Verikoe

Ikävää olla ilonpilaajana, mutta minusta verikokeen otto oli kamalaa. Piti ottaa 6 putkilollista verta kun tutkittiin, onko minulla keliakia. Piru vie sitä äitini tuttua, joka väitti että minulla on ja piti mennä sinne! Ei edes ollut, menkööt itse vittuun! Olen vihannut sitä saamarin pässiä siitä asti. Kun verta yritettiin imeä niin sitä ei meinannut tulla tarpeeksi ja piti puristella kättä ja sattui saamaristi ja meni tunto kädestä. Oksetti katsoa omaa verta ja viimeisten putkiloiden aikana alkoi huimata ja oksettaa niin hirveästi että meinasin pyörtyä. Näkö meni mustavalkoiseksi ja korvissa soi. Minut saatiin raahattua takaisin odotushuoneeseen ja annettiin juotavaa. Sitten piti vielä ottaa kusikoe.

Niin, ja käsi oli kyllä kipeä sen jälkeenkin ja vieläkin näyttää olevan iso jälki siitä! Se on aivan hirvittävää!

Verikoetta on turha pelätä,koska se ei satu,kuin hyttysen piston verran. Kun verikoe otetaan,niin siinä vaan ollaan tyynen rauhallisesti,eikä muuta meinata. Mitä suotta pelätä moista juttua. Itse en pelkää verikoetta. Eikä oikeastaan pidäkään,koska joudun käymään siinä vuosittain. Tänä vuonna verikokeita on otettu 6 kertaa,kun normaalisti se otetaan kerran vuodessa. Voisi sanoa,että teen kohta ennätystä asian suhteen.

Itseäni huimaa ja kauhistuttaa ajatus verikokeesta. Te kaikki jotka pelkäätte, sanokaa suoraan hoitajalle että teitä huimaa ja että pelkäätte neuloja ja että jos sen voi ottaa makuulta. Itse sanon aina tämän ja se on aika yleistä että verikokeita pelätään. Katson poispäin ja hengitän syvään. Verikokeen jälkeenkin pyydän että saanko vielä maata hetken.
Eli kun on verikoe, muistakaa tämä. Minulla on erittäin suuri neulakammo, ja tämä auttaa, ainakin vähän.

monta verikoetta..ehkä kolme neljä..eka kerta oli aika tympeä kokemus, ku olin pieni ja joku harjottelija laitettiin ottaan multa verikokeen.. varmaan ekaa kertaa otti sen. Ei se pistäminen käyny normaalia enempää, mut sit ku se veti sen neulan pois! paino sitä lappua siinä neulan päällä niin että se neula paino vaakasuorassa ihoon ja samal veti sen neulan ulos. Kyllä vihlas. Ihme touhua ku annetaan jonku harjottelijan ottaa sen ikäseltä verikoe. Oli olo niinku jollain koekaniinilla (niinku ei eka kertalaista muutenki jännittäs ni sit viel jännitti lisää ku se lääkäri alko siinä neuvomaan et miten pistetään! puhumattakaan siitä ku se kehotti mun isää pitämään mua käestä, siinä vaihees olin et o-ouu)..Seuraavana päivänä käes mukava mustelma siinä kohalla. Oon vihannu lääkäreitä siitä asti, oisivat ees jotain aikusta pistäneet"kokeeksi". Noh..seuraavalla kerralla jännityksellä ootin sitä kipua, mut ei se sit käynykään. En pelkää verikokeita, enkä kipua muutenkaan. Itellä ollu usiampi lävistys ja osa ite tekemiä. No rokotukset vähä eri asia mut, en niitä pelkää..kumma kyllä. Toinen sähläys lääkäris oli, et jouduttiin ottaan kolme verikoetta, ku ei saatu tulosta. Jonku ajan pääst se lääkäri/hoitaja sit huomaski, et oho!laite onki rikki..

