Hei. Lopputyötä pitäs pian sit rueta suunnitteleen ja nyt jo hirvittää kun ajattelen sen esitystä. Opiskelen labra-alalla ja en ole esiintyjä tyyppiä. Onko lopputyö PAKKO esitellä, eikö papereita saa, jos sen tekee, muttei esittele? En pysty siihen,...siihenkö kaatuu monen vuoden opiskelu? Auttakaa.
LOPPUTYÖN esittelystä?
hirvittää
11890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kai yksi esittäminen noin hankalaa voi olla? Olet perehtynyt aiheeseen, siis tiedät mistä puhut. Kun aihe on tuttu, siitä on myös helpompi puhua.
"Ei kai yksi esittäminen noin hankalaa voi olla?"
Kait tajuat, että joillekkin esiintyminen voi olla todella piinaavaa ja jopa ylitsepääsemätöntä? Joten turha tulla tänne(vaikka olisit itse kuinka innnokas, jopa häirikkö, tarkkailu luokan kasvatti) esittämään mitään "hohhoijaa" juttuja!
En ole alkuperäinen viestin kirjoittaja, mutta oli pakko kommentoida.
Mikäs sinä itse olet minua leimaamaan häiriköksi??
Tiedän toki, että kommenttini oli aika kärkevä, mutta minun mielestäni aikuisen(?!) ihmisen pitäisi jo osata ja uskaltaa tuon verran olla muiden ihmisten edessä ja katseltavana. Eihän siinä tulevassa ammatissakaan (vaikka laboratorioala onkin kyseessä) olla yksin neljän seinän sisällä koko ajan. Käsittääkseni siinäkin ollaan melko paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja tuloksia yms. joudutaan esittelemään muille työntekijöille. Nykyään on muutenkin aika hankalaa löytää alaa, jolla ei tarvitsisi lainkaan esiintyä, missään muodossa.
Ja siitä esiintymiskammosta VOI päästä eroon, mutta siihen on vain yksi keino. Harjoittelu.
En tosiaankaan ole sellaista tyyppiä, jolta onnistuu kymmenien ihmisten edessä esityksen pitäminen...tahtoisin olla, tietenkin, mutta paniikki iskee siinä vaiheessa,kun estradille olisi mentävä. Sosiaalinen kyllä olen, eikä minulle tuota mitään vaikeuksia "olla esillä" rennommassa tilanteessa..esim. niinkuin mainitsit esittää tuloksia yms.muille työntekijöille. Ei työssä esiintyminen ole enää sitä, mitä se on koulussa. Hyvä sinulle, jos esiintyminen on sinulle helppo juttu, kaikille se ei ole, eikä se ole osaamisesta kiinni, vaikka aikuisia ollaankin.Luulen, että itse et aikuinen ole, tai sitten olet juuri sellainen aikuinen, jonka maailmaan ei erilaisuudet mahdu. Kyllä varmaan sinullakin on jokin "heikko" kohta, johon sinä et pysty!
.. mutta mullakin on takana yksi lopputyön esittely, jota pelkäsin etukäteen jo hyvissäajoin. Suunnittelin sairaanaoloa ja vaikka mitä.. Sitten sattui olemaan äidinkielen tunnilla harjoittelua esiintymistä varten ja niillä vinkeillä mentiin. Join vettä esitystä ennen ja sen aikana--> ääneni ei sortunut, niinkuin se yleensä tekee. En puhunut sille yleisölle (omassa päässäni ajattelin niin) , vaan katsoin porukan yli ja kerroin asiani, minkä olin etukäteen hahmotellut selkeästi paperille..
Suullisen esityksen ei siis tarvitse olla kovin pitkä. Älä ahda liikaa asiaa siihen, vaan kerro ihan vaan ne yleisimmät, niin ei tule siitä painetta, että pitää kauan siellä puhua. Sit kannattaa ehkä kysyä, onko kenelläkään kysymyksiä, siellä lopussa, niin muutkin ovat äänessä, eikä tilanne enää tunnu niin kovasti siltä, että vain sinä yksin esiinnyt.
Ja niitä muita jännittää yhtä sairaasti, vaikka se ei siltä näytä..
meille ilmoitettiin että jos on suuria vaikeuksia pitää suurelle yleisölle lopputyön esittely ni sen voi pitää vaan niille arvioiville henkilöille eli muutamalla opettajalle. Kannattaa kysästä sellastakin vaihtoehtoa, sekin jo auttaa vähäsen varmasti.
mutta saattaa laskea arvosanaa... näin meillä...
mäki jännitin hirveesti...olin jo miettinyt kuka autoni hakee parkkipaikalta jos mut viedään sairaalaan...mut ku esitys alkoi...mua jännitti aivan sairaasta, sydän hakkas sataa ja tärisin...päätin että nyt näytän kaikille mikä oon eli "kokosin" itteni ja rentouduin...mietin että yleisön päät on mallinukkeja ja nehän ei tiedä tästä mun asiasta niinku minä!!!että mä hallitsen tämän asian ja ne ei!!!tsemppiä koitokseen!!!
Käy terkkarilla ja jos hän on riittävän fiksu, saat varmasti apua! Minulla jännitysongelmaan avun on antanut asianmukaiset lääkkeet, beetasalpaaja ja opamox, myös terpiassa kävin alussa jonkin aikaa. Lääkkeet vaativat reseptin.
Olen johtavassa asemassa oleva ja työni sujuu ihan OK, mutta julkiset esiintymiset ovat kouluajoista lähtien olleet epämiellyttäviä, kouluaikoina ja vuosia sitten HYVIN VAIKEITA. Em. lääkkeillä ja vuosien varrella asian hyväksyneeä ongelma on hallinnassa, esiintymiset sujuvat ja enkä niitä juuri jännitä. Korostan, että ongelma sinänsä ei ole poistunut, mutta se on hallinnassa ja oireeton, näiden lääkkeiden avulla. Lääkkeitä ei kannata pelätä silloin kun niiitä todella tarvitsee! Kannnatttaa asiantuntijan kanssa selvittää millaisesta ongelmasta Sinun kohdallasi on kysymys ja miten se ratkaistaan. Jaksamista!
ja erityisesti Jesperille...kävin lääkärillä ja sain apua...toivottavasti minäkin saan tilanteen hallintaan. Kaunista talvea kaikille....tosin vielä on kovin synkkää...tulis se lumi pian!
Itse kärsin jännittämisestä opettajavuosieni alussa ihan älyttömästi. Mutta tuollaiset tilanteet, joista kerroit, ovat kovin kasvattavia ja jos selviydyt tilanteesta, se lisää hurjasti itseluottamustasi vastaavissa tilanteissa. Itse muistan graduseminaarit pahimpina. Yrität selittää jotakin professorille, joka lynttää kaiken ja ryhmälle, joka arvoi. Toivottavasti opettajasi ja ryhmäsi ovat kannustavia. Itse antaisin sinulle seuraavan neuvon: Tee opinnäytteestäsi ranskalaisin viivoin ytimekäs tiivistelmä paperille. Miksi valitsin aiheen? (ja vastaus kysymykseen) Mistä etsin tietoa (ja vastaus) Mikä työssäni oli erityisen kiinnostavaa tietoa, mikä ihmetytti, mitkä olivat ongelmakohdat ja minkälaisia tuloksia sait? Kerrot nämä asiat ryhmällesi. Ei se sen kummempaa ole. Tsemppiä ja kannustavia ajatuksia. Kyllä ainakin minä opettajana olisin kannustava, jos huomaisin että opiskelija jännittää kovasti. MInusta voisit kertoa asiasta opettajallesi etukäteen.