandin teokset. sekä tietysti jari sinkkosta.

Lue lisää

Olen lukenut paljon viestejäsi ja käsittääkseni olet hyvin viisas ihminen:)) Onko siniulla tietoa/kokemusta tällaisesta: Lapsi tuli 4kk ikäisenä ja oli selkeästi ollut vailla hoitoa, tahtoi olla vain omissa oloissaan,ei sietänyt syliä ja lohtua, itki aivan kirkuen,ei normaali itkua. Paljon on työtä tehty, että on oppinut halaamaan ja hakemaan lohdun meiltä kun pipi tulee ym. Mutta ongelma on tämä: Ikää on 1,3kk ja levottomuus vaan kasvaa. Meillä on tiukat rutiinit päivittäin ja ollaan se todettu että kun niistä poikkeaa, niin silloin on levoton, mutta nyt tuntuu että ei osaa keskittyä eikä rauhoittua lainkaan. Fas epäily on neurologilla, mutta diagnoosiahan ei vät vielä tuon ikäiselle anna. Olen jokseenkin neuvoton, mitä teen. Vaikea käydä ryhmä tilanteissa missä muita lapsia, koska tämä pieni osaa jollain lailla pilata kaikkien leikit, mutta en voi neljän seinän sisälläkään pitää, koska eihän hän voisi silloin kehittyäkään parempaan suuntaan. Ihmetyttää tämä että ollaan jollain lailla menty persluisua, vaikka valtavasti koko ajan yritetään minimoida levottomuus ärsykkeitä.
Tulipa vuodatus, toivottavasti sait jotain tolkkua.

reservi kirjoitti:

Olen lukenut paljon viestejäsi ja käsittääkseni olet hyvin viisas ihminen:)) Onko siniulla tietoa/kokemusta tällaisesta: Lapsi tuli 4kk ikäisenä ja oli selkeästi ollut vailla hoitoa, tahtoi olla vain omissa oloissaan,ei sietänyt syliä ja lohtua, itki aivan kirkuen,ei normaali itkua. Paljon on työtä tehty, että on oppinut halaamaan ja hakemaan lohdun meiltä kun pipi tulee ym. Mutta ongelma on tämä: Ikää on 1,3kk ja levottomuus vaan kasvaa. Meillä on tiukat rutiinit päivittäin ja ollaan se todettu että kun niistä poikkeaa, niin silloin on levoton, mutta nyt tuntuu että ei osaa keskittyä eikä rauhoittua lainkaan. Fas epäily on neurologilla, mutta diagnoosiahan ei vät vielä tuon ikäiselle anna. Olen jokseenkin neuvoton, mitä teen. Vaikea käydä ryhmä tilanteissa missä muita lapsia, koska tämä pieni osaa jollain lailla pilata kaikkien leikit, mutta en voi neljän seinän sisälläkään pitää, koska eihän hän voisi silloin kehittyäkään parempaan suuntaan. Ihmetyttää tämä että ollaan jollain lailla menty persluisua, vaikka valtavasti koko ajan yritetään minimoida levottomuus ärsykkeitä.
Tulipa vuodatus, toivottavasti sait jotain tolkkua.

Lue lisää

mutta kyllä tässä tietysti aina jotain takkiinkin tarttuu...

minä epäilisin pikkuisesi kohdalla eniten alkoholin aiheuttamia hermostohäiriöitä. ymmärtääkseni yksi fas/fae oireista on juuri hermovaurioperäiset keskittymisvaikeudet.

onneksi meidän lapsilla ei selkeitä fas/fae oireita ole, lähinnä lyhytkasvuisuutta ja simissä aivan aavistus fas'in kireyttä....

toisaalta ole kuullut pienestä huumevauvasta, joka oli toivoton perässä kulkija ja rutisija, kunnes kaksi vuotiaana yks'kaks jokin napsahti ja hän muuttui mitä hettaisimmaksi pikkulapseksi.

jo odotusajan laiminlyönnit ja tietty tunteettomuus odotettavaa vauvaa kohtaan voi nykykäsityksen mukaan vaurioittaa vauvaa. siten pikkuisesi on kärsinyt 9kk 4kk eli sen vuoden ja 2kk ennen teille muuttoaan. ja teillä hän on saanut hoivaa vasta 9kk. 1v3kk-4kk.

ajattele siis, että tavallaan hän on vastasyntynyt, ilmeisesti koliikki vauva, koska vaatii huomiota ja pyrkii sen tavalla tai toisella itselleen ottamaan.

yleensäkin sijaislapset, nämä vaurioituneet, vaativat hirveän tarkkaa valvontaa.

et varmaan vuosiin voi huoleti jättää lasta yksin lapsiryhmään ja siirtyä itse aikuisten pariin.

toisaalta hän on nyt niin pieni vielä, että voit luontevasti pitää häntä tuolisi lähellä, valvonnassa. pelit ja leikit seis jos alkaa överiksi mennä.

koeta etsiä myös tietoa ADHD:stä. miten pienillä sen voi huomata, mitkä ovat ensi oireet? ja koeta saada joku fas/fae lasta hoitava kertomaan siitä oirekimpusta mitä siellä suunnalla pitää pitää silmällä.

kiintymyssuhdehäiriö, joka on saatu katkaistua, tuskin oirehtii

reservi kirjoitti:

mutta kyllä tässä tietysti aina jotain takkiinkin tarttuu...

minä epäilisin pikkuisesi kohdalla eniten alkoholin aiheuttamia hermostohäiriöitä. ymmärtääkseni yksi fas/fae oireista on juuri hermovaurioperäiset keskittymisvaikeudet.

onneksi meidän lapsilla ei selkeitä fas/fae oireita ole, lähinnä lyhytkasvuisuutta ja simissä aivan aavistus fas'in kireyttä....

toisaalta ole kuullut pienestä huumevauvasta, joka oli toivoton perässä kulkija ja rutisija, kunnes kaksi vuotiaana yks'kaks jokin napsahti ja hän muuttui mitä hettaisimmaksi pikkulapseksi.

jo odotusajan laiminlyönnit ja tietty tunteettomuus odotettavaa vauvaa kohtaan voi nykykäsityksen mukaan vaurioittaa vauvaa. siten pikkuisesi on kärsinyt 9kk 4kk eli sen vuoden ja 2kk ennen teille muuttoaan. ja teillä hän on saanut hoivaa vasta 9kk. 1v3kk-4kk.

ajattele siis, että tavallaan hän on vastasyntynyt, ilmeisesti koliikki vauva, koska vaatii huomiota ja pyrkii sen tavalla tai toisella itselleen ottamaan.

yleensäkin sijaislapset, nämä vaurioituneet, vaativat hirveän tarkkaa valvontaa.