Mulla on ollu piikkikammo niin pienestä lapsesta asti kun vaan voin muistaa. Mulle todettiin diabetes ku olin 10(?) vuotta ja insuliinin pistäminen ei ole helpottunut yhtään. Melkee voi sanoa että mulla on nykyään paljo vaikeampaa pistää insuliini mitä muutama vuosi sitten ihan vaan piikkikammon takia.
Aiheeseen, verikoe, liittyen mulla otetaan verikoe vuosittain ja aina se on yhtä hankalaa. Pyydän pintapuudutteen ja siinä sitä odotellessa sitte mitäs se on 30-45min yleensä itken ja ihan oksennankin ku tulee sen verran huono olo jännityksestä. Sentää viime käynti joka oli noin 3-4kk sitten oli vähän helpompi ja ei tarvinnut oksentaa kertaakaan sairaalassa odotellessa mutta vaikiaa se oli edelleen.
Sitte on se mukava tarvina vuosia takaa kun kävin Oulun Yliopistollisessa Sairaalassa ja oli vuosikokeiden/verikokeiden aika ja normaaliin tapaan siinä oottelin pintapuudutteen vaikuttamista. Sehä nyt ei auttanu mitään ku se hoitaja oli pistäny sen piikin ihon alle nii se alako sitä neulaa ihan kunnolla pyörittelemään ja kuulu oikeen rusahus ja sattu niin perskeleesti että pääs muutama ruma sanakin isompaan ääneen.
Verensokeriakaan en oikeastaan ollenkaa mittaa mm. pistospelon takia ja olen kuitenkin aikaste hyvin oppinut tuntemusten mukaan pistämään insuliinin.
Niin ja sillon kun mulle todettiin diabetes ja olin 2 viikkoa osastolla sairaalassa niin joka aamu herättivät sillä joskus 7 aikaan että tulivat huoneeseen sängyn viereen kärryjen ja piikkien kans ottamaan verikoetta. Hyvä että olin edes kerenny silmiä aukasta nii aletaan jo piikkiä työntämään suoneen. Se sattu. Olin sillon sen verran laiha nimittäin että oli vaikia löytää suonia etc. Hyvä(?) puoli oli se että olin niin väsynyt vielä että en jaksanut huutaa ja herättää muita seinän toisella puolella olevia lapsia.

nii ja vielä se että kukaan ei nimenomaan voi tietää miten SINÄ tunnet sen mitä ikinä tunnetki. ei toinen voi noin vaan tulla sanomaan että "ei sitä saa pelätä ku se ei käy kipiää blaa blaa". toinen on kans se ku ihimiset jaksaa jankuttaa että "kyllä siihen tottuu" mutta mitä sittekö ei totukkaan. tiiän sen että en tule koskaan mun elämässä tottumaan verikokeisiin saatika sitte piikkeihin yleensäkkää

Vaikka itseäni ei kyllä auttanut tippaakaan ennen verikokeeseen menoa tämän palstan lukeminen, päätin silti laittaa omat kokemukseni.

Olen lähes aina ollut verikammoinen, pyörtynyt silloin tällöin pikku haavoista ja kammonnut piikkejä. Nyt oli kuitenkin mentävä elämäni ensimmäistä kertaa verikokeeseen. Piti ottaa veriryhmä ja verensokeri. Verensokerin ottamisen takia piti olla syömättä 12h, joten aamulla verikokeeseen mentäessä oli kaikenlisäksi hirveä nälkä. Mikä ei edesauttanut kyllä tilannetta yhtään. Huoneeseeni mentyä istuin tuoliin ja lääkäri laittoi puristus nauhan. Sitten hän otta putkilot ja neulan. Katselin toiseen suuntaan verenoton ajan ja laskeskelin yhteenlaskuja mielessä. Lääkäri otti yhteensä 3 putkilollista ja voi sanoa että se meni nopeasti. Ottaminen kesti yhteensä vain n.30-50sec. Kuulin kuin vain lääkäri vain vaihtoi putkea ja sitten se neulan tuoma pikkuruinen nipistys oli poissa. Yllätyskyllä ei ruvennut edes huimaamaan veren oton jälkeen. Joskin pientä huimausta hiukkasen myöhemmin oli, mutta otin lasillisen vettä ja se auttoi.

