Lääkärikäynnit..

Kauheaa taistelua, että sai suostumaan mihinkään. Taustalla ei ollut edes mitään omakohtaista huonoa kokemusta kun ongelma alkoi, vaan lapsi säikähti, kun kävimme erään läheisen luona sairaalassa. Eipä siinä auttanut kuin kärsivällisyys, asiasta keskusteleminen kerta toisensa jälkeen lapsen ehdoilla, ja "harjoittelu". Meillä silmälääkrit ovat vieläkin ihan kauheita, lapsi yrittää karata, piiloutua jne... Siksi käymme aina samalla lääkärillä, jotta hänkin osaa varautua etukäteen. Ennen ensimmäistä käyntiä informoimme myös lääkäriä tilanteesta. Mahdollisimman hyviä kokemuksia vaan, ja meillä myöskin käytettiin palkintoja. Ensin käymme lääkärissä ja sitten mennään mäkkiin-tyylillä. Ne ovat valitettavasti välttämättömiä käyntejä, ja se on tehtävä lapsellekin selväksi. Kannattaa välttää tuota hermoilua itse, vaikka tiedänkin että se ei ole helppoa. Lapsi nimittäin vaistoaa sen sinusta kuitenkin.

Lapsesi on kuitenkin melko pieni, joten voi olla, että menee ohi tuo vaihe piankin. Meillä se jäi päälle, nyt lapsi on jo eskari. On kuitenkin jo paljon paljon helpompaa kuin vielä pari vuotta sitten!

lääkärille, ettei mittaa teidän lasta enää selällään, jos se on niin kauheeta. Tuossa iässä onnistuu jo ihan hyvin normaalisti seisaallaankin.

meillä aikoinaan auttoi kun ostettiin leikki lääkäri vehkeet..siinä sitten vuorotellen maattiin sohvalla kuumemittari kainalossa,laastarit tai "kipsit" milloin missäkin,kuunneltiin sydäntä ja otettiin "lääkettä"
neuvolassa voi tosiaan punnita seisoenkin,tai vaikka äidin sylissä,sit äiti yksin vaakaan ja vähennyslaskulla selvii lapsen paino..
jotkut lääkärit myös suostuvat kuuntelee ja katselee äidin sydämmen ja korvat ensin,sit vasta lapsen..
hmm..tuosta tulikin mieleeni kun pienenä mentiin koko perhe nieluviljelyyn kun tutuilla oli ollut tulirokkoa..äiti sitten reippaana ensin näyttämässä mallia..taisi sillä tehdä kaikista eniten pahaa se tutkimus,mut meistä veljen kanssa oli hauskaa ku me oltiin "reippaampia" ku äiti..