et varmaan vuosiin voi huoleti jättää lasta yksin lapsiryhmään ja siirtyä itse aikuisten pariin.

toisaalta hän on nyt niin pieni vielä, että voit luontevasti pitää häntä tuolisi lähellä, valvonnassa. pelit ja leikit seis jos alkaa överiksi mennä.

koeta etsiä myös tietoa ADHD:stä. miten pienillä sen voi huomata, mitkä ovat ensi oireet? ja koeta saada joku fas/fae lasta hoitava kertomaan siitä oirekimpusta mitä siellä suunnalla pitää pitää silmällä.

kiintymyssuhdehäiriö, joka on saatu katkaistua, tuskin oirehtii

Lue lisää

Kiitän sinua vastauksesta. Siinä oli paljon ajattelemisen aihetta. Tuntuu hyvältä kun joku edes ymmärtää näitä tunteita ja tätä hämmentynyttä huolta.

reservi kirjoitti:

meillä lapsi oli 4v 10kk tullesssaan. pitkä laitossijoitus takana eli ongelmia ehkä osattiin paremmin epäillä ja niihin tarttua.

testeissä lapsi kävi vuotta vanhempana vähän yli kuuden vuoden iässä ja koppaterapia alkoi rahoitustaistelun jälkeen seitsemän iässä.

ADHD:stä en sano mitään. tunnen lapsen jolla on se oireyhtymä, tavallisen perheen ylivilkkaan ja kiihtyvän lapsen. hänestä ja meidän lapsestamme ei kuinkaan voi samana päivänä puhua.

on vaikea sanallisesti kertoa eroa tämän ADHD:n ja RAD-lapsen välillä, mutta kuvaisin eroa sanalla tyhjyys. RAD(kiintymyssuhdehäiriöinen)lapsi ei todellakaan osoita aitoja tunteita. kiihtymyskin ja raivo on enempi keino saavuttaa tahtonsa läpi kuin osoitus aidosta tunteesta. rad lapsi säteilee torjuntaa, hän pyrkii hallitsemaan itsensä ja ympäristönsä, hänen toimiaan ohjaa pakonomaisuus hallita.olla keskipiste. hän ei luota yhteenkään aikuiseen, ei lapseen. eikä hänen sisällään ole mitään.

kysykää koppaterapiaa, kysykää theraplayta. jos kotoisan arjen sanotaan riittävän, vaatikaa päästä koto-theraplay koulutukseen (kurssi, jossa opetetaan antamaan teraplay menetelmin apua lapselle).

ja lukekaa mirjam kallandin teokset. sekä tietysti jari sinkkosta.

Lue lisää

ADHD-lapsen, ei se tarkoita, että tietäisi välttämättä toisista ADHD-lapsista paljoakaan.

Harvoin nimittäin oireyhtymä on kenelläkään täysin "puhtaana" eli mukana saattaa olla piirteitä myös muista neurologian oireyhtymistä. Ja pitäisi ymmärtää, että JOKA AINUT Asperger-lapsikin on OMA PERSOONANSA, jollain jotkut tietyt AS-piirteet näkyvät enemmän päällepäin ja toisella jotkut muut.

Ei diagnoosia pysty tekemään kuin siihen erikoistunut lääkäri, eikä hänkään varmaksi ennen kuin pitkän testauksen jälkeen.

Voiko aikuisella olla RAD? "RAD -lapsi on taitava manipuloimaan ja käsittelemään muiden tunteita. mutta on itse kyvytön tuntemaan ja asettumaan toisen asemaan."

Tuli ihan eräs lasten parissa työskentelevä aikuinen mieleeni.

reservi kirjoitti:

mutta kyllä tässä tietysti aina jotain takkiinkin tarttuu...

minä epäilisin pikkuisesi kohdalla eniten alkoholin aiheuttamia hermostohäiriöitä. ymmärtääkseni yksi fas/fae oireista on juuri hermovaurioperäiset keskittymisvaikeudet.

onneksi meidän lapsilla ei selkeitä fas/fae oireita ole, lähinnä lyhytkasvuisuutta ja simissä aivan aavistus fas'in kireyttä....

toisaalta ole kuullut pienestä huumevauvasta, joka oli toivoton perässä kulkija ja rutisija, kunnes kaksi vuotiaana yks'kaks jokin napsahti ja hän muuttui mitä hettaisimmaksi pikkulapseksi.

jo odotusajan laiminlyönnit ja tietty tunteettomuus odotettavaa vauvaa kohtaan voi nykykäsityksen mukaan vaurioittaa vauvaa. siten pikkuisesi on kärsinyt 9kk 4kk eli sen vuoden ja 2kk ennen teille muuttoaan. ja teillä hän on saanut hoivaa vasta 9kk. 1v3kk-4kk.

ajattele siis, että tavallaan hän on vastasyntynyt, ilmeisesti koliikki vauva, koska vaatii huomiota ja pyrkii sen tavalla tai toisella itselleen ottamaan.

yleensäkin sijaislapset, nämä vaurioituneet, vaativat hirveän tarkkaa valvontaa.

et varmaan vuosiin voi huoleti jättää lasta yksin lapsiryhmään ja siirtyä itse aikuisten pariin.

toisaalta hän on nyt niin pieni vielä, että voit luontevasti pitää häntä tuolisi lähellä, valvonnassa. pelit ja leikit seis jos alkaa överiksi mennä.

koeta etsiä myös tietoa ADHD:stä. miten pienillä sen voi huomata, mitkä ovat ensi oireet? ja koeta saada joku fas/fae lasta hoitava kertomaan siitä oirekimpusta mitä siellä suunnalla pitää pitää silmällä.

kiintymyssuhdehäiriö, joka on saatu katkaistua, tuskin oirehtii

Lue lisää

Niin tai sijaisvanhemmalla on todella kova tarve päteä, eikä hänellä itsellään ole luonnollista taitoa kiinnittyä lapseen.

sijaisäiti kirjoitti:

teille tehtiin nuo kiintymyssuhde testit siellä perheneuvolassa?

Itse olen melko puhki välillä (tai koko perhe on itse asiassa melko puhki), kun hieman alta viisi vuotias lapsi pyrkii jatkuvasti manipuloimaan meitä ja haastaa jatkuvasti valtataisteluihin hyvällä ja pahalla. On aina roikkunut aikuisessa ja on ollut täysin rajaton meille tullessaan.

