Maaseudun rauhassa asustelee ihmisiä, ja heillekkin tapahtuu kaikenlaisia juttuja. Ja tämä tarina kertoo eräästä Antista maaseudulta.
No, Antti oli sellainen normaali maaseudunmies. Tosin nelikymppiseksi hyvinsäilynyt, ja varreltaan pelkkää lihasta. Ei ollut päässyt vatsanseutu pulskistumaan, kun piti tehdä kovasti ruumiillista työtä. Ruskettunut ylä-kroppa oli melkein aina paljaana, tai yllä oli tavallinen teepaita ja normaalit farmarihousut.
Antti oli kylläkin poikamies, mutta hänellä oli naissuhde johonkin naiseen. Joka kävi häntä viihdyttämässä aina silloin tällöin. Mutta aika harvakseltaan, kun nainen asui jossakin kauempana kaupungissa. Niinpä Antti viettikin aikaa maatilallaan melko paljon yksikseen. Teki kovasti tilantöitä, vaapaa-aikanaan kalasteli ja harrasti muutenkin luonnossa liikkumista.
Tietysti siinä asustellessaan, tuli myös tarkkailtua muiden ihmisten liikkumista. Kesäisin oli paljon lomalaisia, joita kaikkia hän ei edes tuntenutkaan. Sellaisia oli myös ne pari n. kadeksantoista vuotiasta poikaa joista tämä tarina yrittää kertoilla.
Antti oli kyllä kiinnittänyt poikiin huomionsa, kun he ajelivat ns. pappatuntureillaan useinkin Antintilan ohitse. Ja Antti oletti aivan oikein, heidän olevan naapureiden vieraina olevia kaupunkilaispoikia, koskapa he ajelivat tutuilla naapurinisännän kulkupeleillä.
Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä olisi ollutkaan, mutta Antilla oli myös se toinen ajatuspuoli. Jossa hän myös ihasteli usein hoikkien miesten vartaloita, ja etenkin vaaleiden tiukkojen farkkujen peittämiä, timmissä kunnossa olevia poikien takamuksia. Niinpä mopolla ajelijat kiinnittivät aina Antin huomion puoleensa, vaikkei hän aikonutkaan sen kummemmin alkaa kuolata niiden perään.
Kuitenkin hänen mielessään oli tietty kiinnostus, minne pojat menevät ja mitä he puuhastelevat usein kokopäivän viipyvillä reissuillaan. Ja tietystihän hänellä oli sellainen normaali aavistus, että he käyvät läheisellä pienellä metsäjärvellä ongella, ja muuten vaan soutelemassa ajankulukseen.
Sitten kerran taas huomattuaan eräänä kauniina aurinkoisena päivänä poikien huristelevan siitä tilan ohitse. Uteliaisuus sai yliotteen hänestä, ja hän päätti ihan hissukseen salaa mennä katsomaan poikien harrastuksen laatua.
Hänpä lähti siitä heti metsänpoikki oikaisten sinne järvelle suunnistamaan, sillä ne oli hänen omia metsiään joten hän tunsi ne kuin omat taskunsa konsanaan. Mutta järvelle tultuaan, ei siellä ollut ristinsieluakaan. Veneet olivat rannassa, niin kuin aina ennenkin. Siinä sitten ihmettemään minne pojat olisi voineet mennä. Kunnes hänellä välähti, että tietenkin läheiselle hiekkakuopalle. Josta aikanaan otettiin soraa, mutta jossa oli nykyisin sellainen lammen tapainen. Jossa jopa voi käydä uimassa, paremman uimapaikan puutteessa.
Siispä sinne katsastamaan, josko pojat löytyisi sieltä. Ja oikeinhan hän arvasi. Poikien mopot olivat parkissa ihan lammenrannassa, ja pojat makailivat siinä vieretysten aurinkoa paistatellen. Antti ajatteli, että ihan kiva harrastushan se auringonpalvontakin on, vaikkei hän joudakkaan varsinaisesti sellaista tekemään. Vaan rusketus tulee luontaisetuna, paidatta töitä huhkiessa.
Kauenpaa hän ei nähnyt tarkasti, mutta jotenkin kuitenkin hänestä näytti siltä, että pojat olivat aivan ilkosillaan siellä rannalla. Ja vähän kyllä harmitti, ettei tullut kiikaria mukaan. Mutta hän päätti olla häiritsemättä poikia, ja aikoi tulla seuraavana päivänä kiikarin kanssa tarkastamaan poikien rusketuksen määrän oikein ajankanssa. Ja niin hän lähti omiin puuhiinsa sinäpäivänä.
