Olen eroa harkitseva mies. Pelottaa tietenkin ajatus, että kaikki omaisuus menee jakoon.
Suurin huolenaiheeni on minun muutamia vuosia sitten saama perintö, joka ei ollut rahaa, vaan muuta omaisuutta. Miten sen kanssa? Onko vaimollani oikeus siihen? Perintöni todellista arvoa ei kukaan tiedä, miten se arvostetaan erossa, jos joudun siitä vaimolleni maksamaan puolet? Miten tehdään käytännössä? Kysymys on kesämökiksi tarkoitetusta maapalstasta.
Mitään avioehtoa meillä ei ole ja liitto on kestänyt 15v.
Suurin huolenaiheeni on minun muutamia vuosia sitten saama perintö, joka ei ollut rahaa, vaan muuta omaisuutta. Miten sen kanssa? Onko vaimollani oikeus siihen? Perintöni todellista arvoa ei kukaan tiedä, miten se arvostetaan erossa, jos joudun siitä vaimolleni maksamaan puolet? Miten tehdään käytännössä? Kysymys on kesämökiksi tarkoitetusta maapalstasta.
Mitään avioehtoa meillä ei ole ja liitto on kestänyt 15v.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omaisuus jaetaan avioereon johdosta tehtävässä osituksessa puoliksi, kuitenkin niin että jos on vain toisen nimissä olevaa omaisuutta niin toinen ei voi vaatia sitä itselleen, mutta sen arvosta puolet katsotaan toisen puolison omaisuudeksi. Jos siis maapalsta on sinun nimissäsi, ei vaimosi voi saada siitä osaa itselleen mutta joudut jollain tavalla (yleensä rahana) maksamaan vaimollesi puolet sen arvosta tasinkona.
Osituksen voi tehdä ns. sopimusosituksena jos osapuolet pääsevät siitä yhteisymmärrykseen. Jos yhteisymmärrystä ei synny, tehdään toimitusositus. Siinä voi kumpi tahansa pyytää käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan, joka tekee osituksen harkintansa mukaan. Maapalstan arvon määrittämiseksi pesänjakaja voi pyytää arvion esim. kiinteistövälittäjältä. Ja toimitusosituksen tuloksesta taas voi ryhtyä riitelemään oikeudessa, joten pahimmassa tapauksessa edessä on kymmeniä tuhansia maksava vuosien oikeusjuttu, jos ette pääse asioista yhteisymmärrykseen.
Jos siis päädyt eroon, voit valmistautua siihen että joudut tavalla tai toisella jakamaan kaiken yhdessä tai erikseen omistamanne omaisuuden puoliksi.
Yritä sentään avioehtoa nyt heti, ennen mahdollisen eroprosessin vireille panemista. Avioehdon voi tehdä milloin tahansa avioliiton aikana, ja avioehtoa voi muuttaa milloin tahansa avioliiton aikana. Nämä vaativat kuitenkin molempien aviopuolisoiden tahdonilmauksen eli suostumuksen.
Voisit teettää juristin avustuksella tilanteeseesi sopivan avioehtolomakkeen valmiiksi, ja yrittää saada siihen sitten vaimosi allekirjoituksen. Juristi yksityisesti varmaan osaa neuvoa muitakin keinoja suojata omaisuuttasi. Minusta avioehto on aina reilua peliä. Enpä minä eronnut eikä tyhjäkäsi nainen enää menisi avioon ilman sellaista.
Kun analysoi noinkin niukkaa selostusta tulee siitä tehtävissä johtopäätöksissä olla hyvin varovainen. Ensinnäkään siitä ei voi tehdä johtopäätöstä, että joutuisit korvaamaan mainitsemasi tontin arvosta vaimollesi puolet (kuten nimimerkki "kaikesta" on arvaillut), vaikka puolet kuuluisikin vaimollesi avio-oikeuden perusteella. Eihän tasinkoja määrätä omaisuuslajikohtaisesti, vaan huomioon otetaan koko puolisoiden yhteenlaskettu omaisuusmassa, ja koska tonttisi edustaa vain osaa tästä omaisuusmassasta ei näillä tiedoilla voi sanoa maksettaviksi tulevista tasingoista yhtään mitään. Ensinnä on luetteloitava ja arvostettava pesässä oleva avio-oikeuden alainen omaisuus, katettava velat ja maksettava mahdolliset vastikkeet jne. Periaatteessa on mahdollista että päätyisit vielä saamaan tasinkoa vaimoltasi, tämä riippuu tietysti hänen avio-oikeuden alaisen varallisuutensa määrästä.
