Ainokaiset...

Kyllä tämä lapsi asia on jokaisen henk.kohtainen asia. Jotku ei tahdo lapsia ollenkaan. Meillä on viisi lasta perheessä ja olisin halunnut vieläkin lisää, mutta luoja ei suonut. Onhan se kiva että on sisaruksia, mutta kyllä sitä onnellinen lapsi voi olla vaikka olis ainokainen. Saapahan vanhempien jakamattoman huomion, enkä usko että terveellä kasvatuksella kasvanut ainut lapsi olisi yhtään sen itsekkäämpi ihminen, kuin suurperheenkään. Sehän on aivan sama, onko niitä lapsia yksi tai kymmenen, kunhan perhe koittaa elää hyvää elämää, jossa kaikilla on tilaa omille tunteilleen.

Yksi lapsi riittää ja olen siitäkin oikein onnellinen. Yhdelle voin suoda kaiken sen mitä hän tarvitsee, enkä todellakaan tarkoita, että hän saisi kaiken minkä haluaa. Aina riittää ihmettelijöitä et miks vaan yksi lapsi. Tuskin kukaan niillekkään kellä on monta lasta tulee sanomaan miksi teillä on niin monta eikö yksikin riitä.Joskus olen itsekin ajatellut olenko julma kun en suo lapselleni sisaruksia ja jääkö hän yksin tähän maailmaan kuin meitä vanhempia ei enää ole. mutta tiedän kyllä ihmisä joilla on sisaruksia montakin ja eivät ole tekemisissä keskenään. Eivät ne sukulaisuussuhteet aina takaa ihmiselle onnea.

Minä itse olen isosta perheestä, perheestä jossa välitetään toinen toisistamme. Vietämme isoja perhejuhlia; jouluja, juhannuksia, pääsiäisiä, yms. isolla porukalla. Ne hetket on olleet kyllä elämäni ihanampia ja antoisampia hetkiä. Paljon on varmasti kasvatuksesta kiinni, eli vanhempamme ovat osanneet kohdella kaikkia aina tasavertaisesti ja varmasti rakastaneet kaikki ihan yhtä lailla. Emme siis ole koskaan olleet kukaan kenenkään toisen sisaruksen kanssa riidoissa, tms. (Kuten erään sukulaisemme perheessä jossa on lapsia kohdeltu aika eriarvoisesti.) Tämä oli yksi syy miksi itsekin halusin useamman kuin vain yhden lapsen ja täytyy sanoa, että itsellä tulee kyynel silmään sitä katsellessa miten he toisiaan huomioivat ja hellivät ja "vetävät yhtäköyttä" vaikka vielä pieniä ovatkin. Toivon että meidänkin oma kotimme on sitten aikanaan kun lapset isommiksi kasvavat sellainen koti, jossa on kiva viettää yhteisiä jouluja kun on kaikki lapset ja heidän perheensä, lapsenlapset koolla. Luulen, että meille olisi ollut todella kova pala jos meille olisikin lapsia suotu vain yksi. Mutta kukin tavallaan. Ymmärrän hyvin jos joku haluaa vain yhden lapsen.
Itsellä on kyllä ainakin käynyt niin, että kun tuli ensimmäinen lapsi, sitä rakasti aivan uskomattoman paljon ja ajatteli, että voiko toista rakastaa yhtä paljon. No kun toinen tuli, lisääntyi samalla rakkaus sitä uutta tulokasta ja myös vanhinta lasta kohtaan. Kun tuli kolmas, taas tuntui että se rakkauden määrä lapsia kohtaan aina vain korottuu.. siis vähintään potenssiin kolme kolmannen kohdalla, jne.
Sitä paitsi miksi vähät välität siitä mitä muut ajattelevat sinusta tai lapsilukumäärästä, tokaiset vain silmiin katsoen, että sehän on ihan sinun oma asiasi eikä kuulu muille!