Seuraavana aurinkoisena päivänä, hän meni etukäteen valitsemaan paikan josta hän varmasti näkisi tarpeeksi hyvin, vaikka ilman kiikariakin mitä rannalla puuhaillaan. Sillä siinä lähellä oli tuuheita pajupuskia, mutta sinne ei voinut mennä ettei rannalta huomattais. Siispä sinne oli mentävä valmiiksi odottamaan, jos aikoi saada aitiopaikan näytökseen. Ja niin oli Antti valmiina ihan muutaman metrin päästä rannalta, näkymättömissä seuraamaan poikien tulon ja kukaties vähän enemmänkin paljasta pintaa, jos hyvin sattuisi.
jatkuu.... aivan kohta. Ja huom. herkkä hipiäiset, ei seuraa tavallista rakkaushöpinää.
No, Antti oli sellainen normaali maaseudunmies. Tosin nelikymppiseksi hyvinsäilynyt, ja varreltaan pelkkää lihasta. Ei ollut päässyt vatsanseutu pulskistumaan, kun piti tehdä kovasti ruumiillista työtä. Ruskettunut ylä-kroppa oli melkein aina paljaana, tai yllä oli tavallinen teepaita ja normaalit farmarihousut.
Antti oli kylläkin poikamies, mutta hänellä oli naissuhde johonkin naiseen. Joka kävi häntä viihdyttämässä aina silloin tällöin. Mutta aika harvakseltaan, kun nainen asui jossakin kauempana kaupungissa. Niinpä Antti viettikin aikaa maatilallaan melko paljon yksikseen. Teki kovasti tilantöitä, vaapaa-aikanaan kalasteli ja harrasti muutenkin luonnossa liikkumista.
Tietysti siinä asustellessaan, tuli myös tarkkailtua muiden ihmisten liikkumista. Kesäisin oli paljon lomalaisia, joita kaikkia hän ei edes tuntenutkaan. Sellaisia oli myös ne pari n. kadeksantoista vuotiasta poikaa joista tämä tarina yrittää kertoilla.
Antti oli kyllä kiinnittänyt poikiin huomionsa, kun he ajelivat ns. pappatuntureillaan useinkin Antintilan ohitse. Ja Antti oletti aivan oikein, heidän olevan naapureiden vieraina olevia kaupunkilaispoikia, koskapa he ajelivat tutuilla naapurinisännän kulkupeleillä.
Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä olisi ollutkaan, mutta Antilla oli myös se toinen ajatuspuoli. Jossa hän myös ihasteli usein hoikkien miesten vartaloita, ja etenkin vaaleiden tiukkojen farkkujen peittämiä, timmissä kunnossa olevia poikien takamuksia. Niinpä mopolla ajelijat kiinnittivät aina Antin huomion puoleensa, vaikkei hän aikonutkaan sen kummemmin alkaa kuolata niiden perään.
Kuitenkin hänen mielessään oli tietty kiinnostus, minne pojat menevät ja mitä he puuhastelevat usein kokopäivän viipyvillä reissuillaan. Ja tietystihän hänellä oli sellainen normaali aavistus, että he käyvät läheisellä pienellä metsäjärvellä ongella, ja muuten vaan soutelemassa ajankulukseen.
Sitten kerran taas huomattuaan eräänä kauniina aurinkoisena päivänä poikien huristelevan siitä tilan ohitse. Uteliaisuus sai yliotteen hänestä, ja hän päätti ihan hissukseen salaa mennä katsomaan poikien harrastuksen laatua.
Hänpä lähti siitä heti metsänpoikki oikaisten sinne järvelle suunnistamaan, sillä ne oli hänen omia metsiään joten hän tunsi ne kuin omat taskunsa konsanaan. Mutta järvelle tultuaan, ei siellä ollut ristinsieluakaan. Veneet olivat rannassa, niin kuin aina ennenkin. Siinä sitten ihmettemään minne pojat olisi voineet mennä. Kunnes hänellä välähti, että tietenkin läheiselle hiekkakuopalle. Josta aikanaan otettiin soraa, mutta jossa oli nykyisin sellainen lammen tapainen. Jossa jopa voi käydä uimassa, paremman uimapaikan puutteessa.
Siispä sinne katsastamaan, josko pojat löytyisi sieltä. Ja oikeinhan hän arvasi. Poikien mopot olivat parkissa ihan lammenrannassa, ja pojat makailivat siinä vieretysten aurinkoa paistatellen. Antti ajatteli, että ihan kiva harrastushan se auringonpalvontakin on, vaikkei hän joudakkaan varsinaisesti sellaista tekemään. Vaan rusketus tulee luontaisetuna, paidatta töitä huhkiessa.
