olen varsin synkin mielin seurannut mediasta, kuinka kohutun hedelmöityshoitolain valmistelu on edennyt.
Jostakin kummallisesta syystä peräänkuulutetaan "naisen oikeutta äitiyteen" -sitähän ei käsittääkseni kukaan ole kiistämässä,
eikä pois ottamassa -vaikkakaan miehen oikeudesta isyyteen kukaan ei ole rohjennut puhua halaistua sanaa. Syynä lienee
vanhoilliseksi patajääräksi leimautumisen pelko?
Mielestäni ko. lain valmistelussa tulisi kuitenkin muistaa, mistä asiasta laissa todella päätetään -ei naisen oikeudesta äitityteen,
vaan lapsen oikeudesta äitiin ja isään. Olen omassa elämässäni joutunut elämään "isänä" lapselle, joka ei tosiasiassa tiedä
oikeaa biologista alkuperäänsä ja tämä jos mikään on aiheuttanut suurta surua ja mittaamattoman pahaa mieltä; aikuisena toki
pystyn sellaisen käsittelemään, mutta mikä on lapsen asema? Miksi syyttömän ja lain nyt tarkoittamassa tapauksessa vielä
syntymättömän lapsen tulisi joutua asemaan, jossa hänen elämäänsä tulee ehkä ikuisesti varjostamaan epätietoisuus
biologisista juuristaan?
Biologisen alkuperänsä tietäminen jos mikään on subjektiivinen oikeus ja ihmisoikeus -aivan päinvastoin kuin aikuisten naisten tai
naisparien itsekäs tarve tulla äidiksi. Nyt valmistelussa olevan lain perimmäinen tarkoitushan on nimenomaan ajaa tätä
itsekästä päämäärää, lapsen oikeuksista tinkimällä ja käyttämällä lasta omien, itsekkäiden päämäärien välineenä!
Toinen, varsin epäilyttävä näkökohta on "hoitojen" -joita käsittääkseni annetaan sairaille ihmisille, joita yksinelävät naiset ja
lesboparit eivät käsittääkseni ole - antamiseen liittyvät seikat, kuten se, kuinka monen biologisen jälkeläisen todellinen isä
luovuttaja voi olla? Yhdessä luovutuserässä potentiaalisia jälkeläisiä on miljoonia. Kun nyt nykylääketieteen keinoin on
mahdollista karsia joukosta perinnöllisiä sairauksia tai geenivirheitä kantavat solut, ja todennäköisesti jossain vaiheessa jokin
taho tällaiseen tietoiseen karsintaan ryhtyy, eikö silloin voida puhua jo puhtaasti rodunjalostuksesta?
Mielestäni näin on. Yhdellä tuntemattomalla miehellä saattaisi siis tulevaisuudessa olla parhaimmillaan tuhansia jälkeläisiä, jotka
olisivat geneettisesti valikoituja, samaa perimää ja kaikki epätietoisia alkuperästään.
Miten estetään se, etteivät nämä henkilöt jossain vaiheessa (siis ehkäpä veljet ja siskot) satu yhteen ja ala tehdä kenties
degeneroituneita lapsia keskenään? Vaara on todellinen, mutta siitä tässä itsekkäässä "naisten oikeutta" puolustavassa laissa
tuskin kukaan on puhunut mitään.
Liika liberalismi on pahasta -sanokoot kuka "nykyaikainen" ihminen mitä tahansa. Tietyt perusperiaatteet ja luonnonvalinnan
ohittaminen eivät tule johtamaan pidemmällä aikavälillä mihinkään hyvään. Olemme kyllä valmiit kieltämään geenimanipuloidun
viljan, mutta samaan aikaan valmiit tekemään ihmisiä luonnonvastaisesti yksinäisille naisille ja naispareille? Erikoista
moraalikäsitystä edustava näkökulma.
Olen syvästi huolissani korkeimman lakia säätävän elimen, eduskunnan moraalikäsityksestä ja tavallisen äänestäjän
mahdollisuudesta tosiasiassa vaikuttaa asioihin. Tämä kirjoitukseni kuitenkin olkoon osoitus siitä, että tavallinen työtätekevän
veronmaksajan kyvystä ajatella eikä tyytyä siihen, mitä ylhäältä annetaan. Yllättävän moni asia vaikuttaa yllättävänkin moneen
asiaan ja tässä valossa jopa tulevat presidentinvaalit -jotka valikoiduilla gallupeilla on saatu näyttämään jo päätetyiltä -saattavat
ainakin ensimmäisen kierroksen osalta heijastella kansalaisten mielipidettä ja yritystä vaikuttaa meneillään oleviin, koko
yhteiskuntamme perusrakenteita ja tulevaisuutta ravisteleviin kysymyksiin -muihinkin kuin hedelmöityshoitolakiin.
Jostakin kummallisesta syystä peräänkuulutetaan "naisen oikeutta äitiyteen" -sitähän ei käsittääkseni kukaan ole kiistämässä,
eikä pois ottamassa -vaikkakaan miehen oikeudesta isyyteen kukaan ei ole rohjennut puhua halaistua sanaa. Syynä lienee
vanhoilliseksi patajääräksi leimautumisen pelko?
Mielestäni ko. lain valmistelussa tulisi kuitenkin muistaa, mistä asiasta laissa todella päätetään -ei naisen oikeudesta äitityteen,
vaan lapsen oikeudesta äitiin ja isään. Olen omassa elämässäni joutunut elämään "isänä" lapselle, joka ei tosiasiassa tiedä
oikeaa biologista alkuperäänsä ja tämä jos mikään on aiheuttanut suurta surua ja mittaamattoman pahaa mieltä; aikuisena toki
pystyn sellaisen käsittelemään, mutta mikä on lapsen asema? Miksi syyttömän ja lain nyt tarkoittamassa tapauksessa vielä
syntymättömän lapsen tulisi joutua asemaan, jossa hänen elämäänsä tulee ehkä ikuisesti varjostamaan epätietoisuus
biologisista juuristaan?
