Kuinka 4-vuotias poika sopeutuisi Suomeen mahdollisimman hyvin ennen kouluikää?
Voiko mennä ja käydä koulun normaalisti vai onko vielä kielivaikeuksia?
Voiko mennä ja käydä koulun normaalisti vai onko vielä kielivaikeuksia?
4-vuotiaan pojan sopeutuminen Suomeen?
Isähahmo
141590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuossa iässä yllättävän nopeasti, lapset oppivat käytännössä kielen todella nopeasti ja 4 vuotias jos kasvaa suomalaisessa ympäristössä, puhuu jo paaaaljon ennen koulun alkua ihan täydellistä kieltä, jos sitä hänelle kotona ja tarhassa jne normaalisti puhutaan, nou problem :)
Tuon ikäiset lapset oppivat hämmästyttävän hyvin uusia kieliä.
Tavallinen päiväkoti on erinomainen paikka "sopeuttaa" lapsi sekä kieleen, että ihmisiin.
Myös kotona on hyvä painottaa sanojen oikeaoppista lausumista ja kertaus on opintojen äiti, eli samojen sanojen toistaminen nopeuttaa oppimista. Ennen päiväkotiin menoa on hyvä opettaa ainakin ihan perus sanat, kuten kiitos,ole hyvä, hei ja anteeksi. ja myös miten ja missä niitä käytetään.
Koulun voi aloittaa normaalisti, etenkin jos pohjalla on jo parin vuoden päiväkoti kokemus.
pakolaislapsi. Oppineet suomea kuin suomalaiset jopa kouluikäisinä ja joskus kaupassa huvittavia tapauksia, kun lapsi vinkuu suomeksi jotain kauheasti ja äiti yrittää kaikkensa eikä ymmärrä, mitä lapsi haluaa. Eli kyllä. Sopeutuu. Nuorempana aina paremmin kuin isompana. Serkku muutti 3-vuotiaana Ruotsiin. Aluksi ei halunnut puhua suomea, kun suomessa kävi, nyt ei osaa vaikka haluaisi.
Toivottavasti rakkaalle vaimolleni ja reippaalle pojalle myönnetään oleskelulupa. Ollaan odoteltu jo pari vuotta ja välillä käy kyllä kovasti voimille... :(
Missä vaimosi ja lapsesi ovat? Miksi eivät ole saaneet oleskelulupaa? Toi on niin syvältä. Lakihan jo määrää sen, että lapsen etu on tärkein eikä lapsen todellakaan ole hyvä kasvaa erillään kummastakaan vanhemmasta.
Meillä kävi niin, että itse olin työttömänä ja pätkätöissä, joten mieheni kävi veljensä kutsulla Suomessa, kun seurusteltiin. Sukuhäät pidettiin miehen kotimaassa, mutta odotettiin vielä 5 kk ennen oleskeluluvan anomista, jotta voisin osoittaa olevani työssä, kun hakemus jätetään. Pätkätöissä ei ole juuri mahdollista matkustella, isäni kuoli ja samalla säästettiin rahaa paikkakunnan vaihtoa varten, kun miehellä oli täällä työpaikka tiedossa. Mitä vielä, uvista ei kyselty mitään, todettiin vain että enpä ole kutsunut miestäni Suomeen ja en ole häiden jälkeen käynyt, joten lumeavioliitto. Kaksi lakimiestä tappeli, mutta uvi ei edes ottanut uutta hakemusta käsittelyyn uuden lain nojalla, mieheltä evättiin turistiviisumitkin ja lopulta päätöksen tehnyt virkamies itse kumosi aikaisemman päätöksen kun tiesi sen oikeudessa kaatuvan kuitenkin. Meni siis lähes 2 vuotta siitä kun hakemus jätettiin ja lopulta virkamies pääsi kuin koira veräjästä. Hallinto-oikeus kun totesi vain, että heidän osaltaan asia on loppuun käsitelty, kun uvi on myöntänyt hakijalle oleskeluluvan. Mutta kyllä oli hermoja rassaavaa aikaa, että tiedän tunteesi.