Ei syytä huoleen...

Pelkään itse kaikkia lääkärioperaatiota suunnattomasti. Sitä pelkoa on vaikea kuvailla, mutta kammoan koko sydämmestäni lääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Piikit ovat operaatioista pelkokertoimeltaan kärjessä. Olisi kiva tietää, kuinka näitä pelkoja voi voittaa. Minulla on nimittäin kireä esinahka, joka vaatii leikkauksen. Leikkaukseen liittyy selkäytimeen annettava piikki ja se toteutetaan siis ilman nukutusta. Kammoan kyseistä leikkausta niin paljon, etten ole vieläkään 22-vuoden iässä uskaltanut mennä siihen, vaikka asia on ollut "akuutti" jo yli pari vuotta. Tämä pelko on luonnollisesti estänyt esim. seksin harrastamisen. Ja ihan kuin tuo pelkkä lääkäripelko ei riittäisi. Lisäksi "sos.tilanteiden" pelko samaan toimenpiteeseen liittyen kasvaa jatkuvasti, kun luonnollisesti koko hoitohenkilökunta nauraa tämän ikäiselle kokemattomuudesta...

Mikä teillä ihmisillä on? Ei ole pelättävää... Olen vasta 16 vuotias ja juuri otettiin 6 putkilollista verta ja se näytti mielenkiintoselta sekä seurasin kun vereni pulppusi putkiin vaikka lääkäri monta kertaa kehottikin että "nyt voi miellelää katsoa toiseen suuntaan"

Oot kyllä #2 postaaja saatananmoinen paskahousu ja te muutkin jos tollaset reaktiot saitte siitä. Ettekö ole verta ennen nähneet?? Alkuperäseen yhdyn tässä tapauksessa

Olen 13v ja verikoe kokemusta minulla on väh. 100 kokeen edestä. Mutta tänään oli hirveää. Minulta otettin yhteensä 9 (!) kertaa eivätkä ne pölvästit silti saaneet minusta verta.

Kauan sitten pelkäsin verikoetta niin että en pystynyt olemaan paikallani odotus huoneessa. Niin vain kävi että ilmeni sairaus jonka takia on käytävä verikokeissa monta kertaa vuodessa. Nyt ei pelota mitkään kokeet tai edes leikkaus johon joudun syksyn aikana. Kun pelkotilanteet on pakko kohdata, niistä kyllä pääsee eroon ja se kummasti helpottaa elämää.

5-vuotiaana ensimmäisen kerran verinäytteen otossa kävin. Muistan sen vieläkin aivan elävästi vaikka siitä todella kauan onkin. Se oli aivan kamalaa eikä verta meinattu saada millään, itkin vain ja huusin. Jos nyt täytyisi mennä verikokeisiin, en luultavasti voisi tehdä mitään, sekoaisin aivan täysin. En pelkää mitään muuta niin paljon, jo pelkkä ajatteleminenkin saa lähes paniikkikohtauksen päälle.

Minulla on joku kamala kammo verikokeisiin. Edellisen kerran juuri ennen kuin olisi ollut minun vuoroni, oli vain pakko lähteä pihalle. Poikaystävä odotti aulassa ja sanoin hänelle etten pysty menee tonne ja kävelin ulos. Istuin hetken ja pidin päätä polvissa, koska pyörrytti niin kovasti ja hiki vaan valui naamalla. Hetken kuluttua olo helpottui ja menin takaisin ja koko homma hoitui nopeasti eikä itse tilanteessa tai jälkikäteen enää pyörryttänyt.
Mutta kyse ei taida olla vain verikokeista. Edellisen kerran kun sain kankkuun rokotteen (piti olla seisovilteen ja nojata hieman kumartuneena pöytään) pyörryin hoitajan käsivarsille.