Osaa olla kuin enkeli pieniä hetkiä aikuisen kanssa kahdestaan toimiessa tai esim. kylässä käydessä, mutta sieltä tulon jälkeen repiää. Kukaan ei tahdo uskoa, että mistä on kyse. On käyty perheneuvolassakin vajaan tunnin verran, niin että lapsi leikki siellä ollessaan ja lapsessahan ei tietenkään nähty mitään ihmeellistä. Todettiin vain, että tämän ikäinen on vielä niin pieni ja lapsellahan on normaali uhmaakin varmasti mukana. Olen hoitanut paljon lapsia jo vuosia, joten kyllä uskon erottavani normaali uhman.

Joka päivä hämmästelen sitä kuinka tuon ikäinen lapsi jaksaa jatkuvasti pyrkiä manipuloimaan toisia kaikin tavoin.
Ammatti ihmiset ei usko kun kerron (hyvät ystävät, jotka käyvät usein, kyllä ovat huomanneet), että on totta sekään, että jos tälle lapselle antaa hetken läheisyyttä, niin hän oikein innostuu kieroilemaan tai saa raivarin.
Lapsi ei pysty asettumaan lainkaan toisen asemaan eikä tunne katumusta. Ainut mikä saa aidon itkun aikaiseksi on se, että lapsi jää ilman jotain materiaa tai esim. karkkia kun on tehnyt jotain ilkeää. Ilman jääminen on ainut joka kolahtaa, muuten lapsen tunteet ovat näyteltyjä.

Lapsi on hyvin itsekeskeinen ja vie edelleen lelutkin toisten käsistä. Lapsi ei pysty leikkiin, jos toinen ei sitä ohjaa, mutta hetken leikittyään tällaista ohjattua leikkiä myös pokka pettää ja alkaa kiukuttelu.

Lapsi pyrkii jatkuvasti komentelemaan aikuista ja valehtee sekä varastelee ja rikkoo toisten tavaroita sen minkä ehtii.

Kunpa saisin lapsen tutkimuksiin, että tietäisin välillä kuinka lasta voisi auttaa.
Yleensä saamme aina vastauksen, kun kyselemme apua, että normaali arki riittää. No en aivan kyllä sitä usko.

Haluaisin niin, että tällä lapsella olisi hyvä olla!

Lue lisää

kuullostaa todella paaljon jo narsistisen ihmiset oireilulta! mun ex mies totaalinene psykopaatti narsisti ja sain sen kanssa lapsen ja olen huomannu iha smaoja oireita ku muitö mun miehellä joka 28.v mut käyttäytyy just ku joku 2-5 v.

asettumaan toisten ihmisten asemaan. Jos esim. yksi lukuisista sijoitetuista lapsista kuolee, hän ottaa siitä parin kuukauden kuluttua 2 lasta lisää tai kun yksi lapsi yrittää itsaria hän ottaa siitäkin 2 kuukauden kuluttua 2 uutta lasta. Hän toimii erittäin härskisti - tekee työtä muka ammatikseen, mutta luuhaa kaikkialla muualla, kuin lasten parissa. Hän on valmis manipuloimaan lasta, jos hän siten pääsee päämääriinsä.

Hän ei ole mitään, mutta elää lastensa välityksellä. Sijoitettujen lastenkin pitää harrastaa noin 20 tuntia viikossa, jotta a) ovat poissa jaloista, b) esiintyvät sitten kauniisti kun tarvitaan. Esim. sijaishuollon juhlissa tekee hyvän vaikutuksen, kun joku vähän nostaa jalkaa (blie, grand blie). Kukaanhan ei arvaa, että pieni lapsi harrastaa kuin orja, jopa 20 tuntia viikossa.

Miten tuollaisees sijaisvanhempaan saisi vähän emotionaalista puolta mukaan? Olisiko jossain tietoa?

"Psykologi teki diagnoosin pelkän kertomisen perusteella, näkemättä lasta. Kiintynyssuhdehäiriö. "

Kyllä minä sen olen tiennyt, että sijaishuollossa ei muita oireyhtymiä tunneta kuin fas/fae ja rad, mutta OIKEIN DIAGNOOSIKIN tarjotaan NÄKEMÄTTÄ lasta, niin kyllä on aikoihin eletty! Tekisi mieli kirota lapsen puolesta.

Kyllä maailma voi olla epäoikeudenmukainen! Eihän lapsella ole mitään mahdollisuutta oireiden mukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen, kun kunnon dg-tutkimuksia ei tehdä ja diagnooseja vedellään hihasta mitä mieleen sattuu tulemaan ja HUOSTAAOTETUN lapsen kohdalla ei mitään muuta tietysti mieleen tule kuin kolme edellä mainittua. Huoh...

Meillä dg-tutkimuksissa käytiin kolmen kuukauden ajan, 1-2 kertaa viikossa, 1-2 tuntia kerrallaan, riippui aina lapsenkin jaksamisesta, kauanko hän jaksoi tehtäviä tehdä. Kunto ei nimittäin ollut paras mahdollinen kun oli juuri kotiutunut ala-arvoisesta sijaispaikasta. Lapselle ja minulle oli molemmille eri haastattelut ja testit. Näin meni siis tämän lapsen kohdalla, jos tarpeelliseksi olisi nähty, olisi vielä dg:a tarkennettu lisätutkimuksilla, mutta tässä tapauksessa niitä ei tarvittu.

On kyllä uskomatonta lapsenkin halpana pitämistä, että diagnoosi tehdää puhelimessa edes tapaamatta lasta!

"Meille sijoitettiin ihana aurinkoinen, normaalisti kehittyvä, kouluun normaalisti siirtyvä "ongelmaton"poika."

---Mikä lapsella oli hätänä aikaisemmassa asuinpaikassa? Eli johtuisko käytös kodin vaihtumisesta?

hallootahalloota kirjoitti:

"Meille sijoitettiin ihana aurinkoinen, normaalisti kehittyvä, kouluun normaalisti siirtyvä "ongelmaton"poika."

---Mikä lapsella oli hätänä aikaisemmassa asuinpaikassa? Eli johtuisko käytös kodin vaihtumisesta?

Lue lisää

"Yhtään ei lohduta että sanotaan "kaikilla sijaislapsilla on tunne-elämän vaikeuksia. Kyllähän sinä tiesit että näin tulee olemaan". "

--Voi sentään kun ei lohduta:( Miten typerä ihminen voikaan olla!!!??? Justiin juu. Sinäkö siis otit sellasen asian i h a n faktana, että kaikilla em lapsilla on tunne-elämän vaikeuksia? Oot saanut sijari-oikeudet, tietty. Eihän se mitään ruudinkeksijäporukkaa ole eikä tarvitse, mutta pikkasen omaa fundeerausta ja sun tapauksessa aika paljonkin ja vielä enemmän luulemista pois ja ennakkoluulojen tarkistamista.

