Toivon että jollain olis aikaa lukea tämä ja vähän auttaa ratkomaan tätä ongelmaa, vaikka tämä ei varmasti ketään kiinnostakaan. No toivon silti!
Kuinka kummassa pääsikään käymään niin kurjasti että ihastuin kaveriini (me kummatkin 16v poikia). Tämä tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ja yritän saada selville onko mitään mahdollisuutta että se olis kiinnostunu musta, vaikka sillä onkin likkakaveri ja on kiinnostunut tytöistä eli en tiedä onko bi vai hetero (tuskin ainakaan homo). On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko olemassa mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Välillä olen vain saanut/kuvitellut sellaisia merkkejä jotka viittaisi kiinnostukseen, kuten katseita (pitkiäkin?) ja onhan se jopa muutaman kerran sanonut komeaksikin. Ja huomiota hakee minulta kumman paljon. Arvostelee paljon valintojani ja ulkonäköäni sekä on joskus vuosia sitten jopa kiusannut mua. Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan. Oli ainakin kaksi kuukautta jolloin hän otti minuun yhteyttä päivittäin, mutta nyt on parin viikon ajan ollut ihmeen hiljainen seurassani eikä aina edes moikkaa tai vastaa kun kysyn jotain. Ja muutenkin vähän kuin välttelisi minua tai tilanteita joissa joutuisi juttelemaan kanssani toisin kuin ennen jolloin tuli aina juttelemaan kun minut näki. Jonkinlaista katseiden välttelyäkin olen huomannut silloin tällöin. Tai ehkä hän vain odottaa että minä tulisin puhumaan, sillä se on lähes ainan ennen ollut hän, meistä sosiaalisempi. Saatan myös itse liioitella asioita mielessäni kun mietin tuota liikaa.. en tiedä. Sillon kun joskus turhaudun tähän käytökseen, välttelen tahallani häntä ja esitän että ei kiinnostaisi. Silloin tuntuu että hän on jopa alkanut hakea huomiota lapsellisilla tavoilla, kuten kantapäille astumisella ja tönimisellä.
On mielestäni ihan mahdollista että hän on jo arvannut kiinnostukseni häneen, sillä siihen viittaa mielestäni niin monet merkit. Voikohan se olla kenties loukkaantunut siitä kun en suostunut kertomaan keneen olen ihastunut (sattuneista syistä!), vaikka hän sitä niin paljon halusi tietää..? Olen nimittäin valittanut siitä että kun en ole löytänyt ketään, ja ihastun vain vääriin ihmisiin. Silti hän ei ole uskaltanut kysyä olenko kiinnostunut hänestä, vaan arvuutellut monia muita ja vihjaillut että olisin kiinnostunut eräästä toisesta kaveristani. Hän oikeastaan arvuuttelikin että olenko kenties homo tai bi mutta en antanut mitään selvää vastausta siihen. On vähän vihjaillut siihen suuntaan että tietäisi suuntautumiseni mutta ei ole sanonut suoraan sitä.
No, toivottavasti saitte jotain edes jotain selkoa epäselvästä kirjotuksestani.
Olisi kiva saada jonkinlaista kommenttia ja mielipidettä miltä asia teidän silmissä näyttää. Kiitos jos vaivauduitte!
Kuinka kummassa pääsikään käymään niin kurjasti että ihastuin kaveriini (me kummatkin 16v poikia). Tämä tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ja yritän saada selville onko mitään mahdollisuutta että se olis kiinnostunu musta, vaikka sillä onkin likkakaveri ja on kiinnostunut tytöistä eli en tiedä onko bi vai hetero (tuskin ainakaan homo). On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko olemassa mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Välillä olen vain saanut/kuvitellut sellaisia merkkejä jotka viittaisi kiinnostukseen, kuten katseita (pitkiäkin?) ja onhan se jopa muutaman kerran sanonut komeaksikin. Ja huomiota hakee minulta kumman paljon. Arvostelee paljon valintojani ja ulkonäköäni sekä on joskus vuosia sitten jopa kiusannut mua. Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan. Oli ainakin kaksi kuukautta jolloin hän otti minuun yhteyttä päivittäin, mutta nyt on parin viikon ajan ollut ihmeen hiljainen seurassani eikä aina edes moikkaa tai vastaa kun kysyn jotain. Ja muutenkin vähän kuin välttelisi minua tai tilanteita joissa joutuisi juttelemaan kanssani toisin kuin ennen jolloin tuli aina juttelemaan kun minut näki. Jonkinlaista katseiden välttelyäkin olen huomannut silloin tällöin. Tai ehkä hän vain odottaa että minä tulisin puhumaan, sillä se on lähes ainan ennen ollut hän, meistä sosiaalisempi. Saatan myös itse liioitella asioita mielessäni kun mietin tuota liikaa.. en tiedä. Sillon kun joskus turhaudun tähän käytökseen, välttelen tahallani häntä ja esitän että ei kiinnostaisi. Silloin tuntuu että hän on jopa alkanut hakea huomiota lapsellisilla tavoilla, kuten kantapäille astumisella ja tönimisellä.