Hahaa lauantai aamuna menossa verikokeisiin ja vieläpä täysin vapaaehtoisesti =)
Pikkaisen vaan etukäteen jänskättää alkaako heikottamaan sitten kesken ja jälkeen kokeenoton

niin minulla olisi tähän vielä pieni lisäkysymys...
...kun olen menossa verikokeisiin ja serkkuni sanoi että siellä saa päättää otetaanko verinäyte sormesta vai käsi taipeesta...
...jaen oikein usko häntä! minulla on kamala lääkäri ja hammas lääkäri pelko! ehkä siksiettä minä olen ollut vain 1 kerran antibiootilla ja että en ole ollut täyssissä kuin koiran puremasta ja kun (idiootti) hammaslääkäri repi hammastani 1 tunnin verran ja sitten hän lähetti minut hirveän hammas säryn kanssa täyssiin!

Olin tänää verikokeessa ja olin aivan shokissa ennen kyseistä näytettä. Sitten ku oli mun vuoro nii olin aivan että nyt se on menoa:/ Sit se ei ees tuntunu miltään ja jäi tosi myönteinen kokemus= ) Jälki huimauksen ois vaan voinut jättää pois...

PS.Siellä oli myös yks vauva ja yks taapero menossa kokeisiin= (

En pelkää kipua enkä verta, mutta piikeissä on vaan jotain mikä saa mut panikoimaan ihan järjettömästi. Verikokeet, rokotteet, jopa ampiaiset.

Kannattaa vaan kohdata pelkonsa vaikka se vaikeeta onkin, ja joka kerta se muuttuu helpommaks.

Minä vihaan piikejä,lääkäreitä,rokotteita kaikkia jotka käyttävät neulaa. Olen itsekkin käynyt verikokeissa mutta siitä on jo 5 vuotta,koska inhoan verikokeita joten en ole suostunut siihen. minä olen pyörtynyt joka kertta ja en tykkää kun sörkitään jollakin neulalla iho kerroksen alle äitini on sairaan hoitaja ja ottaa veri kokeita.On se multakin meinannu ottaa mutta en ole suostunut.

Minun mielestäni verikokeissa käyminen on ihan mukavaa. Kaikeksi onneksi näin, itse kun ravaan niissä alvariinsa. Viimeksi reilu viikko sitten, tällöin tosin vain yksi putkilo. Parhaimmillaan on otettu kahdeksan putkiloa kerralla.

Muistan tosin sen ainoan kerran, jolloin ei ollut niin kivaa. Silloin olin pari päivää sitten käynyt viimeksi, joten kädessä oli valtava mustelma. No siinä sitten totesin sille hoitsulle et mul on viel edellisistä tommonen mustelma, niin se otti semmosen pirullisen hymyn ja sano: "Pistetäänkö toiseenkin?" Muistoksi jäi sitten toinenkin mustelma ja hauska juttu kerrottavaksi.

Itse AINA katson koko toimituksen, mielestäni se on mukavampaa. Näin voin kokea hallitsevani tilannetta ja lisäksi olen erittäin kiinnostunut lääketieteestä. En kyllä kuitenkaan aio ryhtyä lääkäriksi.

Todetaan vielä, ettei veri ole koskaan inhottanut minua. Milloin mitäkin naarmuja ja kolhuja olen saanut ja talvisin nautin siitä, kun huulet kuivuvat ja halkeilevat verille. Silloin saan nimittäin hyvän syyn maistella verta (on hyvää :P).

Eilen kävin ensimmäistä kertaa verikokeissa ja jäi tosi positiivinen kuva :) Pelkäsin että se sattuu ihan hirveästi, mutta eihän se tuntunut missään! Pikkasen nipisti kun laitettiin neula, mutta sen jälkeen ei yhtikäs mitään. Vähän rupes heikottamaan siinä viidennen putken kohdalla, mutta meni nopeasti ohi! Heikotuskin johtui varmaan siitä, kun näki niiden putkien määrän...? Eli ihan turhaan olen pelännyt verikokeita! Ottajakin oli ihan ammattitaitoinen ja sai heti ensimmäisellä yrittämällä. Osasi asiansa ;) Taipeessa on nyt halkaisijaltaan n.2cm mustelma, mutta sekään ei ole kipeä :)

Minä itseasiassa vain kiihotun neuloista.. Nykyään "lämmittelen" työntämällä neulaa häpyhuuliini.. Kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia tai tuntemuksia?