-KUKA niin lohduttaa, "että sijaislapsilla on tunne-elämän vaikeuksia"? Prideläiset? Toiset yhtä nerokkaat sijarit kuin sinä? Sokeat taluttaa sokeita.

On aikoihin eletty kirjoitti:

"Psykologi teki diagnoosin pelkän kertomisen perusteella, näkemättä lasta. Kiintynyssuhdehäiriö. "

Kyllä minä sen olen tiennyt, että sijaishuollossa ei muita oireyhtymiä tunneta kuin fas/fae ja rad, mutta OIKEIN DIAGNOOSIKIN tarjotaan NÄKEMÄTTÄ lasta, niin kyllä on aikoihin eletty! Tekisi mieli kirota lapsen puolesta.

Kyllä maailma voi olla epäoikeudenmukainen! Eihän lapsella ole mitään mahdollisuutta oireiden mukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen, kun kunnon dg-tutkimuksia ei tehdä ja diagnooseja vedellään hihasta mitä mieleen sattuu tulemaan ja HUOSTAAOTETUN lapsen kohdalla ei mitään muuta tietysti mieleen tule kuin kolme edellä mainittua. Huoh...

Meillä dg-tutkimuksissa käytiin kolmen kuukauden ajan, 1-2 kertaa viikossa, 1-2 tuntia kerrallaan, riippui aina lapsenkin jaksamisesta, kauanko hän jaksoi tehtäviä tehdä. Kunto ei nimittäin ollut paras mahdollinen kun oli juuri kotiutunut ala-arvoisesta sijaispaikasta. Lapselle ja minulle oli molemmille eri haastattelut ja testit. Näin meni siis tämän lapsen kohdalla, jos tarpeelliseksi olisi nähty, olisi vielä dg:a tarkennettu lisätutkimuksilla, mutta tässä tapauksessa niitä ei tarvittu.

On kyllä uskomatonta lapsenkin halpana pitämistä, että diagnoosi tehdää puhelimessa edes tapaamatta lasta!

Lue lisää

Jostain han se lisäraha on revittävä.

hallootahalloota kirjoitti:

"Meille sijoitettiin ihana aurinkoinen, normaalisti kehittyvä, kouluun normaalisti siirtyvä "ongelmaton"poika."

---Mikä lapsella oli hätänä aikaisemmassa asuinpaikassa? Eli johtuisko käytös kodin vaihtumisesta?

Lue lisää

Voisi kysyä, onko sijaishuoltopaikka normaali, vai pitääkö se diagnosoida? Harrastetaanko sijaisperheessä henkistä väkivaltaa esim. ?

ja siitä usean vuoden ajan esiintyy varmasti erinnäisiä oireita - vaikka tietenkin todella hienoon paikkaa, hienojen ihmisten luo päädyttiin. Ja noita oireita on sijaishuollon toimijoilla millainen tahsa mahdollisuus ja valta tulkita. Jos lapsi on sijoitusvaiheessa kauhusta kankea, kun joutuu täysin uudenlaiseen paikkaan, se tulkitaan: " Lapsi oli kehityksessään viivästynyt!" ja sitten "Mutta kun se oli meillä pari kuukautta, niin heti otti kehityksen kiinni!" Näin oli sanonut eräs itseriittoinen ämmä hallinto-oikeudessa.

Ja kun pieni lapsi ei jaksanut herätä eikä syödä, oli se sitä kehitysviivästymää. "Mutta yhtään se ei kyllä ikävöinyt" Oli tuo mammuttiämmä sanonut.


Joten sinäkin uuvahtanut, lapsen oireet voivat olla ikävää, sorry vaan! kaikki eivät ikävöi siten, kun sinä ajattelet tai ikävöit. Ehkä hän ei uskalla vielä itkeä teillä, esim. Hän pelkääkin teitä?

mammuttiämmä kirjoitti:

ja siitä usean vuoden ajan esiintyy varmasti erinnäisiä oireita - vaikka tietenkin todella hienoon paikkaa, hienojen ihmisten luo päädyttiin. Ja noita oireita on sijaishuollon toimijoilla millainen tahsa mahdollisuus ja valta tulkita. Jos lapsi on sijoitusvaiheessa kauhusta kankea, kun joutuu täysin uudenlaiseen paikkaan, se tulkitaan: " Lapsi oli kehityksessään viivästynyt!" ja sitten "Mutta kun se oli meillä pari kuukautta, niin heti otti kehityksen kiinni!" Näin oli sanonut eräs itseriittoinen ämmä hallinto-oikeudessa.

Ja kun pieni lapsi ei jaksanut herätä eikä syödä, oli se sitä kehitysviivästymää. "Mutta yhtään se ei kyllä ikävöinyt" Oli tuo mammuttiämmä sanonut.


Joten sinäkin uuvahtanut, lapsen oireet voivat olla ikävää, sorry vaan! kaikki eivät ikävöi siten, kun sinä ajattelet tai ikävöit. Ehkä hän ei uskalla vielä itkeä teillä, esim. Hän pelkääkin teitä?

Lue lisää

oli laittoman huostaanoton jälkeen sisäisesti kauhusta kankea ja kaipasi suunnattomasti kotiin. Mutta yritti olla aurinkoinen ja kiltti, että hänet olisi hyväksytty. Joka ainut pieni lapsi kerjää hyväksyntää ja rakkautta, ei niiden tarve ole kiinni siitä, onko hän saanut niitä kotonaan tai ei.

Kun kuukausi oli kulunut, alkoivat yhteenotot sijaishoitajan kanssa. Hoitaja vaati lapselta ihan mahdottomia, kaikki mikä ei ollut hänen mielestään "tavanomaista" käytöstä, yritettiin kitkeä lapsesta rajusti pois, koska se oli kuulema rajattoman kasvatuksen tulosta ja nyt lapselle laitettiin rajat, vaikka väkisin. Tilanteet kärjistyivät niin, että lasta pahoinpideltiin ja siksi huostaanotto purettiinkin ja lapsi sai (Luojan kiitos) palata kotiinsa, jossa on olltu sieltä asti. Ikävä kyllä kaikki sossut eivät ole yhtä järkeviä ja inhimillisiä.

Tällaiseen johtavat pahimmillaan laittomat huostaanotot, väärät tulkinnat lapsen taustasta, väärät diagnoosit, matalaotsainen tapa tulkita kaikki aina vain kiintymyssuhdehäiriöksi. Eikö Sinkkonen juuri ole yksi kiintymyssuhdehäiriön pääarkkitehteja Suomessa. Kun hänen oppiensa mukaan mennään joka lapsen kohdalla, niin metsään mennään niin, että paukkuu. Sokea luottamus lääkäreihin ja viranomaisiin johtaa harhaan sijaishoitajatkin. Ja tämäkö on sitten suomalaislasten etu?