Toiseksi, emme näillä tiedoilla voi edes vastata siihenkään kysymykseesi onko vaimollasi avio-oikeutta tonttiisi vai ei. Mainitsit että teillä ei ole avio-ehtoa. Avio-oikeus voi kuitenkin sulkeutua annettuun perintöön tai lahjaan nähden myös AL 35§:ssä mainitulla perusteella. Periaatteessa olisi mahdollista että perinnönjättäjä olisi sulkenut testamentissaan sinulle tulevan tontin testamenttimääräystä käyttäen vaimosi avio-oikeuden ulkopuolelle. Vaikka olisit saanut tontin perillisasemassa testamenttimääräys olisi silti tässä suhteessa validi. Toinen mahdollinen tilanne voisi olla vaikka sellainen, että perinnönjättäjä on testamentillaan disponoinut tontista siten, että se on sinun kuoltuasi tuleva jollekin kolmannelle taholle. Tällainen määräys estäisi oman testamenttausvaltasi, mutta samalla poistaisi myös puheena olevan omaisuuden osalta puolison avio-oikeuden.
Normaalitilanteessa vaimolla on oikeus tietysti toisen puolison, ennen ositusperusteen ilmenemistä, saamaan perintöön (AL 90§, e-contrario).
Kolmanneksi on turha kiirehtiä spekuloimaan pesänjakajan määräyksellä kun yleensä riitaisissakin eroissa puolisot pystyvät sopimusositukseen. Sopimusjaossa teette osituksen itse ja laaditte siitä osituskirjan ja allekirjoitatte sen, muita edellytyksiä ei nähdäkseni ole. Kahden esteettömän todistajan on lisäksi todistettava osituskirja oikeaksi (PK 23luku 9§). Lisäksi vaikka tekemänne ositus menisikin vähän pieleen osituskirjaan otetaan yleensä klausuuli siitä että sopijaosapuolet pidättäytyvät osituksen moittimisesta. Tällainen on myös juridisesti täysin pätevä ehto.
Sopimusosituksessa puolisot voivat sopia itse osituksessa käytettävistä arvoista. Tätä ei suoraan mainita laissa, mutta se voidaan johtaa osituksen sopimusluonteesta, milloin puolisot tekevät osituksen keskenään. Parempi olisi kuitenkin käyttää osituksen hetkistä omaisuuden myyntiarvoa, koska pesänjakaja käyttää kuitenkin tätä mikäli arvostuksesta ei keskenään päästä sopuun.
Lopuksi en missään nimessä antaisi sellaista neuvoa että käske juristisi laittaa avioehtopaperit valmiiksi ja yritä saada siihen vaimon nimmari. Tällainen toiminta on yleensä omiaan vähentämään puolisoiden edes vähää jäljellä olevaa keskinäistä luottamusta ja vain pienentää sopimusratkaisun mahdollisuutta.
-------------------------------------------
Tapauksen ratkaisi OTK Sami
Vaan minä maallikko annan neuvon yrittää saada aikaiseksi avioehto. Ja välinne lienevät jo epätyydyttävät, kun avioeroa mietit.
Mitään vanhempien tekemään avio-oikeuden poissulkemisjuttua ei ole. On siis niin, että puoliksi menee, tai siis tasingolle sekin?
Kuten edellä selostin ei perintöomaisuudellasi muuten ole erityisasemaa osituksessa, joten se lasketaan normaalisti sinun varoiksi ja jos lopulta osituslaskelman perusteella olet se puolisoista varakkaampi se vaikuttaa yhtenä tekijänä maksamasi tasingon määrään.
Naiset kokevat jäävänsä joka asiassa aina pakkasen puolelle ja nykyisin jopa keskustellaan avoliiton purussa omaisuuden jakamisesta. Omasta kokemuksesta muistan miten akka otti nokkiinsa siitä, että minä ostin asuntoon kaikki vähääkään arvokkaammat esineet mm. eron tullessa = oli selvää jo yhteen muuttaessa. Muija ryyppäsi osan rahoistaan ja osan säästi ja säästöillään sitten sisusti omaa asuntoaan pois muutettuaan. Alunalaken oli sopimus, että kumpikin ottaa omansa tai sukulaisiltaan saamansa mukaan lähtiessään. Minulle roinaa kertyi melkoisesti. Joku sitten jälkkäteen marisi sitä, että muija olisi ruokaa tehnyt ja minä hänen ruokaansa syönyt. Harvakseltään hellan taakse vaivautui ja jos vaivautui, niin maksoin kyllä oman osuuteni. Jokunen kippo taisi kaapista hävitä sitten muuton yhteydessä.
Joidenkin vuosien päästä taas sain pelastaa maksamalla muijan ryyppyreissusta tulleita taksimaksuja. Kertaallen sitten jouduimme melkoiseen sanomiseen josta lähdimme käräjöimään. Tuolloin korvbausvaatiukse oli tuhansia silloisia mummon markkoja. Muijalle käteen jäi oikeudesta luu. Kannattaa todella pitää puolensa naisten kanssa.
Jaa jaa, ei pitäisi sekoittaa rahaa ja rakkautta. Toisissa liitoissa mies on varakkaampi ja hyvätuloisempi, toisissa taas nainen. Saattaa kyllä omanarvontuntoinen vähemmän pesään tuonut puoliso jättää raha-asioista riitelyn ihan omaa ylpeyttään.