Varsinaisesti metsästäjä metsästää huviaan.
Harrastukseen kuuluva eläimen ahdistelu ja surmaaminen on pelkkä väline tyydytyksen hankinnassa.
Harrastukseen kuuluva eläimen ahdistelu ja surmaaminen on pelkkä väline tyydytyksen hankinnassa.
Hyväksi-
käyttö
15720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jokin seksuaalinen häiriö?
Etpä tuota pettymystä,tämä on sitä ihteään vastustajan tyhjänpäiväistä horinaa.Itsekin ahdistelet jäkäläkankaita ja syöt porojen ruuat.
kun kalikka kalahti.
Osuit asian ytimeen. Normaalien ihmisten keskuudessa laukeaa omakin pyssy. Tällöin ei tarvitse ammuskella elämiä.
Hakeudu siis metsästelyn sijaan lääkärin hoitoon tai terapiaan.
Olette seksihommissa, koettakaa olla yleistämättä.
Seksuaalisella tyydytyksellä ja ampumisella sekä metsästyksellä ei normaaleilla ihmisillä ole mitään tekemistä keskenään.
No kyllä se elukoiden tappaminen ihan hyvältä ainakin musta tuntuu. Kai sen voi nautinnoksi siis luokitella. Mitään seksuaalista siinä en kuitenkaan koe, kai tämä jotain luolamiehen vaistoja on kun ravinnokseni niitä ammun. Eihän se nykyaikana tietenkään välttämätöntä olisi, mutta tappamisen ja saaliin saamisen tunne on omasta mielestäni aikas metkan hieno juttu..
Oikeaan metsästykseen ei todellakaan kuulu eläimen tahallinen ahdisteleminen. Minä metsäsän sen takia että se on liikuntaa, ja vieläpä hyötyliikuntaa kun saattaa joskus saada metsästä täydennöstä ruokavalioon.
Ovatkohan eläimet/uhrit samaa mieltä?
Eläimien eläminen perustuu suvun jatkamiseen ja lisääntymiseen. Mistä saavat ruokaa ja miten pystyvät parhaiten jatkamaan sukuaan. Sitäkään ne eivät ajattele vaan se on niille ominaista tai vaistomaista toimintaa...
Eläin tuntee tuskaa, kiintymystä, kevään riemua jne. Ne käyttäytyvät rationaalisesti ja osaavat arvoida tilanteita.
Mistä tiedät, mitä eläin osaa ajatella kun yhteistä kieltä niiden kanssa ei ole?
Se mitä arvelemme eläinten ajattelusta ei kuitenkaan oikeuta eläinten tappamiseen.
Vain harkintakyvytyön yrittää ylentää itsensä tappaakseen toisen olennon. Eläimen surmaaminen harkitsemattoman huvittelun vuoksi on yksinkertaisesti väärä ja paha teko.
..tuskin ymmärtävät luonnostaan esimerkiksi kuoleman käsitettä kun se täytyy ihmislapsillekin opettaa. Eivät ne siis osaa ainakaan kuolemaa pelätä. Kipua ne tuntevat varmasti ja sen takia onkin aina ammuttava nopeasti tappavia laakeja. Elukka ei tajua saadessaan kuulan keuhkoihim, että nyt tulee loppu, se painaa täysillä karkuun (tai päälle..) niin kauan kunnes virta totaalisesti loppuu. Ihminen vastaavassa tilanteessa menee shokkiin ja lamautuu pelkästä ajatuksesta, että nyt minua on ammuttu ja henki menee. Tässä lienee olennaisin ero ihmisen tietoisen ja analyyttisen ajattelun ja eläinten vaistonvaraisten tuntemusten välillä.
broilerit, naudat, siat ja kalatkin kaupan tiskille päätyvät, että en oikein ymmärrä mitä pahempaa metsästyksessä olisi? Riista saa sentään elää vapaana. Olisiko ihmisen sitten pidättäydyttävä eläinten surmaamisesta kokonaan? Surmaahan eläimetkin toisiaan luonnossa? Kuinkas se estetään?? :)
Eläimelä niin sanottu kevään riemu ja kiintymyts on täysin hormoonitoiminnan varassa, ja se on elinehto eläimille, jotta tietävät milloin tulee lisääntyä. Kipua varmasti eläimetkin tuntevat, ja siksipä ei pidäkään niille aiheuttaa turhaa kärsimystä. Susi saattaa purra poroa todella pahasti esimerkiksi jalkaan, mutta poro pääsee rampana pakenemaan. Tällöin poro varmasti tuntee kipua. Kun ihminen ampuu hirven, hirvikin saattaa jonkin matkaa paeta, mutta ihminen ei jätä eläintä kitumaan, tästä on jopa säädetty lakikin. Ajatelkaa vähän mitä kirjoitatte.