34 kirjoitti:

oli laittoman huostaanoton jälkeen sisäisesti kauhusta kankea ja kaipasi suunnattomasti kotiin. Mutta yritti olla aurinkoinen ja kiltti, että hänet olisi hyväksytty. Joka ainut pieni lapsi kerjää hyväksyntää ja rakkautta, ei niiden tarve ole kiinni siitä, onko hän saanut niitä kotonaan tai ei.

Kun kuukausi oli kulunut, alkoivat yhteenotot sijaishoitajan kanssa. Hoitaja vaati lapselta ihan mahdottomia, kaikki mikä ei ollut hänen mielestään "tavanomaista" käytöstä, yritettiin kitkeä lapsesta rajusti pois, koska se oli kuulema rajattoman kasvatuksen tulosta ja nyt lapselle laitettiin rajat, vaikka väkisin. Tilanteet kärjistyivät niin, että lasta pahoinpideltiin ja siksi huostaanotto purettiinkin ja lapsi sai (Luojan kiitos) palata kotiinsa, jossa on olltu sieltä asti. Ikävä kyllä kaikki sossut eivät ole yhtä järkeviä ja inhimillisiä.

Tällaiseen johtavat pahimmillaan laittomat huostaanotot, väärät tulkinnat lapsen taustasta, väärät diagnoosit, matalaotsainen tapa tulkita kaikki aina vain kiintymyssuhdehäiriöksi. Eikö Sinkkonen juuri ole yksi kiintymyssuhdehäiriön pääarkkitehteja Suomessa. Kun hänen oppiensa mukaan mennään joka lapsen kohdalla, niin metsään mennään niin, että paukkuu. Sokea luottamus lääkäreihin ja viranomaisiin johtaa harhaan sijaishoitajatkin. Ja tämäkö on sitten suomalaislasten etu?

Lue lisää

pelkästään kiintymyssuhdeteorian läpi asioita, löydetään sellaisia diagnooseja, jne. Psykoanalyyttinen lähestymistapa yksinään vie usein metsään.

plääääh! kirjoitti:

pelkästään kiintymyssuhdeteorian läpi asioita, löydetään sellaisia diagnooseja, jne. Psykoanalyyttinen lähestymistapa yksinään vie usein metsään.

tarvitaan kahta osapuolta. Esim. minun lapseni sijaisvanhempi laukotti jatkuvasti kylillä, kun ukko hoiteli yksin siinä 7 - 10 lasta. Pitääkö lapsen vaan kiinty tuollaiseen noin 10 edustuksen muijaan? lapsiko siinä on kiintymyssuhdevaurioinen, jos ei tuollaiseen löyhäkkeeseen kiinny?

Tai jos jo 2 kuukautista sijoitettua vauvaa kuljetellaan naapurin sijaisperheen lasten hoidettaaksi, tai jos talon tyttäret kuljettelvat vauvaa kaupungin tavarataloissa. Lapsessako on häiriö?

mammuttiämmä kirjoitti:

ja siitä usean vuoden ajan esiintyy varmasti erinnäisiä oireita - vaikka tietenkin todella hienoon paikkaa, hienojen ihmisten luo päädyttiin. Ja noita oireita on sijaishuollon toimijoilla millainen tahsa mahdollisuus ja valta tulkita. Jos lapsi on sijoitusvaiheessa kauhusta kankea, kun joutuu täysin uudenlaiseen paikkaan, se tulkitaan: " Lapsi oli kehityksessään viivästynyt!" ja sitten "Mutta kun se oli meillä pari kuukautta, niin heti otti kehityksen kiinni!" Näin oli sanonut eräs itseriittoinen ämmä hallinto-oikeudessa.

Ja kun pieni lapsi ei jaksanut herätä eikä syödä, oli se sitä kehitysviivästymää. "Mutta yhtään se ei kyllä ikävöinyt" Oli tuo mammuttiämmä sanonut.


Joten sinäkin uuvahtanut, lapsen oireet voivat olla ikävää, sorry vaan! kaikki eivät ikävöi siten, kun sinä ajattelet tai ikävöit. Ehkä hän ei uskalla vielä itkeä teillä, esim. Hän pelkääkin teitä?

Lue lisää

Kaikki äidit välillä tympääntyvät tai väsyvät. Kaikilla tulee olla oikeus näyttää tunteensa,ne huonot ja hyvät. Miksi sijaisäidin pitäisi olla aina ymmärtäväinen, jaksava, iloinen...? On täysin eri asia miten tunteet käsitellään lasten kanssa. Riidan jälkeen tietenkin sovitaan ja tarvittaessa pyydetään anteeksi. Moniko hoitaja lastenkodissa tai päiväkodissa osaa ja saa tai edes haluaa näyttää lapsille aidosti tunteita? En hoitaja itse kun on väsynyt tai huuda kun joku asia kiukuttaa. Mutta äiti saa niin tehdä. Kuinka usein ja miten onkin sitten jokaisen äidin arvoista ja moraalista kiinni- Kun lapsi sijoitetaan hän ei ole tottunut näkemään aitoja tunteita. Minua hoitaja äiti itsee, hämmentävää. Saattaa todella olla myös pelottavaa. Ei lapsi vuodessa kotiudu ja osaa elää aidosti tunteensa näyttävästi. En minä niin tyhmä ole etten sitä ymmärtäisi. Mutta aikuinen ihminen joka on tottunut olemaan lasten kanssa aidosti havaitsee melko pian jos lapsen käytös on jollakin tavalla outoa, erikoita ja hämmentävää.
Tähän mekin haimme apua. Psykologi tietää paljon kiintymyssyhteesta on alansa huippuja. Kuulema. Siksi tämä diagnoosi varmaan tulikin niin hätäiseen. Minä en ole hakemassa lapselle diagnoosia. Haluan selvyyttä, apua ja neuvoja. Jokaisella sijaisäidillä tulisi olla yhtäläien oikeus tehdä virheitä ja oppia niistä. Jokaisen lapsen kohdalla tulee hetkiä kun toteaa toimineensa väärin. Sen huomattuaan on mahdollisuus toimia toisin. Sijaisäideillä ei anneta tätä mahdollisuutta.Pitää osata, pitää jaksaa, pitää ymmärtää... Jos avaat suusi sinut tuomiaan. Miksi???????????