En tiiä mistä tää johtuu, mut pelkään verikoetta, en verta, enkä edes puudutusta?

Itselläni on myös piikkikammo ja ilmeisesti verikammo. Muistan kun koulussa biologian tunnilla piti ottaa sormenpäästä verta ja katsoa sitten siitä oma veriryhmä jollain tavalla, en tarkkaan muista koko hommaa. Olin yksi niistä kolmesta joka ei halunnut osallistua... No, tein sitten sen virheen, että katsoin kun toinen oppilas otti itseltään verta. Melkein heti rupesi huimaamaan ja oksettamaan. Opettaja oli toisella puolella luokkaa ja horjuin sitten hänen luokseen, meinasi jalat pettää alta matkalla. Opettaja käski mennä luokan ulkopuolelle istumaan ja karkasin sitten sieltä vessaan oksentamaan. En tajua miksi se edes oksetti minua, kun en itse joutunut osallistumaan (luojan kiitos).
En tosin tiedä tuosta verikammosta, ei minua esim. haavat okseta tai tee muutenkaan pahaa, mutta kaikenlaiset verikokeet yms. on jotain aivan sietämätöntä.

ps. Te "lohduttelijat", jotka esim. meille rokotusta pelkääville sanotte, ettei siinä ole mitään pahaa, kun ei se edes satu, ei tarvitse pelätä, niin luuletteko oikeasti että me pelkäämme että se sattuu? Ainakaan minä en, vaan koko toimenpidettä itsessään. Ja itseäni vain ärsyttää tuollaiset ihmiset, jotka vähättelevät toisten fobioita. Itsekin voisin sanoa että mitä kamalaa hämähäkeissä on, eivät ne tee pahaa. Mutta ymmärrän millaista se on kun pelkää jotain ihan suunnattomasti, ei sille löydy selitystä. Luultavasti suurin osa niistäkin, jotka pelkäävät hämähäkkejä, tietävät etteivät ne tee mitään pahaa, mutta ei pelkoja voi selittää, ne van ovat osa ihmistä.

- kiitos ja halleluja -

Multa otettiin lapsena verikokeita n. kerran vuodessa koska olen ollut monissa leikkauksissa ja sairastan keliakiaa sekä allergiaa. Tämä kehitti järjettömän piikkikammon.

Muistan kuinka tärisin odotushuoneessa ja kärsin psykosomaattisista oireista. Verinäyte otettiin aina vasemmasta kädestä, koska siinä oli hyvä suoni. Pelkkä verikokeen ajatteleminen sai koko vasemman käden, mutta erityisesti taipeen kipeäksi. Pitelin näkymätöntä "haavaa" taipeessani toisella kädelläni koko ajan ennen näytteen ottoa. Se auttoi psykosomaattiseen kipuun. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin piikkiä. Lapsena sain onnekseni vielä puudutuksen, mutta n. 12 vuotiaana hoitaja alkoi nälvimään, että ei minun ikäisilleni enää pitäisi puudutusta antaa. Pyörryin seuraavan kerran mentyäni näytteenottoon.

Ensimmäisen kerran koin helpon verinäytteenoton kun koe otettiin ennen leikkausta maatessani sängyllä. En ollut etukäteen tietoinen verikokeesta ja se tuli niin yllättäen, etten ollut ehtinyt jännittää lainkaan. Tätä ennen minulta ei ollut otettu näytettä ilman puudutusta. Olin saanut esilääkkeen joten en ehtinyt panikoida, mutta muistan kuinka ehdin ajatella tuomiopäivän tulleen kun kuulin ettei puudutusta ehditäkään laittaa. Kuvittelmissani näytteenotto verrastui vähintäänkin käden sahaamiseen irti. Hämmästys oli suuri kun kipu olikin verrattavissa nipistykseen ja oli ohi muutamassa sekunnissa.