Kauenpaa hän ei nähnyt tarkasti, mutta jotenkin kuitenkin hänestä näytti siltä, että pojat olivat aivan ilkosillaan siellä rannalla. Ja vähän kyllä harmitti, ettei tullut kiikaria mukaan. Mutta hän päätti olla häiritsemättä poikia, ja aikoi tulla seuraavana päivänä kiikarin kanssa tarkastamaan poikien rusketuksen määrän oikein ajankanssa. Ja niin hän lähti omiin puuhiinsa sinäpäivänä.
Seuraavana aurinkoisena päivänä, hän meni etukäteen valitsemaan paikan josta hän varmasti näkisi tarpeeksi hyvin, vaikka ilman kiikariakin mitä rannalla puuhaillaan. Sillä siinä lähellä oli tuuheita pajupuskia, mutta sinne ei voinut mennä ettei rannalta huomattais. Siispä sinne oli mentävä valmiiksi odottamaan, jos aikoi saada aitiopaikan näytökseen. Ja niin oli Antti valmiina ihan muutaman metrin päästä rannalta, näkymättömissä seuraamaan poikien tulon ja kukaties vähän enemmänkin paljasta pintaa, jos hyvin sattuisi.
jatkuu.... aivan kohta. Ja huom. herkkä hipiäiset, ei seuraa tavallista rakkaushöpinää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuten arvata saattoi. Mopojen pärinä alkoi lähestymään, ja pian pojat kurvasivatkin siihen aivan Antin piilopaikan lähelle lähelle. Samaan kohtaan kuin silloin aikaisemmallakin kerralla. Ja kyllä olikin Antilla erinomainen tarkkailupaikka, Antti ajatteli itsekseen. Täytyisi vaan pysytellä hiirenhiljaa, ettei hän paljastuisi heti alkuunsa.
Eikä siinä tainnut olla mitään pelkoa paljastumisesta, sillä pojilla taisikin olla tällä kertaa jotain muuta mielessä, kuin pelkkä auringonpalvonta. Eihän Antti tiennyt vielä silloin, että pojat harrastaisivat keskenään tälläisiä touhuja, joita hän nyt tulisi näkemään.
Kuin sovitusta jutusta, ilman mitään neuvotteluja. Pojat asettivat toisen mopon tukevasti seisomaan sellaiselle kaksijalkaiselle seisomatuelle, kuten pappatuntureissa on. Ja levittivät sen päälle mukanaan tuomansa huovan moninkerroin, niin että siinä oli sellainen tasainen taso. Toinen pojista riisui teepaitansa, ja kävi mahalleen siihen moponpäälle. Toinen otti kassistaan ohutta narua, jolla sitoi toisen pojan kädet kiinni moponalta yhteen. Ja vielä laittoi liinan silmien eteen, niin ettei hän voinut nähdä mitä ymrärillä tapahtuisi. Niinpä Antti sai nähdä kuinka toinen pojista oli sidottuna mopoon kiinni mahalleen, vain vaaleat farkut oli vielä pojan päällä peittäen kiinteän oloisen pojanpyllyn, joka oli kuin tarjottimella siinä moponpäällä.
Toinen poika ilman mitään puheita, meni toisen pojan luo. Ja läiskäisi muutaman kerran paljaalla kädellä farkkupyllyä, josta lähti aika kova ääni ja pojanpylly hytkähti iskujen voimasta. Antilla alkoi pensaassa tulla jostakin syystä tiukat oltavat housuissa, heti ensimmäisten iskujen aikana. Ja vielä ahtaampaa niissä tuli, kun hän näki kuinka toinen poika hitaasti veti farkut pois toiselta pojalta ja paljasti karvattoman ruskettuneen pojan pyllyn. Riisui ne kokonaan pois jaloista, ja levitti pojan jalat haralleen. Ja kaivoi pojan kovan kullin tapaapäin esiin, ja runkkasi sitä vähän aikaa. Sitten hän otti aurinkovoidetta ja pursotti sitä pojan pyllyreiälle. Jonka jälkeen hän alkoi sormillaan työntelemään toisen pyllyreikään sitä aurinkovoidetta. Anttikin kuuli kuinka toinen poika ynisi hiljaa, kun toinen työnteli sormia hänen pyllyreikäänsä.