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1094243/asperger_lasten_vanhemmat_kysyttavaa_
.................
- Ei tervehdi, ei hyvästele ihmisiä, ei siis sano edes "moi" jos joku eskari kaveri hänelle moikkaa. Ja kyllä, on opetettu tavoille ja toinen lapsemme tämän osaakin ............
....................
Lapsi ei ollut vauvana ikinä milloinkaan tyytyväinen ei yöllä eikä päivällä. Ei hymyillyt eikä kauheasti katsellut silmiin. Kehittyi muuten ihan ok. Oli tosin allerginen melkein kaikelle. Mutta työ yleinen tyytymättömyys ja se ettei sille löytynyt selitystä miksi ei ollut tyytyväinen ihmetytti.........

___________________________

http://www.esshp.fi/alltypes.asp?menu_id=1747
................
# Aspergerin oireyhtymä
* vaikeudet vuorovaikutustaidoissa, erikoinen käytös, puhetapa, eleet ja ilmeet
sekä vaikeus ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita, myös omien tunteiden tunnistaminen vaikeaa
* erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin paneutuu intensiivisesti
* toistuvia, jäykkiä rituaaleja ja rutiineja, juuttumista erilaisiin asioihin ja tekemisiin
* usein kömpelyyttä, kasvosokeutta jne.
* varhain alkava vahvaoireinen ADHD liittyy usein Aspergerin oireyhtymään, Asperger-oireet tulevat selkeämmin esille alakouluiässä
.....................

eli normaali uhmailu, saati nyt vähintään as-lapsen omaehtoisuus on varmasti mainittava rajattoman kasvatuksen seuraukseksi.

Jos lapsella on psykiatrista hoitotaustaa, niin viekää hänet kaiken varalta neurologian puolen tutkimuksiin, se olisi lapsen todellinen etu ja dg. on edellytys kuntoutukseen pääsylle. Kuntoutuksessa päästään sitä parempiin tuloksiin, mitä nuorempana lapsi voi sen aloittaa. Hankkikaa kaiken varalta tietoa näistä oireyhtymistä, lapsen aiempi kasvatus tulkitaan yleensä väärin rajattomaksi, mitä se ei ehkä missään tapauksessa ole ollut. Mutta lapsen valtava omaehtoisuus ja esim. juuri Asperger-tyyppi piirteet asettavat ehdoksi sen, että rajat on asetettava hieman eri tavalla kuin muille lapsille. Varokaa alistamasta häntä missään tilanteissa, siitä seuraa vain lisää ongelmia! Ohjausta kasvatukseen saatte tekin, jos saatte hänet hoitoon neurologian puolelle. Kannattaa pitää mielessä, että psykiatrinen hoito ei näitä lapsia auta, monesti vain vammauttaa heitä ja ainakin hidastaa oikean avun saamista. Erittäin vaativa kasvatettava hän on ja tulee olemaan, sen voin taata ja alleviivata, mutta erittäin suloinen ja ihastuttava sellainen :)

Kannattaa pitää myös mielessä, että sosiaalityöntekijät eivät tunne neurologian oireyhtymiä, he ehkä tietävät niistä jotain, mutta oikea tieto heiltä puuttuu, sen tiedän myös omasta kokemuksestani. Mutta sen taidon he kyllä osaavat, että kaikki lapsen "ongelmat" ja "oireet" tulkitaan helposti kasvattajan kelvottomuudeksi ja osoitukseksi "riittämättömästä vanhemmuudesta". Myös poliittiset päätökset viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ovat tukeneet vain psykiatrista hoitoa neurologian kustanuksella, siis viime mainitun puolelta on vähennetty hoito ja tutkimuspaikkoja ja lisätty psykiatriaan, vaikka suuntautuksen olisi pitänyt olla toisin päin. Suurin osa aiheettomista huostaanotoista on juuri neurologisten oireyhtymisen lapsia, jotka ovat jääneet vaille oikeaa tutkimusta ja sitä terveydenhoitoa, johon heillä olisi oikeus kotoakin käsin käytynä.

Nyt kun oma lapseni on läpi käynyt kolme vuotisen neuropsykologisen kuntoutuksen, on hän kuin toinen työttö kun vertaa esim. laittomasta huostaanotosta kotiutumisen aikoihin, niin huono kuntoinen hän silloin oli. Hän käy yläastetta tavallisessa yleisopetuksen luokassa, eikä hänen käytöksensä poikkea mitenkään toisten saman ikäisten käytöksestä, koulumenestys on hyvä. Mutta pitkän tien kävimme, ennen kuin tähän on tultu. Kaikki riippuu tosin nykyään paljon kotikunnasta, millaisia resursseja lasten kuntoutukseen on katsottu olevan "varaa" järjestää.

22 kirjoitti:

Jos lapsella on psykiatrista hoitotaustaa, niin viekää hänet kaiken varalta neurologian puolen tutkimuksiin, se olisi lapsen todellinen etu ja dg. on edellytys kuntoutukseen pääsylle. Kuntoutuksessa päästään sitä parempiin tuloksiin, mitä nuorempana lapsi voi sen aloittaa. Hankkikaa kaiken varalta tietoa näistä oireyhtymistä, lapsen aiempi kasvatus tulkitaan yleensä väärin rajattomaksi, mitä se ei ehkä missään tapauksessa ole ollut. Mutta lapsen valtava omaehtoisuus ja esim. juuri Asperger-tyyppi piirteet asettavat ehdoksi sen, että rajat on asetettava hieman eri tavalla kuin muille lapsille. Varokaa alistamasta häntä missään tilanteissa, siitä seuraa vain lisää ongelmia! Ohjausta kasvatukseen saatte tekin, jos saatte hänet hoitoon neurologian puolelle. Kannattaa pitää mielessä, että psykiatrinen hoito ei näitä lapsia auta, monesti vain vammauttaa heitä ja ainakin hidastaa oikean avun saamista. Erittäin vaativa kasvatettava hän on ja tulee olemaan, sen voin taata ja alleviivata, mutta erittäin suloinen ja ihastuttava sellainen :)

Kannattaa pitää myös mielessä, että sosiaalityöntekijät eivät tunne neurologian oireyhtymiä, he ehkä tietävät niistä jotain, mutta oikea tieto heiltä puuttuu, sen tiedän myös omasta kokemuksestani. Mutta sen taidon he kyllä osaavat, että kaikki lapsen "ongelmat" ja "oireet" tulkitaan helposti kasvattajan kelvottomuudeksi ja osoitukseksi "riittämättömästä vanhemmuudesta". Myös poliittiset päätökset viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ovat tukeneet vain psykiatrista hoitoa neurologian kustanuksella, siis viime mainitun puolelta on vähennetty hoito ja tutkimuspaikkoja ja lisätty psykiatriaan, vaikka suuntautuksen olisi pitänyt olla toisin päin. Suurin osa aiheettomista huostaanotoista on juuri neurologisten oireyhtymisen lapsia, jotka ovat jääneet vaille oikeaa tutkimusta ja sitä terveydenhoitoa, johon heillä olisi oikeus kotoakin käsin käytynä.