Sen jälkeen tsemppasin itseäni kovasti näytteenottoon ilman puudutusta, mutta odottelu lisäsi jännitystä ja kuten aikaisemmin mainitsin, pyörryin..

Nyt olen 22 ja päässyt piikkikammosta. Taitekohta sattui kun päätin, että haluan hankkia lävistykset. Piikkikammoisena jännitin operaatiota kuollakseni. Voin myös sanoa, että jännitys ei tällä kertaa ollut turhaa. Snakebitesien ottaminen sattui sata kertaa enemmän kuin mikään (paitsi ehkä piikki suoraan käden hermoon) verikoe. Tämän jälkeen marssin tyytyväisenä yksin näytteenottoon enkä jaksanut edes pelätä. Kerta kerran jälkeen on ollut helpompaa. Tänään kävin otattamassa 7 putkellista verta kaksi kertaa (eli molemmista käsistä). Vähän taas vanha kipu muistutteli vasemmassa taipeessa, mutta itse koe hoitui yllättävän helposti. Enää ei pääse edes ynähdystä kun neula pistää ihosta. Korkeintaan värähdän. Olo on aina kuin maailman omistajalla kävellessä ulos.

itse en pelkää verikokeita, ehkä jännitän hieman mutta pelko sana on liian voimakas kuvaamaan tunnetta.
Viime kerralla jotain tapahtui ja aloin voimaan pahoin ja pyörrytti.
Hitusen ihmetyttää että miksi tuli niin paha olo.
Hetken makuulla olon jälkeen tila parani ja eri hoitaja tuli ottamaan verikokeen eikä tullut pahoinvointia enää(ensimmäinen hoitaja ei löytänyt suonta kunnolla, tökki kyllä reikiä mutta ei saanut verta :))).

Sanoivat et tätä pahoinvointia tapahtuu aika usein, mutta eivät kertoneet että mistä se voi johtua.. johtuisiko paastosta 12t? alhainen verensokeri stressaava tilanne?

Mulla taas otettiin viisi sellasta pulloa. Alko huimaan niin paljon etten nähnyt yhtään mitään ja vähän ajan päästä kun alko näkee jotain näin kaiken keltaisena valona limu automaattikin näytti ovelta jonka toisella puolella oli hyvin valoisaa
Ja pelkään kuollakseni veri kokeita karkasin viime vuonna kotoota kahdeksi päiväksi ja tulin silti yöllä kotiin ja sitku me mentiin se ottaan niin ne joutu pyytää lisä apua koska juoksin ympärin huonetta

Tosi esimerkillistä oikeesti! Meen huomenna ekaa kertaa verikokeeseen ja oon 10 vuotias! On siinäkin esimerkki!!!

Mulla oli tänään ekaa kertaa ja olin lukenu tätä etukäteen ja olin iha paniikissa. Mua ei pelota neulat tai veri tai kipu, mutta pelotti että pyörryn ja koko tilanne muutenki. Kun mut kutsuttiin sinne sisään niin aloin heti itkemään ;D Istuin siihe tuoliin ja ojensin sille vaan käden ja katoin toiseen suuntaan. Hoitaja sanoi ettei mitään hätää ja että tuntuu pieni nipistys vaan. Ja siis voi herranjumala että hävettää, kun itkin tollasen takia. Siis kaikki täällä ketä pelottelitte niin ootte jotain dramaqueens, koska se oli aivan naurettava toimenpide. Se neula ei sattunut YHTÄÄN. Siis se sattui tuhat kertaa vähemmän kuin esim. nipistäminen. Multa otettiin 2 pulloa, ja siinä kesti noin 10 sekunttia...Se oli juuri laittanut neulan sisään ja ehdin vasta tajuta että hmm ei sattunutkaan niin se jo sanoi että "noniin eka pullo täynnä" ja tajuttuani että hei puolet ohi niin se ottikin jo sen kiristyssiteen irti ja laittoi laastarin pistokohtaan. Eli siis EI PAHA OLLENKAAN. Ja ei todellakaan tuntunut ees pientä huimausta. Eli siis ei varmasti pökrää siitä, että verta lähtee.

