Viikko on virallisesti nimetty vanhustenviikoksi.. Mietin mitä villoja on mieleeni jäänyt kauniista puheista ja tapahtumista.
Elokuva Äideistä Parhain toi esille monia tarinoita pienten evakkomatkasta ja olosta Ruotsissa. Nenäliinoille oli käyttöä runsaasti esityksen aikana. Päiväjuhla viihdeohjelmineen ja musiikkiesityksiä useissa paikoissa.
Kaiken keskellä jäin miettimään heitä jotka eivät selviydy omin avuin kotona ja laitoksissa asuvia. Onko ikääntyvien hoito ja huolto järjestetty maassamme hyvin ja mitä kuvaa tilanne jossa vanhus pyytää hoitajalta anteeksi vanhuuttaan, vaivojaan ja olemassaoloaan. Ihmisellä pitäisi olla oikeus samanarvoiseen elämään nuoruudesta vanhuuteen, koko elämänkaaren ajan.
Kunnat ja kirkko peräänkuuluttavat vapaaehtoistyötä toimintansa rinnalle. Omaishoito on jo nyt pitkälle viety, mutta omaisen siitä saama korvaus on mitätön. Kirkko on viimeistelemässä vanhustyönstrategiaansa. Nyt se on miltei kokonaan diakoniatyön vastuulla. Mielenkiintoista nähdä mitä muutoksia kirkon taholta ilmenee. Viimeiset vuodet kirkko on panostanut lapsi-, ja nuorisotyöhön, vaikka kirkon pitäisi olla koko kansan kirkko.
Ikääntynyt ja vanhus on kohdattava häntä huomioiden ja kunnioittaen. Molemmille osapuolille tulee hyvä olo kun yhteisymmärrys löytyy, pääsee haastelemaan samoilla aaltopituuksilla .
Joskus se ei onnistu, on vain ymmärrettävä, kukaan ei ole tahallaan paha, sen takana voi olla väärinymmärrystä, yksinäisyyttä ja alakuloa.
Näkemäni tapahtumat vanhustenhuollossa antavat aihetta miettimiseen, ovatko ne miljardit eurot joita valtio heittelee ympäri maailman turuja, menneet oikeisiin kohteisiin, kun kotimaassakin on huutava pula euroista.
Elokuva Äideistä Parhain toi esille monia tarinoita pienten evakkomatkasta ja olosta Ruotsissa. Nenäliinoille oli käyttöä runsaasti esityksen aikana. Päiväjuhla viihdeohjelmineen ja musiikkiesityksiä useissa paikoissa.
Kaiken keskellä jäin miettimään heitä jotka eivät selviydy omin avuin kotona ja laitoksissa asuvia. Onko ikääntyvien hoito ja huolto järjestetty maassamme hyvin ja mitä kuvaa tilanne jossa vanhus pyytää hoitajalta anteeksi vanhuuttaan, vaivojaan ja olemassaoloaan. Ihmisellä pitäisi olla oikeus samanarvoiseen elämään nuoruudesta vanhuuteen, koko elämänkaaren ajan.
Kunnat ja kirkko peräänkuuluttavat vapaaehtoistyötä toimintansa rinnalle. Omaishoito on jo nyt pitkälle viety, mutta omaisen siitä saama korvaus on mitätön. Kirkko on viimeistelemässä vanhustyönstrategiaansa. Nyt se on miltei kokonaan diakoniatyön vastuulla. Mielenkiintoista nähdä mitä muutoksia kirkon taholta ilmenee. Viimeiset vuodet kirkko on panostanut lapsi-, ja nuorisotyöhön, vaikka kirkon pitäisi olla koko kansan kirkko.
Ikääntynyt ja vanhus on kohdattava häntä huomioiden ja kunnioittaen. Molemmille osapuolille tulee hyvä olo kun yhteisymmärrys löytyy, pääsee haastelemaan samoilla aaltopituuksilla .
Joskus se ei onnistu, on vain ymmärrettävä, kukaan ei ole tahallaan paha, sen takana voi olla väärinymmärrystä, yksinäisyyttä ja alakuloa.
