Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    turhaako

    Miksi poskeni kastuvat?
    Mistä kyyneleeni tulevat?
    Mistä suru sisälläni,
    joka ulos ei suostu tulla tietoisuuteen?
    Turhan surun kyyneleet
    kostuttavat silmäni sameaksi maailmalta.
    Voiko suru olla turhaa?
    Tai edes kaunista?
    Itse kannan surua ylläni,
    joka rumuuden kasvoilleni nostaa.
    Mistä löytäisin sen oikean hymyn,
    joka kasvot loisi kauniiksi.
    Onko se sängyn alla vai piilotetussa lokerossa?
    Etsin iloa ja löydän.
    Kadotan sen aina hetkisen jälkeen.
    On mulla kuitenkin pieni hymyn häivähde poskien uumenissa.
    Jos vain saisin sen suuremmaksi ja näkyviin huulilleni.
    495
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    erittäin ihana ja koskettava runo=) Luulen että sen tekemiseen on nähty vaivaa! Mutta hei, toikin on suoraan kun mun elämästä, miksi kaikki runoilee musta? ei vaan.. mutta miksi meillä kaikilla on niin paljon ja samankaltaisia "ongelmia"..?

    Äänestä

    • Oli muuten kaunis...=) Mä taidan olla ainoo joka meistä ei haudo itsemurhaa... silti mun lempi aihe on kuolema... Niin ja ystävyys ja rakkaus... Sitähän tää elämä on.

      Äänestä

    • no ehkä kaikki ihmiset onki loppujen lopuks samanlaisii en tiiä...sielunsiskoja/veljiä on kyl loppujen lopuks helppo löytää jos vaa osaa...tai jotain..=)

      Äänestä

    • ¤Ellu¤ kirjoitti:

      Oli muuten kaunis...=) Mä taidan olla ainoo joka meistä ei haudo itsemurhaa... silti mun lempi aihe on kuolema... Niin ja ystävyys ja rakkaus... Sitähän tää elämä on.

      emmäkää kyl mitää itsemurhaa haudo..enää...onneks...mullekkaa ei oo oikee selvää miks runot syntyy jostain surusta,tuskast ja/tai kuolemast...mysteerisii aiheit..=)

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tipi kirjoitti:

    Miksi poskeni kastuvat?
    Mistä kyyneleeni tulevat?
    Mistä suru sisälläni,
    joka ulos ei suostu tulla tietoisuuteen?
    Turhan surun kyyneleet
    kostuttavat silmäni sameaksi maailmalta.
    Voiko suru olla turhaa?
    Tai edes kaunista?
    Itse kannan surua ylläni,
    joka rumuuden kasvoilleni nostaa.
    Mistä löytäisin sen oikean hymyn,
    joka kasvot loisi kauniiksi.
    Onko se sängyn alla vai piilotetussa lokerossa?
    Etsin iloa ja löydän.
    Kadotan sen aina hetkisen jälkeen.
    On mulla kuitenkin pieni hymyn häivähde poskien uumenissa.
    Jos vain saisin sen suuremmaksi ja näkyviin huulilleni.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu