Tää on kyllä kummallista. Tai siis ei välttämättä ole. Mä vaan olen alkanut ajattelemaan tuota ihme vääntöä. Että poikamaiset tytöt saa kaikki tytöt, eikä tavallinen tyttö kelpaa. Mä en kyllä usko tuota ihan. Mä uskoisin, että kyse tuosta poikamaisten tyttöjen "tuurista", johtuu monesta muusta eri asiasta, kuin siitä, että ne vaan on "parempia". Yksi syy voisi olla, että poikamaisen tytön tunnistaa yleensä nopeammin lesboksi ja tän takia sellaista on ehkä helpompi lähestyä. Toinen syy on se, että poikamaiset tytöt, ainakin nuorempien keskuudessa, näyttää olevan suuri enemmistö.
Itse haluaisin tutustua välillä tyttömäisiin lepakoihin, mutta niitä ei tunnu löytyvän millään! Eikö niitä erota joukosta vai ovatko ne ehtyvä luonnovara?
Nyt en halua kritisoida ketään. Itse olen hieman poikamainen, ja se on vain kuka olen. Enkä muutenkaan usko, että sillä onko enemmän tyttömäinen, olisi mitään merkitystä loppujen lopuksi. Naisia ollaan kaikki ja ihania sellaisia
Itse haluaisin tutustua välillä tyttömäisiin lepakoihin, mutta niitä ei tunnu löytyvän millään! Eikö niitä erota joukosta vai ovatko ne ehtyvä luonnovara?
Nyt en halua kritisoida ketään. Itse olen hieman poikamainen, ja se on vain kuka olen. Enkä muutenkaan usko, että sillä onko enemmän tyttömäinen, olisi mitään merkitystä loppujen lopuksi. Naisia ollaan kaikki ja ihania sellaisia
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ala pyörtämään aikasempia puheitani, mutta nyt olen saanut otettua jo asiaan etäisyyttä. Kun tuon aijemman kirjoitin, olin aivan murtunut ja maahan lyöty. Siksi karkea yleistäminen ja pohjaton epätoivo.
Löydät varmasti oikean; naisellisen tai poikamaisen
Muista että ei se määrä, vaan laatu ratkaisee.
Eli satojen poikamaisten sijaan yksi todellinen herkkupeppu voi olla se Sun juttu! Onnea matkaan
Ihmetyttää miksi ihmiset jaksaa takertua tuohon femme vs butch asiaan niin hanakasti. Ihmisessä kun ei kuitenkaan ihastuta ulkonäköön, vaan loppuviimein persoonaan. Ja yleinen asenne on se mikä ratkaisee. Ihmisillä on harvoin täysin lukkoonlyöty maku. Usein käy niin, että ihastuukin tyyppiin, joka on ihan erilainen kuin ne joihin yleensä on kiinnittänyt huomiota.
Joissakin ihmisissä vain on sitä jotain! Se on se tapa millä kantaa itsensä, nauttiiko olla se mikä on. Jos alkaa jutella ihmisen kanssa ja on oma itsensä, niin kyllä se yhteinen sävel löytyy jos on löytyäkseen. Siinä vaiheessa mennään silti metsään, jos lähdetään siitä kumpi nyt tässä suhteessa on se "mies".
Elämä on kaikkea muuta kuin mustavalkoista, ja tätäkin aihetta on täällä käsitelty miljoonaan kertaan. Minä uskon että kaikille on olemassa suuri joukko ihmisiä joiden kanssa voi onnistua. Kyse on siitä milloin törmää potentiaaliseen ihmiseen, ovatko rahkeet sillä hetkellä molempien elämässä sellaiset että suhde voi onnistua jne.
Luulisin että suurin syy miksi jotkut femmet täällä surevat sitä kun poikamaiset viedään käsistä, on heidän oma saamattomuutensa. Juuri se asenne että poikamainen nainen on myös jollain tavalla "mies" jonka kuuluu tehdä aloite. Jos siihen liitetään vielä homobaarien tietty hyljeksintä ja siellä käyvien ihmisten tasapäistäminen kännääviksi idiooteiksi, niin onko ihmekään ettei lykästä? Koittakaa nyt seuraavalla kerralla kun baariin menette, edes hymyillä ihmisille! Kaikkia se iskeminen jännittää jos veressä ei ole tähtitieteellisiä promilleja.
Kyllä se oikea tulee eteen kun on tullakseen. Siitä toiveesta kannattaa silti luopua samantien, että jostain pölähtäisi joku nainen joka pyyhkisi jalat alta ja pelastaisi. Ottakaas nyt itseänne niskasta kiinni naiset! Jokainen on oman onnensa seppä.
T: kaunis NaisellineN nainen
Oma saamattomuus, niinpäniin.
Mutta näin naisellisena(lue. liian heteromaisena), saan jatkuvasti olla todistelemassa lesbouttani ja jos johonkin uuteen paikkaan menen, niin välillä nämä 'jätkät' käyvät toivottamassa 'tollasen vitun heteron' helvettiin.Että sellasta. Kaikista tuollaisista tämä kaunani johtuu.
Ja vielä, hymyilen kyllä ja paljon :)
Itse femmenä lepakkona ihmettelen kokemuksiasi (en toki epäile, ihmettelen). Mie luulin ,että tuommoset heteroksihaukkumiset on menneen sukupolven lumia. Ei mulle ainakaan ikinä kukaan oikeasti ole tullut mitään missään sanomaan.Joskus poikamaisemmat kaverini nakkelevat jotain "kyllä koira koiran tuntee - paitsi sua ei mitenkään" - tyyppisiä juttuja, mutta ihan vaan hyvällä tahdolla.
ja menestys naismarkkinoilla - sekä poikatyttöjen, tyttötyttöjen että kaikkea siltä väliltä - on ollut ihan hyvä. Vaikka en todellakaan ole mikään kaunotar.