Näkemäni tapahtumat vanhustenhuollossa antavat aihetta miettimiseen, ovatko ne miljardit eurot joita valtio heittelee ympäri maailman turuja, menneet oikeisiin kohteisiin, kun kotimaassakin on huutava pula euroista.
Vastaukset 25
Vanhimmat
milloin se alkaa?
Heititpä hyvän kysymyksen.Kuka siihen osaa vastata.
Minä ainakaan tunnusta vielä olevani vanhus.
Kauan elänyt ja paljon kokenut kyllä.
Onhan tietysti tuohonkin olemassa joku "vilosohvinen" vastaus.Kertokaa viisaammat.
Suomen kieleen on yleisesti iskostunut sana vanhus, kronologinen ikä ei aina anna kuvaa milloin se alkaisi, se voi olla veteen piirretty viiva. Meistä kaikista työelämästä eläkkeelle jääneistä virallinen taho käyttää sanaa eläkeläiset.
Vanhus sanaa pohditaan milloin ja mitä se kuvaisi, tietoa minulla ei ole, hämärä aavistus vain. Mieluummin käytän sanaa ikäihminen, ikääntynyt.
Sanoilla vanhus, aikuinen, nuori, lapsi voidaan kronologisen iän perusteella määritellä tiettyyn ikäryhmään kuuluvaksi, mutta henkinen kehitys ei aina kulje eletyn iän mukana, joten miten määritellä mihin ryhmään kuuluu jos ihmisen kokonaisuutta arvioidaan.
vanhuksena vielä 80v,kun äitini on paremmassa kunnossa kun itse olen.En pärjää kävelyvauhdissa ja tuntuu että olen jopa ajatuksiltani paljon kömpelömpi.Eli vanhus voi olla nuorempikin ja ikää on turha katsoa.
Varmaa on, että jos asiaa kysyttäisi 15, 30, 60 ja 80 vuotiailta, vanhuuden alkamisaika siirtyisi aina korkeampiin ikäluokkiin sanojan oman iän lisääntyessä. Lopulta joku 80:inen sanoisi, että enhän minä vielä mikään vanhus ole, mutta tuo Emilia vaikka on vasta 75, hän on vanhus.
minusta on hyvä elää juuri sen ikäsenä kun olen.En halua olla nuorempi enkä vanhempi.
taas minä "puutun" tarinointiisi. Kai sinä noita kirjoittajan lahjojasi käytät muuallakin kuin täällä keskustelupalstoilla? Ihanaa, että viitsit tänne kirjoittaa, vaan kun ne jäävät niin pian arkistojen kätköihin. Sieltä niitä ei kukaan enää osaa hakea...
...osaisi muuta kuin kiitellä palautteesta.
Tunnustan, että jos en tänne olisi koskaan mitään....niin en mihinkään.
Oli vuosia etten ollut varma miten päin kynää pidetään kädessä. :D
Nenäliina oli tarpeen lukiessani kaunista kuvausta äidin elämästä. Upeaa kerrontaa, kiitos
Voi miten hyvin kuvattu äidin elämää ja hänen koko elämänsä kestävää huoltansa lapsistaan.
Tämä toi mieleen erään vanhan dementoituneen naisen hoivaosastolta. Jokin ahdistava muisto nousi usein hänen mieleensä samoihin aikoihin illan suussa. Silloin hän lähti huoneestaan pyörätuolia rullaten osastolta pois isoon aulaan.
Hän puhui kahdesta pienestä pojastaan, jotka olivat keskenään kotona. Hänellä oli kova huoli heistä. Jonkun pitäisi mennä heidän luokseen. Siinä rannassa on vene, jolla pääsee. Saimme hänet puheillamme rauhoitettua ja hän jäi ikkunan eteen katsomaan kaukaisuuteen.
Omaisilta kuulin, että hän oli kalastajan vaimo ja koti oli ollut saaressa. Ilmeisesti verkoille mennessään miehensä kanssa, lapset oli jätettävä keskenään. Siitä ahdistava huolimuisto, jota ei edes dementia pois pyyhkinyt.
Jos olisin esim. Kelan Sanomien (tms.) päätoimittaja, niin pyytäisin sinua kolumnistiksi. Vaan kun en ole.