On mielestäni ihan mahdollista että hän on jo arvannut kiinnostukseni häneen, sillä siihen viittaa mielestäni niin monet merkit. Voikohan se olla kenties loukkaantunut siitä kun en suostunut kertomaan keneen olen ihastunut (sattuneista syistä!), vaikka hän sitä niin paljon halusi tietää..? Olen nimittäin valittanut siitä että kun en ole löytänyt ketään, ja ihastun vain vääriin ihmisiin. Silti hän ei ole uskaltanut kysyä olenko kiinnostunut hänestä, vaan arvuutellut monia muita ja vihjaillut että olisin kiinnostunut eräästä toisesta kaveristani. Hän oikeastaan arvuuttelikin että olenko kenties homo tai bi mutta en antanut mitään selvää vastausta siihen. On vähän vihjaillut siihen suuntaan että tietäisi suuntautumiseni mutta ei ole sanonut suoraan sitä.
No, toivottavasti saitte jotain edes jotain selkoa epäselvästä kirjotuksestani.
Olisi kiva saada jonkinlaista kommenttia ja mielipidettä miltä asia teidän silmissä näyttää. Kiitos jos vaivauduitte!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä sama kirjoitus pitää esittää. Eivätkö edelliset vastaukset olleet tyydyttäviä. Minä näen tämän saman aloituksen nyt kolmannen kerran.
moikka!
kuulostaa tosi tutulta, paisti että mä oon samassa tilanteessa se toinen oaspuoli, mä en oo ennen ajatellut olevani bi tai mitään ennenkun tapasin tämän yhen lepakko tytön johon olen nyt ihastunut, tää tyttö ei vaan tiedä sitä eikä tiedä myöskään sitä et oon bi, mut joo ihan samalla tavalla aina välillä flirttailen sen kanssa ja sitten taas välillä pelottaa ja pidän siihen etäisyyttä mutta luulen että ystäväsi kyllä tuntee jotain sua kohtaan, koska kyllä se muuten kohtelis sua ihan kun tavallista kaveria, se ei vaan oo ehkä vielä myötänyt sitä itselleen tai joku muu siinä pelottaa, mut jos haluut sen niin jatka vain pientä flirttailua, kyllä se jossain vaiheessa on ehkä valmis, onnea! on ihana olla ihastunut! :)
olen rakastanut sekä miestä että naista, ja uskon, että meissä kaikissa on ns. molemmat puolet sisään rakennettuina, se on vain ajasta ja paikasta ja ihmisestä kiinni kehen kukakin ihastuu ja rakastuu ja jne.
avoimet ja suvaitsevaiset ihmiset voivat antaa tunteilleen vallan vaikka kyseessä olisi samaa sukupuolta oleva ihminen, jos niin sattuu käymään. valitettavasti vain useimmat meistä ovat jo lapsesta asti saaneet sen käsityksen, ettei sellainen ole mahdollista.
se on ikävää, koska ne ihmiset, jotka meitä oikeasti koskettavat ja kiinnostavat, ovat kovin harvassa, ja jos niistäkin vähistä osa ohitetaan pelon ja ennakkoluulojen vuoksi, ei ihme, että olemme niin onnettomia ja avioeroja on niin paljon.
rohkeutta! mitä tahansa sinun ja ystäväsi kanssa käykin, älä koskaan lakkaa olemasta sitä mitä sinusta itsestäsi tuntuu. muuta sinulle ei ole.
ihanasti sanottu! olen täysin samaa mieltä :)