Mulla tosin on suonet tosi näkyvillä, ettei sitä tarvinnut kaivella ja yksi pisto riitti. En tiiä sitte miltä tuntuu jos sitä suonta pitää etsiskellä. Mutta jos katot käsivarttas ja näät siinä vihreen suonen, niin verikoe ei tunnu miltään. Nauratti jälkeenpäin miten paljon tollasta juttua pelkäsin :D

Olen 13-vuotias ja minulta otettiin tänään ensimmäistä kertaa verikoe. Ei sattunut yhtään piikitys (pieni nipistys vain) ja senkään jälkeen käsi ei tullut kipeäksi. Noin tunnin ajan verikokeen jälkeen käsi oli hieman jäykkä, enkä paljoa viitsinyt taivutella sitä, mutta myöhemmin päivällä se oli taas kunnossa. Pyörtymistä ei tullut, mutta vähän hassu olo sen jälkeen. Niille, jotka verikoetta pelkäävät voin sanoa, että TURHA PELÄTÄ!

Mä olin joku 5-6 vuotias ja multa otettiin verikoe vaikka siitä onkin aikaa ni muistan sen päivän ku eilisen. Ku olin siel lääkärin luona ni se oli joku harjottelija sit ku istuin siihen tuoliin ni se harjottelia eka otti toisesta kädestä se ei löytäny sitä suonta ja se pyöritti sitä neulaa siin kädes ja sit se vaihto toisee kätee jasielt se ei eka meinannu löytää sitä ni sit se pyöritti sitä neulaa siinki kädes ja sit se löys sen ja otti sen kokeen... Siin oli 2 vai 3 lääkärii tai harjotteliaa pitämäs mun kättä paikoilla et se verikoe saatas otettuu ku se sattu niin paljon.... Sen jälkee en oo verikokeissa käyny ku mua jotenki pelottaa et se sama käy uuestaan...
Oisko teil jotain hyvii neuvoi millä jotenki sais tän pelon pois?

Olen ollut elämäni aikana 2 kertaa verikokeissa ja kerran tulehdusarvojen mittaamisessa. Tiedän ettei se tulehdusarvojen mittaus ole sama asia kuin verikoe. Mutta kuitenkin sori että pilaan ilon mutta pyörryin molempina kertoina verikokeissa. Se oli kamalaa. Mutta onneksi tulehdusarvojen mittaamisessa sain mennä makulleen ja se ei sattunut yhtään! Minun vinkkejä on ihmisille jotka kammoaa verta (olen itsekin sellainen ja pyörryn helposti verta nähdessäni) niin että verikokeissa sano hoitajalle suoraan pelkosi ja pyydä saatko mennä makuulle ja ei kannata katsoa kun se piikki pistetään! Minä pidin silmiä kiinni verikoetta ottaessa! Se auttoi! Tsemppiä!

ei se satu ,mutta silti pelkään verikoetta

Olen 11 vuotias ja menossa verikokeisiin maanantaina ja mua pelottaa tosi paljon että se sattuu

Aloitus on 17 v. ikäinen. Oikeasti olet ollut ap. v.2005 jo eläkeikäinen. Nyt ikäsi on 80v.

Verikoe,palautus tiedot akkoja sörkitään vaade

Mulla on todella iso neulakammo. Ahistaa jo heti kun saan tietää koko verikokeen otosta. (joka on yleensä noin 2 kuukautta ennen). Pistäminen saattuu juuri tästä syystä. Mutta ei se kipu siihen lopu. Neulan liikuttaminen ihon sisällä sattuu tosi paljon ja kun neula on ihon sisällä niin sekin sattuu. Kipu loppuu vasta kun neula otetaan pois. Mutta kuhan täytän 18, niin sitten loppuu verikokeet ja syöpäkontrollit.

Riippuu ihmisestä