HEIPPA KAIKKI.
MÄ PYYTÄISIN NYT TEILTÄ YHTÄ PALVELUSTA.
MUN TOSI HYVÄN KAVERIN SERKKU, JOKA OLI SILLE TOSI LÄHEINEN, KUOLI AIKA VASTA. TÄÄ MUN KAVERI ON SURUN MURTAMA. TUNTUU NIIN PAHALTA, KUN EI OSAA LOHDUTTAA... EI OSAA SANOA MITÄ TAHTOISI.
NIIN...VIITISITTEKÖ JOKU LAITTAA TÄNNE RUNOJA, JOTKA OIS NIINKU JOTENKI LOHDULLISIA SILLE MUN KAVERILLE?
EI TARVI OLLA ITE KEKSITTYJÄ, KUNHAN JOTAIN. OLISIN TODELLA KIITOLLINEN JOS VAIVAUDUTTE.
KIITOS ETUKÄTEEN.
MÄ PYYTÄISIN NYT TEILTÄ YHTÄ PALVELUSTA.
MUN TOSI HYVÄN KAVERIN SERKKU, JOKA OLI SILLE TOSI LÄHEINEN, KUOLI AIKA VASTA. TÄÄ MUN KAVERI ON SURUN MURTAMA. TUNTUU NIIN PAHALTA, KUN EI OSAA LOHDUTTAA... EI OSAA SANOA MITÄ TAHTOISI.
NIIN...VIITISITTEKÖ JOKU LAITTAA TÄNNE RUNOJA, JOTKA OIS NIINKU JOTENKI LOHDULLISIA SILLE MUN KAVERILLE?
EI TARVI OLLA ITE KEKSITTYJÄ, KUNHAN JOTAIN. OLISIN TODELLA KIITOLLINEN JOS VAIVAUDUTTE.
KIITOS ETUKÄTEEN.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä laitan jonkun näkösen tonne "etusivul"1 Sen nimi on Enkeli!
IHMISMERESSÄ
Ulos, sieluni, käy tykö veljien kulje,
tule kuorestas pois, tule ihmisten joukkoon,
älä itseäs tuhanten tuskalta sulje!
Tule, käykäämme tuonne, miss' ihmismeri
syvin pyörtein kuohuu, sen keskelle heittyin,
tuhansiin, luvuttomiin laineihin peittyin,
puristukseen, toisia aivan liki,
niin liki, että selvään kuulet,
miten sydämet urhoollisesti takoo
poven vankeina, hersyy vellova veri
lihan liikkuvan verkoissa, kuohuu ja sakoo..
Kätes painautuu monen kaltaises käteen,
pusertaa oma olkasi viereises olkaa
sinun rintasi edessäss seisovan selkää.
Tutuks saa, veli on, jota vennoksi luulet,
saman kanssasi salliman arvan hän peri.
Elon lämmintä höyryä huokuvat huulet,
kihoaa ihon piiloista helmeillen hiki,
surun päilynnän silmissä näät, ilon säteen-
sama kärsimys on, ilo yks, ei eri.
Älä pakene pois, älä turhia pelkää,
väkevästi jos löyhkää verhojen lika
-lemu elämän on se, ei veljesi vika-
jos kyynärpää jokin kiivaasti töytää
-kipu mitätön, jos voit veljesi löytää-
ja te, varpaat, urheat tuskassa olkaa,
kova saapas jos murskaksi luitanne astuu-
sama aaltoilun painehan kaikkia pusertaa,
tahattomasti pakko on survaista, musertaa;
tekin, kantani, ettekö ees taas tallanne
ja toisten varpaita rusenna allanne?
sen yhdessä teimme, on yhteinen vastuu-
vähä kärsimys, jos voit veljesi löytää.
(Sarkian on vielä parempia runoja kärsiville.)
mä voisin heittää sulle runon jos se vaik kelpaa...se on nimel Vahtitähti ekal sivul..ehkä..