Antti oli kaivanut kovettuneen kalunsa farkuistaan, ja teki katsellessaan runkausliikkeitä kullilleen. Mutta samassa hän huomasi toisen pojan tulevan puskaa kohti, ja luuli jo paljastuneensa. Mutta poika tulikin vaan puskan reunaan, siinä ihan lähelle Antia ja taittoi muutaman oksan siitä pajun latvuksesta. Riipi lehdet niistä oksista, meni toisen pojan luokse ja alkoi hiljaa sivallella niillä toisen paljasta pyllyä. Vaikka iskut eivät olleet kovia, niin pylly vavahti joka iskusta ja pojan suusta pääsi voihkaisu ääniä. Piiskausta ei kestänyt kovinkaan pitkään, mutta pylly alkoi punertamaan vitsan jäljistä. Piiskaaja lopetti lyönnit ja siveli aurinkovoidetta pyllylle jonka hieroi hellästi koko tiukoille pakaroille, ja muutaman kerran sormi eksyi kuin vahingossa myös pyllyreikää rasvaamaan.
Antti ei meinannut pysyä nahoissaan pensaassa, kun näki kuinka kaiken huipennukseksi, rasvauksen tehtyään. Poika kaivoi oman kovan elimensä farkuistaan, ihan vaan ylänapit avaten. Ja painoi kovan kullin juurta myöten toisen pojan anukseen, ja alkoi hitain liikkein naimaan pyllyä. Eikä siinä tarvinnu kovin montaa työntöä tehdä, kun poika painautui ihan kiinni toiseen ja nytkähteli kun sperma ruiskahteli toisen pojan pyllyyn.
Antilta myös ruiskahteli spermat pitkin pusikkoa, kun hän seurasi tapahtumia pensaasta. Toinen poika oli tainnut nauttia myös käsittelystään niin, että oli lauennut huovan päälle. Jota pojat putsasivat, ennen kuin menivät uimaan ja peseytymään touhujensa jälkeen.
Antti ei voinut lähteä minnekkään ennenkuin pojat lähtisivät, ettei paljastuisi tirkistelijäksi. Mutta päätti osallistua tuohon touhuiluun, jos toisella kerran saisi vielä tilaisuuden.
Ja saihan Antti vielä tilaisuutensa, siitä seuraavassa novellissa jos jotain kiinnostaa.
Vaikka ei näyttäisi ketään kiinnostavankaan tälläisen amatoorin sepustukset, niin kirjoittelen siitäkin huolimatta tämän jatkon. Jo pelkkien omien kiksejeni vuoksi. Heh heh
Niinpä taas kerran näki Antti poikien matkaavan omiin huvituksiinsa. Ja kun ei Anttia silloin juuri työkiireet ahdistaneet, niin päätti hän taas lähteä katsastelemaan josko hänellekkin avautuisi tilaisuus osallistua poikien harrastuksiin.
Mutta mutta tultuaan sorakuopalle, ei siellä näkynytkään mopoja, pojista puhumattakaan. Taisipa Antin fantasiat leikkeihin osallistumiseen mennä sivusuun tälläkertaa, ajatteli Antti itsekseen. Sillä maaseudullahan on sopivia paikkoja vaikka kuinka paljon, jos käyttää mielikuvitustaan.
Niinpä hänelle heräsi ajatus läheisestä näköalatornista, josta voisi vähän tarkastella lähimaastoa. Jospa hyvinkin sieltä näkisi vilauksen pojista, tai heidän kulkupeleistään.
Torni sijaitsi tietysti mäenharjalla, jossa ei ympärillä ollut puita, ettei näköala niistä kärsisi. Vasta joitakin kymmeniä metrejä ennen tornia alkoi kasvamaan pieniä koivuja ja muita lehtipuita. Tornille vei mutkittele polku, niiden pienten lehtipuiden seasta.
Antti oli jo aika lähellä tornia, kun hän havaitsi yllätyksekseen toisen pojan niiden koivujen seassa taittelevan oksia koivuista. Arvaten oksien tarkoituksen, Antti meni pojan luokse ja näytti sormellaan suunedessä poikaa olemaan ihan hiljaa. Poika vähän yllättyi Antin tulosta, mutta malttoi olla hiljaa. Antti kuiskasi pojalle, jos sopii niin voidaan yllättää kaverisi yhdessä. Sillä minä kyllä tiedän teidän leikkien luonteen. Poika tunsi kyllä Antin, ja oli useasti ihastellut hänen miehekästä olemustaan ohikulkiessaan. Joten hän oli melkeinpä heti valmis hänen ehdotukseensa.