Oletko muuten koskaan ollut työväenopiston (tai muun kansalaisopiston) kirjoittajapiirissä? Jos lähelläsi toimii sellainen, niin pyri ihmeessä mukaan kevätlukukaudeksi. Syyskaudelle taitavat kurssiryhmät olla täysiä.
Tuuppasen nyt tähän kohtaan vastausta Hintriikallekin, että hikihelmet oikein kihoaa ajatellessani mielikuviasi! :)) Ei minusta olisi aikataulujen mukaan inspiroituneeksi. Millään.
'Kirjalliset piiritkin' jääneet näiden kotiseinien sisälle. :)
Tietenkin olen 'otettu', palautteesta, kiitos kommentoijille.
Sinulle Leny; Uskoisin...kaikesta itsepsyykkauksesta huolimatta aina kantavamme huolenpoikasta lähimmäisistämme, erityisesti tietenkin omista lapsistamme. Mihin siitä pääsisi.
Mielessäni on usein, pitääkö ikäihmisen olla kiltti. Varotaanko olemasta muille vaivaksi. Ovatko päivämme muiden miellyttämistä, suostumisia ja suoritteita vastoin omaa tahtoa. Onko vaikeaa kieltäytyä ehdotuksista jotka ovat vastoin omia periaatteita. Tuoda esille ikäihmisiin kohdistuvia epäkohtia. Voiko ja onko yleisen mielipiteen kyseenalaistaminen sopivaa.
Jääkö kiltteinä ollessa elämättä omat mahdollisuudet, mieltymykset. Onko soveliasta tuoda esille omat tunteet, ajatukset, mielipiteet vai tukahdutanko ne muiden käsittelemättömien joukkoon?
Joskus tuntuu riittämättömyyden tunnetta, olenko sittenkään toiminut oikein. Osaanko sanoa reilusti ei, kun hyväntahtoisuutta, kiltteyttä yritetään käyttää hyväksi. Joskus on pallo hukassa taikka melko useinkin vastatessa kysymyksiin.
Suostua vai ei, siinä villakoiran ydin, haluanko miellyttää, tulla hyväksytyksi, olenko kiltti vai itsekäs vanha ruttunaama akka.
tuo kiltteydestä kertominen ja todellakin olen huomannut että kilttejä käytetään hyväksi.Kukaan ei halua olla kiukkunen akka mutta sen nimen saa jos ei miellytä koko ajan.Paras kun kiltit lopettas miellyttämisen ja pitäs puolensa!
Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään. Hyväksytyksi tulemisen tarve on varmaan eri ihmisillä erilainen. Mutta jos elää vain toisten ehdoilla, jäähän paljosta paitsi ja voipa katkeroituakin. Jää vain kysymään, että löytyisikö "liian kiltin" ja ruttunaama akan välimuotoa. Ja voihan olla kiltti ja sopuisa eikä silti hyväksikäytetty.
Mitä minä nyt enää vastaankaan, kun tuossa kaiken sanoit!!! :) (Eikä tämä havainto ollut ainoa kerta!)
Taidan olla useimmiten joko-tai luonteen omaavia henkilöitä. Millainen olisi olla välimuoto kiltin ja ruttunaama akan? Mitä asioita siinä pinnalle nostaisi.
Olisiko se jotakin sellaista kuin suurin osa täällä kirjoittavista minun käsittääkseni on?
Minulla oli ystävä, joka pantiin suoraan sairaalasta vanhainkotiin. Lääkäri kertoi omaisille, että sinne hän jää. Hänellä ei ole enää paluuta omaan kotiinsa.
Kävin katsomassa häntä vanhainkodissa. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Tänne minä en jää."
Hän teki vanhainkodin henkilökunnan työn niin hankalaksi ja höykytti ja juoksutti heitä siinä siinä määrin, että hänet kotiutettiin kahden kuukauden kuluttua.
Sitten hän asui kotonaan ja kesämökillään vuosia.
välimuotokaan vaan elää antaa toistenkin elää mutta ei öykkäröi ja ole kaikkitietävä sillä se ei ole hyvän itsetunnon merkki.
olemme kaikki naisia jotka juttelemme tästä vanhenemisestä?