Meitä kehotettiin viemään asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, kun pelkästään jo miehen ansionmenetykset on aivan valtavat, mutta toistaiseksi ei olla sitä tehty. Ei jaksa enää samaa rumbaa. Ehkä sitten, kun on pysyvä oleskelulupa tai ehkä ei koskaan. Raha ei korvaa menetettyä aikaa. Esikoinen syntyy parin kuukauden päästä ja mies sai just 3 vuoden jatko-oleskeluluvan. Voidaan jo vihdoin hengittää.
Voimia taisteluun. Teidän kannattaisi kans harkita sitä ihmisoikeustuomioistuinta. Eihän kukaan tee lapsia, jos ei ole oikea avioliitto eikä ole mitenkään lapsen edun mukaista tuollainen viivyttely. Suomessa ei mikään muutu muuta kautta. Munkin lakimies oli varatuomari ja sisäministerin henkilökohtainen tuttu ja yritti sitä kautta vaikuttaa, mutta Rajamäen kanta oli vain, ettei voisi vähempää kiinnostaa.
mä kuulin että jotku oli puuhaamassa asiaansa eu ihmisoikeus tuomioistuimeen ja pyysi uvista paria paperia todisteiksi. uvi sanoi että 'haluuttee sitten tosi vaikeuksia', 'tolla asenteella ei ainakaan tulla meiltä lupaa saamaan' tms uhkailuja sateli. tyytyivät odottelemaan ja odottelevat vieläkin.
Vaimoni laittaessa eilen poikaamme nukkumaan, tämä halusi vielä puhua isän kanssa puhelimessa.
Kovasti selitti asioita ja hieman on suomeakin oppinut :)
Antoi paljon voimia tuo puhelu.
Mä ite säilytin uvin paperit ja kaikki kuitit on tallella, koska on hakemukset jätetty, milloin on päätökset tulleet. Faksit ym. ja uvista ja eduskunnan oikeusasiamieheltä tulleet sähköpostit. Suoraan niille ei kannata mitään sanoa ja osin tuosta syystä ollaan ajateltu myös, että jos jotain valitusta tehdään, vasta kun on pysyvä oleskelulupa myönnetty, jolloin uvi ei voi enää mitään. Mä olen prosessin aikana valittanut joka instanssiin, mutta muutamia kannattaa kokeilla: eduskunnan vähemmistövaltuutettu, ihmisoikeusliitto (www.ihmisoikeusliitto.fi -> ei meidän asiaa auttanut, mutta kertoivat uvin olevan jo erityistarkkailussa jatkuvasti satelevien valitusten vuoksi, joten mitä enemmän valituksia, sitä enemmän toivoa että jotain tapahtuu jatkossa). Kuitenkin meidän asia lähti rullaamaan vasta kun otin henkilökohtaisesti yhteyttä uvin SUPO:sta vuosi sitten uvi:in siirtyneeseen pääjohtajaan Jorma Vuorioon ([email protected]) ja kerroin faktat siitä, miten uvi toimii ja mitä mieltä asianajajat on. Viikossa asiamme oli jo käsittelystä.
Ja jos tollasia uhkauksia satelee, olisi hyvä jos ne saisi esim. nauhalle. Toi on erittäin tyypillistä toimintaa uvissa. Meidän puheluita ei edes yhdistetty virkailijalle, sähköposteihin ja fakseihin ei vastattu eikä uuden lain mukaista hakemusta otettu käsittelyyn.
Tampereen päässä olisi tiskillä pitänyt nauhoittaa kaikki puheet, sillä osa ohjeista oli ihan puuhta heinää. Seuraavalla kerralla sitten todettiin: "Eiiii, ei teidän näis sitä pitänyt tehdä - vaan näin". Ja vielä sama virkailija.
UVI:iin kannattaa soittaa vähintään kuukauden välein, kun paperit ovat saapuneet käsittelijän pöydälle. Itse soittelin sekä UVI:iin, että Suomen edustustoon ja siinä selvisi mm. se, että papereiden osalta oli tietokatko - vaikka edustustossa väitettiin heillä olevan samat tiedot (sama tietokanta, ymmärsin).
Aktiivisuus ja _asiallisuus_ puhelinkeskusteluissa palkitaan. Sähköpostiin he vastaavat todella hitaasti. (Muista soittoajat.)