Biologisen alkuperänsä tietäminen jos mikään on subjektiivinen oikeus ja ihmisoikeus -aivan päinvastoin kuin aikuisten naisten tai
naisparien itsekäs tarve tulla äidiksi. Nyt valmistelussa olevan lain perimmäinen tarkoitushan on nimenomaan ajaa tätä
itsekästä päämäärää, lapsen oikeuksista tinkimällä ja käyttämällä lasta omien, itsekkäiden päämäärien välineenä!
Toinen, varsin epäilyttävä näkökohta on "hoitojen" -joita käsittääkseni annetaan sairaille ihmisille, joita yksinelävät naiset ja
lesboparit eivät käsittääkseni ole - antamiseen liittyvät seikat, kuten se, kuinka monen biologisen jälkeläisen todellinen isä
luovuttaja voi olla? Yhdessä luovutuserässä potentiaalisia jälkeläisiä on miljoonia. Kun nyt nykylääketieteen keinoin on
mahdollista karsia joukosta perinnöllisiä sairauksia tai geenivirheitä kantavat solut, ja todennäköisesti jossain vaiheessa jokin
taho tällaiseen tietoiseen karsintaan ryhtyy, eikö silloin voida puhua jo puhtaasti rodunjalostuksesta?
Mielestäni näin on. Yhdellä tuntemattomalla miehellä saattaisi siis tulevaisuudessa olla parhaimmillaan tuhansia jälkeläisiä, jotka
olisivat geneettisesti valikoituja, samaa perimää ja kaikki epätietoisia alkuperästään.
Miten estetään se, etteivät nämä henkilöt jossain vaiheessa (siis ehkäpä veljet ja siskot) satu yhteen ja ala tehdä kenties
degeneroituneita lapsia keskenään? Vaara on todellinen, mutta siitä tässä itsekkäässä "naisten oikeutta" puolustavassa laissa
tuskin kukaan on puhunut mitään.
Liika liberalismi on pahasta -sanokoot kuka "nykyaikainen" ihminen mitä tahansa. Tietyt perusperiaatteet ja luonnonvalinnan
ohittaminen eivät tule johtamaan pidemmällä aikavälillä mihinkään hyvään. Olemme kyllä valmiit kieltämään geenimanipuloidun
viljan, mutta samaan aikaan valmiit tekemään ihmisiä luonnonvastaisesti yksinäisille naisille ja naispareille? Erikoista
moraalikäsitystä edustava näkökulma.
Olen syvästi huolissani korkeimman lakia säätävän elimen, eduskunnan moraalikäsityksestä ja tavallisen äänestäjän
mahdollisuudesta tosiasiassa vaikuttaa asioihin. Tämä kirjoitukseni kuitenkin olkoon osoitus siitä, että tavallinen työtätekevän
veronmaksajan kyvystä ajatella eikä tyytyä siihen, mitä ylhäältä annetaan. Yllättävän moni asia vaikuttaa yllättävänkin moneen
asiaan ja tässä valossa jopa tulevat presidentinvaalit -jotka valikoiduilla gallupeilla on saatu näyttämään jo päätetyiltä -saattavat
ainakin ensimmäisen kierroksen osalta heijastella kansalaisten mielipidettä ja yritystä vaikuttaa meneillään oleviin, koko
yhteiskuntamme perusrakenteita ja tulevaisuutta ravisteleviin kysymyksiin -muihinkin kuin hedelmöityshoitolakiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän sama kuin tämä "homseksuaalisten oikeus adoptoida" (en ole periaatteessa vastaan) joka myös pitäisi käsitellä jokaisen lapsen oikeutena vanhempiin!
Esitän syvästi poikkeavan mielipiteen kaikkiin kohtiin.
Ensiksi, sanonta "naisen oikeutta äitiyteen" on minusta kuvannollinen, yhtä hyvin voi sanoa "ihmisen oikeus jälkeläisiin" se ei vaan kuulosta yhtä empaattiselta.
Nostit esille lapsen oikeus vanhempiin. Senhän pitäisi olla asia joka puhuu hedelmöityshoitojen puolesta, koska silloin lapsen saanti on äärimmäisen suunniteltua ja harkittua. Eli myös taattua että lapsi on tervetullut. Lapsen saanti perustuu aina itsekkyyteen, tai sitten vahinkoon.
Ja ne biologiset juuret... Itse tein niin, että siitä lähtien kun lapset alkoivat kysymään miten lapsia tehdään, kerroin miten he ovat saaneet alkuunsa. "Isä antaa äidille vauvansiemenen, joka yhdessä äidin vauvansiemenen kanssa kehittyy vauvaksi. Mutta koska äidillä ei ollut omia siemeniä, sain toiselta äidiltä. Arvokkain lahja minkä koskaan olen saanut." Vielä ne ei tiedä perinnöllisyysopeista mitään, mutta askel kerrallaan.
Ja sisäsiittoisuudesta. Joskus aikoinaan esitimme saman kysymyksen, lääkäri vastasi että luovutusta tarvitsevia ovat niin pieni joukko. Sattuma kohdata sisarpuolensa on häviävän pieni. Lisäksi tuo ongelma ei ole mitään mikä johtuisi pelkästään hedelmöityshoidoista, esim. tiedän että isälläni on avioliiton ulkopuolinen lapsi. Monennellako muulla on? Adoptoinnissa samat jutut.