Nyt kun oma lapseni on läpi käynyt kolme vuotisen neuropsykologisen kuntoutuksen, on hän kuin toinen työttö kun vertaa esim. laittomasta huostaanotosta kotiutumisen aikoihin, niin huono kuntoinen hän silloin oli. Hän käy yläastetta tavallisessa yleisopetuksen luokassa, eikä hänen käytöksensä poikkea mitenkään toisten saman ikäisten käytöksestä, koulumenestys on hyvä. Mutta pitkän tien kävimme, ennen kuin tähän on tultu. Kaikki riippuu tosin nykyään paljon kotikunnasta, millaisia resursseja lasten kuntoutukseen on katsottu olevan "varaa" järjestää.

Lue lisää

En usko, että autisminkirjon lapsikaan olisi kiinnostunut vieraista, jos hänellä olisi huonoja kokemuksia aikuisista ihmisistä.

Nämä kuvaukset ovat täysin ristiriidassa sen yleisen oletuksen kanssa, että lasta olisi muka kotona kohdeltu huonosti. Hirvittävän epäoikeudenmukaista lasta kohtaan ja niin tietysti myös hänen vanhempiaan, jotka tod.näk. aloittajankin tapauksessa ovat tehneet lapsen eteen kaiken mahdollisen, jopa hakeneet apua hänelle, mutta sitten iskee väliin täysin alkuperäisen tehtävänsä kadottanut koneisto, jota lastenSUOJELUKSI vielä Suomessa kutsutaan.

Hyvin tyypillistä näille hyvien kotien Asperger-lapsille onkin, että he tukeutuvat kaikessa aikuisiin, mutta jos liittyminen lapsiryhmään on tapahtunut ilman tosi tehokasta aikuisen tukea, he saattavat jopa pelätä pieninä toisia saman ikäisiä. Näin tapahtuu helposti, jos lapsi menee liian pienenä tarhaan tai muuten turvallisessa kotipihassa on vallalla kulttuuri, jossa lapset saavat sorsia ja syrjiä aina jotain, joka ei itse alennu toisten kiusaajaksi. Ja erityislasten kyseessä ollen räikeimmissä tapauksissa voi kiusaajana olla myös joku aikuinen, joka sallii omien lastensa huonon käytöksen erilaisia kohtaan. Ei mikään syö niin tehokkaasti pohjaa pois lapsen itsetunnon terveeltä kehitykseltä, kun tällaista tapahtuu jo alle kouluikäisenä.

22 kirjoitti:

Jos lapsella on psykiatrista hoitotaustaa, niin viekää hänet kaiken varalta neurologian puolen tutkimuksiin, se olisi lapsen todellinen etu ja dg. on edellytys kuntoutukseen pääsylle. Kuntoutuksessa päästään sitä parempiin tuloksiin, mitä nuorempana lapsi voi sen aloittaa. Hankkikaa kaiken varalta tietoa näistä oireyhtymistä, lapsen aiempi kasvatus tulkitaan yleensä väärin rajattomaksi, mitä se ei ehkä missään tapauksessa ole ollut. Mutta lapsen valtava omaehtoisuus ja esim. juuri Asperger-tyyppi piirteet asettavat ehdoksi sen, että rajat on asetettava hieman eri tavalla kuin muille lapsille. Varokaa alistamasta häntä missään tilanteissa, siitä seuraa vain lisää ongelmia! Ohjausta kasvatukseen saatte tekin, jos saatte hänet hoitoon neurologian puolelle. Kannattaa pitää mielessä, että psykiatrinen hoito ei näitä lapsia auta, monesti vain vammauttaa heitä ja ainakin hidastaa oikean avun saamista. Erittäin vaativa kasvatettava hän on ja tulee olemaan, sen voin taata ja alleviivata, mutta erittäin suloinen ja ihastuttava sellainen :)

Kannattaa pitää myös mielessä, että sosiaalityöntekijät eivät tunne neurologian oireyhtymiä, he ehkä tietävät niistä jotain, mutta oikea tieto heiltä puuttuu, sen tiedän myös omasta kokemuksestani. Mutta sen taidon he kyllä osaavat, että kaikki lapsen "ongelmat" ja "oireet" tulkitaan helposti kasvattajan kelvottomuudeksi ja osoitukseksi "riittämättömästä vanhemmuudesta". Myös poliittiset päätökset viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ovat tukeneet vain psykiatrista hoitoa neurologian kustanuksella, siis viime mainitun puolelta on vähennetty hoito ja tutkimuspaikkoja ja lisätty psykiatriaan, vaikka suuntautuksen olisi pitänyt olla toisin päin. Suurin osa aiheettomista huostaanotoista on juuri neurologisten oireyhtymisen lapsia, jotka ovat jääneet vaille oikeaa tutkimusta ja sitä terveydenhoitoa, johon heillä olisi oikeus kotoakin käsin käytynä.

Nyt kun oma lapseni on läpi käynyt kolme vuotisen neuropsykologisen kuntoutuksen, on hän kuin toinen työttö kun vertaa esim. laittomasta huostaanotosta kotiutumisen aikoihin, niin huono kuntoinen hän silloin oli. Hän käy yläastetta tavallisessa yleisopetuksen luokassa, eikä hänen käytöksensä poikkea mitenkään toisten saman ikäisten käytöksestä, koulumenestys on hyvä. Mutta pitkän tien kävimme, ennen kuin tähän on tultu. Kaikki riippuu tosin nykyään paljon kotikunnasta, millaisia resursseja lasten kuntoutukseen on katsottu olevan "varaa" järjestää.