Laki on nyt toinen, mutta avioliitto pitäisi olla virallisettu molemmissa maissa ja lapsen holhouksen tilanne perinpohjin selvitetty. Muista myös, että paikallisviranomaisten toiminta vaimosi kotimaassa voi olla se suurin pullonkaula.
Lapsesta olisi hyvä olla mm.
- SYNTYMÄHETKEN syntymätodistus (millä oli maan tavasta johtuen myöhemmin tehty syntymätodistus, ei kelvannut)
- valokuvia mahdollisimman useilta ajanjaksoilta (syntymäpäivät, joulut jne.).
- Erityisen hvä olisi, jos olisi olemassa sopimus lapsen huoltajuudesta (jossa äiti on nimetty lapsen ainoaksi huoltajaksi), jos lapsi on tunnustettu isän puolesta. Esim. meillä viittaus paikallisiin lakipykäliin (joissa tapauksessamme huoltajuus oli äidin, koska muuta ei oltu sovittu) ei kelvannut UVI:lle.
Me lähetettiin lapsuuskuvien skannaukset Suomeen, jotka sitten tulostin ja lähetin kirjattuna UVI:iin. Maksoi kaikkinensa n. 150 euroa, mutta sääsimme n. 2kk käsittelyajassa ja pelastuimme myös uusintakäsittelyyn joutumisesta (ks. alla).
Edelläminittuja kannattaa hankkia jo etukäteen, koska voivat pyytää UVI:sta ja vastausaika on tasan neljä viikkoa. Jos vastausta ei tule määräaikaan mennessä, päätös tehdään ilman lisäselvitystä.
Pääkäsittelijämme oli vaativa, mutta puhelimessa erittäin joviaalin kuuloinen ja asiallinen ihminen: hänelle ei voinut olla vihainen, vaikka vielä numeroa valitessa olin valmistautunut asiatiedoilla ja niiden tarkastamisella ja uudelleentarkastamisella väittelemään tiukasti häntä vastaan.
eiton ikäsillä oo mitää proplem jos vielä näyttää suomalaiselta sopeutuu täysin kieli tarttuu ko.iässä hetkessä
1/2-1v päiväkodissa ja pitäisi hallita suomenkieli hyvin (kuten meillä ja monella tutulla päinvastaisessa tilanteessa ulkomailla). Ongelmahan tässä tapauksessa on se, että kouluun mennessään lapsi on asunut Suomessa jo yli 2v, eli rinnastetaan suomlaiseen koululaiseen - siis jos jostain syystä vielä kielivaikeuksia. En kuitenkaan usko sitä.
Lue satuja, kirjoja, leiki pojan kanssa - nämä ovat paras tapa auttaa häntä.
En usko ongelmia olevan.
Hmm.. sama nimimerkki, eri henkilö ja näyttäisi ihan samalta tekstiltä, kuin pari kk. sitten kirjoittamani.
Joka tapauksessa; tämä on hyvä muistaa:
"Lue satuja, kirjoja, leiki pojan kanssa - nämä ovat paras tapa auttaa häntä."
Lapsi tulee tarvitsemaan paljon huomiota (tapauksessannne isän huomiota), josta hän on aiemmin jäänyt paitsi. Välillä se huomionkipeys voi olla rasittavan runsasta, mutta pidä huolta siitä suhteesta, koska se helpottaa elämäänne tulevaisuudessa.
Vastaavasti teidän pitää vaimonne kanssa saada jonkin verran aikaa toisillenne ja itsellenne.
Edellä onkin mainittu tuo 2v suomessa = ei lisäopetusta koulussa (piste).
Meillä nyt 7 vuotias tyttö, 1,5v Suomessa ja lukee jo jonkin verran. Puhuu enemmäkseen suomea.
Meillä 6v tyttö ehti sopeutua, vaikka toisin pelättiin. Hieman kielellisistä ongelmista johtuvia ongelmia koulussa, mutta ei paljon. Poikanne tuskin kokee kieliongelmia koulussa. Mutta hänet kannatta pistää (väh. osa-aika)päiväkotiin viimeistään viisivuotiaana.
Olen nähnyt useasti saman päinvastoinkin: suomalaisten lasten sopeutuminen ulkomaille on tyypillisesti kestänyt alle kouluikäisenä alle vuoden.