Minä itse en ole vanhus --vasta 71 ja risat . Ja olen koittanut olla mielestäni kiltti lähi piirin "vanhuksille" . Mutta kun tarjoan auttavan käden tai muuten olisin jotenkin avuksi ,monet torjuvat, ja olen ollut huomaavinani että olen liian tunkeilevainen .
Olen auttanut n 2v naapurissa olevaa ihmistä koiran ulkoiluttamisessa ,hän ei ole käynyt itse ulkona sinä aikana kun minä rupesin häntä auttamaan . Mutta kun 2kertaa päivässä kävin hänen luonaan ,ovelta otin sen pikkukoiran mukaani ,se oli liian kova hoppi minulle ja itsekkin sain vatsani kipeeksi, silloin oli pakko lopettaa. Nyt kotiavustaja vie koiran kerran päivässä ulos.
Hän olisi joka kerta halunnut tietää minun päivän ohjelmani . Se oli sen vaikeempi homma kertoa hänelle kaikenlaista itsestäni --ymmärrän kyllä kuinka vaikeeta on yksinäisellä kun ei ole puhekaveria .Kai hän nyt tykkää että minä olen kovin ilkeä ihminen kun en jaksa enään .
Ja onhan niitä nuoria jotka voivat pienestä palkkiosta viedä koiraa ulos.
Minä en ottanut minkäänlaista palkkioo,vei samalla oman koirani myös lenkille .
Usein miehet kokevat itsensä ikinuoriksi, syykin näyttää lavealta polulta. Heitä on lukumääräisesti 70v vähempi kuin naisia ja maailma avautuu tarjontoineen heille ihan toisenlaisena.
Ollaan niin tärpäntikkelin tärkeitä, ainakin minun ystäväpiiriini kuuluva on aika tärkeilevä ja määräilevä, muuten ihan mukava mies. On yksi asia johon hän mielipidettäni tarvitsee, mitä puen ylleni tilaisuuksiin mennessä, laitanko kravatin ja pikkutakin ym.
Taitaapi koko puhelinsoitto olla vain muodon vuoksi. Sitten aamu-, ja iltasoitot ilmoittaakseen olen elossa. Autokuskiksi hän usein pyytää (on78v) ja mikä minua ei kiinnosta hänen pörssi sijoitukset, niistä pitää olla muodollisesti kiinnostunut. Ainoalle tyttärelle tulee jäämään huomattava omaisuus.
Ilmeisesti olen ainut luottohenkilö hänelle, joskus pitää sanoa älä nyt viikkoon soittele olen matkoilla. Näköjään iän mukana on tullut hänellekin epäluuloja, arkuutta ja liiallista itsensä tarkkailua ja sitä tärpäntikkelyyttä.
Elää mieluusti nuoruusaikaa kipparina kauppalaivastossa ja senjälkeistä perhe-, ja työelämää maissa. Kuuntele siinä, kiinnostahaan minua toki se merielämä ja etenkin kertomukset satamakaupungeista. Tämä on minulle sitä vapaaehtoistyötä ollut usean vuoden ajan.
Harmin paikka! En osaa ajaa autoa. Muuten ehdottaisin, että vuorostasi ehdottaisit hänelle minusta sinulle tuuraajaa. Erinäiset asiat kun näet kiinnostaisivat...
Mutta koeta kestää häntä. Monipuolinen tuttavuus hän kuitenkin on.
Kiitos vinkistä, alankin kertoilla hänelle ajottaisesta "vahdin" vaihdosta. Ne merijutut minuakin eniten kiinnostaa, varsinkin "yöt Trinidadin vuorilla" sillä aikaa kun laivaan odotettiin mustan kullan lastia.
Hänen luonne on laskelmallinen, sen kun jättää omaan arvoonsa, jotenkin menee. Euroa käsittelee niinkuin laihialaiset markkaa - venyy - venyy ja vielä kerran ve-ny-te-tään.
ei ole ollessa tämäntapaisen seuralaisena!
Mielenkiintoista, mielenkiintoista! Sinähän näitä hänen tarinoitaan voisit kertoa meillekin...
Tuo laskelmallinen luonne myös herätti minussa jotain... :)