Auttakaa mulla 4v vanha saksanpaimen/? sekarotuinen uros koira joka murajaa, lähtee pois paikalta kun meidän 11kk tyttö menee sen luokse. Koira käy kyllä itse nuolemassa tyttöä ja antaa silittää kun käskee ja on itse vieressä, mutta silloinkin peläten ja heti paikalta poistuen. Kertokaa mitä teen koiran kanssa ettei mitään pahenpaa pääse sattumaan ja miten teen, millätavalla koulutetaan En haluaisia luopua koirasta ilman että yrittäisin jotakin.
Apua koiran ja lapsi
Jynny1
5550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koiralle tilavan sisähäkin aivan omaksi paikaksi johon lapsi ei saa mennä sitä häiritsemään, eikä teidän tarvitse olla kokoajan varuillaan, koirahan vaan varottaa lasta samoin kuin se varottaisi koiranpentuakin, vaarana on että se todella vielä rähähtää ja jopa näykkää lasta jos varotus ei mene perille.
Lapsen nukkuessa sen tulee saada olla vapaasti huoneissa.
Lenkillä ja missäs nyt koiran kanssa olette tottuneet olemaankin.
Aivan kuten se komentaisi koiranpentuakin.
Häkki eli koiran "oma tila" siiheksi kun tenava kasvaa isommaksi ja kävelee, nyt ei kuulosta yhtään hyvältä, että lapsi on alttiina koiramaiselle komennolle.
Myöskään mitään koiran omia tavaroita eikä varsinkaan luita pitäisi jättää koiralle "puolustettavaksi" silloin kun lapsi ja koira ovat yhtäaikaa huoneissa.
Kieltää sitä koiraa pitää jo murisemisestakin, mutta huomioikaa, ettei se yhdistä sitä kiellon tuomaa negatiivista tunnelatausta vauvaan.
Valitan, mutta itse kyllä aivan suosiolla luopuisin koirasta ennemmin kuin ottaisin mitään riskiä lapsen kannalta.
Moni varmaan kauhistuu ajatusta, mutta maalaisjärjenkäyttö ei edelleenkään ole kiellettyä.
Heti kun kakara tulee niin eikun koira pihalle!
Hittooko hankitte koiria jos lapsiakin haluatte!
Ihmisen paras ystävä unohtuu täysin heitteille sitten...raasuparat:(
Ei koiriakaan pidä hankkia köykäisesti..nykyään kun niitä annetaan pois milloin mistäkin syystä. Ajan puute lienee suurin.
Kaikki muutokset vievät aikaa .. edellisellä oli hyviä neuvoja ja varmasti onnistut kun teet selkeän jaon perheessä ja pidät kaveruksia yhdessä vain valvonnan alla. Kyllä se siitä; itse olen kasvanut pienestä pitäen koirien kanssa ja meillä on ollut selkeä jako kuten koiraa ei häiritä kun se nukkuu ja koira antaa meidän olla rauhassa. Johtajuuden vahvistamista koirasi suhteen olisi myös hyvä.
Minä kieltäisin koiraa murisemasta mutta myös lasta menemästä sen luo, lapsen pitää myös oppia ettei koira ole lelu vaan sen pitää antaa olla rauhassa.
Voit opettaa koirallesi jonkun paikan missä saa olla täysin rauhassa. Eikä lapsella ole sinne asiaa.
Usein noissa tilanteissa jotain tapahtuu sillon kun koiran hermot on viety äärimmilleen, sen täytyy sietää vaikka mitä eikä saa rauhaa, sillon niillä saattaa pinna loppua!
Huolehdi kummankin omasta rauhasta ni eivät "ota yhteen"...
Tehkää yhdessä (vauva koira sinä) jotain, mistä koira tykkää. Että koira oppisi yhdistämään positiiviset asiat ja vauvan yhteen. Käy vähän väliä rapsuttelemassa koiraa ja anna namipaloja, ettei koira luule (tai arvaa..) että vauva on arvojärjestyksessä sen yllä eikä sen tarvi "kokeilla" vauvan kanssa, kumpi on "pomo".