Lue lisää

Minun poikani joka on nyt 16v annettiin sijoitukseen n.2viikkoa sitten.Ongelmana oli uusi paikkakunta(kaupunkiin maalta) Koulu alkoi kurjasti ja opettaja piti lukihäiriöistä poikaa pilkkanaan.Huusi ja pilkkasi luokan kuullen ja alisti muiden silmissä. Ei huolittu luokkaretkelle eikä mihinkään muun luokan reissuihin koska oli alkanut itkien poistua/karata koulusta kun ei halunnut itkeä luokassa.Kiusaamista jatkui erilaisin metodein luokkatovereiden innoittamana,videoitiin rääkkäystä,jota sitten leviteltiin koulussa ja kaupungilla,nettiin laitettiin kuvia,ammuttiin kuulapyssyllä silmäväliin,hakattiin,ym.ym.Kaikesta me vanhemmat olemme ottaneet kouluun yhteyttä ja tehneet rikosilmoituksia nyt kolme vuotta.Poikamme osti kavereita rahalla,kaljalla,tupakalla jotta olisi hyväksytty.Elämämme oli perheessämme kulminoitunut poikamme ympärille ja suojeluun ja valvontaan kolme vuotta.Viimein olin niin poikki että pyysin poikani huostaanottoa.Hänet sijoitettiin paikkakuntamme vastaanottokotiin josta hän pääsi kotona käymään päivittäin.Poika on hyvin riippuvainen minusta ja aina kun tulee joku klikkitilanne ja ei saa esim omaehtoisesti määrätä omaa tekemistään poistui hän vastaanottokodista kotiin luokseni.Hän oli tai roikkui kodin ja vastaanottokodin välillä lähes vuoden ennenkuin sijoituspaikka sitten määrättiin. Vastaanottokodissa ei voitu mitään koulunkäynnille sillä poika ei kouluun enää mennyt (viimeisen pieksämisen jälkeen) annettiin käydä sieltä koulua niin että teki tehtäviä ja kävi kokeissa,kunnes stoppasi senkin viimein .Nyt ollaan sitten sijoitettuna.
Olen ymmälläni ja hämmästynyt etteikö koti kuitenkin olisi ollut se paikka josta olisi voitu poikaa auttaa kun kyseessä ei ole kriminaali vaan uhri jonka ei edes annettu vaihtaa koulua,koska tuo opettaja oli sitä mieltä ettei kannattanut.Kotimme tutkittiin koulun pyynnöstä ja todettiin hyväksi päihteettömäksi välittäväksi kodiksi.
Poikani on siis hyvin omaehtoinen,kiltti ja tulee toimeen kaikkien kanssa etenkin pienten lasten ja aikuisten kansssa.Ei kiusaa ketään.Fyysisesti pienikokoinen (luusto 13v kehityksessä joka nyt testattu,hormoonitoiminta vasta alkanyt joten siinäkin jäljessä kehityksestä, ikäluokassaan) Ennen hymyilevä aurinkoinen kujeilija nyt masennuslääkkeitä syövä itkeskelevä pojanalku.
Etsin vastauksia miksi ei poikaani hyväksytä kaveriporukkaan ja miksi hänestä on tullut niin omaehtoinen ettei sopeudu muiden ohjaukseen.Minä tunnustan että olen varmasti se heikoin lenkki pojan kasvatuksessa mutta olen huolehtiva ja rakastava aikuinen joka on aina läsnä niin kauan kun hän tarvitsee vanhempiaan.

Oletko joku asiantuntija. Olen kuullut varotettavan amatöörien diagnooseista, joita helposti lapsille tehdään.

Vaikuttaa vähän sellaiselta, nimittäin diagnoosi.

No mihinkä se RAD paranisi lapsen aikuistuessa. Breivik taitaa olla hyvä esimerkki RAD-aikuisesta. Hänet muuten oli aikomus huostaanottaa lapsena, mutta jätettiin sitten kotiin. Oliskohan noin 70 ihmisen henki säästynyt, jos siihen aikaan olisi paremmin tunnistettu lasten henkinen heitteillejättö ja Breivik olisi päässyt rajoja ja rakkautta antavaan, huolehtivaan ympäristöön? Vanhemman RAD varmasti on myös tosi monen huostaanoton taustalla. Jos itse ei ole saanut kokea normaalia kiintymyssuhdetta vanhempaansa, niin miten sitä pystyisi lapselleen tarjoamaan?

Ennen vanhaanhan näitä lapsia sanottiin vain "häiriintyneiksi" ja heidät suljettiin koulukoteihin siinä vaiheessa, kun vanhemmat kyllästyivät lopullisesti hommaansa, jonka olivat alun pitäen jättäneet tekemättä. Sieltä tie jatkui vankilaan. Nykyisellä lastensuojelun tasolla (liian myöhäisen puuttumisen malli) aika monen kohtalo on sama.

Nyt on sitten tullut tämä neurologinen leimakirveenheiluttelu ja medikalisaatio, lääkitään pillereillä oireita ja suljetaan silmät syiltä.

Onhan noita oikeita AS-ihmisiäkin, mutta kun näitä AS- ja ADHD-diagnooseja lätkitään käytännössä sairaanhoitajien tulkintojen pohjalta ja vanhemmat tietysti hoitohenkilökunnalle näyttelevät parasta puoltaan, niin lopputulos on mitä sattuu. Tiedän lapsen, jolla on ADHD-diagnoosi, todellisuudessa hän pystyy helposti syventymään keskittymistä vaativaan tehtävään pariksi tunniksi, jos se kiinnostaa häntä. Hän nyt vain on sen verran älykäs, että osa koulutehtävistä turhauttaa häntä ja hän niiden sijasta keskittyy piirtelemään vihkoonsa. Ja sitten näitä muka AS-lapsia, jotka raivoavat, rikkovat, kiroavat... Ei AS aiheuta ihmislle lähtökohtaisesti mitään pahaa oloa, jota pitäisi purkaa näin. AS-lapsi voi olla hieman omaehtoinen, sosiaalisilta taidoiltaan kömpelö ja siksi haastava kasvatettava, mutta ei hän mikään häiriintynyt raivoaja ole.

Huvittaa myös nuo AS-potilaiden sivustot, joilla muistetaan aina vakuuttaa, ettei AS johdu kasvatuksesta. Mitään näyttöä siitä, että AS johtuisi tai ei johtuisi kasvatuksesta ei ole. Ei siis todellakaan kumpaankaan suuntaan. Se kyllä tiedetään, että aivojen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa hoitajan kanssa. AS voi hyvinkin olla vuorovaikutuksen puutteista johtuva, syy-yhteyttä vain ei ole vielä löydetty.

Minusta ammattitaitoinen perhetyö olisi kaikenlaisten pillereiden sijasta se paras apu ensinnäkin oirehtivan lapsen diagnosoinnin tukena ja sitten perheen tukena, oli diagnoosi mikä hyvänsä. Perhetyöntekijä, jos on riittävästi paikalla, näkee miten lasta kasvatetaan ja kohdellaan ja minkälaiset arjen rutiinit ovat. Jos nämä asiat ovat kohdallaan, niin sitten vasta kannattaa ruveta hakemaan syitä neurologiasta. Nyt saatetaan lasta hoitaa AS-potilaana, vaikka hänellä ei olisi kunnossa edes alkeellisimpia perusasioita, kuten nukkumaanmenoaikaa, ruoka-aikaa, yhteistä aikaa vanhempien kanssa tai selkeitä sanktioita sääntöjen rikkomisesta. Eli mennään täysin pers edellä puuhun.

Siis nyt vasta huomasin kuinka vanha aloittajan krjoitus oli-
mutt tässä ajatuksia jos joku on samassa tialnteessa