Niinpä he yhdessä lähtivät menemään tornia kohden, mutteivat puhuneet keskenään mitään. Jotta toinen poika luulisi, että hänen kaverinsa sieltä vaan saapuu. Ja pääsisi taas kerran nauttimaan siitä pienestä alistumisen tunteesta josta hän niin paljon pitää.
Kuten Antti jo arvasikin, toinen oli sidottu näkötornin jyhkeisiin hirsiin käsistään kiinni ylös. Hänellä oli silmillä sidottu liina, ja päällä vain ne tutut vaaleat tiukat farkut. Joissa huomasi kyllä kelpo pullistuman edessä, joten halut olivat ainakin päästä nauttimaan tulevasta käsittelystä. Ylä-kroppa paljaana, kädet ylhäälle sidottuna, huomasi Antti jo pojalla ihan kelvolliset lihaksetkin. Jota täydensi täydelliset poikamaisen pyöreät pakarat, joita peitti kireät farkut.
Näky sai Antin veren kiertämään aivan muualle kuin aivoihin, ja se tiesi kovaakin kovempaa erektiota hänen housuissaan. Hän meni pojan luokse puhumatta mitään, kuin hän olisi se toinen poika. Ja läiskäisi parikertaa miehekkäällä avokämmenellä farkkujen peittämää tiukkaa pyllyä. Samalla kouraisten kovaa kohoumaa etumuksessa. Poika hätkähti yllättävää kovempaa otetta, mutta odotus oli saanut kiiman nousemaan niin suureksi, että voihkaisu lyönneistä oli nautinnonsekainen.
Muitta mutkitta Antti avasi pojan farkkujen napit, ja vetoketjun. Ja riuhtaisi reippaalla otteella farkut kokonaan pois hänen jaloistaan. Siinä oli unelmien vartalo alastomana Antin edessä, ja joka nähtävästi vielä nautti saamastaan huomiosta. Ainakin mitä pojan ääntely antoi ymmärtää.
Antti alkoi toteuttaa samaa kaavaa, kuin oli poikien nähnyt kerran tekevän. Tosin paljon kovemmin ottein. Kun Antti läiskäisi ensikerran pojan paljaalle pyllylle avokädellä, niin se tosiaan läiskähti. Iso kämmen läiskähteli paljaille pakaroille yhäuudestaan ja uudestaan, muuttaen pakarat hyvin pian ihan tulipunaisiksi. Mutta avokämmen ei tee mitään haavoja, joten kuumotus pyllyllä oli vaan nautinnon antavaa alistumista, ja pojalla seisoi aina vaan kovempana. Toinen poika oli katsellessa touhua, riisunut itsensä alastomaksi, ja kiertänyt kaverinsa seisovan kalun eteen, ja imaissut sen suuhunsa melkein kokonaan.
Silloin vasta sidottu kaveri oikeasti tajusi, että nyt tässä on jotain ennenkokematonta. Ja purkautui rajusti sykkien kaverinsa suuhun. Samalla Antti oli rasvannut oman kovan kalunsa perusteellisesti poikien aurinkovoiteella, ja melko rajusti työntynyt laukeavan pojan supistelevaan pyllyreikään. Jääden nauttimaan melkeinpä paikalleen anusreiän supistelusta, kun kaveri ruiskutteli spermaa toisen suuhun nieltäväksi.
Antti kun alkoi nussia herkkupersettä hitain pitkin työnnöin. Oli toinen kaveri kiivennyt ylöspäin, saadakseen myös oman huipennuksensa touhusta. Ja työntänyt kalunsa sidotun suuhun imettäväksi. Nyt saivat koko porukka nautiskella kiimantäytteisesta touhusta. Antin työntyessä syvälle pyllyyn, poika huokaisi nautinnosta. Taas vetäytyessä pyllystä, poika imaisi toisen kalua halukkaasti. Antin kesto naidessa oli kokonaan toista luokkaa, kuin poikien. Molemmat perseet sai sinä kauniina päivänä tuntea miltä oikea kyrvän saaminen maistuu ja pitkään.
Anttikin oli nyt onnensa kukkuloilla, korkealla näkötorni mäellä. Kaksi alastonta pojanpersettä pantavanaan, niin paljonkuin siulu ja puhti sietää. Voisiko enemmän maaseutuelämältä vaatiakkaan. Tosin pojatkin olivat tyytyväisiä tapahtumien saamaan käänteeseen, sillä he vierailivat jatkossa Antin tilalla tiheästi. Töissä autellen ja seksiä harrastaen, aina kun mieli alkoi tehdä.