Hei vaan kaikki onnelliset seropin omistajat!
Minulla on 2 ½ vuotias seropi jossa emä on monirotuinen ja isä saksanpaimenkoira. Pentu tuli meille kerrostaloon ja olin sen kanssa koko kesän. Poika oli oikein ihana ja oppivainen, ensimmäiset puoli vuotta. Tämän jälkeen alkoi valtava tuhoaminen. Sohvat, seinät, lattia... Kaikkea yritettiin... Ja ainoa mikä auttoi niin oli kuritus... vaikka välillä itteä oikein pahaa teki poika ei ollut moksissakaan. No viimein tuhoaminen loppui kuin seinään, koska joka kerta koira joutui arestiin tehtyään pahaa. Sanoo muut mitä tahansa jälkeenpäin rankaisemisesta, niin kyllä se vaan meillä tehosi.
No sitten oli taas hyvää aikaa. Opeteltiin ihmisten kanssa elämistä. Mutta sitten tuli suuremman luokan ongelma. Poika sekoaa täysin jos meille tulee joku käymään tai edes soittaa ovikelloa. Aivan kamala vinkuminen, haukkuminen, uliseminen. Hyppiminen, loikkiminen. Millään et saa loppumaan. Koira ei kuuntele yhtään mitään kun joku vieras on paikalla. No eipä meillä enää kukaan halua käydä, kun koiruus on kun laitumelle päästetty vasikka.
Siis mitä tehdä?? Sosiaalinen elämä on supistunut kovasti, kun ei meille voi ketään enää kutsua. Tää on ihan toivotonta. Ehkä ainoa mahdollisuus saada poika rauhoittumaan on pallit veks....
Missään nimessä en halua koirasta luopua. Kovin ihanat hetket on kotona oman perheen parissa. Mutta ihmistenilmoilla saa hävetä silmät päästään. Ja koska koira on suht kookas, monet sitä pelkää sen riehuessa vaikka ei koskaan tee kenellekkään mitään pahaa.
Siis mikä eteen? Mulla on ollu koko ikäni koira tai kaksikin eikä koskaan moista ongelmaa. Ja kun tätä poikaa totutettiin ihmisiin heti pennusta lähtien, niin ei ainakaan siitä uskoisi johtuvan.
Ehkä olen vaan epäonnistunut totaallisesti tämän kanssa
Toivottavasti joltain saisi apua.
Minulla on 2 ½ vuotias seropi jossa emä on monirotuinen ja isä saksanpaimenkoira. Pentu tuli meille kerrostaloon ja olin sen kanssa koko kesän. Poika oli oikein ihana ja oppivainen, ensimmäiset puoli vuotta. Tämän jälkeen alkoi valtava tuhoaminen. Sohvat, seinät, lattia... Kaikkea yritettiin... Ja ainoa mikä auttoi niin oli kuritus... vaikka välillä itteä oikein pahaa teki poika ei ollut moksissakaan. No viimein tuhoaminen loppui kuin seinään, koska joka kerta koira joutui arestiin tehtyään pahaa. Sanoo muut mitä tahansa jälkeenpäin rankaisemisesta, niin kyllä se vaan meillä tehosi.
No sitten oli taas hyvää aikaa. Opeteltiin ihmisten kanssa elämistä. Mutta sitten tuli suuremman luokan ongelma. Poika sekoaa täysin jos meille tulee joku käymään tai edes soittaa ovikelloa. Aivan kamala vinkuminen, haukkuminen, uliseminen. Hyppiminen, loikkiminen. Millään et saa loppumaan. Koira ei kuuntele yhtään mitään kun joku vieras on paikalla. No eipä meillä enää kukaan halua käydä, kun koiruus on kun laitumelle päästetty vasikka.
Siis mitä tehdä?? Sosiaalinen elämä on supistunut kovasti, kun ei meille voi ketään enää kutsua. Tää on ihan toivotonta. Ehkä ainoa mahdollisuus saada poika rauhoittumaan on pallit veks....
Missään nimessä en halua koirasta luopua. Kovin ihanat hetket on kotona oman perheen parissa. Mutta ihmistenilmoilla saa hävetä silmät päästään. Ja koska koira on suht kookas, monet sitä pelkää sen riehuessa vaikka ei koskaan tee kenellekkään mitään pahaa.
Siis mikä eteen? Mulla on ollu koko ikäni koira tai kaksikin eikä koskaan moista ongelmaa. Ja kun tätä poikaa totutettiin ihmisiin heti pennusta lähtien, niin ei ainakaan siitä uskoisi johtuvan.
Ehkä olen vaan epäonnistunut totaallisesti tämän kanssa
Toivottavasti joltain saisi apua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aivan samanlaiselta kuin siskoni labbis uros.. Oli aina eteisessä, kun oli vieraita. Söi yksin ollessaan seinään reiän ja ovenkarmit ym. Koira kastroitiin puolitoista vuotiaana eläinlääkärin suosituksesta.
Muuttuiko uroksen luonne valtavasti kastroimisen jälkeen? Kun olen paljon kuullut, että uroksesta tulee aneeminen ja haluton. Se hiukan huolettaa kun en kuitenkaan halua mitään narussa perässä vedettävää koiran kuvatusta!!
sitten, joten senhän näkee vasta useamman kuukauden kuluttua. Taitaa olla koirakohtainen, että kuinka paljon muuttuu, jos muuttuu ollenkaan..