Raivoisasti menin
kuin tuulen kahahdus syksyn lehdissä.
Itkin, huusin,
annoin suuni karjua tyhmyydet itsestä.
Olin heikko, en pysynyt pystyssä.
Annoin sun kannattaa vartaloani.
Sanoin kohta pyörtyväni,
jos et suutelisi suullasi.
Nyt kuuntelen hiljaa
ja kuiskaus hyväilee korviani.
Pitkin tuulen tupaa
leijailee rakkaus sisääni.
kuin tuulen kahahdus syksyn lehdissä.
Itkin, huusin,
annoin suuni karjua tyhmyydet itsestä.
Olin heikko, en pysynyt pystyssä.
Annoin sun kannattaa vartaloani.
Sanoin kohta pyörtyväni,
jos et suutelisi suullasi.
Nyt kuuntelen hiljaa
ja kuiskaus hyväilee korviani.
Pitkin tuulen tupaa
leijailee rakkaus sisääni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.