Tyttö asteli tietä kevein askelin siniset tennarit jalassa. Aurinko paistoi sitruunankeltaisena syyskuisen kalpella taivaalla. Sellaisena päivänä, matkalla koulusta kotiin, tytön oli helppo tuntea vapauden veikeä kutitus vatsanpohjassaan. Syksy tuoksui mädälle ja kirpeälle valolle.
Hän päätti kiertää kotiin eri reittiä kuin tavallisesti, mutka vasemmalle. Tiessä oli halkeamia. Maa hengitti asfalttikahleitaan rikki. Puut tienvarressa hehkuivat hyyvää tekevissä väreissään kahisutellen oksiaan tytölle. Häntä vastaan potkutteli mummo rollaattorillaan. He katsoivat toisiaan - tyttö ja mummo- ja hymyilivät pikkuisen.
Pihlajasta pyrähti meluten parvi rastaita tytön kulkiessa puun ohi. Hän kääntyi pihlajasta seuraavassa kulmassa rivitaloyhtiön pihalle. Rastaiden mekastus kuului yhä jostain, kinastelivat kai seuraavasta laskeutumispuusta. Rahiseva sora jalkojensa alla tyttö suunnisti kotiovelle. Hän kaivoi farkkutakintaskusta kotiavaimet ja rapisteli Abloy-lukon auki.
Valkoinen koira pyyhälsi eteisessä tyttöä vastaan. Tyttö hyväili hetken koiran karvaista kylkeä, suuteli kuonon sivua. Hän tömäytti koulurepun lattialle ja riisui tennarinsa. Avaimet kilahtivat eteisen lipaston päälle. Ikkunoista tunkeutui pölynen valo huoneisiin.
Tyttö kurkisti kylpyhuoneeseen. Kolme paria mustia koiranpennun silmiä killitti vastaan. Hän astui varoen pahviesteen yli kylpyhuoneeseen. Palleroiset pennut pyörivät hänen ympärillään iloisina saamastaan seurasta. Tyttö kyykistyi ja nosti yhden pennuista syliinsä. Hän kohotti pennun silmiensä tasalle ja katseli sen lapsenkasvoja hellästi.
Tyttö tunsi, miten pieni sydän löi pennun pehmeiden kylkiluiden alla. Hän ihmetteli hentoa elämää hennossa pennunruumiissa. Laski karvapallon takaisin sisarustensa joukkoon ja käpertyi itse keräksi lattialle. Hän ei välittänyt pehmeistä tassuista, jotka sipaisivat hänen kasvojaan, ei terävistä hampaista, jotka nakersivat hänen varpaitaan.
Sinne hän nukahti, valkoisten koiranpentujen ja sanomalehtipaperin joukkoon.
Hän päätti kiertää kotiin eri reittiä kuin tavallisesti, mutka vasemmalle. Tiessä oli halkeamia. Maa hengitti asfalttikahleitaan rikki. Puut tienvarressa hehkuivat hyyvää tekevissä väreissään kahisutellen oksiaan tytölle. Häntä vastaan potkutteli mummo rollaattorillaan. He katsoivat toisiaan - tyttö ja mummo- ja hymyilivät pikkuisen.
Pihlajasta pyrähti meluten parvi rastaita tytön kulkiessa puun ohi. Hän kääntyi pihlajasta seuraavassa kulmassa rivitaloyhtiön pihalle. Rastaiden mekastus kuului yhä jostain, kinastelivat kai seuraavasta laskeutumispuusta. Rahiseva sora jalkojensa alla tyttö suunnisti kotiovelle. Hän kaivoi farkkutakintaskusta kotiavaimet ja rapisteli Abloy-lukon auki.
Valkoinen koira pyyhälsi eteisessä tyttöä vastaan. Tyttö hyväili hetken koiran karvaista kylkeä, suuteli kuonon sivua. Hän tömäytti koulurepun lattialle ja riisui tennarinsa. Avaimet kilahtivat eteisen lipaston päälle. Ikkunoista tunkeutui pölynen valo huoneisiin.
Tyttö kurkisti kylpyhuoneeseen. Kolme paria mustia koiranpennun silmiä killitti vastaan. Hän astui varoen pahviesteen yli kylpyhuoneeseen. Palleroiset pennut pyörivät hänen ympärillään iloisina saamastaan seurasta. Tyttö kyykistyi ja nosti yhden pennuista syliinsä. Hän kohotti pennun silmiensä tasalle ja katseli sen lapsenkasvoja hellästi.
Tyttö tunsi, miten pieni sydän löi pennun pehmeiden kylkiluiden alla. Hän ihmetteli hentoa elämää hennossa pennunruumiissa. Laski karvapallon takaisin sisarustensa joukkoon ja käpertyi itse keräksi lattialle. Hän ei välittänyt pehmeistä tassuista, jotka sipaisivat hänen kasvojaan, ei terävistä hampaista, jotka nakersivat hänen varpaitaan.
Sinne hän nukahti, valkoisten koiranpentujen ja sanomalehtipaperin joukkoon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tää oli aivan ihana, mä tosiaan tykkäsin!=)
Ihan hyvin kirjoitettu tarina, tosin pihlajasta pyrähtäneen rastaparven kohdalla, ehkä lauserakennetta voisi tarkentaa?
Tässä jää epäselväksi onko tämä koko tarina vai tarinan alku, joten pisteytys sen mukaan.
Jos koko tarina, niin aika tavanomainen pistein 4, mutta jos pidemmän tarinan alku 7 räpsähtäisi.
Joten kun en tiedä vastausta:
Arvoasteikolla 1-10
Tästä Salomonilainen 5½
T. ®Sherlokki © 2005
...pidemmänkin sepustuksen väsätä, mutta alunperin se oli ihan tuollaiseksi tarkoitettu. Teki vaan minunkin mieleni koittaa, miten omia tekstejäni tällä palstalla suomitaan. Sanajärjestyksistä mulle on natkutettu ennenkin...=)
Kiitos kaikille kritiikistä. Josko vielä joku kaunis päivä jotain muutakin "pienen tarinan " lisäksi väsäisin.
Syksy tuoksui mädälle ja kirpeälle valolle. Kirpeä valo ei varmaan voi tuoksua millekään. Häntä vastaan potkutteli mummo rollaattorillaan. Pieniä huolimattomuusvirheitä, mutta nehän on helppo korjata. Jatka samoilla linjoilla.