Miten ihminen eroaakaan eläimestä? Hormoonitoiminnan ja sähkökemian varassa toimivat meidänkin aivot. Ei tämä ole peruste harkitsemattoman huvittelun välineeksi joutumiselle.
Huvittelu eläimiä ammuskelemalla on pääosin laillista puuhaa. Mikään laki ei kuitenkaan poista harrastuksen tuottamaa tuskaa.
Laki ei myöskään vapauta eläinten hyväksikäyttäjää moraalisesta vastuusta. Ihminen eroaa eläimistä siten, että hän tappaa ja haavoittaa vailla ravinnon hankkimisen pakkoa. Ihminen surmaa luonnovaraisia eläimiä - kuten voimme lukea - harrastuksena; liikunnan lomassa, ulkoillessa, maisemia katsellessa jne.
Laillisen menon ohella ammuskellaan käytännössä mitä sattuu: rauhoitettuja ja uhanalaisia elämiä. Ammuskelua ei valvota, rikoksia ei tutkita, rikollisia ei tuomita.
Valitettavasti laki ei myöskään estä haavakoiden sanattomia kärsimyksiä. Vesilintujen ammuskelussa haavakoita jää luontoon jopa saalista vastaava määrä. Ihminen jättää eläimiä luontoon kitumaan. Jättää vieläpä suuria määriä.
Ajatelkaa mitä kirjoitatte. Ajatelkaa myös mitä olette tekemässä!
...niin, kuka metsästää ja miten. Minulle metsästys on koiran kanssa ulkoilua, koulutusta ja luontoon tutustumista.
Lintuja en ammu kuin pari syksyssä, vaikka mahdollisuuksia on kymmeniä ampua koiran seisonnasta. Yleensä linnun pyrähtäessä lentoon laukaisen aseen ilmaan, jolloin koira voi syyttää vain minua linnun pakoon pääsystä.
Alueellamme on paljon kanalintuja eli seisontoja on koiralla paljon ja koiran työskentelyä on mukava tällöin seurata.
Eli tappamisen vuoksi en noita lintuja ammuskele, ainoastaan koiralle.
Häiritset ja hyväksikäytät lintuja sanoen sitä ulkoiluksi, koulutukseksi ja luontoon tutustumiseksi.
Sanot ammuskelevasi lintuja "koiralle"!!!
Ajattele uudelleen; Ei koiraa pidä päästää metsään häiritsemään luonnonvaraisia eläimiä. Ei koiralle pidä opettaa eläinten ahdistelua.
Ammu koirasi lintujen vuoksi tai pidä se ainakin kytkettynä pihallasi. Opettele nauttimaan luonnosta ilman turhaa mekastusta.
Niin mikä on hyväksikäyttöä? Ennen vanhaan, vielä silloin kun sinäkin olit isäsi kiveksissä, pyydystettiin lintuja, jäniksiä, hirviä, jne.. ravinnoksi. Tästä ovat riistaeläinkannat muuttuneet paljon ja metsästys on muuttunut harrastukseksi. Tosin tuolloinkin koirat olivat apuna metsästyksessä ja niitä opetettiin metsästykseen.
Kuljin itse isäni kanssa metsällä viisi vuotiaasta ja poikani on kulkenut minun mukana. Isäni opetti alustapitäen kunnioittamaan riistaeläimiä, eli metsästettiin vain mitä syötäväksi tarvittiin/saatiin. Nykyaikana ei ole samaisia ruoan saanti ongelmia kuin minun lapsuudessani eli ruokaa saa nykyisin mistä ja milloin tahansa.
Niin, koirani ei ammu lintuja vaan minä, eli koiria ei yleensäkään tarvitse siitä syyttää. Koira on kaveri, jonka kanssa ei mekasteta vaan kuljetaan ja nautitaan luonnosta ja sen antimista (marjoista, sienistä, jne..), joita ei nykynuoret osaa metsästä poimia. Vielä siellä oppii vanhakin, löytämällä uusia syötäviä sienilajeja :-)
Jos pidät koiran liikkumista metsässä muita eläimiä häiritsevänä, niin et tiedä yhtään mistä puhut. Seisova koira ei hauku, ainoastaan isäntänsä joskus ja hätistelee linnut lentoon, mutta siksihän niillä onkin siivet.
Koiran kanssa pelastimme pari syksyä sitten koppelopoikasen, joka oli sotkeutunut rantametsässä kalastajan siimaan. Koira otti sen suuhunsa löydettyään sen siimaan sotkeutuneena metsästä ja toi sen suussaan luovutti minulle. Katkoin ja selvitin siimat ja laskimme linnun menemään...
Turha näistä on kiistellä, jokaisella on mielipiteensä ja hyvä niin...;-)